Miksi ihmiset ottaa liian ison koiran jos eivät hallitse sitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Akaatti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Akaatti

Aktiivinen jäsen
18.03.2011
13 427
6
38
Tai vaikka hallitsisivatkin koiran niin sitten niitä on liian monta.

Bernhardilainen riisti lemmikkikoiran tytön sylistä | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

Hirveä uutinen, lapsen sylistä viety koira raadellaan kuoliaaksi. Itse olen joskus miettinyt pienen koiran ottamista, mutta pelottaisi liikkua sen kanssa juuri niiden tappajakoirien takia. toivottavasti tuota omistajaa rangaistaan koiransa tekemisistä. Koira on kuitenkin ollut omistajan vastuulla ja näin pääsi sitten tapahtumaan.
 
Niinpä... Tänään olin just vaunulenkillä, vastaan tuli neljä pikkutyttöä ison koiran kanssa.. eihän ne saanu pidettyä sitä vaan koira veti ja hinas tyttöjä perässä. Onneks ehdin tytön napata vaunuista ennen kun koira tuli päälle... Ei paljon järki päätä paina laittaa pikkulikkoja ison ja vaikeasti hallittavan koiran kanssa lenkille :mad:
 
Paitsi että bernhardilainen mikään tappajakoira ole...
Ensimmäistä kertaa kuulin ko rodun tekevän mtn tollasta.
Rotuhan on varsin lepposa ja mukava. :)
Mutta jokaisessa koirassa on mahd että hyökkää päälle tms.
Rotuun katsomatta...

Ja saas nähä rangaistaanko..
Suomen "rangaistukset" ovat niin ankeet,
jos niitä edes antavat..

Mä kannatan kyllä sitä, että tulisi jonkinlainen koe tms,
missä katsottaisiin kelle sopisi koira ja kenelle ei.
Kaikille ei koira tod sovi...
 
Vahinkoja sattuu kaikille ja koirien autoonlaittotilanteessa riittää että on se yksi koira joka pääsee karkuun, eli sinänsä tuossa kohtaa ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, että koiria oli A) monta ja B) ne oli isoja.

Mua ihmetyttää kyllä myös se, että miksi ihmeessä A) lapsen annetaan kulettaa koiraa yksinään ja B) koiraa kannetaan sylissä.

Mä olen monasti sanonut, että vasta sen ikäinen on mielestäni kykenevä ulkoiluttamaan koiraa valvomatta, joka kestää nähdä tilanteen, jossa se oma koira joutuu onnettomuuteen...esim. toisen koiran raatelemaksi tai auton alle. Ei meinaan ole aikuisellekaan herkkua katseltavaa, saati lapselle.

Ja kaikki vähääkään koirista tietävät ihmiset tietävät sen, että pikkukoiraa EI kuljeteta sylissä muiden koirien läsnäollessa ihmisen turvallisuuden vuoksi. Tytölle olisi voinut hyökkäystilanteessa käydä TODELLA pahasti, jos koira olisikin osunut tyttöön, eikä pikkukoiraan.

Kaikenkaikkiaan tilanne on varmasti molemmille osapuolille järkyttävä, eikä tällaista saisi tapahtua. Mutta kun tapahtuu. Auto-onnettomuuksiakin tapahtuu, eli kaikkea pahaa ei aina vaan voida estää, vaikka parhaamme yritettäisiin.
 
Ottaessaan koiraa, ihmiset eivät todennäköisesti osaa ennustaa sitä miten sen kanssa pärjäävät.

Ja lopulta antavat sen koira nassukan pois, kun on se pentuaika ohi ja yhtäkkiä onkin iso ja voimakas ja paljon liikuntaa vaativa koira... Yhden tapauksen kuulin aikoinaan, jossa pieni lapsi (en tosiaan ikää tiedä, mutta varmaan alle 10v) halusi oman koiranpennun. Äiti ja Isä sitten hankkivat omalle mussukalleen sellaisen ja lapsi oli nii happy happy, mutta... Sitten kun pentu kasvoi aikuiseksi, ei lasta enään koira kiinnostanut. Koira kun ei ollut enään pentu eikä siten enään kiinnostava niin sitten lapsi ei enään halunnutkaan koiraa ja koira annettiin pois.... Siis aivan uskomatonta touhua.......
 
