Miksi mies ei halua naimisiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vanhapiika
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Niin, miksi mennä ...
Mieheni kosi minua 3,5 vuotta sitten aikuisen oikeasti kuten hän asian ilmaisi. Saman ajan olemme asuneet yhdessä. Minä myin asuntoni ja muutin mieheni luo. Rakensimme talon yhdessä. Talon omistaa mies. Minä olin työvoimaa. Meillä on muuta yhteistä omaisuutta.
Puoli vuotta sitten minä kysyin milloin mentäisiin naimisiin. Sain kuulla että hän ei luultavasti koskaan tule menemään naimisiin. Tyrmistyin, minulle kosinta on lupaus avioliitosta. Olen tässä miettinyt odottaako vai jättääkö. Eilen kysyin uudestaan, vastaus oli että perkele, nainen ei saa kosia, se on miehen asia! Siis minä viisikymppinen nainen, olen ottanut ohjat omiin käsiini ja saanut pakit kaksi kertaa. Mitäs luulette, kauanko jaksan hymyillä ja odottaa sitä päivää sitten joskus. Kerroin miehelle että mitäs tässä sitten kihloissakaan ollaan jos ei kerran naimisiin. Oli hiukan ihmeissään. Kertoi että elämässä alkaa musta aika jos lähden. Olen kertonut kuinka tärkeää minulle olisi suhteen "virallistaminen", ja että emme elä täällä ikuisesti. Eli jos hän ei halua virallistaa suhdetta, odotanko 10 vuotta ja totean että ei sitä koskaan tapahtunut. Olemme olleet kumpikin aikanaan tahoillamme aviossa.
 
Vastauksen voit lukea viestistäsi. Olet antanut hänelle jo kaiken täysin vastikkeetta. Miksi ihmeessä hän siis haluaisi huonontaa tilannettaan eli saada pallon jalkaansa. Palvelu pelaa ilman sitäkin.
 
Pitkän liiton jälkeen olisi pelkästään noloa vaivata sukulaisia jollain hääseremonialla.. kukaan ei ymmärtäisi pointtia enää siinä vaiheessa on suhde on vakiintunut ja perhe perustettu.

15 vuoden jälkeen harva edes muista onko nuo virallisesti vihitty vai ei.
 
Munkaan ukko ei halua, vaikka joskus lupasi että mennään ennen kuin vauva syntyy, jos vauva saadaan! Nyt vauva tulossa hyvän matkaa ja miehelle naimisiinmeno olisi kuulemma liikaa.. !
Olin jo kertonut parille kaverillekin, että meinataan naimisiin jossain vaiheessa, TOSI KIVA!

Pässinpää.
 
Monen miehen mielestä avioliitto on suurempi sitoumus kuin mikään muu ja jos ei ole varma haluaako elää kyseisen kumppanin kanssa loppuelämän tai tietää ettei tarpeeksi toista rakasta niin ei halua naimisiinkaan. Ehkä menneisyydessä on joku nainen, jota rakastaa enemmän tai vastaavaa, esim. ajattelee vielä löytävänsä jonkun suuren rakkauden.

Joku ei halua jakaa omaisuuttaan, jos ei pidä avovaimoaan "elämänsä naisena".

Kyllä mies naimisiin menee, jos tarpeeksi rakastaa. Toiset ihmiset eivät vain rakasta kumppaniaan tai yhtään ketään tarpeeksi.
 
