Miksi jotkut uppoaa sinne "mammamaailmaan"?

[Kimalle84]

Mä olen ehtinyt elämäni aikana nähdä ja kokea ja tehdä niiiiin paljon. Kun nyt olen löytänyt ihanan miehen ja saanut yhden ihanan lapsen, tuntuu että tiedän vihdoin mikä mun elämäni tarkoitus on, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin minä haluan olla "vain" äiti ja (tuleva) vaimo. Mitään parempaa en tiedä

 

[Viblsp-]

Voi hyvänen aika, taas tätä.

Surullista on se, ettei lapsiin keskitytä, vaan huidellaan baareissa, harrastusten parissa, viedään lapsi tarhaan pienenä, että voidaan mennä töihin kun ei jakseta olla "kotona homehtumassa".

Sen sijaan siinä ei ole mitään surullista, jos aikuinen ihminen päättää, että haluaa keskittyä äitinä olemiseen ja rauhottaa elämänsä ainakin siksi ajaksi, kun lapset ovat pieniä.

se ei ole surullista. Meillä muksu meni hoitoon 9 kk iässä. Jos toinen muksu tulisi olisi sama tilanne edessä.

Miksi? Kaipasi varmaan sun mielestä jo muiden lasten seuraa?

 

[Viblsp-]

Mä olen ehtinyt elämäni aikana nähdä ja kokea ja tehdä niiiiin paljon. Kun nyt olen löytänyt ihanan miehen ja saanut yhden ihanan lapsen, tuntuu että tiedän vihdoin mikä mun elämäni tarkoitus on, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin minä haluan olla "vain" äiti ja (tuleva) vaimo. Mitään parempaa en tiedä

Shh, älä nyt tuollaista hulluutta myönnä. Siis totuushan on se, että luulet vain haluavasi, mutta oikeasti olet surullinen.

 

[kolmen äiti]

miksei vois upota? lapset on pieniä hetken ja omaa elämää kerkee senkin jälkeen elämään, mä olen alle 40v kun esikoinen on jo täysikäinen ja kuopuskin teini joten siinä on aikaa elää omaa elämäänsä. ja tää on mun elämää nyt, myöhemmin jotain muuta =) :hug:

Miksi siihen siihen pitäisi upota? Mä en henk.koht ymmärrä sellaisia äitejä jotka elää vain lasten kautta, eikä ole muuta puhuttavaa kuin lapset.

Ei vaan MIKSEI? Muiden ihmisten takia? Koska pitää keskustella "järkeviä" muiden kanssa? Äitiyttä ja lapsikeskeisyyttä väheksytään jyrkästi, aika hirveää. Ja kyllä sitä keskustelua voi syntyä vaikkapa maapallon tapahtumista tms. Jos nainen haluaa keskittyä äitiyteen ja unohtaa turhat menot, mitä pahaa siinä muka on? Jos ihmisen pitää ns. elää muiden ihmisten kautta, miksi lapset on huonompi vaihtoehto kuin vaikkapa kollegat tai kaverit?

Jos elämässä ei ole muuta kuin koti ja lapset, ihminen ei käy missään, ei halua harrastaa mitään...niin on se mun mielestä vähän omituista. Ja nämä on sellaisia äitejä joilla on jo koululaisiakin...

Mulla ei ole yhteistä sellaisen ihmisen kanssa joka ei ole kiinnostunut mistään muusta kuin lapsista. Mä en jaksa sellaista.

 

[Evenstar]

Voi hyvänen aika, taas tätä.
Surullista on se, ettei lapsiin keskitytä, vaan huidellaan baareissa, harrastusten parissa, viedään lapsi tarhaan pienenä, että voidaan mennä töihin kun ei jakseta olla "kotona homehtumassa". ...

Taas toi baarissa käynti piti tonne heittää.

Tosiaan, miksi täällä automaattisesti oletetaan, että äidin/vanhempien oma aika tarkoittaa baareissa luuhaamista?