Meidän entisessä naapurustossa pikkutyttö, noin 7vee ulkoilutti yksin aikuista urosbokseria.. kyseinen koira ei ollut tytön vanhempienkaan hallinnassa toisia koiria kohdatessa!! todella edesvastuutonta..
 
Ei ihan liity aiheeseen, mutta... Tuttavalleni kävi niin että hänellä on pieni koira joka räkyttää kaikille koirille kokoon katsomatta. Pieni koira oli irti meni haukkumaan isomalle koiralle joka oli kiinni, iso koira amapaisi pikkukoiraan kiinni ja pieni koira kuoli saamiinsa vammoihinsa :| Ja tästähän on nyt syntynyt soppa, että kenen vika.
Oma mielipide on että koiraa pitää osata hallita, on se iso tai pieni.
 
Ikävä tapahtuma, mutta koiran paikka ei ole ihmisen sylissä, sillä muut koirat pitävät sitä hyökkäävänä, kuten myös irrallaan pidettyä koiraa. Koirat kommunikoi monin eri tavoin, joten on vaikea sanoa mitä tilanteessa oikeasti tapahtui. Koiran koollahan ei ole mitään merkitystä miten koira käyttäytyy, yleensä isompia koiria koulutetaan toisin kuin pieniä, nehän on niin pieniä, tui tui. Meidän koira vanhuksen (iso) kimppuun kävi pieni koira, syy selvisi muutaman kuukauden päästä, kun koiralla todettiin kasvain, teki siis kuolemaa ja pieni koira yritti alistaa koiramme.
 
  • Tykkää
Reactions: Fortune
Ei ihan liity aiheeseen, mutta... Tuttavalleni kävi niin että hänellä on pieni koira joka räkyttää kaikille koirille kokoon katsomatta. Pieni koira oli irti meni haukkumaan isomalle koiralle joka oli kiinni, iso koira amapaisi pikkukoiraan kiinni ja pieni koira kuoli saamiinsa vammoihinsa :| Ja tästähän on nyt syntynyt soppa, että kenen vika.
Oma mielipide on että koiraa pitää osata hallita, on se iso tai pieni.

Näin on asian laita.

Sillä ei ole yhtikäs mitään väliä,
onko kyseessä doberman vai chihuahua,
molemmat vaativat kunnon kasvatuksen.
Jos eivät saa kunnon kasvatusta,
molemmista koirista voi tulla pahaa jälkeä aikuisena.

Kasvatus on kaiken A ja O,
niin koirien kanssa kuin lastenkin kanssa. :)
 
Mua ihmetyttää kyllä myös se, että miksi ihmeessä A) lapsen annetaan kulettaa koiraa yksinään ja B) koiraa kannetaan sylissä.

Lapsen vanhemmat oli siellä kyllä, mutta ilmesesti vähän eri paikassa. Ja kyllä mäkin kantaisin meidän perhoskoiraa jossain markkinoilla, ettei ihmiset astu sen päälle. Mutta toisaalta mä en kyllä koskaan veisi koiraa minnekään häppeningiin... Kyllähän 13-vuotias muuten sellaista kolmekiloista koiraa hallitsee, mutta jos toinen koira hyökkää päälle, niin sitä se ei hallitse. Eikä kyllä varmaan olisi hallinut aikuinenkaan.
 
aivan samaamietin tänään kun näin taas ulkona miehen todella kookkaan rotikkansa kanssa. Mulla on omakin koira vähintäänkin keskikokoinen ja kun on tollanen hulvaton 1v poika niin voin myöntää ettei olesillä tavalla hallussa että välillä vetää hihnassa ja voi yrittää tehdä tuttavuutta ihmiselle joka tuleeihan viereen. Mää nyt kuitenkin aina estän ja koirakin kyllä uskoo kunhan sitä asiasta ensin kerkeää kieltämään.

