Miksi jotkut naiset kieltää miehiltään kaiken menemisen kun perheeseen tulee lapsi/lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihme ja kumma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";25101751]Meillä on niin, että jos mies on yhden illan pois, niin silloin minäkin saan yhden vapaaillan ja päinvastoin. Mies vain on kovin huono päästämään minua minnekkään, niin ei silloin mieskään lähde. [/QUOTE]

Siis kiristätte toinen toistanne tyyliin "kun minä en pääse niin et sinäkään saa mennä"??? :O Tervehenkistä...
 
No jos se ei aina ole kuitenkaan niin että vaimo on kieltänyt? Jos mies ei itsekään halua lähteä, oltuaan päivän töissä voi miehestäkin olla kiva nähdä lapsia ja vaimoa?

Tosin itsellänikin on ysätäväpiirissä perhe, jossa isä ei oikeasti saa mennä mihinkään vaikka haluaisikin. Töiden takia jos hänellä on iltameno, tulee hänen viedä toinen lapsista yöhoitoon omille vanhemmilleen, koska vaimo ei pärjää kahden lapsen kanssa kotona yötä...

Mutta ei se aina noin ole. Uskoisin. Meillä käydään molemmat omilla menoilla myös. Ei kovin usein, mutta käydään kuitenkin.
 
Musta tässä ei kyllä ole pelkästään naisessa vikaa.

Mikä se tommonen mies on joka ei uskalla enää edes treeneissä käydä, olettaen että niitä ei ole monta kertaa viikossa.

Kuulostaa vähän mammanpojalta.

Tästä olen ihan samaa mieltä sun kanssa. En mäkään ymmärrä miten ei voi toiselle sanoa omaa mielipidettä ja antaa toisen marssia ylitseen. Mutta ei siltä naiseltakaan kovin rakentavasti ole tehty suoraan kieltää toista tyyliin "et mene".
 
Kieltäminen ei mitään auta - mutta niitä idiootti miehiä on olemassa, jotka ei omatoimisesti tajua että lapsen tulo perheeseen vaikuttaa sen kaikkii osapuoliin. Liian usein mies jatkaa samaa rataa kuin ennen ja siltä äidiltä loppuu kaikki. Ei sekään aivan oikein mene. Vai meneekö jonkun mielestä?

Luojan kiitos etten itse ole tuollaiseen tilanteeseen joutunut. Kun lapset syntyi - menoja karsittiin. Molemmat. Jotain toki pitää kuitenkin jäädä jäljelle, mutta tuntuvasti vähennettiin. Mitäs iloa siitäkään on jos lapset on aina vaan jomman kumman vanhemman kanssa? Kun isä tulee töistä niin äiti lähtee samalla oven avauksella. Valitettavan paljon näitäkin perheitä on jossa yhteistä aikaa ei kunnioiteta lainkaan. Vaan isä ja äiti pitävät kiinni niistä omista harrasteistaan ja jutuistaa joihin on vaan päästävä "ettei tule hulluksi". Mikä se sellaine perhe sitten on? En tiedä.

Tää aika on oikeasti helvatin lyhyt- mulla on taas loppuelämä aikaa mennä just niin kuin tykkään. Miks ihmiset ei joskus voi vaan hieman pysähtyä ja olla? Aina pitää ollla kuin pahainen sähköjänis. Ihan kuin juoksisi karkuun jotain...
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;25101744:
Jos mun mies soittaa Reijolle ja pyytää sitä fudistreeneihin ja Reijo vastaa sille että "emmä voi lähteä kun Pirkko ei anna lupaa" niin ei se Reijo sitä varmaan egonsa pönkittämiseksi ole keksinyt syyksi...
Meille on käynyt mm. niin, että mun mies soitti kaverilleen ja pyysi sitä kanssaan futismatsia katsomaan. Taustalta kuului naisen mäkätys samantien. Ja pian miehen kaverin vaimo soitti ja kysyi tosi happamaan sävyyn että "minne nuo miehet nyt taas muka on menossa?!" ja "aiotko sä päästää XXX:n?!". Öh...