Suurimmalle osalle vanhemmista oma aika ja omat harrastukset on taatusti kaikkea muuta kuin biletystä ja baarissa käymistä. On urheiluharrastuksia, teatterissakäymistä, leffassakäymistä, keikoilla käymistä ja kaikkea muuta mukavaa, johon biletys ja viinan kanssa läträäminen ei liity millään tavalla.

Omat jutut ja harrastukset auttaa jaksamaan harmaata arkea -- riippumatta siitä, sisältyykö siihen arkeen lapsia ja perhe-elämää vai ei. Sen takia vanhojen hyvien harrastusten jatkaminen ja omista kiinnostuksen kohteista kiinni pitäminen on tärkeää. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että äiti/vanhemmat ei välittäisi lapsistaan, vaikka lapset laitetaankin joskus hoitoon siksi, että äiti/vanhemmat pääsee viettämään aikaa omien harrastustensa parissa.

 

[Kimalle84]

Mä olen ehtinyt elämäni aikana nähdä ja kokea ja tehdä niiiiin paljon. Kun nyt olen löytänyt ihanan miehen ja saanut yhden ihanan lapsen, tuntuu että tiedän vihdoin mikä mun elämäni tarkoitus on, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin minä haluan olla "vain" äiti ja (tuleva) vaimo. Mitään parempaa en tiedä

Shh, älä nyt tuollaista hulluutta myönnä. Siis totuushan on se, että luulet vain haluavasi, mutta oikeasti olet surullinen.

Oho.. se vaan lipsahti :ashamed: :saint:

 

[MorbidMama]

miksei vois upota? lapset on pieniä hetken ja omaa elämää kerkee senkin jälkeen elämään, mä olen alle 40v kun esikoinen on jo täysikäinen ja kuopuskin teini joten siinä on aikaa elää omaa elämäänsä. ja tää on mun elämää nyt, myöhemmin jotain muuta =) :hug:

Miksi siihen siihen pitäisi upota? Mä en henk.koht ymmärrä sellaisia äitejä jotka elää vain lasten kautta, eikä ole muuta puhuttavaa kuin lapset.

Ei vaan MIKSEI? Muiden ihmisten takia? Koska pitää keskustella "järkeviä" muiden kanssa? Äitiyttä ja lapsikeskeisyyttä väheksytään jyrkästi, aika hirveää. Ja kyllä sitä keskustelua voi syntyä vaikkapa maapallon tapahtumista tms. Jos nainen haluaa keskittyä äitiyteen ja unohtaa turhat menot, mitä pahaa siinä muka on? Jos ihmisen pitää ns. elää muiden ihmisten kautta, miksi lapset on huonompi vaihtoehto kuin vaikkapa kollegat tai kaverit?

Jos elämässä ei ole muuta kuin koti ja lapset, ihminen ei käy missään, ei halua harrastaa mitään...niin on se mun mielestä vähän omituista. Ja nämä on sellaisia äitejä joilla on jo koululaisiakin...

Mulla ei ole yhteistä sellaisen ihmisen kanssa joka ei ole kiinnostunut mistään muusta kuin lapsista. Mä en jaksa sellaista.

Mutta siinähän se hienous juuri piileekin...sun ei tartte sellaisten ihmisten kanssa aikaasi viettää. Jos et jaksa. =)

 

[kolmen äiti]

Kyllä mä sen ymmärrän, että ensimmäisen lapsen saaneet haluaa puhua vauvastaan, koska kaikki on uutta. Mä tarkoitin nyt sellaisia äitejä joilla on siis jo isompia lapsia ja silti puhuvat vain lapsista. Aikansa kutakin.

 

[Elämänlähde]

=) niin juuri, toisella toiset kuviot ja toisella toiset, eikös pää-asia ole kuitenkin että kaikki ovat onnellisia ja voivat hyvin, tekee sen kuka sitten mitenkin :hug: :hug:

 

[kolmen äiti]

Voi hyvänen aika, taas tätä.
Surullista on se, ettei lapsiin keskitytä, vaan huidellaan baareissa, harrastusten parissa, viedään lapsi tarhaan pienenä, että voidaan mennä töihin kun ei jakseta olla "kotona homehtumassa". ...

