Miksi naiset valehtelette, minkälainen mies kiinnostaa?

["Vieras"]

tästä oli täällä tai vauvafi:ssa ketju jo aiemmin.

Johtopäätelmä oli ja on, että naiset ovat heikompana sukupuolena jääneet kivikautiselle tasolle halujen suhteen. 10 000 vuotta sitten miehen piti nyrkein puolustaa naista ja tiloja, nykyään se paras ase on äly ja neuvottelutaidot. Naiset sen sijaan märkivät tus.suaan edelleen pahisten ja "vaarallisten" miesten alla. Mies tekee ja kehittää itseään, nainen on mitä on.

 

[hhm]

[QUOTE="vieras";27912305]Jo tämä mättää ainakin mulle ihan kympillä, tuot liian avoimesti ja selvästi esille halusi sitoutumiseen ja suhteen jatkumiseen - selvästi tyyppi josta saa vain roikkuvan riesan punttiin ellei vihellä peliä poikki alkumetreillä.[/QUOTE]

Minuakin tuo ahdistaisi.

Mutta jollakin itselleni vieraalla logiikalla tämä tarkoittaa omasta ylivertaisuudestaan varmalle "miehelle" vain sitä, että hän on liian erinomainen ja täydellinen meille epäileville, säikähtäville ja ehkä kyllästyvillekin naisille.

Tiedäthän: kun me kaikki, aivan joka ikinen olemme täällä suomessa niin toisenlaisia kuin hän. Aivan eri tasolla. Naisetkin haluaa antaa (!) vain mylviville ja käytöstaidottomille murahtelijoille. Byääh. :xmas:

 

["mies"]

Kuka tässä nyt on tunteita kiistänyt?

Kuvitelmat, odotukset ja haavethan ovat tärkeitä, valtavan tärkeitä!

Mutta eivätkö ne - etenkin aivan alkumetreillä - ole lähinnä oman pään sisällä?

Silloin se kiinnostus, ihastuminen ja välittäminen juuri näkyy toisellekin: katseesta. eleistä ja luontevuudesta, välillä varmuudesta ja puheistakin. Se toki vaihtelee, mikä kullekin on luontevaa, mutta jos kiinnostustaan ja rakkauttaan on heti todistelemassa ja toistelemassa, ei tarvitse ihmetellä jos vastapuoli viilenee äkisti.

Niin, en minäkään rakastavani sano herkästi. Mutta kokemukseni mukaan muualla niin tehdään vain tunteen varassa herkemmin. En siis ole kosimassa enkä vakuuttamassa rakkautta, mutta kylläkin koskettelemassa, kirjoittamassa, puhumassa jne. Siinä se kanssakäymisen suola minulle ainakin on: läheisyys, fyysisyys, välittämisen osoittaminen eri medioilla, luonnollisesti. Siksi minusta mieskin voi tuntea suuresti luontevasti - mutta siis eri lailla kuin rakastaminen tai kosinta. Passiivisuus ja hiljaisuus eivät tähän kuulu alkuun, ne vain rytmittävät asiaa.

Tietynlainen liioittelu (jos puhumme samasta asiasta) onkin varmasti monen mielestä tärkeää suhteessa, mutta sen suhteen pitää ensin olla olemassa, jotta sitä voi liioitella.

Ei välttämättä. Ennen suhdettakin voi ihastua niin paljon, että alkaa liioitella.

Arjessakin moni taitaa arvostaa lopulta eniten suht eleetöntä rakastamista, joka tulee ilmi enemmän teoissa kuin sanoissa.

Minä en näkisi noin mustavalkoisesti. Sekä sanoja että tekoja tarvitaan. Mutta samaa mieltä olen siitä, että vähäeleinen rakastaminen on Suomessa ykköstapa rakastaa. Tarkoitan lähinnä, että sen ei tarvitsisi välttämättä olla niin.

 

[hhm]

[QUOTE="Vieras";27912405]-- Mies tekee ja kehittää itseään, nainen on mitä on.[/QUOTE]

Case closed. :xmas:

 

["vieras"]

[QUOTE="niin";27912374]Tottahan tuo on. Naiset haluavat karseita, outoja muusikonrenttuja. Jotain vikaa täytyy olla jos on esim. jonkin ihme kotiteolliuusrentun kanssa.[/QUOTE]

Muusikonrentut on kyllä parhaita, ei siitä pääse mihinkään tosin hynys-tyyppistä wannabe-famousia en ottais kilon kappaleinakaan.

