Miksi jotkut uppoaa sinne "mammamaailmaan"?

[hhh]

Olen huomannut että jotkut naiset uppoaa vuosikausiksi, jopa koko elämäksi "mammamaailmaan". Saman ilmiön olen huomannut koiraharrastajista: tullaan hyvin fanaattiseksi, elämä pyörii vain lasten/koirien ympärillä, muita isompia kiinnostuksen kohteita ei ole. Siis yhtä fanaattista porukkaa on esim. täällä kuin koiraforumilla.

Lapsia hankitaan monta, elämä on raskauksia/pikkulapsia/imetystä, kestovaippoja, soseita, yöheräämisiä. Usein valitetaan sellaisen elämän raskautta, ei ole aikaa mihinkään jne. mutta silti niitä lapsia haluaa lisää. mistä se johtuu, ettei joku halua sitä "omaa elämää" vaan tavallaan uppoutuu kokonaan siihen äitiyteen.

millaisia tällaiset ihmiset on? ja miksi?

 

[MorbidMama]

Hoivaajia?

 

[Kovajänis]

Hmm..niitä kutsutaan äideiksi?
Muistan itse lapsettomana vielä ajatelleeni jotain samansuuntaista

 

[ninaTT]

Joillekin lapset ovat se oma elämä, toisille koirat. Kolmannelle työura. Neljännelle ystävät. Monelle taas elämä koostuu muutamasta erilaisesta yhtä tärkeästä osiosta.

Ihmiset on erilaisia? =)

 

[vieras]

Minulla on yksi lapsi ja en todellakaan aio unohtua mammamaailmaan! Ja ihmettelen näitä, jotka unohtuvat. Ensimmäinen vuosi on totta kai mammamaailmaa, mutta jotkut on tosiaan unohtuvat sinne tooooosi pitkäksi aikaa.

 

[AP]

Siis on paljon äitejä, mutta kaikki ei uppudu sinne kokoaan vuosikausiksi. Mikä erottaa nämä äidit toisistaan? Toisilla on jo vauva-aikana ns. muutakin elämää, harrastuksia, kiinnostuksen kohteita jne.. toiset taas suunnittelee jo uutta lasta kun edellinenkin on jo vauva.

 

[minäkin]

Hmm..niitä kutsutaan äideiksi?
Muistan itse lapsettomana vielä ajatelleeni jotain samansuuntaista

Ja ne koiralliset fanaatikot on aktiivisia koiraharrastajia!
Ihan yhtä "kouhoja" löytyy kaikkien "harrastusten" ja elämäntyylien piireistä!

 

[Keijo 50v]

Niin. Olen huomannut, että monet naiset uppoavat vain lapsiinsa. He monesti tuntuvat unohtavan miehensäkkin täysin. Monet jopa unohtavat pitää huolta omasta ulkonäöstään.

 

[Zoe-F]

Mulla on autot, koira ja tuleva lapsi. Saa nähä mimmonen härdelli siitä tulee...

 

[Madicken04]

Jaa... Itse varmaan upposin johonkin mamma-maailmaan noiden lasten myötä mutta en nähnyt sitä sellaisena että siinä olisi väsymyksen rajamailla vetänyt ankeaa arkea läpi stressaten akikesta.

Päinvastoin, nautin joka hetkestä. Kaikki vauvoihin liittyvä oli niin mielenkiintoista ja innoissani kokeilin kaikkea uutta. Varmaan paljon turhaakin, mutta minulle ah, niin antoisaa. Enkä näe siinä mitään pahaa, noiden vauvavuodet menivät nopeasti ohi ja pikkuhiljaa sitä alkoi kaivata muutakin elämää ja pystyi ottamaan vähän etäisyyttä lapsiinkin.

Oikeastaan siihen arjen raskauteen heräsi vasta kun tuo mammahuuma alkoi helpottaa. Ja siotten pystyikin jo järkevästi miettimään mistä asioista voisi luimia vähän helpommalla että arki säilyisi kuitenkin ihan mukavana.