Taas toi baarissa käynti piti tonne heittää.

Tosiaan, miksi täällä automaattisesti oletetaan, että äidin/vanhempien oma aika tarkoittaa baareissa luuhaamista?

Suurimmalle osalle vanhemmista oma aika ja omat harrastukset on taatusti kaikkea muuta kuin biletystä ja baarissa käymistä. On urheiluharrastuksia, teatterissakäymistä, leffassakäymistä, keikoilla käymistä ja kaikkea muuta mukavaa, johon biletys ja viinan kanssa läträäminen ei liity millään tavalla.

Omat jutut ja harrastukset auttaa jaksamaan harmaata arkea -- riippumatta siitä, sisältyykö siihen arkeen lapsia ja perhe-elämää vai ei. Sen takia vanhojen hyvien harrastusten jatkaminen ja omista kiinnostuksen kohteista kiinni pitäminen on tärkeää. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että äiti/vanhemmat ei välittäisi lapsistaan, vaikka lapset laitetaankin joskus hoitoon siksi, että äiti/vanhemmat pääsee viettämään aikaa omien harrastustensa parissa.

Mikä siinä muuten on, että se oma aika mielletään täällä aina viinan kanssa läträämiseksi????

 

[Elämänlähde]

Kyllä mä sen ymmärrän, että ensimmäisen lapsen saaneet haluaa puhua vauvastaan, koska kaikki on uutta. Mä tarkoitin nyt sellaisia äitejä joilla on siis jo isompia lapsia ja silti puhuvat vain lapsista. Aikansa kutakin.

mistäs sitten puhuis? säästäkö? mä en oo koskaan esim politiikkaa seurannut enkä siitä osasi puhuakkaan, mua ei todellakaan kiinnosta kulttuuri tms. joten eipä paljon vaihtoehtoja jää =) eikä se mua silti harmita, mä puhun mistä puhun, ei tarvi kuunnella jos ei kiiinnosta

 

[Muutakin kuin pelkkä äiti]

Hmm..niitä kutsutaan äideiksi?
Muistan itse lapsettomana vielä ajatelleeni jotain samansuuntaista

No kyllä mulla ainakin on aina ollut myös muuta elämää kuin lapset ja ihan samalla tavalla ajattelin ennen lasten tuloa. Minusta mammamaailmaa elävät ovat säälittäviä tyyppejä, tylsiä ja typeriä.

 

[MorbidMama]

Kyllä mä sen ymmärrän, että ensimmäisen lapsen saaneet haluaa puhua vauvastaan, koska kaikki on uutta. Mä tarkoitin nyt sellaisia äitejä joilla on siis jo isompia lapsia ja silti puhuvat vain lapsista. Aikansa kutakin.

Mutta ei kai ne lapset lakkaa olemasta vanhempien mielessä kun ne ovat jo koululaisia? Ihmiset kai puhuvat siitä, mitä he tekevät ja ajattelevat ja jos kotona ollaan useammankin lapsen kanssa niin eikö se ole vain luonnollista, että lapset ja heidän asiansa pyörivät ensimmäisenä mielessä?

Eri asia toki on, kuinka mielenkiintoista itselle on käydä keskustelua toisen ihmisen lapsista..

 

[Huspati Huta]

Minäkin tiedän muutamia tällaisia naisia, joista ap puhuu. Useimmat heistä vaikuttavat oikein tyytyväisiltä elämäänsä, heille se sisältö tulee siitä perheestä ja lapsista. Heidän harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa ovat usein kotiin ja lapsiin liittyviä ja mikäs siinä vikana? En minä tohdi ajatella, että minun tapani ollan ihminen olisi jotenkin parempi, vaikken olekaan ns. uppoutunut mammamaailmaan koskaan. Luulen, että tärkeä kysymys tässä on juuri se itsensä määrittäminen, joku tekee sen työn kautta (herran jestas, että kehtaakin ) joku äitiyden, joku naiseuden, vaimona olemisen, lahjakkuutensa kautta, kuka mitenkin, ja moni varmaan näitten yhdistelmänä. Ei voine sanoa, että yksi tapa on toista parempi?