Kun mies on samaisen kaverinsa kanssa joskus biljardia pelaamassa tai - Luoja paratkoon - OLUELLA, ja ovat sanoneet tulevansa kotiin tuossa klo 23 maissa, niin miehen ystävän puhelin alkaa soimaan klo 21:15 viimeistään. Ja jos hän ei vastaa enää kolmanteen tai neljänteen puheluun, niin sitten soi mun miehen puhelin, tai mun puhelin. Ja mä totean helvetin kyllästyneenä että eikö ne perkele sanoneet yhdentoista maissa tulevansa, ja siihen on vielä vaikka kuinka pitkä aika? Ja saan vastaukseksi räpätystä siitä että meidän Ekillä ei ainakaan oo mitään asiaa minnekään viikkokausiin.

Onnellista avioliittoa vaan sinnekin suuntaan...ymmärtäisin jos tuo "Eki" olisi aina baarissa tai jossain muualla, mutta kun ei todellakaan ole, vaan kotona tai töissä viettää 99% ajastaan.

Yhteisten tuttaviemme edessä Ekin vaimo selittää, että ei meidän Eki edes halua viettää aikaa muualla kuin perheensä kanssa. Ööö... :D
 
En mä kyllä tykkäis jos mun mies menis jatkuvasti. Mä kun viihdyn hänen seurassaan niin hyvin että olis surku jos yhteinen aika päivässä rajoittuis aina tuntiin pariin...en tiedä kieltäisinkö häntä. Tuskin. Mä vaan lähtisin jossain kohtaa ulos suhteesta. Miksi olla ihmisen kanssa jota harrastuksen, kavereiden tapaamiset ym kiinnostaa enemmän kuin minä ja yhteiset lapset? Siis puhun nyt siitä että nuo ottaa viikossa paljon suuremman osan ajasta kuin perheen yhteinen aika.
 
Onko teidän miehillänne koskaan ollutkaan mitään harrastuksia - siis muuta kuin kavereiden kanssa hengailu kaljoittelun merkeissä - koska niin moni vastaa, että ei ole voimia tai haluja "käydä viihteellä" tai "rillutella"?

Omien kavereiden tapaaminen ja harrastaminen ovat ihan eri asia kuin kaljoittelu, viihteellä käyminen ja rilluttelu, joiden on jossain määrin suotavaa vähentyä lapsiperheissä. Mutta jos ei jaksa tavata kavereitaan, niin odottavatko ne kaverit yhtään sen enempää miestä kuin ne naisenkaan kaverit naista, jolla ei enää perheen vuoksi ole aikaa ja kiinnostusta tavata kavereitaan? Miten miehen käy eron tullessa tai kun lapset kasvavat isoksi ja kaipaisikin sitä Kakea, jonka kanssa käydä kalalla? Sittenkö turvaudutaan siihen pulloon ja niin tuli hyvästä aviomiehestä ja isistä alkoholisti elämänsä viimeisellä puoliskolla?
 
Mitäs sanotte tästä...mies halusi vielä yhden vauvan ja lupasin sillä ehdolla tämän rakkauden tehdä,jos en sitä sitten yksin joutuisi hoitamaan kun on vielä pieni...sovittiin sitten että biletys jää kummaltakin ekoiksi vuosiksi...se sopi miehelle hyvin ja minulle myös! Ja näin meillä on toimittu ihan yhteisestä päätöksestä =) Ette voi aina tietää mikä kellekkin sopii niin silloin on turha täällä haukkua ja ylestää!
 
[QUOTE="vieras";25101890]Mitäs sanotte tästä...mies halusi vielä yhden vauvan ja lupasin sillä ehdolla tämän rakkauden tehdä,jos en sitä sitten yksin joutuisi hoitamaan kun on vielä pieni...sovittiin sitten että biletys jää kummaltakin ekoiksi vuosiksi...se sopi miehelle hyvin ja minulle myös! Ja näin meillä on toimittu ihan yhteisestä päätöksestä =) Ette voi aina tietää mikä kellekkin sopii niin silloin on turha täällä haukkua ja ylestää![/QUOTE]

Tätä mä just ajattelin, että vaikka mies ei lähtisikään niin aina se ei kuitenkaan ole vaimon kiellon vuoksi niin.