 

[ninaTT]

Siis on paljon äitejä, mutta kaikki ei uppudu sinne kokoaan vuosikausiksi. Mikä erottaa nämä äidit toisistaan? Toisilla on jo vauva-aikana ns. muutakin elämää, harrastuksia, kiinnostuksen kohteita jne.. toiset taas suunnittelee jo uutta lasta kun edellinenkin on jo vauva.

Jotkut välittävät lapsistansa eivätkä halua viskata niitä hoitoon heti ku ovat vatsasta tulleet?

Kyllä mäkin yritän ylläpitää sosiaalisia suhteita ja omia harrastuksia, mutta tämä maailma on suunniteltu niin ehdottomaksi. Lasta voi olla todella vaikea ottaa mukaan moniin paikkoihin, eivätkä ne lapsettomat ystävät enää halua tavata jos lapsi on mukana. Monelle ei mene kaaliin se, että se lapsi on ihan oikeasti nyt osa minua ja mun elämääni, ei mikään asuste jonka voi jättää kotiin jos siltä tuntuu.

Ja ei se "mammamaailma" välttämättä ole niin lapsikeskeinen miltä ulkopuoliselta näyttää. Lasten ehdoilla toimiminen ei tarkoita pelkästään lapsikeskeista toimintaa. Mammat tapaavat toisiansa ja lapset ovat mukana. Lapset leikkivät keskenänsä, äidit juttelevat maailman menosta keskenänsä, mitä nyt haluavat jutella. Miksi lapset ovat mukana? Koska ne ovat olemassa. Ja on helpompi tavata muita joilla on lapsia ja jotka ymmärtävät kuin sellaisia, jotka eivät ole tottuneet lapsiin eivätkä halua tehdä mitään lapsen ehdoilla.

Esimerkkinä voisin pitää itseäni; varmasti monen mielestä näyttää siltä, että mulla ei ole "muuta elämää" kun lapsi, varsinkin jos tietää, ettei tyttö ole ollut koskaan hoidossa pitempään kun tuntia, ja sekin on tapahtunut kaksi kertaa. MUTTA... Mä olen käynyt treffeillä, luen erilaisia kirjoja, kutsun tänne meille kotiin ihmisiä rauhalliseen illanviettoon (niitä jotka suvaitsee tulla), käyn itse (lapsen kanssa) kyläilemässä ystävien luona...

Mun elämä on vielä sitä samaa mitä ennenkin, miinus baarissa roikkumiset Opiskelen kun on aikaa, luen, tapaan ystäviä, juoruan miehistä, shoppailen, ekohörhöilen, laitan hyvää ruokaa... Mutta helposti elämäni tulkitaan todella lapsikeskeiseksi, koska mulla on tyttö mukana kaikessa, ja, ajatella, mä tykkään myös puhua tytöstä

 

[Jellonainen]

Jaa... Itse varmaan upposin johonkin mamma-maailmaan noiden lasten myötä mutta en nähnyt sitä sellaisena että siinä olisi väsymyksen rajamailla vetänyt ankeaa arkea läpi stressaten akikesta.

Päinvastoin, nautin joka hetkestä. Kaikki vauvoihin liittyvä oli niin mielenkiintoista ja innoissani kokeilin kaikkea uutta. Varmaan paljon turhaakin, mutta minulle ah, niin antoisaa. Enkä näe siinä mitään pahaa, noiden vauvavuodet menivät nopeasti ohi ja pikkuhiljaa sitä alkoi kaivata muutakin elämää ja pystyi ottamaan vähän etäisyyttä lapsiinkin.

Aika pitkälti minunkin ajatuksiani.

Minusta on ihanaa antautua muutamaksi vuodeksi äitiydelle eikä väkisin pyristellä irti siitä että joku tarvitsee minua juuri nyt. Uskon, että ne äidit ovat onnettomampia vauva- ja pikkulapsiaikana, joilla on tunne että "mammamaailmaan" uppoaminen on jotenkin ei-hyväksyttävää. Kun teen jotain, teen sen täysillä. Kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse minua enää niin täydellisesti, voin hankkia lisää sitä "omaa elämää".

