Miksi miehet tekee näin?

[Heleena A.]

Mies ei halunnut sinun kanssasi naimisiin ja lapsia. Nyt hän ehkä alkoi haluta sitä ja etsii sopivan naisen. Ei se, että mies sanoo ettei halua sitoutua, ole kiveen kirjoitettu. Mies haluaa sitoutua välittömästi, kun tulee Se Oikea Nainen vastaan! Mies tunsi myös syyllisyyttä, kun pitkitti teidän suhdetta vaikka tiesi ettet ole se, jonka kanssa perhe perustetaan. Sinun halusi sitoutua on oikein ja hyvästä, etsi vaan samoin sinua kohtaan tunteva mies![/quote


Sen verran miehestä tiedän, että ei varmasti halua koskaan naimisiin eikä lapsia kenenkään naisen kanssa. Jos niin käy on kyseessä aivan varmasti vahinko ja hän kärsii lopun elämänsä.

Olen monta kertaa jo kertonut sen, että en halunnut naimisiin enkä lapsia!

 

[Renttuun rakastunut]

" Nyt mies ehkä alkoi haluta naimisiin ja etsii sopivan naisen". Kuulostaa vähän samalta kuin että "mies alkoi haluta uutta autoa ja etsii nyt sopivaa ajopeliä itselleen". Ei rakkaussuhteen solmiminen nyt ihan noin kliinistä ole. Ei vaimoa tai kumppania valita "ajo-ominasuukien" perusteella. Toiseksi, mitä tulee siihen, että mies menee kyllä naimisiin ja perustaa perheen, kunhan se oikea vain löytyy. On olemassa ihan oma miesten rotu, jota englannissa sanotaan nimellä "playboy" ja suomalaisittain auervaara, kulkuri, naistenmies, naistenmetsästäjä. Tämän lajin miehet eivät pitkäksi aikaa sitoudu mihikään suhteeseen. Sitten on vielä lapinmies Mosku, ( hyvä elokuva) joka oli jo menossa alttarille, mutta kirkon pihalla ei enää halunnutkaan naimisiin ja kääntyi takaisin palatakseen takaisin vapaan miehen elämään. Uskon vakaasti, että kaikki miehet eivät halua sitoutua.

 

[Heleena A.]

Olen aivan samaa mieltä, kaikki miehet eivät halua naimisiin eikä lapsia.Sama pätee myös naisiin, mutta naiset leimataan herkemmin "omituisiksi" jos eivät halua ns. täyttää normeja. Jokainen ihminen on yksilö ja olisi korkea aika jo suomalaistenkin oppia se, että ei tarvitse olla mikään standardi-ihminen.

En edes tiedä mitä kirjoittaisin, kun vain samat asiat pyörii mielessä. Olen onnellinen hänen puolesta, että on voinut unohtaa minut ja on päässyt eroon minusta. Minulla menee kauan aikaa, ennen kuin olen unohtanut hänet, jos koskaan.

 

[elämänpyörä]

Minä en usko, että miesystäväsi on "on onnellinen, kun on päässyt eroon minusta ja voinut unohtaa minut", kuten sanot. Ei vuosien yhdessäoloa niiin vain unohdeta. Oli tilanne sitten hänellä mikä tahansa. Varmaan mieskin miettii asioita omalla tahollaan. Tässäkin tapauksessa olisi hyvä jonkinlainen eroterapia, jossa kumpikin saisi ilmaista omia tunteitaan.

 

[Bia-Susanna]

Ihan niin kun mun elämästä.Oltiin miehen kans yhdessä kolmisen vuotta.Kaikki oli ihan ok,välillä se vaan suuttu jostain turhasta,välillä oli pidempiä aikoja et ei kuulunu mitään.Petti mua toisten anisten kans ja myönsikin sen.Aina otin tkas.Sitten tuli iso riita ja se haukku mut.Nyt hokaisn, et olin tosiaan vaan roikkunu siinä kun olin yksin.Ei ollut muitakaan niin roikuin siinä kiinni,vaikka se ei perustanu musta paskaakaan:Uskon et teillä on ihan sama juttu.Ukko ei ole välittäny ja sää oot ollu kiinni kun ei ole ollut muitakaan.Mistään rakkaudesta ei tossa ole kysymys.Ei kummankaan puolelta.

