Miksi jotkut uppoaa sinne "mammamaailmaan"?

[vieras]

Lapsia hankitaan monta, elämä on raskauksia/pikkulapsia/imetystä, kestovaippoja, soseita, yöheräämisiä. Usein valitetaan sellaisen elämän raskautta, ei ole aikaa mihinkään jne. mutta silti niitä lapsia haluaa lisää. mistä se johtuu, ettei joku halua sitä "omaa elämää" vaan tavallaan uppoutuu kokonaan siihen äitiyteen. millaisia tällaiset ihmiset on? ja miksi?

Samaa olen minäkin ihmetellyt.

Ja siis, helppohan mun on tietysti ihmetellä, kun itsellä ei vielä ole lapsia.. :xmas: Mutta olen kyllä huomannut, että ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja suhtautua äitiyteen.

Suurin osa tutuista oman ikäluokan äideistä ottaa äitiyden siinä mielessä suht rennosti, että he eivät esim. ole hylänneet vanhoja harrastuksiaan ja ovat muutenkin ihmisinä suunnilleen samanlaisia kuin mitä olivat ennen lapsen/lasten syntymää. Sen sijaan yksi tuttu, joka on ollut nelisen vuotta kotiäitinä, on muuttunut ihmisenä todella paljon sen jälkeen, kun sai ensimmäisen lapsensa. Tämä tuttu on sataprosenttisesti "vain" äiti (vain on lainausmerkeissä siksi, että en millään muotoa väheksy äitiyttä ), ei oma itsensä, ja hän tuntuu elävän ainoastaan lapsilleen. Jopa vaimon rooli tuppaa välillä unohtumaan, ainakin näin ulkopuolisen näkökulmasta.

Lapsettoman perspektiivistä katsottuna tuollainen fanaattinen äitiys tuntuu hyvin ahdistavalta ja suorastaan vastenmieliseltä. :| Eikä se vaikuta kovinkaan järkevältä myöskään lapsen perspektiivistä katsottuna -- tuntuu kohtuuttomalta, että pienen ihmisenalun harteille nostetaan äidin koko elämä. Sillä niinhän se menee, jos äiti lakkaa elämästä omaa elämäänsä ja olemasta oma itsensä ja elää vain lapsilleen.

Sitäkin olen miettinyt, millä tavalla lapsikeskeinen elämä ja äidin/vanhempien eläminen vain lapsilleen vaikuttaa itse lapsiin. Jos lapsi tottuu alusta asti olemaan kaiken keskiössä ja koko ajan huomion keskipisteenä, ja jos hän tottuu siihen, että vain hänen tarpeensa ovat tärkeitä, miten hän kasvaessaan sopeutuu siihen tosiasiaan, että hän ei todellakaan ole maailman napa ja että muut ihmiset ja muiden ihmisten tarpeet ovat ihan yhtä tärkeitä? Tuleeko tällaisista lapsista keskivertoa helpommin itsekeskeisiä pikku pomottajia ja päiväkotiryhmien ja koululuokkien häiriköitä?

Voi olla, että ajatukseni tästä vielä muuttuvat, jos ja toivottavasti kun itse saan jossain vaiheessa lapsen. Tällä hetkellä olen kuitenkin sitä mieltä, että äidin hyvinvointi -- myös ja ehkä etenkin äidin henkinen hyvinvointi -- on aivan yhtä tärkeää kuin lapsen hyvinvointi. Äidin henkistä (ja fyysistä ) hyvinvointia edistävät asiat ovat hyväksi myös lapselle, varsinkin pitemmällä aikavälillä. Siksi omista harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista kannattaa ehdottomasti pitää kiinni, myös lapsen syntymän jälkeen.

no eipä siinä keskipisteitä olla jos lapsia on yli 1. ja kyllä pieni lapsi tarvitsee todella paljon, varsinkin jos mummoja ei ole lähellä

 

[kolmen äiti]