Mutta toi rotikka on sellanen järkäle etoon aiemminki kattonut että pysyyköhän omistajansa näpeissä tarpeen tullen. Nyt mä menin sitten lastenvaunujen ja oman koirani kanssa auto tien toisella puolella olevaa pyörätietä pitkin ja mies koiransa kanssa toisella puolen. Yhtäkkiä tää rotikka päätti lyödä jarrut päälle ja tuijotti vaan meidän koiraa ja se omistaja selkeesti pikku paniikissa yritti pysyä oman koiransa ja meidän välissä ja kiskoa sitä liikkeelle.

Siinä vaiheessa mää lähdin kärryjen ja koiran kanssa tarpoon sellaista nurmikkoaluetta pitkin toiseen suuntaan kun alko sen verran pelottamaan et se tulee kohta kohti se koira..
 
Kamala tapaus. Tuosta kun aina ehdotetaan ennakkoon ns. koira-ajokorttia, eikö koiralliset pitäisi velvoittaa muutamalle toko-kurssille jotta siihen omistajuuteen saataisiin oikeasti hyvä pohja?

Sitä en kyl osaa ratkaista miten valvotaan että jokainen koirallinen tuon kävisi ja vähintään jonkun kertauskurssin uuden koiran kanssa...
 
Minulla on amstaffi eli koira, jota monissa maissa pidetään kiellettynä ns. tappajakoirana. Ei ole suinkaan ensimmäinen koirani eikä ensimmäinen tätä rotua, vaan kokemusta on doppereista, sakemanneista jne.

Koirani ovat olleet luonteeltaan sosiaalisia ja mukavia, kunnes jotain epämiellyttävää on sattunut. Yhden sakemannin päälle kävi känninen mieshenkilö, joka halusi ottaa koirasta mittaa. Tämän jälkeen koira ei sietänyt vieraita ihmisiä lähellään. Yhtä amstaffeistani puri vapaana ollut ns. seurakoira. Varoitin hetkeä ennen tämän koiran omistajaa siitä, että hänen tulisi ottaa koiransa kiinni, sillä se on agressiivinen, mutta koiran omistaja oli toista mieltä - eihän nyt suinkaan hänen pikku herranterttunsa ketään pure... Yhtä amstaffiani taas pahoinpiteli pari mieshenkilöä, kun se kerran on "tappajakoira". Tämän jälkeen tämä ennestäänkin herkkä koira on ollut "vaarallinen", koska se on ylipelokas - se pelkää kaikkia ja kaikkea...

Missään tapauksessa en ole koskaan päästänyt lapsiani lenkille näiden koirien kanssa. Ne ovat meidän aikuisten koiria ja me olemme niistä vastuussa. Ulkoiluan koiriani, kun tiedän voivani niitä hallita. En lähtisi koirani kanssa ulos, jos en tietäisi, että pystyn koirani hallitsemaan. Ikävä kyllä koirieni päälle on käynyt monia muita koiria, joiden omistajat eivät ole kyenneet hallitsemaan omia koiriaan - näissä tilanteissa olen sekä karjunut että potkinut, jotta olen saanut pidettyä hyökkäävät koirat loitolla. Jokainen näistä tapauksista jättää aina jälkensä omiin koiriini enkä suinkaan ole kiitollinen näistä kohtaamisista vaan hyvinkin katkera, koska vaikka olen itse ollut kuinka huolellinen ja vastuuntuntoinen koiranomistaja hyvänsä, en ole voinut estää näitä tilanteita, jotka muut ovat aiheuttaneet.