 

[anis :-)]

Itse olin suhteessa kolmisen vuotta. Mies olisi halunut naimisiin lapsen, minä en. Tiesin koko ajan, että vaikka meillä ihan mukavaa olikin, ei mies ole se, kenet haluan jakamaan jääkaapin sisällön kanssani. Sain lopulta tehtyä eron hänen kanssaa ja muualta kuulin, kuinka hän oli varma että tulisin vielä järkiini ja palaisin yhteen hänen kanssaan.

Kaikki eivät ole luotuja toisilleen. Älä ap katkeroidu vaikka et se oikea tuolle miehelle ollutkaan. En minäkään loukatakseni miestä jättänyt, vaan siksi, että tiesin itselleni löytyvän kumppanin, joka on minulle sopivampi kuin hän ja myös hän löytää itselleen naisen, joka haluaa samoja asioita miehen kanssa.

Nimimerkki elämäpyörä kirj. "Minä en usko, että miesystäväsi on "on onnellinen, kun on päässyt eroon minusta ja voinut unohtaa minut","
Olen eri mieltä. Itse olin onnellinen ja helpottunut vapaudestani ja siitä, että olin "uskaltanut" lähteä suhteesta pois. Kertaakaan en ole katunut, enkä pahemmin ajattele miestä. Myötätuntoa tunnen häntä kohtaan, sillä vieläkin, yli vuosi eron jälkeen, tuo mies haikailee minun perääni.

 

[Hyvin mahdollista]

Uskallan väittää, että mikäli henkilö ei halua naimisiin koskaan, ei hän ole ikinä myöskään valmis sitoutumaan vakavasti. Tarkoitan sitä, että sitoutuahan voi muullakin tavalla kuin avioliitolla esim.ostamalla yhteisen asunnon, avoliitolla tmv.

Mutta aika usein nämä henkilöt, jotka suureen ääneen toitottavat, että "en ikinä mene naimisiin" ovat myöskin vapauden-ja nimenomaan VAIHTELUNhaluisia. He eivät viihdy pitkään saman ihmisen kanssa, vaan vaihtavat kumppania yhtä usein kuin toiset vaihtavat paitaa.

Nämä ihmiset myös luovuttavat heti ensimmäisen riidan jälkeen, sehän on niin paljon helpompaa, kuin että jos oltaisiin avioliitossa. Monet avioliitossa elävät joutuvat usein selvittämään ristiriitansa joko omin voimin tai terapeutin avulla. Mutta avioliitosta harvoin lähdetään siksi, että "kyllästyttiin". Ja puhun nyt ihan tavallisista ihmisisistä, en julkkiksista.

Seurustelusuhteessa ei tarvitse sietää pikkuriitoja, ei tarvitse sopia niitä vaan voi lähteä etsimään uutta, parempaa kumppania. Siis jonkinlainen kertakäyttökulttuuri vallitsee.

Toisaalta olen huomannut, että mies jää usein roikkumaan huonoonkin suhteeseen, mikäli parempaa ei ole tarjolla, etenkin jos suhde on kestänyt pitkään. (Alkuaikoina on helpompi pistää poikki vedoten työkiireisiin, enemmän ajan tarvitsemiseen omien mieskavereidensa kanssa) Eli mies yleensä lähtee suhteesta pois toisen naisen vuoksi.

 

[anis:-)]

Höpsistä "hyvin mahdollista". Etkö tunne ainuttakaan paria, jotka ovat olleet vuosia yhdessä ilman papinaamenta? Äkkiseltään mietittynä lähipiiriini kuuluu ainakin viisi paria (kahdella näistä lapsia) jotka ovat olleet vuosia yhdessä (5-26 vuotta). Myös julkisuudesta on esimerkkejä montakin.

Naimisiin meno voi myös kieliä epävarmuudesta tai tahdottomuudesta. Eli toinen vaatii häitä ja toinen suostuu kun ei jaksa riidellä,eli on tahdoton tossukka joka ei uskalla sanoa "ei".