Se on niin persoonasta kiinni..joku jämähtää äitiyteen ja unohtaa kaiken muun. Mullakin on 3 lasta, mutta mä olen aina kokenut olevani "outo tapaus" . Tapaan edelleen ystäviä, matkustelen (myös ilman perhettä, hui!), käyn tanssimassa joskus (baarissa, hyi ulkoon), hulluttelen, ostan kivoja vaatteita ja pidän huolta itsestäni. Onneksi mulla on saman henkisiä ystäviä (heilläkin lapsia), rempseitä ja nuorekkaita äitejä. Joiden kanssa puhutaan aivan kaikesta. Meillä on hyvä suhde miehen kanssa, käydään säännöllisesti kahdestaan jossain jos saaaan anoppi hoitamaan lapsia (noin kerran 3kk, asuu kaukana). Ihanaa olla muutakin kuin äiti. Irtiotot tekee hyvää ja silloin näkee siippansa ihan eri valossa

 

[Emilyn]

Varmaan samasta syystä kun joku uppoutuu työhönsä tai harrastukseensa. Jos ei vaan muu kiinnosta. Eihän siinä mitään pahaa ole, jos se itselleen on ok. Minusta on taas loistavaa, että kotiäitinä ollessa ehtii erinomaisesti harrastaa ja puuhailla omia juttujaankin. Mihin väliin salikäynnit sitten laittaa, kun on töissä ja tottamaar tahtoo viettää vapaa-aikansa lasten kanssa. Itse olen halunnut lapset putkeen pieninä siksi, että se pikkulapsi aika menisi siinä samalla. Vielä on kotiäiti vuosia jäljellä, mutta aikansa kutakin. Aina ei yksinkertaisesti jaksa biletellä eikä ole niin intressejäkään. En kaipaa päiväkausien vapaata lapsistani, jokunen tunti joskus riittää sitä "omaa aikaa". Onhan se ihan eri juttu käydä ostoksilla ilman että tarvitsee vahtia samalla lapsia tai kantaa mukana.. Sen verran lienee olen itsekäs, että haluan tehdä muutakin kuin kaitsea lapsia 24/7.

 

[Evenstar]

Näissä keskusteluissa mua ihmetyttää ja ärsyttää suuresti se, miksi äidin oman ajan ja omien kiinnostuksen kohteiden oletetaan aina sisältävän pelkkää biletystä ja baarissa juoksemista. |O Ehkä jonkun teiniäidin kohdalla se voikin olla niin, mut aika harva kolmekymppinen jaksaa ravata baareissa alvariinsa.

Mä olen juonut itseni tarkoituksellisesti känniin viimeksi noin vuonna 1993. Baareissa juokseminen ja biletys olis about viimeisiä asioita, mitä omalla ajallani tekisin, jos olisin äiti. Sen sijaan keikoilla käyminen -- ulkomaita myöten -- on asia, josta taatusti yritän pitää kiinni kaikin voimin, jos ja toivottavasti kun jonakin päivänä lapsen saan. Tiettyjen bändien/artistien keikat on mulle henkireikä, jonka varassa tätä harmaata arkea jaksaa. Jokapäiväisenä henkireikänä toimii netti ja musiikki, mut livekeikat on mulle Se Juttu, jota ilman en osais olla. Äitiys epäilemättä tekee keikoille lähtemisestä jossain määrin haasteellisempaa, etenkin jos täytyy lähteä ulkomaille asti, mut sitä en suostu uskomaan, että keikoilla käymisen ja äitiyden yhdistäminen olis täysin mahdotonta.

 

[ninaTT]

Sun lapsi on vielä pieni. Mutta on sellaisia jotka hankkii 4-10 lasta ja tosiaan ovat "vain" äitejä ja koko maailma on sitä äitiyttä, eikä edes haluta muuta.

Mä hankkisin neljä jos ois varaa Mutta taidan tyytyä kolmeen.

