Miksi naiset valehtelette, minkälainen mies kiinnostaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja katkera
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vaikka ap:lla taitaa viirata (imho), vastaan ketjun aiheeseen.

Kiltit ja mukavat miehet ovat harvoin hyvännäköisiä. Pahispojat näyttävät hyvältä, pilke silmäkulmassa ja puolituhmat jutut edistävät asiaa. Mikä tässä on niin hankalaa? Jos ajattelen kilttiä ja mukavaa miestä, en saa mielestäni pois villaliivistä nörttipoikaa. Tai sitten semmosta pohjalaista isännänalkua tukka otsalla. Tai sellaista, joka ei yhtään pystyisi naistaan tositilanteessa puolustamaan. Kuinka monta villiliivistä pahaa poikaa tunnette? Sitten on suuri joukko niitä miehiä, jotka eivät kuulu kumpaankaan ryhmään vaan voivat "vähän heitellä naista seinille" tämän niin tahtoessa ja toisaalta myös ovat aikuisia, sitoutuvia ja hauskoja tyyppejä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja insinööri;27912203:
Mutta naiset tykkää vaan mukavista miehistä ja jos joku muuta epäilee niin on vaan katkera eikä ihan oikeasti ole mukava. Että kyllä naiset arvostaa kivoja miehiä tosi paljon ja niin edespäin.

Eikö naiset oikeasti näe, ketkä heiltä eniten saavat? Vai onko totuuden myöntäminen liian vaikeata?

Kyllä nähdään. Ne meidän mukavat, huumorintajuiset, höpsöttelevät, romanttiset, älykkäät, fiksut, kohteliaat, kunnolliset ja rakkaat aviomiehemme saavat.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
[QUOTE="Heli";27910577]Mitä väliä?

Jatka sinä vain rauhassa pilkunnussimistasi, sillä tuolla tyylillä et ainakaan naista pääse nussimaan.[/QUOTE]

Helillä hieno seksielämä. Heliä nussitaan. Lol.
 
[QUOTE="mies";27910750]Isoin ongelmani on alku ja siihen liittyvät idealistiset odotukset. Naiset tuntevat aika laajaltikin viehätystä minuun, mutta olen, tavallaan, "liian voimakkaasti myönteinen" suhteesta ja naisesta. Minun on vaikea esittää viileää ja kiinnostumatonta, jos tunnen häntä kohtaan hyviä tunteita, koska haluan olla avoin, aito ja rehellinen ja aidosti ja rehellisesti tunnen niin.

Minun on vaikea nähdä asiaa pelon tai epäröinnin näkökulmasta vaan luotan hyvin paljon intuitioon. Halussa tutustua tai ihastumisessa en käytännössä ollenkaan pidä esillä tai mieti epäonnistumista tms. Joka jotenkin on voimakkaan vastakkainen suomalaiselle mentaliteetille. Ajoittain tunnen olevani vapaa jostain, jonka kahleissa moni on ja että elän paljon huolettomampaa elämää.[/QUOTE]

Eli haluat niin kovasti työntää limaisen kullisi (keneen tahansa, koska ihastut kaikkiin) naiseen, että ajattelet vain tseäsi.
 
Olin itse niitä kaikkein suosituimpia tyttöjä poikien keskuudessa, ehkä jopa suosituin meidän koulusta. Olin siro ja pienehkä (160 cm, alle 50 kg), mutta sopivista kohdin muodokas, kiltti, hymyilevä, kauniit kasvonpiirteet, kauniit hiukset ja silmät. Kiinnostuin pojista jo aika nuorena, mutten tosiaan ollut mikään jakorasia, vaikka hymyilinkin niiden jutuille ja olin niistä kiinnostunut. Tein ensin valintani ja sitten vasta annoin valitsemalleni rakkauden kohteelleni kaiken. Kun olin valintani tehnyt 17-vuotiaana, moni niistä muista pojista kävi kyselemässä että "Kannattiko nyt tollasta ¤#%#"! jätkää valita...!!!" No, kannatti! Ollaan muuten edelleen yhdessä....

