Miksi kiintymysvanhemmuusketju suljettiin?

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";26345676]Mikä helvetin pakkomielle? Eka kerta kun asiasta mainitsin. Ehkäpä joku muukin on asian huomannut ja siitä kirjoitellut [/QUOTE]

Jos mielestäsi peesailen "joka ketjussa" ninaTT:n ja/tai vrs:n juttuja niin aika paljon olet kiinnittänyt kirjoituksiini huomiota. Mielestäni olen tosin ollut samaa mieltä lähinnä joissakin lastenkasvatukseen liittyvissä asioissa. Onko sinulla jokin ongelma sen suhteen, että minulta löytyy heidän kanssaan joissain asioissa samankaltaisia mielipiteitä? Pitäisikö minun valehdella olevani eri mieltä, jotta sinä olisit tyytyväinen? =)

 

[vrs]

Joo ja kiitos ERÄÄN, ne ennakkoluulot eivät suinkaan poistu vaan päinvastoin.

Mutta onko siis näin että he, jotka itsensä kiintymysvanhemmiksi (voi jeesus toi termikin on niin keksitty, siis miksi pitää olla joku kiintymys, jatkumo, mikä vaan, kun kaikki ovat kuitenkin VANHEMPIA aina ja iankaikkisesti aamen) luokittelevat, häpeävät tunnustaa sen siis muiden edessä?

Avainasemassa on uskoakseni se, että harva itseään kiintymysvanhemmaksi luokittelee. Ei kyse ole häpeästä vaan yksinkertaisesti siitä, ettei koe tarvetta millekkän nimikkeelle. Sehän oli koko alkuperäinen kysymykseni, että miksi vain muista puhutaan kiintymysvanhempina, mutta harvoin sellasta kuulee kenenkään sanovan itsestään..?

 

[säpäle]

No onko tuossa yhteydessä sitten yhtään parempi käyttää sen yhden sanan sijaan sitä hirmulitaniaa, jos sisältö on kuitenkin samaa keuhkoamista?

Niin, siinähän se pointti olikin: miksi jauhaa paskaa aiheesta, josta ei mitään tiedä? Millään nimellä. Saatikka antaa jollekin termille noin täysin paikkansapitämätön merkitys.



Ja tuohon luokitteluun en enää sinulle jaksanut vastata mitään, koska joko olet vaan niin tyhmä, ettet tajua noiden eroa, tai vänkäät tahallasi aiheen vierestä.

Miten niin aiheen vierestä? Eikö tässä ole nyt koko ajan puhuttu käsitteistä, niiden eroista (?), niiden käytöstä, mutta sinä nyt yhtäkkiä väität, että näitä käsitteitä ei missäään tarvitakaan.

No minä en ole jauhanut paskaa asiasta, josta en mitään tiedä, eikä käsittääkseni sekään, joka sen alkuperäisen kysymyksen esitti. Miksi esität nyt tämän Virpi Salmelle kuuluvan kritiikin niille, jotka vain käyttävät yhtä samaa sanaa hänen kanssaan? Ei kai se meidän syymme ole, että joku kirjoittaa noin. (Kukas se sanoikaan, ettei ihmisiä saa luokitella eikä tehdä johtopäätöksiä?) Eihän tuo kirjoitus liity mitenkään siihen, että monien mielestä käsitteellisesti kiintymysvanhempi tarkoittaa henkilöä, joka toteuttaa kiintymysvanhemmuuden oppeja kasvatuksessaan ja liputtaa tämän filosofian puolesta (taas se litania tuli, ettei vain pääse unohtumaan).

Taas tämä menee sille linjalle, että mitään ei saa kysyä, jos ei mistään mitään tiedä. Ei kai siitä voi tietääkään, jos ei aiheesta saa edes puhua/ kysyä.

 

["vieras"]

Jos mielestäsi peesailen "joka ketjussa" ninaTT:n ja/tai vrs:n juttuja niin aika paljon olet kiinnittänyt kirjoituksiini huomiota. Mielestäni olen tosin ollut samaa mieltä lähinnä joissakin lastenkasvatukseen liittyvissä asioissa. Onko sinulla jokin ongelma sen suhteen, että minulta löytyy heidän kanssaan joissain asioissa samankaltaisia mielipiteitä? Pitäisikö minun valehdella olevani eri mieltä, jotta sinä olisit tyytyväinen? =)

Olen pistänyt merkille joo, kun ketjuja olen lukenut, ei siltä ole voinut välttyä. Samoin olen huomannut, että moni muukin asiaa ihmettelee/kyselee.