Ja jokainen näistä päällekäymisistä on jättänyt jälkensä minun koiriini. Minä kannan vastuun myös tämän jälkeen koiristani, vaikka muut ovat aiheuttaneet traumoja koirilleni, ja tehneet niistä varauksellisia - tai peräti agressiivisia.
 
Tänään lenkillä kauempana pientareella oli nainen kahden koiran kanssa, ehkä 50m päästä meistä. Pihalta juoksee koira irti näiden koirien luokse ja pian mies perässä remmin kanssa. Pysähdyin ja odottelin että mies saisi koiransa remmiin jotta voitaisi mennä ohi. Kun olin muutaman minuutin katsellut sitä pyörimistä ja koiran hippaleikkiä vaihdoin suuntaa. Ei mitään kontaktia ollut tällä miehellä koiraan enkä halunnut että irrallaan oleva koira tulee mun koiran luokse. Ja tottakai vahinkoja sattuu että koira pääsee irti, mutta että ei saada sitä ruotuun, ni se ärsyttää.
 
Minulla on amstaffi eli koira, jota monissa maissa pidetään kiellettynä ns. tappajakoirana. Ei ole suinkaan ensimmäinen koirani eikä ensimmäinen tätä rotua, vaan kokemusta on doppereista, sakemanneista jne.

Koirani ovat olleet luonteeltaan sosiaalisia ja mukavia, kunnes jotain epämiellyttävää on sattunut. Yhden sakemannin päälle kävi känninen mieshenkilö, joka halusi ottaa koirasta mittaa. Tämän jälkeen koira ei sietänyt vieraita ihmisiä lähellään. Yhtä amstaffeistani puri vapaana ollut ns. seurakoira. Varoitin hetkeä ennen tämän koiran omistajaa siitä, että hänen tulisi ottaa koiransa kiinni, sillä se on agressiivinen, mutta koiran omistaja oli toista mieltä - eihän nyt suinkaan hänen pikku herranterttunsa ketään pure... Yhtä amstaffiani taas pahoinpiteli pari mieshenkilöä, kun se kerran on "tappajakoira". Tämän jälkeen tämä ennestäänkin herkkä koira on ollut "vaarallinen", koska se on ylipelokas - se pelkää kaikkia ja kaikkea...

Missään tapauksessa en ole koskaan päästänyt lapsiani lenkille näiden koirien kanssa. Ne ovat meidän aikuisten koiria ja me olemme niistä vastuussa. Ulkoiluan koiriani, kun tiedän voivani niitä hallita. En lähtisi koirani kanssa ulos, jos en tietäisi, että pystyn koirani hallitsemaan. Ikävä kyllä koirieni päälle on käynyt monia muita koiria, joiden omistajat eivät ole kyenneet hallitsemaan omia koiriaan - näissä tilanteissa olen sekä karjunut että potkinut, jotta olen saanut pidettyä hyökkäävät koirat loitolla. Jokainen näistä tapauksista jättää aina jälkensä omiin koiriini enkä suinkaan ole kiitollinen näistä kohtaamisista vaan hyvinkin katkera, koska vaikka olen itse ollut kuinka huolellinen ja vastuuntuntoinen koiranomistaja hyvänsä, en ole voinut estää näitä tilanteita, jotka muut ovat aiheuttaneet.

Ja jokainen näistä päällekäymisistä on jättänyt jälkensä minun koiriini. Minä kannan vastuun myös tämän jälkeen koiristani, vaikka muut ovat aiheuttaneet traumoja koirilleni, ja tehneet niistä varauksellisia - tai peräti agressiivisia.

Mikä ihme siinä on, että ihmiset käyttäytyy noin?! Tuollaisilla kokemuksilla mistä tahansa koirasta tulee pelokas ja sitä myötä tietyissä tilanteissa arvaamaton. Vaikka mulla on tuo kolmekiloinen perhoskoira, "joka ei koskaan tee kenellekään mitään", en missään tilanteessa päästä sitä vieraan koiran luokse, ellei omistaja anna siihen lupaa. Mä en myöskään tykkää, että meidän koiraa lähestytään kysymättä, oli sitten kyseessä "tappajakoira" taikka chihu.