 

[Cassyput]

Siis on paljon äitejä, mutta kaikki ei uppudu sinne kokoaan vuosikausiksi. Mikä erottaa nämä äidit toisistaan? Toisilla on jo vauva-aikana ns. muutakin elämää, harrastuksia, kiinnostuksen kohteita jne.. toiset taas suunnittelee jo uutta lasta kun edellinenkin on jo vauva.

Hmm. Mulla oli jo vauva-aikana harrastuksia ja muitakin kiinnostuksen kohteita, mutta suunnittelin kyllä nopeasti uutta raskautta. Kuulun siis molempiin ryhmiin?

 

[Sagwa]

Musta se on luonnollista, että mammamaailma vetää puoleensa, kun on pieni vauva. Sitten pikkuhiljaa alkaa ne muutkin roolit kiinnostaa eli työssäkäynti, vaimona ja naisena oleminen (ei vain äitinä), omat harrastukset ja opiskelu. Näin ainakin mulla.

 

[Viivi]

Kai se on aika paljon mielipidekysymyskin. Mä en niin kauhean pahana pidä sitä jos haluaa omistautua perheelle jos sen tekee omasta halustaan eikä pakosta. Ehkä äitiyttä voi myös "harrastaa" erilaisella intensiteetillä. Itse pidän äitiyttä elämässäni tällä hetkellä tärkeimpänä asiana ja se johtuu jo pelkästään siitä että olen kotona lasten kanssa ja se on mun työtäni tällä hetkellä. Pyrin aina tekemään työni hyvin oli se sit mitä tahansa ja nyt se on lapset ja perhe.

 

[polka]

Me ollaan miehen kanssa molemmat aika kotihiiriä. Ei me juuri kaivata kahdenkeskistä aikaa kodin ulkopuolella. Meillä menee tenavat nukkumaan joka ilta klo 21 mennessä ja sen jälkeen meillä on kahdenkeskistä aikaa. Meidän suhde ainakin on hyvä ja kunnossa ilman mitään elokuvia ja ravintoloita. Ravintolassa käydään kyllä silloin tällöin koko perhe. Noniin, nyt poistun vaikka viettämään miehen kanssa sitä laatuaikaa

 

[Kippuravarvas]

No kyllä varmasti jokainen mies haluaisi olla hetken keskenään vaimon kanssa vuosien aikana, jos parisuhde on vähänkään kunnossa. SAmoin luulisi että naistakin kiinnostaa viettää aikaa välillä hetken vain miehensä kanssa muutenkin kuin kotitöitä tehden. Ei kyse ole pitkistä ajoista mutta tiedän pareja jotka eivät ole käyneet edes leffassa tai syömässä kahdestaan vuosiin, eivät ole kahdestaan irtautuneet lapsista edes pariksi tunniksi. Parikin tuntia kahdestaan riittää. En ymmärrä ulkomaanmatkoja kahdestaan tms., se on eri asia. Eräs tuttukin sanoi että miehen kanssa nykyään puhuvat vain lapsista eikä yhdessä tehdä muuta kuin käydään korkeintaan kaupassa. MInusta se on surullista ja juuri sellaista liiallista mammamaailmaan uppoutumista.

Onko aina pakko lähteä kotoa lasten luota? Meillä menee lapset nukkumaan klo 20, kyllä siinä on monta tuntia illassa aikaa olla kehdestaan.

 

[kolmen äiti]

No kyllä varmasti jokainen mies haluaisi olla hetken keskenään vaimon kanssa vuosien aikana, jos parisuhde on vähänkään kunnossa. SAmoin luulisi että naistakin kiinnostaa viettää aikaa välillä hetken vain miehensä kanssa muutenkin kuin kotitöitä tehden. Ei kyse ole pitkistä ajoista mutta tiedän pareja jotka eivät ole käyneet edes leffassa tai syömässä kahdestaan vuosiin, eivät ole kahdestaan irtautuneet lapsista edes pariksi tunniksi. Parikin tuntia kahdestaan riittää. En ymmärrä ulkomaanmatkoja kahdestaan tms., se on eri asia. Eräs tuttukin sanoi että miehen kanssa nykyään puhuvat vain lapsista eikä yhdessä tehdä muuta kuin käydään korkeintaan kaupassa. MInusta se on surullista ja juuri sellaista liiallista mammamaailmaan uppoutumista.