Ihminen joka ei uskalla riidellä pelosta, että toinen lähtee, on todella epävarma itsestään eikä pysty olemaan oma itsensä suhteessa. Olisiko avioliitoissa yksi ongelman ydin siinäkin, että pari ei uskalla hylkäämisen pelosta riidellä ja kertoa todellisia tuntojaan vaan pihtaa niitä avioliittoon asti. Pappi kun sanoo aamenesa, niin jo irtoaa kielenkannat.

 

[Hyvin mahdollista]

Anis, jos luit alkuperäisen viestini, siinä ihan alussa luki, että sitoutua voi muullakin tavalla kuin avioliitolla esim.ostamalla asunnon yhdessä. En alkanut luettelemaan muita vahvoja sitoutumisen merkkejä, mutta tottakai lapsen hankkiminen on yksi niistä. Enemmän olisin ehkä huolestunut, jos lähipiiriisi kuuluisi pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä 5-26 vuotta, eivätkä edes asu yhdessä.

Alkuperäisen kirjoituksesta ymmärsin, etteivät he asu yhdessä, muutenhan hän olisi kirjoittanut uuden asunnon hankkimisesta ym. Tämä on mielestäni aika selvä merkki, että mies ei ole ehkä ollut valmis vakavaan suhteeseen edes 5 vuoden seurustelun jälkeen ja siksi päästää älyttömyyksiä suustaan, kuten "en ole koskaan edes rakastanut sinua."

Toiseksi uusimmassa City-lehdessä oli lueteltu sitoumuksen lajeja. Ehdottomana kärkikolmikkona oli 1)avioliitto 2)yhteinen lapsi 3)yhteinen asunto.
Muut yhteiset asiat olivat huomattavasti vähemmällä merkityksellä listalla.

 

[Heleena A.]

Molemmilla meillä on omat asunnot, mutta 99,9 prosenttisesti oltiin koko ajan minun asunnolla,yötä päivää. Käytiin myös hänen kämpillä, mies haki postit yms. Suurin osa ajasta oltiin kuitenkin yhdessä, vaikka kaksi asuntoa oli. Edelleen minulla on kotonani miehelle kuuluvia tavaroita, kaikkia ei huomannut/viitsinyt ottaa mukaansa. Jos ei tule hakemaan niitä, niin olkoot.

Eräästä tekstistä tuli kyllä oikein paha mieli. Aivan kuin olisi käännetty puukkoa haavassa.

 

[tarkennatko, kiitos]

Ap, mikä kirjoitus pahoitti mielesi? Vai onko mies kirjoittanut jotain?

 

[Heleena A.]

Eräs tämän ketjun viesteistä sai todella pahan mielen aikaiseksi. Muutenkin mieli ollut maassa, niin sen luettuani lysähdin kokonaan. Varmaan siksi olo tuli onnettomammaksi vielä enemmän, kun tiedän kirjoituksen olevan totta. Valitettavasti.

 

[hormonit]

Mies tekee näin, koska on hormoniensa orja. Naisten käyttäytäytymistä on punnittu tällä samalla määrityksellä jo pitkään.
Miehen käytöstä ohjaa keppi hänen jalkojensa välissä ja keppiin liittyvät mieshormonit.
Niin sanottu "naksahdus" miehen päässä, joka silloin tällöin johtaa lapsien, vaimon ym. kaikkien lähelle sattuvien pahoinpitelyyn / tappamiseen ym valitettavaan tapahtumaan ovat luonteenomaiasia juuri miehelle.
Toinen kädellinen olento, joka aiheutta sekasortoa, kaaosta ja myös väkivaltaa hermostuessaan , on simpanssi.

 

[Heleena A.]

Ei miehet ole ainoita väkivaltaisia ja pahoinpitelyyn tai tappamiseen kykeneviä, kyllä pahuus onnistuu myös naisilta vaikka ei sitä "keppiä" olekaan.

Minun ex-miesystävä ei ollut koskaan väkivaltainen minua, eikä ketään muutakaan kohtaan.