Mä en ymmärrä ikinä tätä, että miksi aina taivutaan siihen että jos se toinen ei halua naimisiin, niin sitten ei mennä. Miksi se ein sanoja ei joudu koskaan myöntymään ja mennä naimisiin. Miksi aina kun nainen tahtoo lapsen ja mies ei, niin aina se lapsi kuitenkin tulee ja tehdään...?? Näitä asoita en ymmärrä. Minäkin tahdon naimisiin, haluaisin myös kihloihin ennen sitä. Olemme nyt seurustelleet mieheni kanssa 7 vuotta, kerran olen kosinut, saanut rukkaset ja sitten kerran viime marraskuussa napsahti päässä ja aloin kysellä mieheltä että haluaako se KOSKAAN mun kanssa naimisiin, vastaus oli epämääräistä mutinaa, mutta sitten vaadin saada kysymykseeni vastauksen! mies sanoi että kait me joskus mennään naimisiin, kait... Just! Päätin sen jälkeen että en sano enää ikinä, en halaistulla sanallakaan miehelleni enää mistään kihloista tai muusta vastaavasta, en sano! Tosin olin päättänyt asian jo silloin yhden kosimisen jälkeen, mutta marraskuussa napsahti ja vaadin vastauksia. En tiedä sainko vastauksen ja että tuliko se vastaus suoraan sydämestä vai oliko se sellainen juu juu, sanotaan nyt näin niin akka hiljenee taas viideksi vuodeksi.. Olen kyllä tässä päättänyt hiljaa mielessä itsekseni, että jos ei 10 vuoden kohdalla ole tapahtunut MITÄÄN edistystä asian suhteen, niin turhaan mä tällaiseen suhteeseen jään jossa halutaan eriasioita. Minä haluan joskus tulevaisuudessa naimisiin! Sen ei tarvitse olla nyt eikä heti, haluaisin vaikka edes lupauksen siitä avioliittoon menemisestä, mennä vaikka kihloihin ja päättää että juu, silloin ja silloin mennään naimisiin, ei kaiken tarvitse tapahtua yhdessä rysäyksessä.. Sanoin miehelleni myös että mietippä asiaa, minä tahdon naimisiin joskus, mutta haluanko minä elää suhteessa joka ei etene koskaan minnekkään.. Miehen mielestä kun avioliitossa ei ole järkeä, juu juu.. Anteeks nyt, minusta jo pelkästään rakkaus ja toiseen sitoutumisen halu on järkevä syy avioliitolle, tietenkin on myös nämä juridiset syyt, mitkä ovat myös iso osa sitä!
 
Mä en aio mennä koskaan naimisiin, vaikka olisin koko ikäni saman miehen kanssa ollut. Syynä se että en tunne lähipiiristäni ketään kenen avioliitto olisi kestänyt. En halua olla rouva. Avioliitto myös merkitsee "täydellistä" sitoutumista ja en voi koskaan luvata sellaista. Olisi noloa olla taas yksi niistä sukumme jäsenistä joka ottaa avioeron.

Jos jossain mielenhäiriössä kumminkin päättäisinkin avioitua, se tehtäisiin maistraatissa eikä olisi mitään juhlia.

Itselläni siis eroamisen pelko pääosassa.
 
MIKSI ihmeessä ihmiset hankkivat lapsia,rakentavat talon,ottavat isot velat jne jne, mutta eivät mene naimisiin?!?????

Miksi pitäisi mennä naimisiin? Mitä lisäetua se tuo? Saa ottaa yhteisen sukunimen mutta onko sillä nyt tuossa vaiheessa enää merkitystä? Keskinäisen testamentinkin voi tehdä.
Mihin se naimisiinmeno vaikuttaa? Eroaminen avioliitosta on aika helppoa joten ei siihen vaadita sen kummempaa sitoutumista. Mulle yhteinen talo merkitsee suurempaa sitoutumista kuin avioliitto.
 
Purinaa nimimerkki, et kertonut että onko teillä lapsia? Pitkään olet jaksanut miehesi jahkailua katsoa ja aika kummallisen epämääräisen vastauksen olet saanut.
 
Eli otsikossahan se tulikin jo, miksi mies ei halua naimisiin? Olemme olleet jo 15 vuotta yhdessä, yhteinen lapsi, talo ja auto, mutta mies ei vaan halua naimisiin. Ihmettelen, että minkä tähden? Kokemuksia?

Meillä kesti 22 vuotta ennen kuin mies oli henkisesti valmis avioliittoon. Arvelen sen johtuneen vanhempiensa vaikeasta avioliitosta - siinä pysytään vaikka hampaat irvessä. Näin kerran kysyessä tuli ilmi sen suuntaista. Miehellä oli joku luulo, että avoliitossa pitää toinen pitää lähtemisen pelossa tyytyväisenä ja naimisiin mentyä voi päästää helvetin valloilleen.

