Miksi lapsen uhmaiästä tehdään suurempi ongelma kuin se onkaan?

[******]

Pitkälti samaa mieltä ap:n kanssa. Musta on ihmeen kuuloista kun hehkutetaan, että se lapsi oli ensin niin ihana, täydellinen jnejnejne, mutta sitten tuli se UHMA. Ihan kuin se tekisi lapsesta ihan kamalan tai jotenkin ei-rakastettavan. Jos sitä on paskat housussa yhden pienen lapsen uhmasta, niin mitä sitten kun se lapsi kasvaa ja haasteet kasvaa..

Minun lapseni muuttuu ihanasta kullannupusta riiviöksi nanosekunnissa, mutta ei se uhma hänestä vähemmän rakastettavaa tai kamalaa tee...oNhan se hemmetin raskasta välillä katsoa ja kuunnella sitä jatkuvaa kiukkuamista, mutta se kuuluu asiaan. Eli täällä ei ainakaan olla "paskat housuissa"

"Eli täällä ei ainakaan olla "paskat housuissa""

Se on pääasia

 

[vieras]

Mun äitini muuten on sitä mieltä että uhmaa ei ole olemassa, murrosikä on ehkä jonkunnäköinen uhmaikä :xmas:

samaa mieltä äitisi kanssa

 

[Etana Elli]

Mä en nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta pakko todeta, että tulee mieleen, että ne äidit jotka eivät joskus menetä hermojaan tai väsy, eivät ole saaneet elämäänsä kovinkaan haastavaa lasta. Sillä takuulla jokainen, jolla on hyvin vaativa lapsi, väsyy, vaikka olisi kuinka huumorintajuinen..

 

[pakko kommenroida]

Mä en nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta pakko todeta, että tulee mieleen, että ne äidit jotka eivät joskus menetä hermojaan tai väsy, eivät ole saaneet elämäänsä kovinkaan haastavaa lasta. Sillä takuulla jokainen, jolla on hyvin vaativa lapsi, väsyy, vaikka olisi kuinka huumorintajuinen..

Ihan olen samaa mieltä.

 

[vieras]

Mä en nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta pakko todeta, että tulee mieleen, että ne äidit jotka eivät joskus menetä hermojaan tai väsy, eivät ole saaneet elämäänsä kovinkaan haastavaa lasta. Sillä takuulla jokainen, jolla on hyvin vaativa lapsi, väsyy, vaikka olisi kuinka huumorintajuinen..

Paskan marjat!

Jokaisella menee varamasti joskus hermot lapseensa/lapsiinsa MUTTA jotkut osaavat käyttäytyä aikuismaisesti lapsen uhman/raivokohtauksen aikana.

 

[Madicken04]

Mä en nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta pakko todeta, että tulee mieleen, että ne äidit jotka eivät joskus menetä hermojaan tai väsy, eivät ole saaneet elämäänsä kovinkaan haastavaa lasta. Sillä takuulla jokainen, jolla on hyvin vaativa lapsi, väsyy, vaikka olisi kuinka huumorintajuinen..

Paskan marjat!

Jokaisella menee varamasti joskus hermot lapseensa/lapsiinsa MUTTA jotkut osaavat käyttäytyä aikuismaisesti lapsen uhman/raivokohtauksen aikana.

Kummasta tässä nyt siis puhuttiin, siitä miten käyttäytyy lapsen uhmakohtauksen aikana vai siitä jos jälkeenpäin esim täällä palstalla kirjoittaa tapauksesta ja omistä tunteista?

Väitän kyllä olevani loistava äiti ja käyttäytyväni lasten uhmakohtausten ajan hyvin asiallisesti, mutta kyllä jälkeenpäin voin hyvin purkaa turhautumistani läheisille tai vaikka ihan täälläkin. Meillä tosin 3v kuopuksella ei mitään uhmaikää ole ollut vaan samaa huutoa (ja myöhemmin tappelua) 2 viikon iästä asti ja juu, kyllä se välillä oikeasti väsyttää. En sitä lapselle näytä vaikka tekisi toisinaan todella mieli pistää hanskat tiskiin.