Ja mitä tuohon "kosiskeluun" tulee niin mulla kyllä laskis erektio samantien, jos mies eka treffeillä keskittyis lepertelyyn, silmien katseluun ja vakavien aiheiden keskusteluun. Meillä ensimmäiset treffit oli syömään ja kaljalle -tärät. Kepeää keskustelua, hieman elämänatarinoita ja hauskaa yhdessäoloa. Välillä ehkä joku pidempi katse, mutta ei mitään kädestä pitämistä ja hiljaa silmiin katsomista... Kohtelias ja huomaavainen voi olla ilman muodollisuuksiakin

 

[Peyote]

Aloittajan kaltaisen ylivertaisen älykön, mahtavan supliikkimiehen kannattaisi luopua kokonaan suunnitelmastaan muodostaa naiseen intiimi suhde. Hänen kannattaisi suunnata kiinnostuksensa vaikka muihin samankaltaisiin miehiin. Luultavaa on, että hän löytäisi vain luolamiehiä, joten vaihtoehdoksi jäänee siis vain itsensä kloonaaminen ja intiimi suhde kloonin kanssa.

 

["niin"]

Ap:tä lyödään tässä ketjussa kuin vierasta sikaa - vain koska hän uskalsi tuoda julki totuuden. Sellaisiakin naisia joilla on itsellä kiltti ja hyvätapainen mies, kiehtoo kuitenkin salaa renttumiehet ja väkivaltaiset, hallitsevat miehet.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";27912405]tästä oli täällä tai vauvafi:ssa ketju jo aiemmin.

Johtopäätelmä oli ja on, että naiset ovat heikompana sukupuolena jääneet kivikautiselle tasolle halujen suhteen. 10 000 vuotta sitten miehen piti nyrkein puolustaa naista ja tiloja, nykyään se paras ase on äly ja neuvottelutaidot. Naiset sen sijaan märkivät tus.suaan edelleen pahisten ja "vaarallisten" miesten alla. Mies tekee ja kehittää itseään, nainen on mitä on.[/QUOTE]

Yhdyn mielipiteeseesi.

 

[hhm]

[QUOTE="mies";27912417]-- En siis ole kosimassa enkä vakuuttamassa rakkautta, mutta kylläkin koskettelemassa, kirjoittamassa, puhumassa jne. Siinä se kanssakäymisen suola minulle ainakin on: läheisyys, fyysisyys, välittämisen osoittaminen eri medioilla, luonnollisesti. --

-- Ennen suhdettakin voi ihastua niin paljon, että alkaa liioitella.

Minä en näkisi noin mustavalkoisesti. Sekä sanoja että tekoja tarvitaan. Mutta samaa mieltä olen siitä, että vähäeleinen rakastaminen on Suomessa ykköstapa rakastaa. Tarkoitan lähinnä, että sen ei tarvitsisi välttämättä olla niin.[/QUOTE]

No, edelleen, jos heti alussa on "liioittelemassa", jatkuvasti koskettelemassa, tunnustamassa tunteitaan sanoin ja runoin sekä viestittelemässä "eri medioilla", ei tarvitse ihmetellä jos vastapuoli viilenee äkisti.

Rakkauden näyttäminen teoilla ei muuten poissulje siitä kertomistakin - tai intohimon osoittamista. Itse tarkoitin vain, että aika moni arvostaa arkiaamuna enemmän keittymään laitettua kahvia tai valmiiksi tehtyjä eväitä kuin suureellista runoserenadia.

Kuinka monesta pitkästä suhteesta arjen rakkauksineen sinulla muuten olikaan kokemusta?

 

[Peyote]

[QUOTE="niin";27912485]Ap:tä lyödään tässä ketjussa kuin vierasta sikaa - vain koska hän uskalsi tuoda julki totuuden. Sellaisiakin naisia joilla on itsellä kiltti ja hyvätapainen mies, kiehtoo kuitenkin salaa renttumiehet ja väkivaltaiset, hallitsevat miehet.[/QUOTE]
Hahahahah!

voi voi. Katkeruus nyt ei ainakaan koskaan kiehdo naisia.

 

["niin"]

"Tutkimukset osoittavat, että renttumiehillä on tavanomaista enemmän tiettyjä naisia viehättäviä, vaikkakin yleisesti paheksuttuja luonteenpiirteitä.