Ihmiset on aika biologisia etenkin nuorena. Siinä missä poikiin vetosi minun hoikkuus, nuoruus, kauneus, viattomuus, niin minuun vetosivat nämä ominaisuudet:
-Tällä nuorella miehellä oli selvästi valtaa ympäristöönsä. Hän oli porukassa se, joka päätti ja jota kaikki kuunteli. Kun hän sanoi jotain, ei kenelläkään ollut vastaan sanomista. Kun hän suuttui, muut ympärillä hiljeni. Tämä teki vaikutuksen ja loi turvallisuuden tunnetta, tämä mies (minua muutaman vuoden vanhempi) pytyisi puolustamaan minua.
- Hän oli empaattinen kaikkea kokemaani kohtaan. Hän olisi voinut vaikka kuristaa (jos olisin sanallakaan siihen suuntaan sanonut) sen jätkän, joka kävi minuun 15v ollessani kesällä käsiksi, vaikka olinkin pukeutunut lyhyisiin sorteihin, lyhyeen paitaan jossa vielä oli liian iso kaula-aukko, kesähelteellä. Hän oli kanssani samaa mieltä siitä, että hissanopeni oli sikamainen antaessaan mulle historiasta numeroksi 8 vaikka sain kokeesta 9. Kun hän kertoessani muitakin koulumme epäkohtia sanoi, että pommi siihen kouluun pitäis asettaa niin hymyilin salaa mielessäni tyytyväisenä, vaikka mukamas paheksuinkin.
- Fyysisesti hän oli lihaksikas. Tupakointi ja alkoholinkäyttö teki vaikutuksen, koska ne kertoivat siitä, että hän uskalsi vastustaa yleisiä sääntöjä tarvittaessa. Se, että hän oli hyvä urheilussa, oli myös iso plussa. Jostain syystä nuorena arvostin huomattavasti enemmän saavutuksia liikunnassa kuin esim. koulutodistusta tai tasokasta opiskelupaikkaa. Se on sitä biologian vetovoimaa, joka tosiaan toimii myös päinvastoin, eli silloin kun te miehet etsiskelette itsellenne naista.

Se, että ap ei halua mitään "jonkun jo "käyttämää" yh:ta", kertoo kyllä siitä, että samat "säännöt" pätee toisinkinpäin. Se yh voisi kuule olla maailman kultaisin ihminen. Se hieman rupsahtanut, ylipainoinen, mutta viisas ja syvällinen ja kultasydäminen. Silloin kouluaikoinakaan tuskin tsiikailit ap sitä luokan perällä istuvaa ylipainoista, rasvahiuksista, hiljaista hiirulaista, jolla oli vinot hampaat ja haiseva hengitys? Hän olisi voinut olla tosi verbaalinen ja fiksu valinta sinänsä, mutta sinä yritit edetä biologisen vaistosi ohjaamana, kuten me naisetkin.

Kavereina olen aina pitänyt myös niistä vähän nörtimmistä ja hiirulaisemmista miehistäkin, mutta sydämeni sykki kait perinteiselle "kovistyypille"? Kun ikää tulee lisää, niin toveruus korostuu parisuhteissakin. Siksi ap:lla alkaa olla enemmän mahdollisuuksia niiden vähän vanhempien naisten osalla. Lisäksi onhan siinä sekin, että alfaurokset on yleensä siihen ikään mennessä jo varattu. Vanhemmiten ei ehkä välitä enää niistä suurista tunteista niin paljoa, riittää kun on joku mukava siinä rinnalla.

Itse olen edelleen mieheeni tyytyväinen. Hän on miehisellä ja fyysisellä alalla, mutta ei tienaa niin paljon kuin silloiset koulun nörtit. Materialistisessa mielessä olisi siis tavallaan ollut järkevämpää valita sellainen. Hän ei ole ikinä pettänyt tai ollut väkivaltainen. Hän on avoin ja lämmin ihminen. Se lämpimyys on mulle todella tärkeää. Vaikka hän on välillä "turhankin" kiivas, niin tietyllä tavalla edelleen nautin siitä adrenaliiniryöpystä, joka tarvittaessa puolustaa koko meidän perhettä. Hän käy välillä viikonloppuisin viihteellä, monet niistä nörttimiehistä ei. Hän ei hirveästi lue lapsillemme eikä osallistu tasapuolisesti kotitöiden tekemiseen (teen itse 90% niistä), mutta hän on MIES! <3