 

[---]

Siis on paljon äitejä, mutta kaikki ei uppudu sinne kokoaan vuosikausiksi. Mikä erottaa nämä äidit toisistaan? Toisilla on jo vauva-aikana ns. muutakin elämää, harrastuksia, kiinnostuksen kohteita jne.. toiset taas suunnittelee jo uutta lasta kun edellinenkin on jo vauva.

Jotkut välittävät lapsistansa eivätkä halua viskata niitä hoitoon heti ku ovat vatsasta tulleet?

Kyllä mäkin yritän ylläpitää sosiaalisia suhteita ja omia harrastuksia, mutta tämä maailma on suunniteltu niin ehdottomaksi. Lasta voi olla todella vaikea ottaa mukaan moniin paikkoihin, eivätkä ne lapsettomat ystävät enää halua tavata jos lapsi on mukana. Monelle ei mene kaaliin se, että se lapsi on ihan oikeasti nyt osa minua ja mun elämääni, ei mikään asuste jonka voi jättää kotiin jos siltä tuntuu.

Ja ei se "mammamaailma" välttämättä ole niin lapsikeskeinen miltä ulkopuoliselta näyttää. Lasten ehdoilla toimiminen ei tarkoita pelkästään lapsikeskeista toimintaa. Mammat tapaavat toisiansa ja lapset ovat mukana. Lapset leikkivät keskenänsä, äidit juttelevat maailman menosta keskenänsä, mitä nyt haluavat jutella. Miksi lapset ovat mukana? Koska ne ovat olemassa. Ja on helpompi tavata muita joilla on lapsia ja jotka ymmärtävät kuin sellaisia, jotka eivät ole tottuneet lapsiin eivätkä halua tehdä mitään lapsen ehdoilla.

Esimerkkinä voisin pitää itseäni; varmasti monen mielestä näyttää siltä, että mulla ei ole "muuta elämää" kun lapsi, varsinkin jos tietää, ettei tyttö ole ollut koskaan hoidossa pitempään kun tuntia, ja sekin on tapahtunut kaksi kertaa. MUTTA... Mä olen käynyt treffeillä, luen erilaisia kirjoja, kutsun tänne meille kotiin ihmisiä rauhalliseen illanviettoon (niitä jotka suvaitsee tulla), käyn itse (lapsen kanssa) kyläilemässä ystävien luona...

Mun elämä on vielä sitä samaa mitä ennenkin, miinus baarissa roikkumiset Opiskelen kun on aikaa, luen, tapaan ystäviä, juoruan miehistä, shoppailen, ekohörhöilen, laitan hyvää ruokaa... Mutta helposti elämäni tulkitaan todella lapsikeskeiseksi, koska mulla on tyttö mukana kaikessa, ja, ajatella, mä tykkään myös puhua tytöstä

Sun lapsi on vielä pieni. Mutta on sellaisia jotka hankkii 4-10 lasta ja tosiaan ovat "vain" äitejä ja koko maailma on sitä äitiyttä, eikä edes haluta muuta.

 

[sädetikku harmaana]

no mä jotenki omalla kohdalla ajattelen, et kun ne lapset on tehty ja ovat vielä pieniä ( alle kouluikäisiä ) niin silloin mennään/ menen aika pitkälle heidän ehdoillaan. Eli omat harrastukset ja hömpsötykset tulevat vasta jo niille jää aikaa. Ja olen sellaista tyyppiä, ettei mikään harrastus ole mulle " pakko " henkireikä vaikka harrastuksia onkin paljon. Pikku hiljaa, lapset on niin vähän aikaa pieniä =0)

 

[nyt harmaana]

Mun äitini on oikeestaan tällanen jos nyt tajusin mitä tarkoitat; on elänyt meidän lasten kautta ja lasten pois muuttaminen on ollut hänelle kova paikka. En tiedä mitä hän teki ne vuodet kun lapsenlapsia ei ollut, nyt keskittyy lastenlasten "mummottamiseen" täysillä.. Joku sijaisvanhemmaksi tms ryhtyminen olisi hänelle varmaan omiaan. Hänellä ei oikeastaan ole omaa elämää vaan laskee ansioikseen lasten tekemiset. Vähän surullista tietyllä tavalla, vaikka itse on varmaan onnellinen.