Onko aina pakko lähteä kotoa lasten luota? Meillä menee lapset nukkumaan klo 20, kyllä siinä on monta tuntia illassa aikaa olla kehdestaan.

Ei tietenkään ole pakko, mutta se tekee totisesti hyvää
Mä olen ainakin itse työssäkäyvänä (vuorotyötä tekevänä) monesti tosi sippi iltaisin, ei siinä hirveästi ehdi parisuhdetta hoitamaan. Ja jos olen iltavuorossa niin olen kotona vasta klo 22. Onhan se eri asia jos voi panostaa toiseen 100% pienellä matkalla tai vaikka yksi yö hotellissa....voi irtautua kunnolla arjesta.
Me oltiin ekan kerran lasten jälkeen kaksistaan lomamatkalla viime syksynä (5 pv) ja oli aivan loistava reissu. Mä luulen, että jotkut ei tavallaan uskalla (halua) lähteä kahdestaan...kaikki pyörii lasten ympärillä ja sitten joku päivä huomataan ettei edes haluta olla enää kahdestaan, se kipinä puuttuu...

 

[vieras]

Uppoutuuko sinne omasta halustaan onkin asia erikseen. Tämän tietävät esim. sairaiden lasten äidit.

 

[tyttöjen äiti]

Ei sinne kukaan pysty uppoamaan loppuelämäkseen. Jos nauttivat siitä, niin sehän on ok. Mua säälitti perhe, jossa koirat oli etusijalla ja lapset oli kakkosluokkaa.

 

[Elämänlähde]

miksei vois upota? lapset on pieniä hetken ja omaa elämää kerkee senkin jälkeen elämään, mä olen alle 40v kun esikoinen on jo täysikäinen ja kuopuskin teini joten siinä on aikaa elää omaa elämäänsä. ja tää on mun elämää nyt, myöhemmin jotain muuta =) :hug:

 

[kolmen äiti]

miksei vois upota? lapset on pieniä hetken ja omaa elämää kerkee senkin jälkeen elämään, mä olen alle 40v kun esikoinen on jo täysikäinen ja kuopuskin teini joten siinä on aikaa elää omaa elämäänsä. ja tää on mun elämää nyt, myöhemmin jotain muuta =) :hug:

Miksi siihen siihen pitäisi upota? Mä en henk.koht ymmärrä sellaisia äitejä jotka elää vain lasten kautta, eikä ole muuta puhuttavaa kuin lapset.

 

[Viblsp-]

Voi hyvänen aika, taas tätä.

Surullista on se, ettei lapsiin keskitytä, vaan huidellaan baareissa, harrastusten parissa, viedään lapsi tarhaan pienenä, että voidaan mennä töihin kun ei jakseta olla "kotona homehtumassa".

Sen sijaan siinä ei ole mitään surullista, jos aikuinen ihminen päättää, että haluaa keskittyä äitinä olemiseen ja rauhottaa elämänsä ainakin siksi ajaksi, kun lapset ovat pieniä.

 

[Elämänlähde]

mitäs muutakaan sitä vois puhua? joo ja käyn mäkin välilllä yksin lenkillä tai kaverilla kylässä, mutta en matkustele tai käy baarissa yksin. pojat on välillä mummolassa ja silloin me tehdään miehen kaa jotain erikoista, mutta harvoin. en mä ees kaipaa mitää ihmeellistä. mun työ liittyy lapsiin ja myös vapaa-aika. :hug: :hug: :hug: =) =)

 

[shihtzu]

Voi hyvänen aika, taas tätä.

Surullista on se, ettei lapsiin keskitytä, vaan huidellaan baareissa, harrastusten parissa, viedään lapsi tarhaan pienenä, että voidaan mennä töihin kun ei jakseta olla "kotona homehtumassa".