 

[säpäle]

Ensinnäkin se on kielen rikkautta ja toisekseen, kuten noin tuhannesti jo olen sinulle(kin) sanonut, on minusta aivan eri asia luokitella itsensä, kuin summamutikassa joku muu. Nuo kaksi ensimmäistä eivät myöskään millään tapaa liity mihinkään filosofiaan.

No niin, miksei se päde sitten siihen, että joku käyttää ihan yksinkertaista lyhempää ilmaisua sille litanialle?

Eli sinusta ei ole ok sanoa lasta lapseksi, jos hän kokee olevansa aikuinen? Miten monelta lapselta olet kysynyt hänen omaa sisäistä kokemustaan, ennen kuin käytät lapsi-sanaa? Tai aikuiselta?

 

[vrs]

Viitsitkö säpäle korjata nuo lainaukset, niin on helpompi vastata...?

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";26345723]Olen pistänyt merkille joo, kun ketjuja olen lukenut, ei siltä ole voinut välttyä. Samoin olen huomannut, että moni muukin asiaa ihmettelee/kyselee.[/QUOTE]

Aina on vain "peesailija", jos on jostakin valtavirran kanssa eri mieltä. Ne 99%, jotka kaikki peesailevat toisiaan ketjussa, ovat tietysti täysin itsenäisesti muodostaneet mielipiteensä, muut vain omaksuvat mielipiteensä suoraan kirjoista tai muutamalta muulta eri mieltä olevalta.

 

[säpäle]

Avainasemassa on uskoakseni se, että harva itseään kiintymysvanhemmaksi luokittelee. Ei kyse ole häpeästä vaan yksinkertaisesti siitä, ettei koe tarvetta millekkän nimikkeelle. Sehän oli koko alkuperäinen kysymykseni, että miksi vain muista puhutaan kiintymysvanhempina, mutta harvoin sellasta kuulee kenenkään sanovan itsestään..?

En minäkään koe tarvetta nimikkeelle eskarilaisen vanhempi, leivän ystävä, farkkujen käyttäjä, omakotiasuja, mutta en ymmärrä miksei minusta voisi käyttää näitä nimikkeitä, jos ne kuvaavat sitä mitä olen. Siksi kun ne eivät liity mihinkään filosofiaan, sekö on taas se taikasana?

 

[vrs]

En minäkään koe tarvetta nimikkeelle eskarilaisen vanhempi, leivän ystävä, farkkujen käyttäjä, omakotiasuja, mutta en ymmärrä miksei minusta voisi käyttää näitä nimikkeitä, jos ne kuvaavat sitä mitä olen. Siksi kun ne eivät liity mihinkään filosofiaan, sekö on taas se taikasana?

AIVAN! Vihdoin.

 

[säpäle]

AIVAN! Vihdoin.

Eli kun puhutaan kasvatusfilosofioista, mitkään tavalliset kielen säännöt, logiikka ja oikoilmaisut eivät päde? Tätä taisin kysyä tuolla aikaisemminkin.

 

[vrs]

Eli kun puhutaan kasvatusfilosofioista, mitkään tavalliset kielen säännöt, logiikka ja oikoilmaisut eivät päde? Tätä taisin kysyä tuolla aikaisemminkin.

Ei vaan mitään yksinkertaistettuja luokitteluja on mahdoton filosofiasta puhuttaessa tehdä, varsinkaan kun kyse on toisesta ihmisestä.

 

["joo"]

Avainasemassa on uskoakseni se, että harva itseään kiintymysvanhemmaksi luokittelee. Ei kyse ole häpeästä vaan yksinkertaisesti siitä, ettei koe tarvetta millekkän nimikkeelle. Sehän oli koko alkuperäinen kysymykseni, että miksi vain muista puhutaan kiintymysvanhempina, mutta harvoin sellasta kuulee kenenkään sanovan itsestään..?