 

[Sädetikku harmaana]

Jaa... Itse varmaan upposin johonkin mamma-maailmaan noiden lasten myötä mutta en nähnyt sitä sellaisena että siinä olisi väsymyksen rajamailla vetänyt ankeaa arkea läpi stressaten akikesta.

Päinvastoin, nautin joka hetkestä. Kaikki vauvoihin liittyvä oli niin mielenkiintoista ja innoissani kokeilin kaikkea uutta. Varmaan paljon turhaakin, mutta minulle ah, niin antoisaa. Enkä näe siinä mitään pahaa, noiden vauvavuodet menivät nopeasti ohi ja pikkuhiljaa sitä alkoi kaivata muutakin elämää ja pystyi ottamaan vähän etäisyyttä lapsiinkin.

Oikeastaan siihen arjen raskauteen heräsi vasta kun tuo mammahuuma alkoi helpottaa. Ja siotten pystyikin jo järkevästi miettimään mistä asioista voisi luimia vähän helpommalla että arki säilyisi kuitenkin ihan mukavana.

puhut mun suulla =0)

 

[Tintti83]

Sun lapsi on vielä pieni. Mutta on sellaisia jotka hankkii 4-10 lasta ja tosiaan ovat "vain" äitejä ja koko maailma on sitä äitiyttä, eikä edes haluta muuta.

Ensinnäkään lapsia ei "hankta". Toisekseen meidän perheessämme lapsia saa tulla niin paljon kuin Jumala suo, sillä se kuuluu sekä minun että mieheni ajatusmaailmaan. Jos niitä tulee 10, niin sitten luonnollisestikaan ei pääse bilettämään joka viikonloppu, eikä minun tapauksessani harrastamaan kymmentä eri vapaaehtoistoiminnan lajia.

 

[---]

Sun lapsi on vielä pieni. Mutta on sellaisia jotka hankkii 4-10 lasta ja tosiaan ovat "vain" äitejä ja koko maailma on sitä äitiyttä, eikä edes haluta muuta.

Ensinnäkään lapsia ei "hankta". Toisekseen meidän perheessämme lapsia saa tulla niin paljon kuin Jumala suo, sillä se kuuluu sekä minun että mieheni ajatusmaailmaan. Jos niitä tulee 10, niin sitten luonnollisestikaan ei pääse bilettämään joka viikonloppu, eikä minun tapauksessani harrastamaan kymmentä eri vapaaehtoistoiminnan lajia.

ääh, kukaan ei puhunut bilettämisestä. "Mammamaailmaan" upputunut on sellainen, joka on lähes ainoastaan äiti, ei Nainen, puoliso tai itsenäinen ihminen, vaan koko elämä on vauvoja, raskauksia ja lapsia. Kukaan ei tunnu ymmärtävän mitä tarkoitan vaikka tiedän muutamia tapauksia, joissa nainen ei ole tehnyt kymmeneen vuoteen muuta kuin ollut kotiäitinä.

 

[Sabira]

Siis on paljon äitejä, mutta kaikki ei uppudu sinne kokoaan vuosikausiksi. Mikä erottaa nämä äidit toisistaan? Toisilla on jo vauva-aikana ns. muutakin elämää, harrastuksia, kiinnostuksen kohteita jne.. toiset taas suunnittelee jo uutta lasta kun edellinenkin on jo vauva.

Jotkut välittävät lapsistansa eivätkä halua viskata niitä hoitoon heti ku ovat vatsasta tulleet?