Sen sijaan siinä ei ole mitään surullista, jos aikuinen ihminen päättää, että haluaa keskittyä äitinä olemiseen ja rauhottaa elämänsä ainakin siksi ajaksi, kun lapset ovat pieniä.

Taas toi baarissa käynti piti tonne heittää. Mut miksi se lapsi pitäisi hoitoon laittaa, meillä kulkee lapsi harrastuksessa mukana, ainakin näin aluksi. Mulla hajoaisi pää, jos mun pitäisi olla vaan lapsen kanssa "kotona", eikä olisi muuta aktiviteettia.
Eikä se että jatketaan harrastusta tarkoita sitä, että lapseen ei keskityttäisi, minusta ne äidit, joilla on elämässä muutakin kuin lapset jaksavat aivan varmasti paremmin sitä lapsiarkeakin.

 

[Viblsp-]

miksei vois upota? lapset on pieniä hetken ja omaa elämää kerkee senkin jälkeen elämään, mä olen alle 40v kun esikoinen on jo täysikäinen ja kuopuskin teini joten siinä on aikaa elää omaa elämäänsä. ja tää on mun elämää nyt, myöhemmin jotain muuta =) :hug:

Miksi siihen siihen pitäisi upota? Mä en henk.koht ymmärrä sellaisia äitejä jotka elää vain lasten kautta, eikä ole muuta puhuttavaa kuin lapset.

Ei vaan MIKSEI? Muiden ihmisten takia? Koska pitää keskustella "järkeviä" muiden kanssa? Äitiyttä ja lapsikeskeisyyttä väheksytään jyrkästi, aika hirveää. Ja kyllä sitä keskustelua voi syntyä vaikkapa maapallon tapahtumista tms. Jos nainen haluaa keskittyä äitiyteen ja unohtaa turhat menot, mitä pahaa siinä muka on? Jos ihmisen pitää ns. elää muiden ihmisten kautta, miksi lapset on huonompi vaihtoehto kuin vaikkapa kollegat tai kaverit?

 

[Madicken04]

miksei vois upota? lapset on pieniä hetken ja omaa elämää kerkee senkin jälkeen elämään, mä olen alle 40v kun esikoinen on jo täysikäinen ja kuopuskin teini joten siinä on aikaa elää omaa elämäänsä. ja tää on mun elämää nyt, myöhemmin jotain muuta =) :hug:

Miksi siihen siihen pitäisi upota? Mä en henk.koht ymmärrä sellaisia äitejä jotka elää vain lasten kautta, eikä ole muuta puhuttavaa kuin lapset.

Harvoin se nyt ihan tuollaiseksi menee. Kyllä minäkin myös pahimman vauvahuuman aikana pystyin puhumaan muustakin kuin lapsista. Ja samoin olen löytänyt muuta keskusteltavaa kaikkien niidenkin naistena knssa jotka itse mainostavat elävänsä tällä hetkellä vain lapsilleen ja äitiydelle.

Mutta ihan tosi, ihmiset ovat erilaisia. Joku äiti kaipaa pikemmin sitä kodin ulkopuolista elämää ja "vapaata" vauvasta kuin toinen, sama pätee myös miehiin. En tiedä onko hirveästä ideaa että pariskunta väkisin laitaa vauvan jollekin hoitoon saadakseen sen kehdenkeskisen vapaaillan jonka ajan vain stressaavat kun ei vauva ole siinä. :/ Ja tosissaan sitä parisuhdetta ja yhteistä aikaa voi hyvin saada myös vauvan kanssa kotona, varsinkin kun on esikoisesta kysymys.

Valtaosalla tosissaan lapsen kasvamisen myötä alkaa tulla elämään muutakin mukaan. Ja jos pariskunta ei itse tuosta lapsi/vauvakeskeisyydestä kärsi niin ei kai siinä isompaa ongelmaa ole?

muoks. ja siis miksi upota... eiköhän se ole luonnostaan tapahtuva asia eikä mikään oma päätös?