Meidän 6-vuotias on monta kertaa mankunut, että saako lähteä koiran kanssa ulos. Ja meidän vastaus on, että et missään nimessä. Enkä uskalla varmaan koskaan päästääkään. Kyllähän se tuon koiran hallitsee jo yläasteikäisenä ihan hyvin, mutta meidän seudulla on monta arvaamatonta koiraa. En halua, että tyttö joutuu vaaraan enkä myöskään halua, että koira joutuu jonkun aamupalaksi.
 
Ei ihan liity aiheeseen, mutta... Tuttavalleni kävi niin että hänellä on pieni koira joka räkyttää kaikille koirille kokoon katsomatta. Pieni koira oli irti meni haukkumaan isomalle koiralle joka oli kiinni, iso koira amapaisi pikkukoiraan kiinni ja pieni koira kuoli saamiinsa vammoihinsa :| Ja tästähän on nyt syntynyt soppa, että kenen vika.
Oma mielipide on että koiraa pitää osata hallita, on se iso tai pieni.

Laki on ihan yksiselitteinen eli se on pienen koiran omistajan syy, koska pikkukoira oli irti.
 
Lapsen vanhemmat oli siellä kyllä, mutta ilmesesti vähän eri paikassa. Ja kyllä mäkin kantaisin meidän perhoskoiraa jossain markkinoilla, ettei ihmiset astu sen päälle. Mutta toisaalta mä en kyllä koskaan veisi koiraa minnekään häppeningiin... Kyllähän 13-vuotias muuten sellaista kolmekiloista koiraa hallitsee, mutta jos toinen koira hyökkää päälle, niin sitä se ei hallitse. Eikä kyllä varmaan olisi hallinut aikuinenkaan.

Olivat tosiaan torilla, mutta eivät läsnä, eli tilanteessa.

Niin, kuka on niin idari, että vies niin pienen koiran markkinoiden keskelle, jossa se saattaa tulla tallotuksi? Omianikin markkinoilla kuskaan, mutta en pikkupentuna, emmekä rynni suuriin väkijoukkoihin.
 
[QUOTE="hippi";24393530]Hyvin on amstaffin omistaja pystynyt ulkoistamaan jokaisen omistamansa koiran sekopäisyyden jostain muusta kuin itsestään johtuvaksi[/QUOTE]

En ihan samaa ajatellut, muta jotain tähän suuntaan kuitenkin.

Älkää käsittäkö väärin, amstaffin omistajalla on järkevää juttua, mutta ei normaali, tervepäinen koira saa elinikäisiä traumoja ja muutu varautuneeksi tai peräti aggressiiviseksi siitä syystä, että sen päälle käydään.

Omani päälle on käyty muutaman kerran, joista yhdessä kävi aidosti pahasti. Koirani menetti puolet korvastaan, kun Bull terrieri riepotteli 5kk ikäistä pentuani kuin villasukkaa. Koirani on tänäpäivänä täysin normaali ja trevepäinen koira, joka tulee kaikkien koirien kanssa toimeen loistavasti, eli sille ei jäänyt MITÄÄN henkisiä arpia, vaikka sen kävi melko pahasti.

Jos koira saa traumoja, on tietenkin hienoa, että se ymmärretään ja osataan ottaa koiran loppuelämässä huomioon. Mutta myös me koirien ostajat voimme vaikuttaa siihen, minkälaisia pentuja tänne maanpäälle tehdään. Jos me jätämme ostamatta ne huonon hermorakenteen omaavat vässykät, ehkä kasvatustyöhönkin panostetaan vähän enempi. Ja näinollen saamme koiria, jotka eivät sekoa loppuelämäkseen ja muutu agressiiviseksi sen vuoksi, että niiden päälle käydään.
 
  • Tykkää
Reactions: Fortune

Yhteistyössä