Tosin alkuperäiseen kysymykseen vielä, en tajua minäkään miksi jotkut naiset kieltävät menemästä. Tasapaino se olla pitää menojen ja perheen välillä.
 
Äidin kuvitelmissa kaikki tuo on feikkiä, oikeesti mies menee lenkkipolun varrelle seisomaan ja iskemään naisia.. :D Vaaraa ei siis oikeasti ole, ei tuossa tilanteessa.

Toisaalta on kuitenkin vaara että sillä miehellä saattaa olla hauska ilta luvassa. Samalla kun vaimo marttyyrina pyörii kotona laskeskelemassa päivän kakkavaippoja jne. ;)

Mutta kohtuus kaikessa. Toivottavaa olisi että kumpikin osaisivat asettua toisen asemaan ja nähdä mikä on sopiva määrä omia menoja ja tarjota myös toiselle mahdollisuuden vapaa-aikaan.

Nuo kieltämiset ja luvan antamiset näin aikuisten ihmisten kesken kuulostaa oudolta.
 
Olettekos miettineet miksi näitä keskusteluita käydään juuri aina tällä nainen kieltää miestä menemästä-asetelmalla? Juuri sen takia, että äideiltä karsiutuvat omat menot lähes automaattisesti lasten tultua ja isät voivat jatkaa menojaan vapaasti. Näin on monissa perheissä. Äiti hoitaa lapsia oman jaksamisensa rajamailla aamusta iltaan ja mies senkun lietsuaa omissa menoissaan.

Itse en ole yhtä ainuttakaan kertaa kieltänyt miestäni menemästä mihinkään ja siitä syystä minulla ei olekaan juuri lainkaan omaa aikaa, eikä meillä mieheni kanssa yhteistä aikaa. Mutta eihän tätä sellainen ymmäräkään jonka miehellä niitä menoja on kohtuullisesti. Eli ehkä ne jotka "kieltävät" ovatkin vain viisaita, viisaampia kuin minä.

Ja miettikääpä tosissanne miksei koskaan puhuta, että mies kieltää naista menemästä? Sen takia, että naiselle perhe tulee ensin. Miehet ovat luonnostaan itsekeskeisempiä.
 
Tositarina kieltämisestä:

Äiti hoitaa lapsia kotona. Isällä on päivätyö ja neljänä iltana viikossa harrastus johon menee pari tuntia. Lasten ja vaimon kanssa aikaa jää noin tunti hereilläoloaikaa. Vaimolle omaa aikaa 0 h. Viikonloput menevät isällä monesti erilaisissa saunailloissa, pelimatkoilla jne. Ja kun vaimo kerran julkeaa sanoa, että voisitko jättää pelin tänään väliin olen aivan loppu? on hän hirveä nipottava akka joka kieltää miesraasua menemästä.
 
Onko teidän miehillänne koskaan ollutkaan mitään harrastuksia - siis muuta kuin kavereiden kanssa hengailu kaljoittelun merkeissä - koska niin moni vastaa, että ei ole voimia tai haluja "käydä viihteellä" tai "rillutella"?

Omien kavereiden tapaaminen ja harrastaminen ovat ihan eri asia kuin kaljoittelu, viihteellä käyminen ja rilluttelu, joiden on jossain määrin suotavaa vähentyä lapsiperheissä. Mutta jos ei jaksa tavata kavereitaan, niin odottavatko ne kaverit yhtään sen enempää miestä kuin ne naisenkaan kaverit naista, jolla ei enää perheen vuoksi ole aikaa ja kiinnostusta tavata kavereitaan? Miten miehen käy eron tullessa tai kun lapset kasvavat isoksi ja kaipaisikin sitä Kakea, jonka kanssa käydä kalalla? Sittenkö turvaudutaan siihen pulloon ja niin tuli hyvästä aviomiehestä ja isistä alkoholisti elämänsä viimeisellä puoliskolla?

Mitäs kavereita ne sitten on jotka ei ymmärrä laisinkaan mitä perheen perustaminen elämässä tarkoittaa? Jos kaverit odottavat että sama meno jatkuu vaikka yhdelle heistä tuleekin lapsia niin kuka siinä sitten on väärässä? Mun mielestä jos kaverit ei kestä sitä että miehellä/naisella ei enää ole heille yhtä paljon aikaa saavat painua leikkimään keskenään. Kyllä elämän tärkeysjärjetys kuitenkin on se että perhe tulee ensin ja vasta sen jälkeen kaverien odotukset.

