Miksi minä en opi tulkitsemaan vauvan tarpeita?

[huono äiti]

En minä näe milloin sillä on kipuitkua, nälkäitkua tai mitään muutakaan tarvetta en osaa tulkita.
Tuntuu kuin en tuntisi omaa lastani ollenkaan. En vaan pääse henkiseen yhteyteen.
Sama juttu oli esikoisen kanssa ja on edelleenkin.

Miksi olen näin pökkelö? Älykkyydessä paha vajavuus???

 

[jeps]

Eikai sitä kaikkea voi oppia tulkitsemaan. Riittää kun huolehdit niistä tarpeista. En minäkään aina tiiä mikä tota meidän 1 vuotiasta vaivaa,enkä oo vuoden aikanakaan oppinu jokaista itkun sävyä tuntemaan. Tai no jollain tapaa kyllä.Mut ei siitä aina ota selvää. Ei muuta ku tsemppiä, hyvä äiti oot silti omille lapsillesi! Ja toistenkin...

 

[kyllä olet pöökelö ,itse sen sanoit.]

aika ihme jos et osaa tulkita oan lapsesi itkua.
luulis, et siihen harjaantuu. tai ees tajuu et jos edellisestä syönnistä on 5 tuntii ni vois ehkä koittaa tissii tai pulloo tarjota. tai kurkata vaikka vaippaan jos on edellisen vaihdosta aikaa.

maalaisjärkeäkin kun voi käyttää

 

[mia]

En minäkään noista vauvoina älynnyt mitään. En ole koskaan ollut vauvaihminen, minusta oli äärettömän vaikeaa tulkita niitä itkuja. Nyt kun molemmat ovat jo ihmisiä, eli yli 2-vuotiaita, nautin lapsistani ihan eri tavalla kuin vauva-aikana.

 

[ap]

maalaisjärkeäkin kun voi käyttää

No maalaisjärki pelaa kyllä, mutta tulkita en osaa. Joskus tyrkytän liikaa tissiä tai vaihdan vaipan vaikka siinä ei olisi edes mitään tms.

Jokin yhteys puuttuu kuitenkin.

 

[Silti Onnellinen]

Älä huoli :hug: En minäkään osannut tulkita esikoisen enkä myöskään tämän 1v kohdalla.. Maalaisjärjellä on menty. Kuten jos syönnistä tosiaan on se 5 tuntia niin tottakai silloin voisi tulkita itkua näläksi. Meillä ei ainakaan ole hirveitä sävyeroja ollut itkuissa että heti tietäis mistä on kyse. Hyvin ovat silti kasvaneet ja kauaan eivät kuitenkaan ole joutuneet yhtä soittoa itkemään

 

[teres]

Kokeilemalla voi arvuutella. En minäkään tiedä ja tiedän että eivät monet muutkaan osaa tulkita vauvansa itkuja ( ja osa luulee osaavansa, vaikka on oikeasti ihan yhtä pihalla kuin me muutkin ). Tarkistan vaipan tilanteen, kokeilen onko nälkä, yritän röyhtäyttää ja jos mikään ei auta lohduttelen sylissä. Välillä on aika avuton olo, mutta kaikkeni teen helpottaakseni lapseni oloa.

 

[riksu84]

en kai minäkään itkuja erota, samalta se kuulostaa yöllä ja päivällä

oikeastaan helpompi on miettiä, mikä sitä voisi vaivata: onko viime syötöstä aikaa, onko vaipassa jotain ylimääräistä vai ehkä jo uniaika? yleensä jokin noista kolmesta tehoaa.. meidän pojat on lisäksi seurankipeitä, joten seurustelu on se neljäs vaihtoehto :heart: