Olin itse niitä kaikkein suosituimpia tyttöjä poikien keskuudessa, ehkä jopa suosituin meidän koulusta. Olin siro ja pienehkä (160 cm, alle 50 kg), mutta sopivista kohdin muodokas, kiltti, hymyilevä, kauniit kasvonpiirteet, kauniit hiukset ja silmät. Kiinnostuin pojista jo aika nuorena, mutten tosiaan ollut mikään jakorasia, vaikka hymyilinkin niiden jutuille ja olin niistä kiinnostunut. Tein ensin valintani ja sitten vasta annoin valitsemalleni rakkauden kohteelleni kaiken. Kun olin valintani tehnyt 17-vuotiaana, moni niistä muista pojista kävi kyselemässä että "Kannattiko nyt tollasta ¤#%#"! jätkää valita...!!!" No, kannatti! Ollaan muuten edelleen yhdessä....
Ihmiset on aika biologisia etenkin nuorena. Siinä missä poikiin vetosi minun hoikkuus, nuoruus, kauneus, viattomuus, niin minuun vetosivat nämä ominaisuudet:
-Tällä nuorella miehellä oli selvästi valtaa ympäristöönsä. Hän oli porukassa se, joka päätti ja jota kaikki kuunteli. Kun hän sanoi jotain, ei kenelläkään ollut vastaan sanomista. Kun hän suuttui, muut ympärillä hiljeni. Tämä teki vaikutuksen ja loi turvallisuuden tunnetta, tämä mies (minua muutaman vuoden vanhempi) pytyisi puolustamaan minua.
- Hän oli empaattinen kaikkea kokemaani kohtaan. Hän olisi voinut vaikka kuristaa (jos olisin sanallakaan siihen suuntaan sanonut) sen jätkän, joka kävi minuun 15v ollessani kesällä käsiksi, vaikka olinkin pukeutunut lyhyisiin sorteihin, lyhyeen paitaan jossa vielä oli liian iso kaula-aukko, kesähelteellä. Hän oli kanssani samaa mieltä siitä, että hissanopeni oli sikamainen antaessaan mulle historiasta numeroksi 8 vaikka sain kokeesta 9. Kun hän kertoessani muitakin koulumme epäkohtia sanoi, että pommi siihen kouluun pitäis asettaa niin hymyilin salaa mielessäni tyytyväisenä, vaikka mukamas paheksuinkin.
- Fyysisesti hän oli lihaksikas. Tupakointi ja alkoholinkäyttö teki vaikutuksen, koska ne kertoivat siitä, että hän uskalsi vastustaa yleisiä sääntöjä tarvittaessa. Se, että hän oli hyvä urheilussa, oli myös iso plussa. Jostain syystä nuorena arvostin huomattavasti enemmän saavutuksia liikunnassa kuin esim. koulutodistusta tai tasokasta opiskelupaikkaa. Se on sitä biologian vetovoimaa, joka tosiaan toimii myös päinvastoin, eli silloin kun te miehet etsiskelette itsellenne naista.
Se, että ap ei halua mitään "jonkun jo "käyttämää" yh:ta", kertoo kyllä siitä, että samat "säännöt" pätee toisinkinpäin. Se yh voisi kuule olla maailman kultaisin ihminen. Se hieman rupsahtanut, ylipainoinen, mutta viisas ja syvällinen ja kultasydäminen. Silloin kouluaikoinakaan tuskin tsiikailit ap sitä luokan perällä istuvaa ylipainoista, rasvahiuksista, hiljaista hiirulaista, jolla oli vinot hampaat ja haiseva hengitys? Hän olisi voinut olla tosi verbaalinen ja fiksu valinta sinänsä, mutta sinä yritit edetä biologisen vaistosi ohjaamana, kuten me naisetkin.
Kavereina olen aina pitänyt myös niistä vähän nörtimmistä ja hiirulaisemmista miehistäkin, mutta sydämeni sykki kait perinteiselle "kovistyypille"? Kun ikää tulee lisää, niin toveruus korostuu parisuhteissakin. Siksi ap:lla alkaa olla enemmän mahdollisuuksia niiden vähän vanhempien naisten osalla. Lisäksi onhan siinä sekin, että alfaurokset on yleensä siihen ikään mennessä jo varattu. Vanhemmiten ei ehkä välitä enää niistä suurista tunteista niin paljoa, riittää kun on joku mukava siinä rinnalla.
Itse olen edelleen mieheeni tyytyväinen. Hän on miehisellä ja fyysisellä alalla, mutta ei tienaa niin paljon kuin silloiset koulun nörtit. Materialistisessa mielessä olisi siis tavallaan ollut järkevämpää valita sellainen. Hän ei ole ikinä pettänyt tai ollut väkivaltainen. Hän on avoin ja lämmin ihminen. Se lämpimyys on mulle todella tärkeää. Vaikka hän on välillä "turhankin" kiivas, niin tietyllä tavalla edelleen nautin siitä adrenaliiniryöpystä, joka tarvittaessa puolustaa koko meidän perhettä. Hän käy välillä viikonloppuisin viihteellä, monet niistä nörttimiehistä ei. Hän ei hirveästi lue lapsillemme eikä osallistu tasapuolisesti kotitöiden tekemiseen (teen itse 90% niistä), mutta hän on MIES! <3
Hän opettaa pojallemme, että jos joku kiusaa, niin nappaat köniin sitä. Tavallaan paheksun tätä, mutta tavallaan olen tyytyväinen. Hän opettaa tytöllemme, että jos joku poika/sairas sikamainen aikuinen mies lähentelee, niin potkaiset täysillä jalkoväliin. Hän on sanonut, että voi käydä omin käsin hoitelemassa sen miehen, joka aikanaan tytärtämme huonosti kohteelee. Itse jos olisin pojan kanssa valinnut tämän harrastukset, niin hän varmaan kävisi tanssimassa tms kuten tyttökin, mutta mies on halunnut hänet ohjata miehisten ja vauhdikkaiden juttujen pariin. Toki minä molempien lasten kanssa teen niitä lempeämpiäkin juttuja. Hän opettaa lapsemme kestämään muiden nälvintää ja kovaa maailmaa opettamalla heille rankkaakin huumoria lempeällä tavalla.
Mun mies <3 Ja olen ylpeä, vaikka ei olekaan kauaa kun taannoin minuun kovin ihastunut nörtihkö poika taas kysäisi, että mites meillä mieheni kanssa oikein menee ja tekeekö se ollenkaan kotitöitä ja kannattiko nyt tollanen valita...! Hän kun tienais niin ja niin paljon ja osallistuisi perheen askareisiin siinä missä minäkin. Hän on edelleen sinkku, sitä oikeaa ei ole löytänyt. Mun nähdäkseni ei ole löytynyt, koska hän havittelee niitä fyysisesti kauniita, nuoria, viattomia tyttöjä ja hänelle ei kelpaa löysempi, vanhempi, tavallisempi jne. Sinänsä ymmärrettävää, mutta uskon hänen jossain vaiheessa laskevan rimaa. Aivan kuten ap:nkin.
Tämä nyt oli hieman karua tekstiä, mutta totta!