Miehen iloksi on kerrottava, että helvetti ei ole vieläkään valloillaan :).
 
Purinaa nimimerkki, et kertonut että onko teillä lapsia? Pitkään olet jaksanut miehesi jahkailua katsoa ja aika kummallisen epämääräisen vastauksen olet saanut.

Tosiaan kyllä, jäi kertomatta, meillä on yhteinen lapsi. Kosin miestäni silloin kun odotin lastamme, sain silloin myös rukkaset. En tiedä olisiko ollut järkevää lähteä jo silloin lätkimään, mutta koska rakkaus on niin kova toista kohtaan, niin en halunnut silloin erota, en haluaisi nytkään erota, mutta alkaa tuntumaan että ollaan suurien kysymysten ja vastauksien äärellä ja kohta pitää tulla joku selko tähän elämään. Miksi kituuttaa toista elämään suuhteessa jossa halutaan eri asioita..? En tiedä, rakkaus... Pirulainen!
 
Munkaan ukko ei halua, vaikka joskus lupasi että mennään ennen kuin vauva syntyy, jos vauva saadaan! Nyt vauva tulossa hyvän matkaa ja miehelle naimisiinmeno olisi kuulemma liikaa.. !
Olin jo kertonut parille kaverillekin, että meinataan naimisiin jossain vaiheessa, TOSI KIVA!

Pässinpää.

Sinun olisi pitänyt sanoa, ettei aleta edes yrittämään ennen kuin on käyty papin puheilla. Mutta myöhäistä on katua, kun pas--at on jo housuissa.
 
Pitkän liiton jälkeen olisi pelkästään noloa vaivata sukulaisia jollain hääseremonialla.. kukaan ei ymmärtäisi pointtia enää siinä vaiheessa on suhde on vakiintunut ja perhe perustettu.

15 vuoden jälkeen harva edes muista onko nuo virallisesti vihitty vai ei.

Nolompaa se on olla turvaamatta lesken ja lasten asemaa, jos puoliso kuolee. Toiseksi maistraatissa voi käydä vihillä, eikä siinä tarvitse vaivata yhtään sukulaista.
 
Sinun olisi pitänyt sanoa, ettei aleta edes yrittämään ennen kuin on käyty papin puheilla. Mutta myöhäistä on katua, kun pas--at on jo housuissa.

Jaaha, no enpä arvannut että osoittautuu paskapuheeksi. Ja sitä paitsi lapsi oli tärkeämpi kuin avioliitto ja on edelleen, mutta silti, kun se lupasi (tai siis mä otin sen lupauksena ;)). Ei sitten olisi luvannut.
 
Vastauksen voit lukea viestistäsi. Olet antanut hänelle jo kaiken täysin vastikkeetta. Miksi ihmeessä hän siis haluaisi huonontaa tilannettaan eli saada pallon jalkaansa. Palvelu pelaa ilman sitäkin.

On tainnut eilisen jälkeen huomata että ei pelaa enää... vaikka rakastankin miestäni syvästi. Taitaa hän vain kaiken varalle pitää ikuista takaporttia auki...Ymmärrän sen nuorten kohdalla mutta en viiskymppisten.
 
Musta tuntuu että se on se rakkaus. Ei ole aitoa, oikeaa, kolahtanutta, maatamullistavaa rakkautta jos naimisiinmeno hirvittää. Siis tilanteessa jossa on jo lainat ja lapset yhteisiä.
Mä olen omakohtaisen empiirisen tutkimusjakson jälkeen päätynyt siihen tulokseen, että lainat ja velat on vaan rahaa... toinen voi ostaa toisen ulos, voidaan myydä omaisuus ja jakaa rahat. Lapset kuuluu joka tapuksessa molemmille ja niiden järjestelyistä sovitaan paperilla.
Avioliitto on varmaan henkisesti niin iso juttu, vaikka nykyään tuntuu sekin olevan vain paperi, että siihen sitoutuminen vaatii henkistä kanttia enemmän kuin pankkiin kävely ja nimien kirjoittaminen samoihin papereihin.