 

[Viblsp-]

Voi hyvänen aika, taas tätä.
Surullista on se, ettei lapsiin keskitytä, vaan huidellaan baareissa, harrastusten parissa, viedään lapsi tarhaan pienenä, että voidaan mennä töihin kun ei jakseta olla "kotona homehtumassa". ...

Taas toi baarissa käynti piti tonne heittää.

Tosiaan, miksi täällä automaattisesti oletetaan, että äidin/vanhempien oma aika tarkoittaa baareissa luuhaamista?

Suurimmalle osalle vanhemmista oma aika ja omat harrastukset on taatusti kaikkea muuta kuin biletystä ja baarissa käymistä. On urheiluharrastuksia, teatterissakäymistä, leffassakäymistä, keikoilla käymistä ja kaikkea muuta mukavaa, johon biletys ja viinan kanssa läträäminen ei liity millään tavalla.

Omat jutut ja harrastukset auttaa jaksamaan harmaata arkea -- riippumatta siitä, sisältyykö siihen arkeen lapsia ja perhe-elämää vai ei. Sen takia vanhojen hyvien harrastusten jatkaminen ja omista kiinnostuksen kohteista kiinni pitäminen on tärkeää. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että äiti/vanhemmat ei välittäisi lapsistaan, vaikka lapset laitetaankin joskus hoitoon siksi, että äiti/vanhemmat pääsee viettämään aikaa omien harrastustensa parissa.

Baari oli vain yksi noista vaihtoehdoista, miksi siihen takerruit/te? Tuossahan lukee myös "harrastusten parissa", köh köh.

Jotkut eivät koe arkea harmaaksi, vaikkei harrastuksia ja ns. omia juttuja ole. Kaikille omat jutut eivät ole niin tärkeitä. Esim. mulle riittää se, että saan lukea iltaisin rauhassa kirjaa, tehdä palapeliä, tehdä kotitöitä (ai kamala, tykkään siitä, mulla ei varmaan ole mitään kivaa elämässäni siis) ja muuta pientä. Pienet asiat tekevät iloiseksi. Ja jos välillä muksut ovat yöhoidossa samaan aikaan (tapahtuu pari krt vuodessa) nautin hiljaisuudesta ja omasta ajasta, mutta kaipaan kyllä lapsia kotiin.

 

[kolmen äiti]

Kyllä mä sen ymmärrän, että ensimmäisen lapsen saaneet haluaa puhua vauvastaan, koska kaikki on uutta. Mä tarkoitin nyt sellaisia äitejä joilla on siis jo isompia lapsia ja silti puhuvat vain lapsista. Aikansa kutakin.

Mutta ei kai ne lapset lakkaa olemasta vanhempien mielessä kun ne ovat jo koululaisia? Ihmiset kai puhuvat siitä, mitä he tekevät ja ajattelevat ja jos kotona ollaan useammankin lapsen kanssa niin eikö se ole vain luonnollista, että lapset ja heidän asiansa pyörivät ensimmäisenä mielessä?

Eri asia toki on, kuinka mielenkiintoista itselle on käydä keskustelua toisen ihmisen lapsista..

Joo mutta jos on kotona vuosikausia niin helposti ne jutut jää lapsiin, koska elämässä ei ole mitään muuta sisältöä.

 

[MorbidMama]

Minäkin tiedän muutamia tällaisia naisia, joista ap puhuu. Useimmat heistä vaikuttavat oikein tyytyväisiltä elämäänsä, heille se sisältö tulee siitä perheestä ja lapsista. Heidän harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa ovat usein kotiin ja lapsiin liittyviä ja mikäs siinä vikana? En minä tohdi ajatella, että minun tapani ollan ihminen olisi jotenkin parempi, vaikken olekaan ns. uppoutunut mammamaailmaan koskaan. Luulen, että tärkeä kysymys tässä on juuri se itsensä määrittäminen,joku tekee sen työn kautta (herran jestas, että kehtaakin ) joku äitiyden, joku naiseuden, vaimona olemisen, lahjakkuutensa kautta, kuka mitenkin, ja moni varmaan näitten yhdistelmänä. Ei voine sanoa, että yksi tapa on toista parempi?