 

[umpio]

Aika vaikeaa on rakentavaa, vuorovaikutteista keskustelua käydä, jos toinen osapuoli ei kerro mikä on, vaan vinkkaa "erään" pahoittaneen hänen mielensä osuvalla kommentillaan. Jos sama tyyli oli suhteessakin, niin ei ihme jos ei toinen jaksa.

 

[Heleena A.]

Aika vaikeaa on rakentavaa, vuorovaikutteista keskustelua käydä, jos toinen osapuoli ei kerro mikä on, vaan vinkkaa "erään" pahoittaneen hänen mielensä osuvalla kommentillaan. Jos sama tyyli oli suhteessakin, niin ei ihme jos ei toinen jaksa.

No niin tulihan ne ensimmäiset haukut ja syyllistämiset. En halunnut erikseen tuoda esille kirjoitusta tai kirjoittajaa josta mieleni pahoittui. En halunnut osoittaa sormella erikseen ketään.

Olen saanut täältä paljon hyviä neuvoja ja asiallisia vastauksia. Valitettavasti sitten sekaan ilmestyy ilkimys joka ei tiedä asiasta mitään. Ilkeyksissään vain alkaa kommentoimaan ja tavoitteena vain mielipahan lisääminen. Lyödään lyötyä lisää, senhän pahansuopa ihminen osaa tehdä. Kannattaisi lukea viestiketju kokonaisuudessaan ennen kuin kommentoi mitään. Ja jos ei ymmärrä lukemaansa, niin jättää kommentoimatta.

Harmi, että suomalaisissa on niin valtavan paljon katkeria ja ilkeitä ihmisiä. Ihmisiä jotka saavat elämäänsä voimaa ja virtaa siitä, että saavat pahoittaa tuntemattoman ihmisen mielen. Omalta kohdaltani täytyy pahan mielen yrittäjälle tuottaa pettymys, minun mieli ei voi tyhjänpäiväisestä kirjoituksesta tämän pahemmaksi mennä. Ainut asia mikä tympii, on se että vääristellään asioita. Sinä et tiedä minun ja entisen miesystäväni suhteesta yhtään mitään,etkä sitä olenko keskustellut vai en, muista se.

 

[R-T L 53]

Rohkeat miehet tekee noin ja antaa kenkää. Arat jää suhteeseen.

 

[Kun katsoit minuun]

Raukkamaiset miehet tekee noin. Rakastavat ja rehelliset jäävät.

 

[R-T L 53]

Raukkamaiset miehet tekee noin. Rakastavat ja rehelliset jäävät.

Just päinvastoin, raukkis ei uskalla jättää.

 

[Vaakatyttö]