Kyllä mäkin yritän ylläpitää sosiaalisia suhteita ja omia harrastuksia, mutta tämä maailma on suunniteltu niin ehdottomaksi. Lasta voi olla todella vaikea ottaa mukaan moniin paikkoihin, eivätkä ne lapsettomat ystävät enää halua tavata jos lapsi on mukana. Monelle ei mene kaaliin se, että se lapsi on ihan oikeasti nyt osa minua ja mun elämääni, ei mikään asuste jonka voi jättää kotiin jos siltä tuntuu.

Ja ei se "mammamaailma" välttämättä ole niin lapsikeskeinen miltä ulkopuoliselta näyttää. Lasten ehdoilla toimiminen ei tarkoita pelkästään lapsikeskeista toimintaa. Mammat tapaavat toisiansa ja lapset ovat mukana. Lapset leikkivät keskenänsä, äidit juttelevat maailman menosta keskenänsä, mitä nyt haluavat jutella. Miksi lapset ovat mukana? Koska ne ovat olemassa. Ja on helpompi tavata muita joilla on lapsia ja jotka ymmärtävät kuin sellaisia, jotka eivät ole tottuneet lapsiin eivätkä halua tehdä mitään lapsen ehdoilla.

Esimerkkinä voisin pitää itseäni; varmasti monen mielestä näyttää siltä, että mulla ei ole "muuta elämää" kun lapsi, varsinkin jos tietää, ettei tyttö ole ollut koskaan hoidossa pitempään kun tuntia, ja sekin on tapahtunut kaksi kertaa. MUTTA... Mä olen käynyt treffeillä, luen erilaisia kirjoja, kutsun tänne meille kotiin ihmisiä rauhalliseen illanviettoon (niitä jotka suvaitsee tulla), käyn itse (lapsen kanssa) kyläilemässä ystävien luona...

Mun elämä on vielä sitä samaa mitä ennenkin, miinus baarissa roikkumiset Opiskelen kun on aikaa, luen, tapaan ystäviä, juoruan miehistä, shoppailen, ekohörhöilen, laitan hyvää ruokaa... Mutta helposti elämäni tulkitaan todella lapsikeskeiseksi, koska mulla on tyttö mukana kaikessa, ja, ajatella, mä tykkään myös puhua tytöstä

Sun lapsi on vielä pieni. Mutta on sellaisia jotka hankkii 4-10 lasta ja tosiaan ovat "vain" äitejä ja koko maailma on sitä äitiyttä, eikä edes haluta muuta.

No mulla on neljä lasta, ja monet varmaan ajattelee etten mä muuta elämältä haluakaan.. Mutta onhan mulla tulevaisuuden suhteen suunnitelmia ja ajatus, että lapsiluku on täynnä. Sanoisin tähän ap:n vuodatukseen, että aikansa kutakin. Itsekin paljon muuta kokeneena voin todeta, että kymmenen vuoden päästä en todellakaan nyhjää kotona vaan kalenterini on todennäköisesti täynnä erilaisia aktiviteetteja!

 

[mamma mikä mamma]

lapset on niin pienen hetken pieniä.joskus huomaan että aika kului liian nopeasti.sitten eläkkeellä ehtii muutakin. ja silti veikkaan, että silloinkin kaipaan tätä elämää pienten lasten kanssa.suoraan sanoen en tiedä, mitä sisältöä mun elämässä ilman lapsia olis...

 

[minä]

tunnen muutamia ap:n kuvailemia naisia. he eivät ole kovin älykkäitä, eivätkä koe saavansa mistään muusta positiivista palautetta kuin olemalla äiti. jos heillä olisikin jotain muita yhteskunnallisia resursseja, olisi minusta todella harmillista, että lahjat menisivät hukkaan.

 

[suomalainen]

Teit niin tai näin niin se on aina jonkun mielestä väärin päin. :saint:

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Katsopas, minä ainakin hoidan tämän emona olemisen kerralla ja mielelläni, eli intensiivisesti. Ja sitten se on tehty. Ja kotiäitinä oleminen ei todellakaan ole "vain kotiäitinä olemista", se on paljon enemmän. Kasvatustyötä, kotitöitä, arjen pyörittämistä, vastuun kantamista, läsnä olemista...