=) Just, tuo..itsensä määrittäminen. Mutta kyllä mä senkin ymmärrän, ettei eri tavalla itsensä määrittävien tiet kohtaa...perheellisestä voi olla piinaa kuunnella ikisinkun miestoilailuja vuodesta toiseen ja vice versa.

 

[Huspati Huta]

=) Just, tuo..itsensä määrittäminen. Mutta kyllä mä senkin ymmärrän, ettei eri tavalla itsensä määrittävien tiet kohtaa...perheellisestä voi olla piinaa kuunnella ikisinkun miestoilailuja vuodesta toiseen ja vice versa.

Tuo on varmaankin ihan totta =) Puolin ja toisin tuntuu, että no onpa tuolla aina samat jutut

 

[MorbidMama]

Kyllä mä sen ymmärrän, että ensimmäisen lapsen saaneet haluaa puhua vauvastaan, koska kaikki on uutta. Mä tarkoitin nyt sellaisia äitejä joilla on siis jo isompia lapsia ja silti puhuvat vain lapsista. Aikansa kutakin.

Mutta ei kai ne lapset lakkaa olemasta vanhempien mielessä kun ne ovat jo koululaisia? Ihmiset kai puhuvat siitä, mitä he tekevät ja ajattelevat ja jos kotona ollaan useammankin lapsen kanssa niin eikö se ole vain luonnollista, että lapset ja heidän asiansa pyörivät ensimmäisenä mielessä?

Eri asia toki on, kuinka mielenkiintoista itselle on käydä keskustelua toisen ihmisen lapsista..

Joo mutta jos on kotona vuosikausia niin helposti ne jutut jää lapsiin, koska elämässä ei ole mitään muuta sisältöä.

Näin se varmaan onkin..ellei sitten elämään tule uutta sisältöä. =) Vaikkapa työn kautta.

 

[Viblsp-]

Hmm..niitä kutsutaan äideiksi?
Muistan itse lapsettomana vielä ajatelleeni jotain samansuuntaista

No kyllä mulla ainakin on aina ollut myös muuta elämää kuin lapset ja ihan samalla tavalla ajattelin ennen lasten tuloa. Minusta mammamaailmaa elävät ovat säälittäviä tyyppejä, tylsiä ja typeriä.

Luulet, että kun "mammamaailmaa" elävä aukaisee suunsa, sieltä tulvii tutteja, kakkavaippoja yms?

Mun mielestä työjutut, omista harrastuksista jauhamiset yms. on tylsää kuunneltavaa. Osaan silti keskustella ja näytellä kiinnostunutta, vaikka tylsä aihe olisikin. Tulen ihan hyvin toimeen ihmisten kanssa, vaikken olekaan sosiaalinen ihminen. Minä varmaan olen harvinaisen epäsosiaalinen tapaus, eikä hävetä tai huolestuta yhtään. Olen ennen ollut todella menevä ja sosiaalinen. Olen senkin puolen elämästä kokenut, enkä sitä nyt kaipaa.

Koen itteni onnelliseksi. Olen saanut kokea aktiivista ja menevää elämää ennen lapsia. Nyt on lapsikeskeisyyden aika. Ja kun lapset kasvavat, varmaan tulee hiljalleen omia juttuja, jos ne alkavat kiinnostaa. Ja töihin sitten, kun kaksoset ovat tarpeeksi kypsiä ja valmiita hoitoon. Eli mulla on ollut mahdollisuus valita tällainen äitiys ja jatkossa sitten halutessani voin tehdä muuta. Kun taas vastakohtana on ne, jotka eivät malta pysähtyä yhtään miettimään sitä, mikä on tärkeintä.