En todellakaan tiedä mitä uskoa ja mitä ei. Enkä myöskään ymmärrä sitä, että hän puhuu niin ristiriitaisesti kaikista asioista. Yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista. Suunnuntaina sanoi, että ei ole koskaan rakastanut ketään ja että häntä inhottaa se kun olen sanonut häntä minulle tärkeäksi. Kysyin, että etkö tosiaan ole koskaan rakastanut edes entisiä naisystäviäsi, vastasi että "en kai". Kun tiedustelin seurustelujen syytä, niin sanoi, että "ei hän tiedä se on kai vaan tapa". Muutama viikko sitten vänäsi minulta tunti tolkulla, että rakastanko häntä ja kuinka paljon. Ja ihme kyllä silloin väitti myös sitä, että hän rakastaa minua ja minun kanssa on mukava olla,vaikka en häntä pyytänyt kertomaan tunteistaan. Sitten tosiaan sunnuntaina tulee, että ei koskaan ole välittänyt kenestäkään eikä häntä kiinnosta se välittääkö joku hänestä, mutta kuitenkin sanoi, että on hänelläkin tunteet. Ota nyt tuosta selvää onko vai eikö ja mikä on totta ja mikä ei. Sitten löi puukkoa lisää ja alkoi kyselemään ex-miesystävistäni ja väittämään, että taidan soitella heille ja pitää yhteyttä. Sekä sellaista lokaa heitti vielä kun työni vuoksi olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä, niin mies- kuin naisasiakkaiden,niin alkoi vinoilemaan, että taidat pitää tiiviisti yhteyttä niihin miesasiakkaisiin. Halusi loukata minua oikein kunnolla, kun tietää että olen rehellinen ihminen enkä koskaan ole pettänyt häntä enkä tehnyt mitään sellaista mikä olisi vahingoittanut häntä. Hän halusi loukata minua oikein kunnolla ja siinä myös onnistui. Tunnen itseni moraalittomaksi ja alhaiseksi ihmiseksi, vaikka en ole mitään väärää tehnytkään. Hän sanoikin kerran, että "piruilee" minulle ja "epäilee" minun rehellisyyttä, kun tietää että olen varmasti rehellinen ja uskollinen.Nämä kaikki jutut mitä hän laukoi tulemaan löi minut aivan ällikällä. En olisi koskaan uskonut, että hänessä on niin paljon pahaa. Kyllä minä tiedän, että tämä suhde on lopullisesti ohi. En vain ymmärrä miksi hän halusi lopettaa sen riidellen. Olisi voinut sanoa jo paljon aiemmin, että nyt se on loppu kun kerran olen ollut riesa ja hän on katunut suhdettamme. Viisi vuotta valehdellut,ei ole päivääkään rakastanut minua eikä välittänyt minusta. Tuntuu aivan uskomattomalta, että kuinka hän on voinut teeskennellä ja valehdella kaikkea hyvää minulle vuosien ajan. Tiedän, että varmasti saattaa löytyä hyviäkin miehiä, mutta ne ei tule koskaan minun kohdalle, enkä koskaan enää pysty luottamaan yhteenkään mieheen. Sen verran sai sanoillansa pahaa aikaan, että olenkin tämän viikon sairaslomalla, en jaksa olla töissä nukkumatta öitä, enkä muutenkaan. Itkiessä on huono tehdä töitä, eikä asiakkaat siitä pitäisi.

Kertokaa onnistuuko valehtelu todella noin helposti?

 

[Vaakatyttö]

Mies käyttäytyy kuin viisivuotias pikkukakara, eikä suinkaan kuin aikuinen, kypsä ihminen. Hän manipuloi, kiertelee, valehtelee, eikä uskalla suoraan ja rehellisesti sanoa, miten asiat ovat. Eli ei ota vastuuta omasta käyttäytmisestään vaan syyttää kumppaniaan jostain epäolennaisesta ja sysää kaiken vastuun kumppaninsa syyksi. Aika raukkamaista. Kysymyksessä voi olla narsistinen persoonallisuushäiriö....? Nämä ihmiset ovat myös usein parantumattomia siinä mielessä, etteivät myöhemmissäkään suhteissaan koskaan näe mitään vikaa itsessään, vaan aina vain toisissa.

 

[Eron vaikeus]

Entinen kulta ei enää hoia;
niin se mun heitti kuin pienen linnunpoian.
Toivoni raukeni, meni juuri tyhjään;
ei ole mulla nyt ilonpäivää yhtään.
Enkä mä itselleni näin luullut käyvän;-
ikäväni kestää kuolemanpäivään.

Suomalainen kansanlaulu

 

[RJV]

Entinen kulta ei enää hoia;
niin se mun heitti kuin pienen linnunpoian.
Toivoni raukeni, meni juuri tyhjään;
ei ole mulla nyt ilonpäivää yhtään.
Enkä mä itselleni näin luullut käyvän;-
ikäväni kestää kuolemanpäivään.

Suomalainen kansanlaulu

Ja minä kun jo pelästyi, että teille on käynyt noin.

 

[Eron vaikeus]

Onhan se kohtalo koetellut noinkin, mutta selvitty on.

 

[Heleena A.]

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että alan päästä yli exästä, mutta varmasti tulee vielä takapakkia, en sitä epäile lainkaan. Hyvä ei ole olla yksin, mutta vielä pahempi on elää valheessa. Niin paljon olisi ollut rakkautta minulla, mutta kaikki meni niin kuin meni.