Mulla meinaa mies kanssa hannaa ton naimisiinmenon kanssa. Tosin enää sillä ei taas tunnu olevan väliä, kun otetaan muutenkin nyt aikalisää... kuitenkin vaakakupissa painaa tämä asia, mies ei osaa kertoa syytä miksi ei halua naimisiin. Jos olis joku konkreettinen syy niin ymmärtäisin sen, mutta kun ei ole. Tai ei kerro ainakaan...
 
Musta tuntuu että se on se rakkaus. Ei ole aitoa, oikeaa, kolahtanutta, maatamullistavaa rakkautta jos naimisiinmeno hirvittää. Siis tilanteessa jossa on jo lainat ja lapset yhteisiä.
Mä olen omakohtaisen empiirisen tutkimusjakson jälkeen päätynyt siihen tulokseen, että lainat ja velat on vaan rahaa... toinen voi ostaa toisen ulos, voidaan myydä omaisuus ja jakaa rahat. Lapset kuuluu joka tapuksessa molemmille ja niiden järjestelyistä sovitaan paperilla.
Avioliitto on varmaan henkisesti niin iso juttu, vaikka nykyään tuntuu sekin olevan vain paperi, että siihen sitoutuminen vaatii henkistä kanttia enemmän kuin pankkiin kävely ja nimien kirjoittaminen samoihin papereihin.

Mulla meinaa mies kanssa hannaa ton naimisiinmenon kanssa. Tosin enää sillä ei taas tunnu olevan väliä, kun otetaan muutenkin nyt aikalisää... kuitenkin vaakakupissa painaa tämä asia, mies ei osaa kertoa syytä miksi ei halua naimisiin. Jos olis joku konkreettinen syy niin ymmärtäisin sen, mutta kun ei ole. Tai ei kerro ainakaan...


Yritän kanssa kaivella omasta miehestän oikeita syitä miksi hannaa... Tai siis, en yritä enää kaivella, yritin jo, eikä tuottanut tulosta.. Anti olla, jos mä vielä marisen 3 vuoden päästä samasta asiasta anonyyminä tääl palstalla niin toivon että aukaisen omat silmäni asialle. Ravistelen silloin itseäni, lyön kasvoihin ja herätän itteni tajuamaan että tää ei tosiaan ole sitä mitä mä tahdon.. Toivon että 3 vuoden aikana tapahtuu jotain, joku kiva muutos elämässä tai mies menettää vähän mielenterveyttään ja haluais mun kanssa naimisiin :D
Eipä muuten auta asiaan se kun miehen kaverit "naljailee" kokoajan että noo, kohta te eroatte kun on jo sitä ja sitä ja sitä, enää vuosi tai korkeintaan kaksi niin eroatte, auttaapas sellainen!! JA kaikki ketkä näin sanoo ovat itse eronneita, tietenkin, kateelliset pirulaiset! Mitäs ryssivät omat suhteensa, miks pitää tunkea niitä näppejä nyt MEIDÄN suhteeseen ja olla pieni piru olkapäällä ilkeilemässä.. Ei kovin aikuismaista toimintaa tuollainen kavereilta!
 
Musta tuntuu että se on se rakkaus. Ei ole aitoa, oikeaa, kolahtanutta, maatamullistavaa rakkautta jos naimisiinmeno hirvittää. Siis tilanteessa jossa on jo lainat ja lapset yhteisiä.

Näin mäkin uskon. Kihloihinkin on helppo mennä, mutta naimisiinmeno on sitovaa, sitovampaa kuin mikään muu. Se sitoo sekä juridisesti, henkisesti että moraalisesti. Ja ulkopuolisetkin suhtautuu avioeroon eri tavalla kuin avoeroon. Avoero hyväksytään helpommin, kun "eihän ne olleet edes naimisissa".
 

Yhteistyössä