Just muuten miehen kanssa juteltiin tuosta sopimisesta. Hänkin oli sitä mieltä, että jos jotain sovitaan, niin siitä sitten kanssa pidetään kiinni. Ja melkeinpä mitä pienempi se sovittu asia on, niin sitä törkeämpää on kun toinen ei voi sitä sovittua pitää.
Mietin esim. että pariskunta on menossa juhliin ja vaimo haluaisi, että mies laittaa jalkaan jotkut tietynväriset kengät, jotka sopivat hänen mekkoonsa, tms. hyvin turhanpäiväistä. Jos tästä yhdessä sovitaan ja sitten ukko tuleekin juhliin väärissä kengissä, niin ne kengät nyt tuskin kenenkään maailmaa kaataa, mutta se on aika suuri epäkunnioituksen osoitus sille vaimolle. Vittumaisuuttaanko piti laittaa eri kengät, vaikka oli ensin luvannut laittaa toiset?
Ja jos taas oikeasti unohtui, niin sitä sitten nolona pyydellään anteeksi, jonka jälkeen toinen osapuoli ei luultavastikaan tunne enää oloaan niin ylenkatsotuksi. Jos taas tilanteeseen suhtaudutaan, että "vitunko väliä niillä kengillä, minähän laitan mitkä laitan", niin herää kysymys, että eikö tätä voinut sanoa suoraan silloin kun asiasta sovittiin.
Aikuinen ihminen ei lupaile tyhmiä ja sitten riko lupauksiaan, aivan sama kuinka vähäpätöisiä ne lupaukset ovat. Ja on ihan turha selittää, kuinka "joillekin on vaan helpompi luvata mitä ne haluaa", silloin kun itse on niin laiska, ettei voi pitää puoliaan itselleen jotain merkitsevässä asiassa, vaan lupaa muuta ja tekee sitten kuitenkin niinkuin itseä huvittaa.
