miksi jotkut rikkoo suhteensa/lapsilta perheen turhaan?

[astrolabe]

[QUOTE="ninja";29227398]näinhän se tuntuu usein menevän,mutta en vain itse pysty ymmärtämään että miksi ne miehet toimii sillä tavalla?[/QUOTE]

Ei se naisen stereotyyppinen käytös ole ainutta oikeaa, saati sopivin jokaiseen vaiheeseen. En itse ajattele, että nainen kommunikoi ja mies ei. Molemmat kommunikoivat, mutteivat ymmärrä toisiaan.

 

["vierasvieras"]

Niin, olin hiljaa kun ei ollut mitään sanottavaa tai en tiedä mitä olisin sanonut. Eikä minulla oikeastaan ollut halua puhua asioista ja korjata suhdetta.

 

["niinpä"]

Ehkä usein on kyse siitä että se puheliaampi osapuoli ei ollenkaan ymmärrä kenen kanssa on pariutunut ja mitä itse oikeastaan toivoo. Että vuolassanainen ja omasta mielestään vallan hirmuisen herkkä naisihminen rakastuu jyhkeään ja turvallisen vaiteliaaseen miestyyppiin, ja rakastuessaan kuvittelee, että siellä lihasten uumenissa piilevät ne suuret tunteet, sanat ja ajatukset. Sitten alkaa pänniä kun ollaan naimisissa ja ei se mies vaan edelleenkään avaudu. No kun ei se osaa, eikä ole koskaan osannut...

 

["vvieras"]

no tuota henkilö 2:sta, joka vetäytyy ja on hiljaa kun joku asia vaivaa, on se mitä miehet haluavat ja toivovat naiselta="nainen on hiljaa, siivoa ja laittaa ruokaa, mies elää miten huvittaa". Tämähän on se monien miesten ihanne. Aluksi nainen saattaa olla ylpeä itsestään. Hän ei ole nalkuttaja. Hän haukkuu kaikki nalkuttajat ja kehottaa kaikkia olemaan hiljaa. Aikaa kuluu ja nainen ei enään kestä. Asiat jotka pystyi ohittamaan olankohautuksilla, menee hampaiden kiristykseen ja lopulta lautasten viskomiseen ja huutamiseen.

Toisaalta henkilö 1 on se, joka miehet vihaavat ja joita petetään, koska nainen nalkuttaa ja ei pidä sitä turpaansa kiinni.

Kuinka monta miljoonaa kertaa se nainen on yrittänyt, lopulta nalkuttanut, ja muutosta ei tulo. Ei se mies tajua. En tiedä miksi, mutta naisella ei ole siis mitenkään hyvä olla. Tai olisi hyvä olla nainen 2, jolle on tehty jonkinlainen lobotomia ja jätetty tyhjä kuori, jota voidaan välillä käydä ehostamassa kirurgilla tai keuneushoitolassa ja asennettu muutamia toimintoja, että ruoka on hyvää ja koti on siisti.

 

["veiras"]

[QUOTE="niinpä";29227816]Ehkä usein on kyse siitä että se puheliaampi osapuoli ei ollenkaan ymmärrä kenen kanssa on pariutunut ja mitä itse oikeastaan toivoo. Että vuolassanainen ja omasta mielestään vallan hirmuisen herkkä naisihminen rakastuu jyhkeään ja turvallisen vaiteliaaseen miestyyppiin, ja rakastuessaan kuvittelee, että siellä lihasten uumenissa piilevät ne suuret tunteet, sanat ja ajatukset. Sitten alkaa pänniä kun ollaan naimisissa ja ei se mies vaan edelleenkään avaudu. No kun ei se osaa, eikä ole koskaan osannut...[/QUOTE]

En ole koskaan pitänyt minään hirmuisen herkkänä ihmisenä, enkä ole koskaan esimerkiksi tykännyt esimerkiksi romanttisista rakkaudentunnustuksista jne. Oletin kai, että mies on vain harvinaista helpompi luonne eikä häntä suuremmin mikään ärsytä ja jos jokin tarpeeksi paljon miehen mieltä rassaa, hän kyllä siitä kertoo. Kävikin ilmi, että teen jatkuvasti paljonkin väärin ja hän saattaa loukkaantua pienestäkin asiasta, mutta ei vain jostain syystä kerro niistä asioista. Sitten joskus parin vuoden päästä saattaa ilmetä joku asia, josta hän on ollut vihainen "kun silloinkin sanoit niin..", mutta itse tällaista tilannetta ei voi millään edes muistaa.

 

[Mitäs jos]

[QUOTE="veiras";29227473]Onko tällä henkilöllä sitten helpompi olla, kun ollaan tilanteessa, jossa henkilö 1 ei puhu enää mitään?[/QUOTE]

Siinä määrin varmaan että välttyy kuulemasta jatkuvaa papatusta.

Pointti kuitenkin siinä että tuo avoimmuus ja puheliaisuus ei sellaisenaan vielä tarkoita hyviä sosiaalisia taitoja, ne edellyttävät myös toisen kuuntelemista ja huomioimista. Sitä näiden ihmisten on joskus vaikea ymmärtää ja noissa pattitilanteissa se puheliaampikin voisi katsoa peiliin ja miettiä miksei saa toista avautumaan.

Mulla on pitkäaikainen kaveri joka tyttöporukassa teki tota samaa. Oli aina äänessä, puhui tunteistaan ja haluistaan mutta ei huomioinut muiden mielipiteitä jos nämä eivät tukeneet häntä. Rasittava tyyppi, siksi nähdäänkin harvoin. Nykyään valittaa puolisostaan kun tämä on tuppisuu, en ihmettele miksi.

 

["veiras"]

Siinä määrin varmaan että välttyy kuulemasta jatkuvaa papatusta.

Pointti kuitenkin siinä että tuo avoimmuus ja puheliaisuus ei sellaisenaan vielä tarkoita hyviä sosiaalisia taitoja, ne edellyttävät myös toisen kuuntelemista ja huomioimista. Sitä näiden ihmisten on joskus vaikea ymmärtää ja noissa pattitilanteissa se puheliaampikin voisi katsoa peiliin ja miettiä miksei saa toista avautumaan.

Mulla on pitkäaikainen kaveri joka tyttöporukassa teki tota samaa. Oli aina äänessä, puhui tunteistaan ja haluistaan mutta ei huomioinut muiden mielipiteitä jos nämä eivät tukeneet häntä. Rasittava tyyppi, siksi nähdäänkin harvoin. Nykyään valittaa puolisostaan kun tämä on tuppisuu, en ihmettele miksi.

Ei varmaankaan tarkoita hyviä sosiaalisia taitoja. Mutta omasta mielestäni on epäreilumpaa, tuloksettomampaa ja parisuhdetta kuormittavampaa olla kokonaan puhumatta. Tai nyt se on jo minulle helppoa kun olen tilanteeseen tottunut enkä oikeasti jaksa enää mistään välittää, mutta miehellä tuntuu olevan nyt ongelma asian kanssa. Hän on sen jopa ihan itse sanonut.

 

[larvanto]

[QUOTE="ninja";29227398]näinhän se tuntuu usein menevän,mutta en vain itse pysty ymmärtämään että miksi ne miehet toimii sillä tavalla?[/QUOTE]

Kyllä näitä tapahtuu toisinkin päin. Toiset miehet haluavat ilmaista tunteitaan osaavat tai eivät ja toiset naiset pitävät vain profiilia yllä yrittäen näyttää ulospäin että kuinka kaikki on ok.