Miksi muutos ahdistaa?

["miepä"]

Kamala ahdistus ja "stressi" painaa mieltä viikosta toiseen...

Olen 19, viikon päästä valmistun ammattiin. Tekisi mieli jaktaa koulua ikuisuuden verran, koska se luo tiettyä turvallisuutta ja pysyvyyttä. En vaan halua valmistua vielä! Kesällä teen 4vko kesätöitä, ja saan tietää mihin pääsen kouluun vai pääsenkö mihinkään. Kaikki koulut sen verran kaukana, ja sen takia pitäisi etsiä äkkiä kämppä koulun läheltä. Lisää stressiä aiheuttaa poikaystävä, jonka takia en haluaisi lähteä kovin kauas nykyisestä kaupungista. Haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan, en lähteä 500km päähän.

Tiedän että toisen loppu on uuden alku... Silti kaikki uusi pelottaa kun tuntuu että en halua mitään uutta! Vihaan muutoksia... Rakastan rutiineja, turvallisuutta ja tavallista elämää ilman jännittäviä käänteitä. Tiedän että joskus on pakko hypätä tuntemattomaan ja antaa elämän viedä eteenpäin.

Mutta miten oppisi vaan luottamaan siihen että kaikki järjestyy?

 

["vieras"]

Voi, luin omia päiväkirjojani abikeväältä, yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Samoja ajatuksia olin kirjoittanut! Tuossa vaiheessa on ihmisellä yleensä edessä eka todellinen irtiotto lapsuuskodista ja perheestä. Suosittelen avaraa mieltä ja sisukkuutta siinä, että katsot maailmaa omilla silmilläsi ja voimillasi ja otat selvää itsestäsi. Maailma ei kaadu vaikka välimatkaakin olisi. Onnea ammatistasi ja paljon ilmaa siipiesi alle!

 

[halipupu harmaana]

Toiset ihmiset ovat sellaisia, että kaipaavat tuttuja ja turvallisia ympyröitä eivätkä uskalla muuttaa liikaa elämäänsä. Sun kannattaa varmaan ap koittaa sumplia asiat niin ettei elämään tule kerralla liikaa muutoksia, niin et stressaannu liikaa ja menetä hallintaasi omaan elämääsi. Toivottavasti sulla on joku läheinen ihminen jolle voit puhua asiasta ja joka tukee sinua muutoksissa. Onnea ja voimia!

 

["Vieras"]

Mäkin vihaan muutoksia. Olisi ihanaa, jos asiat voisivat pysyä aina samanlaisina. Varsinkin kaikki suuret muutokset ahdistavat hirveästi ja tulee ihan oksettava olokin.