Ehkä kannattais niin oltaisiin päästy tästäkin keskustelusta helpommalla.

 

["ninaTT"]

No voi hyvänen aika sentään.

Syy miksei kovinkaan moni tahdo kutsua itseään kiintymysvanhempi-nimityksellä on se, että se on kömpelö sana. Minä en ole kiintymysvanhempi, minä olen lapseni äiti. Kiintymysvanhemmuus-termistä ei tarvitse johtaa sanaa kiintymysvanhempi. Kai moni karttaa itsensä määrittelemistä liian tarkasti tässä asiassa siksikin, että termistö on uutta ja jättää paljon tilaa väärinymmärrykselle. Joidenkin mielestä kiintymysvanhemmuudessa lapsi nostetaan jalustalle ja aikuiset pomppivat hänen aikataulunsa ja halujensa mukaisesti, minun mielestäni taas asia on aivan päinvastoin, ei se mitään kiintymysvanhemmuutta ole jos aikuiset tekevät niin.

Esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta puhuttaessa termistö on jo paljon vakiintuneempaa ja toisaalta ihmiset ymmärtävät paremmin jättää tilaa toisten omille määritelmilleen.

(Ja mä en sit ole täällä... Pakko oli tulla pikaisesti vaan sanomaan ku taas niin älytöntä tekstiä. Mutta kun kerta olen täällä niin haluaisin kommentoida lukitun ketjuun erääseen viestiin: En todellakaan ole työtön. Miten ihmeessä imetys sulkisi pois työssäkäynnin tai työsskäynti imetyksen? Hei jotain rajaa tyhmyydellekin!)

 

[säpäle]

Ei vaan mitään yksinkertaistettuja luokitteluja on mahdoton filosofiasta puhuttaessa tehdä, varsinkaan kun kyse on toisesta ihmisestä.

Mutta on kuitenkin ihan sopivaa ja mahdollista sanoa, "henkilö, joka käyttää kasvatuksessaan kiintymysvanhemmuuden oppeja ja liputtaa näiden puolesta", vaikkei tämän henkilön pään sisälle pääsisikään?

 

[vrs:lle]

Eli: olen tavisvanhempi ja toteutan kiintymysvanhemmuutta. Niinkö, vrs?

 

["vieras"]

Aina on vain "peesailija", jos on jostakin valtavirran kanssa eri mieltä. Ne 99%, jotka kaikki peesailevat toisiaan ketjussa, ovat tietysti täysin itsenäisesti muodostaneet mielipiteensä, muut vain omaksuvat mielipiteensä suoraan kirjoista tai muutamalta muulta eri mieltä olevalta.

Minulle on myös tullut sama kuva sinusta kuin toisella kommentoijalla.
Koskaan en törmää ketjuissa kirjoituksiisi jos vrs tai toinen vakkarikavereistasi ei ole keskustelemassa ja näissäkin tapauksissa yleensä olet vain tukemassa jonkun toisen sanomisia.

Jotenkin olet kovin näkyvä palstalainen, törmään nikkiisi usein, mutta mielikuvani sinusta on myöskin se ettei sinulta kovin paljoa omia mielipiteitä löydy.

 

["hippo"]

[QUOTE="ninaTT";26345833]No voi hyvänen aika sentään.

Syy miksei kovinkaan moni tahdo kutsua itseään kiintymysvanhempi-nimityksellä on se, että se on kömpelö sana. Minä en ole kiintymysvanhempi, minä olen lapseni äiti. Kiintymysvanhemmuus-termistä ei tarvitse johtaa sanaa kiintymysvanhempi. Kai moni karttaa itsensä määrittelemistä liian tarkasti tässä asiassa siksikin, että termistö on uutta ja jättää paljon tilaa väärinymmärrykselle. Joidenkin mielestä kiintymysvanhemmuudessa lapsi nostetaan jalustalle ja aikuiset pomppivat hänen aikataulunsa ja halujensa mukaisesti, minun mielestäni taas asia on aivan päinvastoin, ei se mitään kiintymysvanhemmuutta ole jos aikuiset tekevät niin.

Esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta puhuttaessa termistö on jo paljon vakiintuneempaa ja toisaalta ihmiset ymmärtävät paremmin jättää tilaa toisten omille määritelmilleen.

(Ja mä en sit ole täällä... Pakko oli tulla pikaisesti vaan sanomaan ku taas niin älytöntä tekstiä. Mutta kun kerta olen täällä niin haluaisin kommentoida lukitun ketjuun erääseen viestiin: En todellakaan ole työtön. Miten ihmeessä imetys sulkisi pois työssäkäynnin tai työsskäynti imetyksen? Hei jotain rajaa tyhmyydellekin!)[/QUOTE]

No miksi sitten edes puhutaan kiintymysvanhemmuudesta jos kaikki ovat lastensa äitejä, jotain rajaa tyhmyydelläkin!

 

[säpäle]

[QUOTE="ninaTT";26345833]No voi hyvänen aika sentään.

Syy miksei kovinkaan moni tahdo kutsua itseään kiintymysvanhempi-nimityksellä on se, että se on kömpelö sana. Minä en ole kiintymysvanhempi, minä olen lapseni äiti. Kiintymysvanhemmuus-termistä ei tarvitse johtaa sanaa kiintymysvanhempi. Kai moni karttaa itsensä määrittelemistä liian tarkasti tässä asiassa siksikin, että termistö on uutta ja jättää paljon tilaa väärinymmärrykselle. Joidenkin mielestä kiintymysvanhemmuudessa lapsi nostetaan jalustalle ja aikuiset pomppivat hänen aikataulunsa ja halujensa mukaisesti, minun mielestäni taas asia on aivan päinvastoin, ei se mitään kiintymysvanhemmuutta ole jos aikuiset tekevät niin.

Esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta puhuttaessa termistö on jo paljon vakiintuneempaa ja toisaalta ihmiset ymmärtävät paremmin jättää tilaa toisten omille määritelmilleen.

(Ja mä en sit ole täällä... Pakko oli tulla pikaisesti vaan sanomaan ku taas niin älytöntä tekstiä. Mutta kun kerta olen täällä niin haluaisin kommentoida lukitun ketjuun erääseen viestiin: En todellakaan ole työtön. Miten ihmeessä imetys sulkisi pois työssäkäynnin tai työsskäynti imetyksen? Hei jotain rajaa tyhmyydellekin!)[/QUOTE]

Mutta miten kiintymysvanhemmuus on parempi ja vähemmän kömpelö termi kuin kiintymysvanhempi? Ja miten kiintymysvanhemmuuden noudattaminen on eri asia kuin kiintymysvanhempana oleminen?

Ja miten nuo väärinymmärrykset liittyvät pelkästään siihen kiintymysvanhempi-sanaan, mutta ei kiintymysvanhemmuus-filosofiaan? Tämä ei mene minun tajuntaani.

 

[vrs]

Mutta on kuitenkin ihan sopivaa ja mahdollista sanoa, "henkilö, joka käyttää kasvatuksessaan kiintymysvanhemmuuden oppeja ja liputtaa näiden puolesta", vaikkei tämän henkilön pään sisälle pääsisikään?

Parempihan tuo on, koska tuossahan ei määritellä ihmistä, vaan kerrotaan hänen teoistaan/toiminnastaan.

 

["ninaTT"]

[QUOTE="hippo";26345852]No miksi sitten edes puhutaan kiintymysvanhemmuudesta jos kaikki ovat lastensa äitejä, jotain rajaa tyhmyydelläkin![/QUOTE]

Koska joku termi sille on oltava, muuten siitä olisi hieman hankala keskustella Englanniksi puhuttaessa sanotaan usein "I do AP" tai "we do AP", en muista, että olisin koskaan lukenut kenenkään tituleeraavaan itseään sanoilla "I'm an attachment parent". Se vaan ei toimi. Minä olen nainen ja vanhempi, en kuitenkaan ole naisvanhempi, vaan äiti.

Kaikki eivät muuten ole lastensa äitejä. Tunnen monia ihmisiä jotka määrittelevät itsensä ihan toisilla termeillä, muun muassa isät. Ja sellaiset, jotka kutsuvat itseään vain vanhemmiksi.