Mutta joo, taisin palstailla tarpeeksi tältä päivältä. Tuli tietty mittari täyteen. Menen nyt auta armias tyhjentämään pyykkikonetta ja sitten (auta armias) askartelemaan lasten kanssa.

 

[ei pk:h]

Voi hyvänen aika, taas tätä.

Surullista on se, ettei lapsiin keskitytä, vaan huidellaan baareissa, harrastusten parissa, viedään lapsi tarhaan pienenä, että voidaan mennä töihin kun ei jakseta olla "kotona homehtumassa".

Sen sijaan siinä ei ole mitään surullista, jos aikuinen ihminen päättää, että haluaa keskittyä äitinä olemiseen ja rauhottaa elämänsä ainakin siksi ajaksi, kun lapset ovat pieniä.

se ei ole surullista. Meillä muksu meni hoitoon 9 kk iässä. Jos toinen muksu tulisi olisi sama tilanne edessä.

Miksi? Kaipasi varmaan sun mielestä jo muiden lasten seuraa?

ei mennyt päiväkotiin, vaan on yksityisellä hoitajalla.

 

[Sani]

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, vähän suvaitsevaisuutta peliin naiset! Sanotaan että naiset ovat toistensa pahimpia tuomitsijoita ja näyttää pitävän paikkansa täälläkin. Ihmiset ovat erilaisia, toiset viihtyvät kotiäiteinä vuosikausia ja hankkivat monta lasta, toiset nauttivat työelämästä ja kokevat olevansa parempia äitejä kuunnellessaan omia tarpeitaan. Äiti voi olla niin monella tavalla. Onneksi nykyään on jo enemmän valinnanvaraa, vielä 70-luvulla lapset vietiin hoitoon jo 2kk:n iässä jos ei ollut mahdollisuutta jäädä kotiin. Nykyään on sentään ruhtinaallinen äitiysloma. Eli nauttikaa omasta tavastanne olla paras mahdollinen äiti lapsillenne, älkää syyllistäkö/tuomitko itseänne tai muita!

 

[catlady]

Mammamaailma on ihana maailma! :heart:
Silti sitä voi joskus mennä ja tanssia ja juhlia ILMAN lapsia.

Mutta juuri eilen mietin, että en kestäisi ilman lapsia ja miestä. Että olisin yksin ja VAIN BAILAISIN ja KÄVISIN TÖISSÄ ja NÄKISIN YSTÄVIÄ/KAVEREITA ja OLISIN KOTONANI YKSIN... Ei kiitos!

Hyvä että elämä pyörii niiden tärkeimpien ympärillä noin suurimmaksi osaksi! :heart:

 

[Äiti minäkin]

Minä olen kolmen lapsen äiti joka on heidän lapsuusvuodet viihtynyt hyvin kodissa heidän kanssaan. Mutta on mulla muutakin elämää ollut ja lapsille se on ollut pienestä pitäen itsestäänselvyys, ettei äiti ole olemassa vain ja ainoastaan heitä ja heidän tarpeitaan varten.

 

[Joo-o]

Kyllä mä sen ymmärrän, että ensimmäisen lapsen saaneet haluaa puhua vauvastaan, koska kaikki on uutta. Mä tarkoitin nyt sellaisia äitejä joilla on siis jo isompia lapsia ja silti puhuvat vain lapsista. Aikansa kutakin.

Mutta ei kai ne lapset lakkaa olemasta vanhempien mielessä kun ne ovat jo koululaisia? Ihmiset kai puhuvat siitä, mitä he tekevät ja ajattelevat ja jos kotona ollaan useammankin lapsen kanssa niin eikö se ole vain luonnollista, että lapset ja heidän asiansa pyörivät ensimmäisenä mielessä?

Eri asia toki on, kuinka mielenkiintoista itselle on käydä keskustelua toisen ihmisen lapsista..

Kyllä mua ainakin loukkaisi, jos mun äiti ei edelleen kertoisi ystävilleen mun kuulumisia. Kyllä se on ihan selviö, ettei joka lapsen syntymää tarvitse koko maailmalle itse infota. Onko se sitten mammamaailmassa vielä yli viisikymppisenäkin?