 

[vieras]

Mä en nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta pakko todeta, että tulee mieleen, että ne äidit jotka eivät joskus menetä hermojaan tai väsy, eivät ole saaneet elämäänsä kovinkaan haastavaa lasta. Sillä takuulla jokainen, jolla on hyvin vaativa lapsi, väsyy, vaikka olisi kuinka huumorintajuinen..

Paskan marjat!

Jokaisella menee varamasti joskus hermot lapseensa/lapsiinsa MUTTA jotkut osaavat käyttäytyä aikuismaisesti lapsen uhman/raivokohtauksen aikana.

Kummasta tässä nyt siis puhuttiin, siitä miten käyttäytyy lapsen uhmakohtauksen aikana vai siitä jos jälkeenpäin esim täällä palstalla kirjoittaa tapauksesta ja omistä tunteista?

Väitän kyllä olevani loistava äiti ja käyttäytyväni lasten uhmakohtausten ajan hyvin asiallisesti, mutta kyllä jälkeenpäin voin hyvin purkaa turhautumistani läheisille tai vaikka ihan täälläkin. Meillä tosin 3v kuopuksella ei mitään uhmaikää ole ollut vaan samaa huutoa (ja myöhemmin tappelua) 2 viikon iästä asti ja juu, kyllä se välillä oikeasti väsyttää. En sitä lapselle näytä vaikka tekisi toisinaan todella mieli pistää hanskat tiskiin.

tekisi mieli pistää hanskat tiskiin???

Olisko kannattanu miettiä tuotakin ENNEN kun hankit lapsia.

 

[Madicken04]

Mä en nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta pakko todeta, että tulee mieleen, että ne äidit jotka eivät joskus menetä hermojaan tai väsy, eivät ole saaneet elämäänsä kovinkaan haastavaa lasta. Sillä takuulla jokainen, jolla on hyvin vaativa lapsi, väsyy, vaikka olisi kuinka huumorintajuinen..

Paskan marjat!

Jokaisella menee varamasti joskus hermot lapseensa/lapsiinsa MUTTA jotkut osaavat käyttäytyä aikuismaisesti lapsen uhman/raivokohtauksen aikana.

Kummasta tässä nyt siis puhuttiin, siitä miten käyttäytyy lapsen uhmakohtauksen aikana vai siitä jos jälkeenpäin esim täällä palstalla kirjoittaa tapauksesta ja omistä tunteista?

Väitän kyllä olevani loistava äiti ja käyttäytyväni lasten uhmakohtausten ajan hyvin asiallisesti, mutta kyllä jälkeenpäin voin hyvin purkaa turhautumistani läheisille tai vaikka ihan täälläkin. Meillä tosin 3v kuopuksella ei mitään uhmaikää ole ollut vaan samaa huutoa (ja myöhemmin tappelua) 2 viikon iästä asti ja juu, kyllä se välillä oikeasti väsyttää. En sitä lapselle näytä vaikka tekisi toisinaan todella mieli pistää hanskat tiskiin.

tekisi mieli pistää hanskat tiskiin???

Olisko kannattanu miettiä tuotakin ENNEN kun hankit lapsia.

Kiva ettei sinulle ole koskaan tullut sellaista tunnetta. :flower:

Itse olen vain ihminen ja rajallinen siinäkin, joskus vaan tuntuu ettei enää jaksaisi. Ja - saattaa yllättää sinut täysin! - tuo tunne menee sitten ohi ja elämä alkaa taas hymyilemään. Mutta silti, olen antanut itsellenikin luvan väyä ja jopa myöntää väsymiseni. Omalla tavallaan sekin antaa voimia, varsinkin kun on keskivertoa haastavammasta lapsesta kysymys.