T
Tulipa paha mieli
Vieras
Olen ihastunut erääseen mieheen, ja olen kuvitellut että tunne on molemmin puolinen. Juttu on kuitenkin vielä todella alussa, niin alussa että olen välillä todella epävarma miehen tunteista. Meillä ollut siis vain flirttiä, katseita, kahdenkeskisiä hetkiä ja muuta. Ei treffejä, ei suudelmia..
Perjantaina tehtiin töitä yhdessä. Eräs toinen mies heitti vitsiä ja nauratti, menin mukaan juttuun. Tää mies johon mulla tunteita, nauroi myös ja oli ihan mukana jutussa. Kuitenkin tuumasi siinä, että miksi sä et oo tylympi tuolle. Sanoin etten m- osaa olla ihmisille tyly. No.. sitten loppupäivästä tää sama naurattaja sattui taas olemaan siinä mun lähellä ja kiusoitteli mua jostain, mä flirttasin takaisin ja kommentoin jotain samaa tasoa. Ja kas, tää mun ihastuksen kohde sattui tulemaan siihen paikalle, katsoi mua ihan totisena eikä edes hymyillyt. Ja oisin voinut potkaista itteeni, tuli tosi huono omatunto vaikka eipä sille mitään aihetta tainnut olla. En mä todellakaan ole kiinnostunut kenestäkään muusta kuin tuosta yhdestä ja ainoasta.
Tähän saakka joka ikinen kerta kun tuo ihastus on mua katsonut, hän on myös hymyillyt. Ei ikinä hän ole mua noin katsonut aiemmin, kuin sillon. Jotenkin vakavasti, niin että mulle tuli itellekin surkea olo.
Taasko mä analysoin liikaa, oisko tuo ihana voinut olla mustis tai jotain, vai luulenko mä vaan taas jotain? Ja miksi hemmetisä mä tunnen huonoa omaatuntoa tuommoisista mitättömistä asioista? Joku kieroutunut luonteenpiire..kö? Jelppikää, kiltit
Perjantaina tehtiin töitä yhdessä. Eräs toinen mies heitti vitsiä ja nauratti, menin mukaan juttuun. Tää mies johon mulla tunteita, nauroi myös ja oli ihan mukana jutussa. Kuitenkin tuumasi siinä, että miksi sä et oo tylympi tuolle. Sanoin etten m- osaa olla ihmisille tyly. No.. sitten loppupäivästä tää sama naurattaja sattui taas olemaan siinä mun lähellä ja kiusoitteli mua jostain, mä flirttasin takaisin ja kommentoin jotain samaa tasoa. Ja kas, tää mun ihastuksen kohde sattui tulemaan siihen paikalle, katsoi mua ihan totisena eikä edes hymyillyt. Ja oisin voinut potkaista itteeni, tuli tosi huono omatunto vaikka eipä sille mitään aihetta tainnut olla. En mä todellakaan ole kiinnostunut kenestäkään muusta kuin tuosta yhdestä ja ainoasta.
Tähän saakka joka ikinen kerta kun tuo ihastus on mua katsonut, hän on myös hymyillyt. Ei ikinä hän ole mua noin katsonut aiemmin, kuin sillon. Jotenkin vakavasti, niin että mulle tuli itellekin surkea olo.
Taasko mä analysoin liikaa, oisko tuo ihana voinut olla mustis tai jotain, vai luulenko mä vaan taas jotain? Ja miksi hemmetisä mä tunnen huonoa omaatuntoa tuommoisista mitättömistä asioista? Joku kieroutunut luonteenpiire..kö? Jelppikää, kiltit