Hän opettaa pojallemme, että jos joku kiusaa, niin nappaat köniin sitä. Tavallaan paheksun tätä, mutta tavallaan olen tyytyväinen. Hän opettaa tytöllemme, että jos joku poika/sairas sikamainen aikuinen mies lähentelee, niin potkaiset täysillä jalkoväliin. Hän on sanonut, että voi käydä omin käsin hoitelemassa sen miehen, joka aikanaan tytärtämme huonosti kohteelee. Itse jos olisin pojan kanssa valinnut tämän harrastukset, niin hän varmaan kävisi tanssimassa tms kuten tyttökin, mutta mies on halunnut hänet ohjata miehisten ja vauhdikkaiden juttujen pariin. Toki minä molempien lasten kanssa teen niitä lempeämpiäkin juttuja. Hän opettaa lapsemme kestämään muiden nälvintää ja kovaa maailmaa opettamalla heille rankkaakin huumoria lempeällä tavalla.

Mun mies <3 Ja olen ylpeä, vaikka ei olekaan kauaa kun taannoin minuun kovin ihastunut nörtihkö poika taas kysäisi, että mites meillä mieheni kanssa oikein menee ja tekeekö se ollenkaan kotitöitä ja kannattiko nyt tollanen valita...! Hän kun tienais niin ja niin paljon ja osallistuisi perheen askareisiin siinä missä minäkin. Hän on edelleen sinkku, sitä oikeaa ei ole löytänyt. Mun nähdäkseni ei ole löytynyt, koska hän havittelee niitä fyysisesti kauniita, nuoria, viattomia tyttöjä ja hänelle ei kelpaa löysempi, vanhempi, tavallisempi jne. Sinänsä ymmärrettävää, mutta uskon hänen jossain vaiheessa laskevan rimaa. Aivan kuten ap:nkin.

Tämä nyt oli hieman karua tekstiä, mutta totta!
 
Minä oikeasti luulin, että mukavuus ja kiltteys tehoaisivat naisiin. Muutama vuosi täysi-ikäisyyden jälkeen vaihdoin kerralla naisten seurassa mukavuuden kusipäisyydeksi ja aloin itsekkäämmäksi. Tein sellaisia asioita, mitkä olivat minusta moraalisesti väärin ja sain naisia.

Oma mies osaa olla minulle mukava ja kiltti, vaikka yrittääkin olla ns. kovis kaveriporukassa.
Ehkä se oli se kovismeininki joka ensin pisti silmään (hiiret eivät oikein houkuttele minua), mutta syy miksi ihastuin häneen oli se, että hän osasi olla minulle niin hellä ja mukava ja kiltti. Ja yleensäkin hän osaa olla gentlemanni muillekin naisille, eikä ole mikään sika.

Eli minusta miehen kuuluu osata olla sekä kiltti ja hellä, mutta myös kova joka osaa esim. puolustaa omaa naistaan. Ei sika, eikä myöskään hiiri.

Kusipäät saavat varmasti naisia sänkyyn tai pikaseurustelusuhteeseen, mutta saako oikeaa rakkautta?
 
[QUOTE="Vieras";27912405]tästä oli täällä tai vauvafi:ssa ketju jo aiemmin.

Johtopäätelmä oli ja on, että naiset ovat heikompana sukupuolena jääneet kivikautiselle tasolle halujen suhteen. 10 000 vuotta sitten miehen piti nyrkein puolustaa naista ja tiloja, nykyään se paras ase on äly ja neuvottelutaidot. Naiset sen sijaan märkivät tus.suaan edelleen pahisten ja "vaarallisten" miesten alla. Mies tekee ja kehittää itseään, nainen on mitä on.[/QUOTE]

Hyvin päätelty!
 
Ihminen on kokonaisuus ja parisuhteessa vaikuttavat kahden henkilön suhteet. Ensinnäkin vaikka olisit kuinka täydellinen yhdelle, niin monelle olet väärä valinta. Sellaista kuin lahja kaikille maailman naisille (tai miehille) ei olekaan. Toiseksi vaikka olisit ns. paperilla täydellinen, niin sinussa voi olla pieniä (tai isompia) ominaisuuksia joita ihastuksesi karsastaa.

En usko että kukaan ihmnen voisi tehdä listaa ihannepuolisostaan ja jokainen listan täyttävä olisi sitten sopiva.
 
Baarissa jokainen nainen saa aloitteita. Miehet eivät yhtään.


:laugh: Tosi kiva, pitäiskö tästä jotenkin masentua :D Itse (ehkä keskivertoa himpun parempi(?) tiimalasivartalon, nätin pärstän ja pitkien hiuksien omistavana?) sain nuoruudessa aloitteita ehkä joka kymmenes kerta kun kävin baarissa. En tosin miesmetsällä siellä käynytkään, joten ei haitannu. Eli ihan hölynpölyä että naisilla ois aina vientiä. Ehkä niillä huoran näköisillä ja todella näteillä, mutta ei tällaisilla tavallisilla naisilla, puhumattakaan niistä ei-niin-kauniista naisista.

Naisilla on ihan samat ongelmat kuin miehillä, paitsi että miehillä tuntuis olevan kovempi hinku pillun perään kuin naisilla munan perään.
 
[QUOTE="Vieras";27915278]Kummallisia nuo "pystyy puolustamaan perhettään/naistaan". Missä p:ssa te oikein asutte, kun tuollainen on tärkeää?[/QUOTE]



Ktllähän se monelle naiselle on jollain biologisella tasolla merkityksellistä, vaikkei ehkä poliittisesti korrektia olekaan.
 
[QUOTE="Vieras";27915278]Kummallisia nuo "pystyy puolustamaan perhettään/naistaan". Missä p:ssa te oikein asutte, kun tuollainen on tärkeää?[/QUOTE]

Ootko ikinä appivanhemmista kuullut?

Harvempi mies kun uskaltaa sanoa niille vastaan jos ne on vaimolle ilkeitä. Ihan tälleen arkielämästä löytyy tilanteita missä pitää puolustaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="Vieras";27915278]Kummallisia nuo "pystyy puolustamaan perhettään/naistaan". Missä p:ssa te oikein asutte, kun tuollainen on tärkeää?[/QUOTE]

Tää on varmaan aika laaja käsite :) Itse ainakin ymmärrän tämän niin ettei mies katsele vierestä kun vaimoa herjataan ja niin eespäin. En mä ainakaan kuuntelis korvat punasina ja änkyttäen vaan vieressä jos joku tulis mulle miestä haukkumaan,osaisin kyllä ilmaista mielipiteeni myös takaisinpäin.
 
[QUOTE="Vieras";27912405]tästä oli täällä tai vauvafi:ssa ketju jo aiemmin.

Johtopäätelmä oli ja on, että naiset ovat heikompana sukupuolena jääneet kivikautiselle tasolle halujen suhteen. 10 000 vuotta sitten miehen piti nyrkein puolustaa naista ja tiloja, nykyään se paras ase on äly ja neuvottelutaidot. Naiset sen sijaan märkivät tus.suaan edelleen pahisten ja "vaarallisten" miesten alla. Mies tekee ja kehittää itseään, nainen on mitä on.[/QUOTE]

Ajatella että miesten onnellisuus on täysin riippuvaista tämmöisistä apinan tasolla olevista märkäpilluista :O Kyllähän se varmaan laittaa sapettamaan.
 
Nyt on joku traumatisoitunut?
Olisikohan omassa kommunikoinnissasi tai käytöksessä jokin mennyt pieleen? Meitä naisia, jotka olemme nimenomaan kiinnostuneita mukavista, kilteistä, toiset huomioon ottavista ja tasa-arvoa kannattavista miehistä, on vaikka kuinka paljon.

Ehkä olet törmännyt vääriin naisiin?


Pojille opetetaan pienenä, että tytöt arvostavat mukavaa, kilttiä, toiset huomioon ottavaa ja tasa-arvon allekirjoittavaa poikaa. Naiset sanovat, että miehessä ratkaisee luonne.

Kun poika kasvaa näillä ohjeilla mieheksi, hän tajuaa, että hän ei ole saanut naista, ja kaikki koulun kiusaajat, pomottajat ja dominoivat pojat ovat naineet lukuisia naisia.

