Mä jätin ""tunnollisen ja kunnollisen"" miehen yli 20 vuotta jatkuneen suhteen jälkeen ihan vain siksi, että mies oli niin ""harmaa"" ja paikalleen jämähtänyt, että en jaksanut hänen kanssaan.
Mies oli henkisesti riippuvainen vanhemmistaan ja sisaruksistaan. Vuosi vuodelta tämä vain paheni. Viime aikoina jopa kaikista meidän perhettä koskevista asioista piti keskustella hänen vanhempiensa ja vähintään yhden veljen kanssa. Yleensä hankkeet tyssäsivät siihen, että sukulaiset eivät suositelleet tai olivat kuulleet joltakin tuttavan kummin kaimalta, että hankinta tms. asia ei ole hyvä tai se ei kannata tai...
Mies myös halusi kaikki asiat ohjelmoitavan etukäteen. Esimerkiksi ruokakaupassa hänen mielestään olisi pitänyt käydä vain maanantaisin ja torstaisin. Jos jokin tavara loppui aikaisemmin, hän ei koskaan lähtenyt kauppaan muina päivinä, vaikka olisi ollut aivan jouten ja minulla kädet täyään työtä.
Ja joka viikko piti siivota perjantai-iltana heti töistä tulemisen jälkeen - paitsi silloin, kun oli mökkiviikonloppu, siivottiin torstai-iltana. Mies osallistui siivoamiseen tai oikeastaan hän halusi tehdä sen, sillä minä en osannut siivota hänen mielikseen. Ja siivoaminen oli kuin pyörremyrsky: matot ulos, pölyt huiskittiin ilmaan ja sen jälkeen raivoisa imuroiminen ja sitten vielä raivoisampi mattojen tamppaus. Sitten matot sisään ja kaljapullo ja telkkari auki: Iloinen viikonloppu voi alkaa!
Lomareissut ja viime aikoina jopa kesämökillä vietettävät viikonloput piti ohjelmoida valmiiksi jo toukokuussa ja ohjelmaa piti noudattaa viimeiseen asti, vaikka olisi ollut millainen sää tahansa tai mitä juhlia tahansa. Ainoastaan lähisukulaisten hautajaiset tekivät poikkeuksen!
Elämä muuttui vielä, kun hänen äitinsä kuoli ja isää piti alkaa hoitaa ja hoivata lähes ympäri vuorokaudet. Jos hän ei lähtenyt mukaan mökille, emme menneet sinne itsekään. Isää piti käydä katsomassa aamulla ja kaksi kertaa illalla. Ja aina, kun lähdettiin kauppaan tms. piti ensin käydä kysymässä, haluaako isä jotakin tai haluaako hän mukaan. Isä oli terve ja pystyi käymään kaupassa itsekin, mutta häntä vain piti hyysätä.
Että mm. siksi jätin kunnollisen miehen. Tosin en ottanut pariin vuoteen tilalle renttua tai ketään muutakaan. Nyt olen vuoden verran seurustellut miehen kanssa, joka on valmis suunnitelmien muutokseen silmänräpäyksessä, jos siltä tuntuu. Emme ohjelmoi itseämme viikkoja tai kuukausia etukäteen - pakolliset hommat teemme ajallaan, mutta muuten ollaan kuin ellun kanat. Ja elämä on IHANAA!