Joopa joo. Chätissä tossa juteltiin toista tuntia ja tulin siihen tulokseen, että vittuilla vaan haluaa. Vakuuttaa olevansa onnellinen, mutta jutut on jotain ihan muuta. Ja sillä mitään miestäkään taida edes olla. Yrittää vaan kiusata.
Jos sillä ei olis mitään tunteita, niin tuskin mun kanssa haluais puhua. Se ei taida nyt olla ihan kunnossa.
En haluais sitä loukata, mutta vittuilun kuunteleminen ei myöskään ole herkkua. Sillä on paljon ongelmia, niinkuin minullakin, ja tajuan, että se on vaan sen tapa purkaa pahaa oloa.
Haluaisin auttaa, mutta yhteistä tulevaisuutta ei taida olla näköpiirissä. Ainakaan lähiaikoina. Se ei vaan voi myöntää ongelmiaan, ja esittää mitä esittää. On tää rakkaus kyllä harmillinen juttu. Liian paljon yhteistä, että voisi vaan unohtaa. Edelleenkin uskon rakkauteen ja sen pyhyyteen. Siellä se nyt ramppaa psykiatrilla manipuloitavana.