Selventäkää ensi kerralla, että haluatte miehen, jolla on huonot luonteenpiirteet, dominointia, narsismia, mustasukkaisuutta, aggressiota ja moraalisäännöistä piittamattomuutta. Moni nuori mies oikeasti luulee, että jos nainen haluaa hyväluonteisen miehen, niin se tarkoittaa toiset huomioon ottamista, empaattisuutta ja positiivisuutta.

Moni nuori mies ehtii vuosikausia kannatella masentuneena poikuutta mukanaan, kunnes tajuaa, mitä te naiset haluatte.

Sanokaa siis suoraan, että miehessä kiinnostaa pahuus.
 
Jonkun kanssa sitä on oltava jos haluaa olla perheessä lapsien kanssa jossa lapsilla on äiti ja painaa sitä märkää pillua aina välillä. Jos puhtaasti älyn ja "tilannehelppuden" kannalta eläisi niin helpointa olisi olla yksin tai miehen kanssa.

T mies

[QUOTE="vieras";27915426]Ajatella että miesten onnellisuus on täysin riippuvaista tämmöisistä apinan tasolla olevista märkäpilluista :O Kyllähän se varmaan laittaa sapettamaan.[/QUOTE]
 
[QUOTE="Vieras";27915461]Mitään vihata, kai sitä sanoa saa jos naiset ovat vaikeampia kuin miehet? Se kai ei ole kenellekään uusi tieto?[/QUOTE]

Ei se tee naisista vaikeita jos ne ei kelpuuta ruikuttajaa mieheksi. Ruikuttajien takia sukupuolijaottelukaan ei riitä, vaan tarvittaisiin lisäksi kokonaan uusi sukupuoli, ruikuttajat.
 
No eipä aina, esim. kotityöt jakautuisi kahdelle jos eläisi miehen kanssa.

Moniko nainen eläisi toisen naisen kanssa yhdessä (ei lepsot)?

Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;27915489:
Mut täähän ei eroa mitenkään yleisestä. Jos ajattelee puhtaasti älyn ja helppouden kannalta, järkevintä on elää yksin. Oli sitten nainen tai mies.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ööh;27915438:
Nyt on joku traumatisoitunut?
Olisikohan omassa kommunikoinnissasi tai käytöksessä jokin mennyt pieleen? Meitä naisia, jotka olemme nimenomaan kiinnostuneita mukavista, kilteistä, toiset huomioon ottavista ja tasa-arvoa kannattavista miehistä, on vaikka kuinka paljon.

Ehkä olet törmännyt vääriin naisiin?

Ei se ole törmännyt vääriin. Se vaan on itse väärä jokaiselle naiselle jonka tapaa koska ei se viitsi eikä uskalla kurkistaa sinne peiliin ja nähdä omia vikojaan.

Ihan naurettava keskustelu, yks junttura uhoaa minkä kerkeää, jatkuvasti aliarvostaa naisia ja sitten kuvittelee itse olevansa joku täydellinen kuningas joka tietää miten asioiden pitäisi olla tai miten ne ovat. Hei, ei maailma eikä ihmiset eikä varsinkaan parien väliset kemiat ole niin yksioikoisia. Mustavalkoisuus, siinä on ongelman ydin.

Enkä mä tajua ketkä niitä koulukiusaajia muka on halunnut itselleen? Kun ap niistä jankkaa koko ajan. Koulussa suosituimmat jätkät on olleet aina niitä, jotka on huomaavaisia, kilttejä, avoimia ja sosiaalisia. Se on ainakin mun kokemukseni. En mä muista että kukaan mulkku jätkä olis naisia saanut ympärilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;27915502:
Kyllä se kotitöiden määräkin on pienempi, kun asuu yksin :)

Niin on! Elä vaikka lasten kanssa pelkästään niin kotitöitä on vähemmän kuin että kuvioissa olisi mies. Miehet tuppaa olemaan lasten jatkeena, joiden jälkiä saa siivota kun eivät alkeellisempiakaan tapoja ole oppineet. Tässäpä haastetta poikien äideille, ettei tehdä omistamme samanlaisia ruikuttajia kuin ap.
 

Yhteistyössä