 

[Viblsp-]

Voi hyvänen aika, taas tätä.

Surullista on se, ettei lapsiin keskitytä, vaan huidellaan baareissa, harrastusten parissa, viedään lapsi tarhaan pienenä, että voidaan mennä töihin kun ei jakseta olla "kotona homehtumassa".

Sen sijaan siinä ei ole mitään surullista, jos aikuinen ihminen päättää, että haluaa keskittyä äitinä olemiseen ja rauhottaa elämänsä ainakin siksi ajaksi, kun lapset ovat pieniä.

Taas toi baarissa käynti piti tonne heittää. Mut miksi se lapsi pitäisi hoitoon laittaa, meillä kulkee lapsi harrastuksessa mukana, ainakin näin aluksi. Mulla hajoaisi pää, jos mun pitäisi olla vaan lapsen kanssa "kotona", eikä olisi muuta aktiviteettia.
Eikä se että jatketaan harrastusta tarkoita sitä, että lapseen ei keskityttäisi, minusta ne äidit, joilla on elämässä muutakin kuin lapset jaksavat aivan varmasti paremmin sitä lapsiarkeakin.

Eli jos ei ole omia harrastuksia, on "vain kotona"? Ehkä joillakin on niin. Mutta jotkut osaavat iloita esim. vaunujen kanssa kävelystä, kauppareissuista lasten kanssa, leikkipuistossa käymisestä, eivätkä kaipaa ja halua mitään omia aktiviteetteja elämäänsä.

 

[RouvaRajatapaus]

No kieltämättä, välillä se ihmetyttää muakin. Siis jos ei ihmiset osaa lastentulon jälkeen puhua mistään muusta kuin lapsista. Vaikka oma elämänikin menee paljolti lasten ehdoilla, niin kaipaan muutakin. Ja silloin kun olen vapaalla, niin se on todellakin lapsivapaata aikaa, kiitos!

 

[...]

Voi hyvänen aika, taas tätä.

Surullista on se, ettei lapsiin keskitytä, vaan huidellaan baareissa, harrastusten parissa, viedään lapsi tarhaan pienenä, että voidaan mennä töihin kun ei jakseta olla "kotona homehtumassa".

Sen sijaan siinä ei ole mitään surullista, jos aikuinen ihminen päättää, että haluaa keskittyä äitinä olemiseen ja rauhottaa elämänsä ainakin siksi ajaksi, kun lapset ovat pieniä.

se ei ole surullista. Meillä muksu meni hoitoon 9 kk iässä. Jos toinen muksu tulisi olisi sama tilanne edessä.

 

[RouvaRajatapaus]

Mä taisin käsittää aloituksen hieman väärin, mutta kommentoinpa silti...

 

[MorbidMama]

Ihminen muuttuu ja mukautuu siihen tilanteeseen, mikä hänellä on elämässään menossa.
Itse huomasin esikoisen kanssa pitäväni vielä kynsin ja hampain kiinni ns. nuoren, menevän aikuisen maailmastani..maailmasta, jossa sain mennä pää kolmantena jalkana sinne minne mieli teki. Esikoisen kanssa oltiinkin paljon menossa kaupungilla, kylässä kavereilla, kahvilla, kirppiksillä, taidenäyttelyissä, museoissa...noh, nyt kolmen lapsen kanssa olen joutunut joustamaan ja luopumaan. Kahden kanssa luopuminen tuntui vielä pakolta. Kolmannen myötä olen hyväksynyt asian jouhevasti, eikä mieleni edes tee enää mennä liehata ees taas.
Ei edes ilman lapsia.

Näin se nyt vaan meni, vaikka joitakin vuosia vaatikin. Ja 3 lasta. =)

Mutta toisaalta, en MINÄ mihinkään kadonnut. Osaan puhua, noh, oikeastaan kaikesta muustakin kuin lapsista. Onko se sitten rikkaus tai peräti hyve..noh, mene ja tiedä.