Minä en kuitenkaan ymmärrä mitä ap tarkoittaa sillä, että äiti lakkaisi olemasta nainen tai puoliso tai että hänen persoonansa sulautuisi lapsiin ja että hän olisi olemassa vain äitiyden kautta. Ensin on ihminen.

 

[niin]

Siis on paljon äitejä, mutta kaikki ei uppudu sinne kokoaan vuosikausiksi. Mikä erottaa nämä äidit toisistaan? Toisilla on jo vauva-aikana ns. muutakin elämää, harrastuksia, kiinnostuksen kohteita jne.. toiset taas suunnittelee jo uutta lasta kun edellinenkin on jo vauva.

Jotkut välittävät lapsistansa eivätkä halua viskata niitä hoitoon heti ku ovat vatsasta tulleet?

Kyllä mäkin yritän ylläpitää sosiaalisia suhteita ja omia harrastuksia, mutta tämä maailma on suunniteltu niin ehdottomaksi. Lasta voi olla todella vaikea ottaa mukaan moniin paikkoihin, eivätkä ne lapsettomat ystävät enää halua tavata jos lapsi on mukana. Monelle ei mene kaaliin se, että se lapsi on ihan oikeasti nyt osa minua ja mun elämääni, ei mikään asuste jonka voi jättää kotiin jos siltä tuntuu.

Ja ei se "mammamaailma" välttämättä ole niin lapsikeskeinen miltä ulkopuoliselta näyttää. Lasten ehdoilla toimiminen ei tarkoita pelkästään lapsikeskeista toimintaa. Mammat tapaavat toisiansa ja lapset ovat mukana. Lapset leikkivät keskenänsä, äidit juttelevat maailman menosta keskenänsä, mitä nyt haluavat jutella. Miksi lapset ovat mukana? Koska ne ovat olemassa. Ja on helpompi tavata muita joilla on lapsia ja jotka ymmärtävät kuin sellaisia, jotka eivät ole tottuneet lapsiin eivätkä halua tehdä mitään lapsen ehdoilla.

Esimerkkinä voisin pitää itseäni; varmasti monen mielestä näyttää siltä, että mulla ei ole "muuta elämää" kun lapsi, varsinkin jos tietää, ettei tyttö ole ollut koskaan hoidossa pitempään kun tuntia, ja sekin on tapahtunut kaksi kertaa. MUTTA... Mä olen käynyt treffeillä, luen erilaisia kirjoja, kutsun tänne meille kotiin ihmisiä rauhalliseen illanviettoon (niitä jotka suvaitsee tulla), käyn itse (lapsen kanssa) kyläilemässä ystävien luona...

Mun elämä on vielä sitä samaa mitä ennenkin, miinus baarissa roikkumiset Opiskelen kun on aikaa, luen, tapaan ystäviä, juoruan miehistä, shoppailen, ekohörhöilen, laitan hyvää ruokaa... Mutta helposti elämäni tulkitaan todella lapsikeskeiseksi, koska mulla on tyttö mukana kaikessa, ja, ajatella, mä tykkään myös puhua tytöstä

Sun lapsi on vielä pieni. Mutta on sellaisia jotka hankkii 4-10 lasta ja tosiaan ovat "vain" äitejä ja koko maailma on sitä äitiyttä, eikä edes haluta muuta.

jos ne ei halua muuta, niin mikä on ongelma?? sehän on heidän elämä.

 

[ht]

Minä en kuitenkaan ymmärrä mitä ap tarkoittaa sillä, että äiti lakkaisi olemasta nainen tai puoliso tai että hänen persoonansa sulautuisi lapsiin ja että hän olisi olemassa vain äitiyden kautta. Ensin on ihminen.

joskus tätä palstaa lukiessa huomaa, että tälläsiä naisia on. siis, että ollaan vaan äiti, surullista.