Onneks itselläni ja miehelläni on samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä, sekä vanhempia ystäviä joilla on itsellään myös ollut lapsia. Aikaa ystäville löytyy mutta perhe-elämän tuomat rajoitteetkin ymmärretään.
 
Tasapuolisuus on valttia. Yleensä vauva on ensi alkuun melkoisen kiinni äidissä ihan jo imetyksenkin vuoksi. Silloinkaan ei tarvitse kotiin hautautua, vaan se vauva kulkee kyllä melko mukavasti mukana. Ja vauvan nyt voi viedä melkein mihin tahansa mukanaan. Äiti voi olla lyhyitä aikoja pois vauvan luota, vaikka lenkillä, sillä ei se vauva koko aikaa tissillä ole. Ja kun lapsi kasvaa, sitä enemmän voi kasvaa myös äidin reviiri. Kun imetys on loppu, on äiti ihan samassa asemassa isän kanssa.

Mäkään en ymmärrä sitä, jos toinen saa mennä ja toinen ei. Se on todella epäreilua eikä todellakaan auta liittoa selviytymään lapsiperheen arjesta ja näistä ihanista ruuhkavuosista. Molemmilla pitää olla mahdollisuus tehdä asioita perheen ja kodin ulkopuolella, jos niin haluaa.

Itse olen aina saanut mennä niin paljon kuin olen halunnut. On teatterireissuja kaverin kanssa, on illanistujaisia, laivaristelyjä, ulkomaanmatkoja jne jne. Mies on mennyt huomattavasti vähemmän, mutta ihan omasta tahdostaan. Ja aina kun hänelle on joku tilaisuus tullut eteen, olen melkein tuupannut hänet ovesta ulos ja rientoihin mukaan.
 
Meillä mies oli osan vanhempainvapaasta (5kk) kotona vauvamme kanssa minun käydessä töissä. Tuo aika oli hänelle melko raskasta ja koska tuota ennen itsekin olin kotona, tiesin hänen tilanteensa eikä olisi tullut mieleenkään kuormittaa häntä sillä, että olen vielä iltaisinkin paljon pois. Ja tokihan halusin viettää aikaa miehen ja vauvan kanssa:)

Meillä kyllä käydään liikkumassa ja omissa menoissa, mutta maltilla. Yritämme, että samalle viikolle ei osu useampia menoja ja että muutenkin "aikataulut" ovat mielekkäät. Esim niin, että se, joka aamulla vei lapsen päiväkotiin, käy töiden jälkeen salilla kun toinen vuorostaan hakee lapsen. Jne jne.
 
Tositarina kieltämisestä:

Äiti hoitaa lapsia kotona. Isällä on päivätyö ja neljänä iltana viikossa harrastus johon menee pari tuntia. Lasten ja vaimon kanssa aikaa jää noin tunti hereilläoloaikaa. Vaimolle omaa aikaa 0 h. Viikonloput menevät isällä monesti erilaisissa saunailloissa, pelimatkoilla jne. Ja kun vaimo kerran julkeaa sanoa, että voisitko jättää pelin tänään väliin olen aivan loppu? on hän hirveä nipottava akka joka kieltää miesraasua menemästä.

Puhumattakaan että se äiti ihan vilpittömästi haluaisi vaan viettä miehensä kanssa aikaa...

Mä joskus mietin miehiä jotka ovat suurimman osan päivästä kaveriedensa kanssa tai työssä että miksi ylipäätään ovat hommanneet puolison ja lapsia?
 
en minäkään tajua että vauvan tulo taloon pitäsi lopettaa miehen kaikki menonsa. Harrastuksissa ei saa käydä, kerta viikossa baarissa ei saa olla kavereilla yökylässä ei saa olla. Hyvä kun töissä saa käydä.
 
