Miksi joitakin ärsyttää niin kamalasti se, että joillakin pariskunnilla on ikäeroa?

["Eloveena"]

Täältä saa lukea monesti melko rumaa tekstiä pariskunnista joilla on iso ikäero. Miksi? Mitä se toisten ikäero teitä haittaa?

Itse elän avoliitossa 18 vuotta vanhemman miehen kanssa. En etsi hänestä jotakin isähahmoa vaan hän on mun elämänkumppani. Mulla on isä ja hyvä suhde häneen ollut aina. Miehen kanssa olemme molemmat aikuisia ihmisiä ja täysissä sielun ja järjen voimissa. Mies ei ole mikään vanha kehäraakki joka ei jaksa mitään vaan hän on ikäisekseen hyvässä kunnossa kiitos koko elämän jatkuneen kuntoilun. Itse asiassa mä olen meistä se huonompi kuntoinen.

Jotenkin huvittavaa lukea kommentteja jossa sanotaan nuoremman naisen joutuvan omaishoitajaksi ja leskeksi liian nuorena. No eihän se ikäero automaattisesti tuota tarkoita. Yhtälailla se voin olla mä joka kuolee ensin. Tai se oman ikäinen mies voisi kuolla. Ei tätä elämää voi elää jossittelemalla ja jättämällä väliin ihana parisuhde rakkaan ihmisen takia ja syynä niinkin pieni asia kuin ikäero.

Eikä tätä elämää kannata elää ärsyyntymällä muiden parisuhteista ja kylvämällä pahaa mieltä haukkumalla toisia.

 

["tuusannuuska"]

No joitakin vaan yksinkertaisesti taitaa ärsyttää ylipäänsä se, että muilla on parisuhde!

 

["a p"]

?

 

["..."]

Jaa-a, en tiedä, mikä siinä ärsyttää.
En usko, että asia ärsyttää niin paljon iäkkäämpien ihmisten kohdalla, tyyliin 30 nainen + 50 mies. Mutta onhan se vähän etovaa, jos joku nelikymppinen hilluu parikymppisen kanssa. Parikymppisenä sitä on vielä niin lapsi, että väkisinkin tilanne on jossain määrin hyväksikäyttöä sen vanhemman puolelta. Vaikea selittää.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Ehkä silloin jos toinen on vaikka 70 ja toinen 20, niin aatellaan sen kakskymppisen oottavan vain perintörahoja. Mun puolesta saa olla iköeroo vaikka sata vuotta, ei kuulu minulle