 

[säpäle]

Parempihan tuo on, koska tuossahan ei määritellä ihmistä, vaan kerrotaan hänen teoistaan/toiminnastaan.

No tuosta minä olen kyllä ihan eri mieltä. Ihan samalla tavalla määrittelevät ihmistä ja toimintaa. Samoin kuin se leipää syövä ja leivän syöjä.

 

[säpäle]

[QUOTE="ninaTT";26345888]Koska joku termi sille on oltava, muuten siitä olisi hieman hankala keskustella Englanniksi puhuttaessa sanotaan usein "I do AP" tai "we do AP", en muista, että olisin koskaan lukenut kenenkään tituleeraavaan itseään sanoilla "I'm an attachment parent". Se vaan ei toimi. Minä olen nainen ja vanhempi, en kuitenkaan ole naisvanhempi, vaan äiti.

Kaikki eivät muuten ole lastensa äitejä. Tunnen monia ihmisiä jotka määrittelevät itsensä ihan toisilla termeillä, muun muassa isät. Ja sellaiset, jotka kutsuvat itseään vain vanhemmiksi.[/QUOTE]

Niin. Miksei suomen kielessä voisi sitten käyttää sitä kiintymysvanhempi termiä sen litanian sijaan?

 

[vrs]

No tuosta minä olen kyllä ihan eri mieltä. Ihan samalla tavalla määrittelevät ihmistä ja toimintaa. Samoin kuin se leipää syövä ja leivän syöjä.

Teko ei määritä tekijäänsä. Johan lapsillekin opetetaan, että vaikka joskus tekevät tuhmasti, eivät he silti OLE tuhmia.

 

["ninaTT"]

Mutta miten kiintymysvanhemmuus on parempi ja vähemmän kömpelö termi kuin kiintymysvanhempi? Ja miten kiintymysvanhemmuuden noudattaminen on eri asia kuin kiintymysvanhempana oleminen?

Ja miten nuo väärinymmärrykset liittyvät pelkästään siihen kiintymysvanhempi-sanaan, mutta ei kiintymysvanhemmuus-filosofiaan? Tämä ei mene minun tajuntaani.

Kiintymysvanhemmuus termiäkin on kritisoitu. Aluksi suomeksi käytettiin termiä vaistovanhemmuus, nyttemmin kiintymysvanhemmuus englanninkielen sanoista attachment parenting. Kiintymysvanhemmuus kuitenkin on ihmisestä irrallaan oleva filosofia, kiintymysvanhempi määrittelee ihmistä itseään. Siinä on ero ja siksi siihen moni reagoi. Mä reagoin siihen ihan vaa siks, että mun mielestä se kuulostaa helvetin tyhmältä sanalta Ja kyllä mun vanhemmuuteen kuitenkin kuuluu paljon muutakin kuin kiintymysvanhemmuus. Ehkä se siksikin särähtää. Ei se määrittele koko mun vanhemmuuttani, vaikka onkin olennainen osa sitä.

Omassa blogissani käytän muuten termiä jatkumovanhemmuus, continuum parenting, ei attachment parenting. Näissäkin on vivahde eroja, tosin koska kaikki on suht uutta, niin termit eivät vielä ole kauhean vakiintuneita.

 

["ninaTT"]

Niin. Miksei suomen kielessä voisi sitten käyttää sitä kiintymysvanhempi termiä sen litanian sijaan?

Vastasinkin jo tuossa toisessa viestissä, mutta laitan vielä selvyyden vuoksi tähänkin:

Mun vanhemmuutta määrittelee moni muukin asia kuin kiintymysvanhemmuusfilosofia. Mä olen äitinä, vanhempana, paljon muutakin kuin "kiintymysvanhempi". Termi kuulostaa siltä, että olen joku robotti jossakin armeijassa joka toimii tiettyjen sääntöjen mukaisesti, etteikö minulla olisi mitään muita arvoja tai filosofiaa liittyen vanhemmuuteen. Vähän niinku kuin jos joku kutsuisi mua heteroksi koska olen joskus seurustellut miehen kanssa ja voisin jatkossakin seurustella miehen kanssa. Se sulkee kuitenkin pois paljon muuta.