Olen törmännyt ap:n kuvaamaan ilmiöön usein. Yleensä nämä ovat sellaisia tapauksia, jossa nainen on jo aikaisemminkin ollut kontrollihaluinen. Lapsen myötä vietti on vahvistunut, ja lapsesta hän saa myös paremman "aseen" kontrollointiin.

Joskus seurustelin tällaisen naisen kanssa. Hän ei suinkaan kieltänyt menemästä mihinkään, ja kun hyvissä ajoin ilmoitin jostain pelireissusta tms. niin homma oli ok. Mutta sitten tapahtuman lähestyessä alkoi aina ilmaantumaan kaikkea epämääräistä. Sitä ja tätä pitäisi tehdä, sukulaisia olisi tulossa kylään, ikkunatkin pestä ja vaikka mitä. Ja jos erehdyin poikien kanssa baariin, niin seuraavalle aamulle ilmaantui aina jotakin todella tärkeää, minkä vuoksi minut piti herättää viimeistään kahdeksalta. Nämä kaikki toimet siis tähtäsivät siihen, että hän ei koskaan kieltänyt tai arvostellut suoraan menemisiäni, vaan minun olisi pitänyt itse tajuta etten halua mennä.

Huvittavaa oli se, että esim neljän päivän työreissu lontooseen oli ok. Nainen pysyi hyväntuulisena, illalla kertoi puhelimessa kuinka on ikävä, mutta kaikki oli hienosti. Sitten jos olin yhden yön poissa jonkin oman menon takia, niin kaikki meni päin persettä.

Selvää tietysti oli, ettei tuollaisella suhteella ollut minulle tulevaisuutta, mutta moni kaveri on vastaavaan jäänyt.
 
[QUOTE="Jorma";25102048]en minäkään tajua että vauvan tulo taloon pitäsi lopettaa miehen kaikki menonsa. Harrastuksissa ei saa käydä, kerta viikossa baarissa ei saa olla kavereilla yökylässä ei saa olla. Hyvä kun töissä saa käydä.[/QUOTE]

Kunhan tarjoat lapsen äidille samat mahdollisuudet niin senkus menet.
 
On olemassa miehiä, jotka ymmärtää kohtuuden ihan itse ja sitten on niitä, jotka ei. Naiset ottaa helpommin kaiken vastuun lapsista ja kodista, mikäli mieheltä ei vaadi mitään. Ihan ymmärrettävää mielestäni. Jos oma mieheni hoitaisi kaiken himassa, pyytämättä osallistumaan, niin tuskimpa minä mitään tekisin. Ihminen tulee helposti juurikin niin itsekkääksi, kun sen antaa tulla.
Eli siis pointtini on se, että kun miehelleni liikunta ja urheilu on tärkeää, niin mielestäni se hänelle tärkeä neljä kertaa viikossa urheilun parissa rajoittaa sitten sitä ystävien kanssa keskenään hengailua. Ja mielestäni olen vielä melkoisen reilu ottaen huomioon, että hänen harrastukseensa menee äkkiä kaksi- kolme tuntia per kerta. Silti se mulkku välillä kitisee, kun hänellä ei ole omaa aikaa.Kiittämättömyys on maailman palkka. Kaiken lisäksi miehen ystävät ovat sitä mieltä, että olen hirvittävä kotihitler, kun en aina päästä miestä kaikkiin rientoihin. Itse vietän huomattavasti vähemmän omaa aikaa...
 
[QUOTE="Irma";25102068]Kunhan tarjoat lapsen äidille samat mahdollisuudet niin senkus menet.[/QUOTE]
Ja kun äiti on sitä sorttia, joka ei halua mennä, niin mieskään ei saa mennä?
 
mä kuulun noihin rajoittajiin, mutta en sen takia että uskoisin miehen löytävän jonkun uuden, vaan siksi että haluan viettää aikaa mieheni kanssa, niin perheenä kuin puolisoina. ja kun molemmat käydään töissä niin ne yhteiset vapaapäivät on vähän minimissä aina välillä ja siksi suhtaudun tosi nihkeästi siihen että sellaisena päivänä mies lähtisi kavereiden kanssa ulos.

mutta noin yleisesti ottaen, kyllä toki molemmilla pitäisi olla silloin tällöin vapaus tehdä jotain itekseen
 

Yhteistyössä