Nämä ominaisuudet pitävät sisällään narsistisen persoonallisuushäiriön, impulsiivisen ja tunteettoman psykopaattisuuden sekä petollisen ja hyväksikäyttävän persoonallisuuden."

http://www.iltalehti.fi/suhteet/200806307860049_su.shtml

 

["mies"]

[QUOTE="vieras";27912305]Jo tämä mättää ainakin mulle ihan kympillä, tuot liian avoimesti ja selvästi esille halusi sitoutumiseen ja suhteen jatkumiseen - selvästi tyyppi josta saa vain roikkuvan riesan punttiin ellei vihellä peliä poikki alkumetreillä.[/QUOTE]

Tuossa onkin huomattava ero koko lähestymisessä. Minulle, ja varmaan monille "hyville pojille", sitoutuminen ja suhde ovat valtavan merkittävä ja arvokas, hieno asia, tavallaan iso osa elämää. Ja minä vilpittömänä miehenä en pysty sitä salaamaan tai kätkemään vaan haluan tuoda sen esiin.

Kuitenkin naiset, ainakin osa, ilmeisesti ajattelevat paljon proosallisemmin läheisestä suhteesta (=roikkuva riesa puntissa). Suorastaan karmeeta, jos tämä on keskimääräistä ajattelua. Eli juuri mitä sanoin: naisen täytyisi arvostaa miestä, joka pitää suhdetta merkittävänä ja arvokkaana ilman epäilyä, että kyse on teeskentelijästä tai roikkujasta. Kehittää siis omaa ajatteluaan hienojakoisemmaksi ja arvioida arvostuksiaan uusiksi.

Vai onko niin, että nainen ei tähän kykene ja häntä ohjaavat aivan muut tekijät kuin sen arvioiminen, miten hyvä kumppani mies on? Yleensä on niin, että nainen ei hirveästi pysty järjellä arvioimaan miestä vaan ratkaisevaa on, miten miehen kanssa viihtyy. Ja jos mies osaa viihdyttää - hän voi muuten olla lähes mitä tahansa. Ehkä tämä on se nuorempien naisten surmanloukku kun he tulevat niin usein petetyiksi ja jätetyiksi elämänsä kertomuksessa. Kun väliä on vain viihtyvyydellä, on matto tavallaan jatkuvasti irti jalkojen alta.

Olisin silti toiveikas, että itsetunnon kohottaminen vähentää pahantahtoisille jne. miehille altistumista, koska en voi uskoa, että itseään arvokkaana pitävä ihminen, mies tai nainen, antaisi lupaa kohdella itseään huonosti.

 

[hhm]

[QUOTE="niin";27912485]-- Sellaisiakin naisia joilla on itsellä kiltti ja hyvätapainen mies, kiehtoo kuitenkin salaa renttumiehet ja väkivaltaiset, hallitsevat miehet.[/QUOTE]

Siis itseltäänkin salaa? Niin sen täytyy olla, sillä muuten joutuisin tulemaan siihen lopputulokseen, että päätelmäsi väittteineen on väärä.

 

["niin"]

Hahahahah!

voi voi. Katkeruus nyt ei ainakaan koskaan kiehdo naisia.

En ihmettele että jotkut ovat katkeria siitä, että naiset antavat valheellisen kuvan siitä millainen mies heitä oikeasti kiinnostaa. Ap:n luonteenpiirteistä en tiedä, mutta ilmeisesti hän kertoi olevansa kiltti ja hyväkäytöksinen, joka tulkitaan epätoivoisuudeksi. Kukaan meistä ei oikeasti tiedä miksi ap ei löydä helposti naista, mutta totuus on kuitenkin, että pahat pojat saavat naisen hyvin helposti. Seksinnälkäisiä naisia suorastaan tunkee ovista ja ikkunoista.

 

["vieras"]

Minuakin tuo ahdistaisi.

Mutta jollakin itselleni vieraalla logiikalla tämä tarkoittaa omasta ylivertaisuudestaan varmalle "miehelle" vain sitä, että hän on liian erinomainen ja täydellinen meille epäileville, säikähtäville ja ehkä kyllästyvillekin naisille.

Tiedäthän: kun me kaikki, aivan joka ikinen olemme täällä suomessa niin toisenlaisia kuin hän. Aivan eri tasolla. Naisetkin haluaa antaa (!) vain mylviville ja käytöstaidottomille murahtelijoille. Byääh. :xmas:

Joo, nimenomaan ahdistaa kun joku yrittää imelyydellä uida liiveihin. Yök yök yök. Niille pahoille, mylvivilleja murahteleville pojille sen sijaan voin laskea housuni helpostikin ja niin olen tehnytkin

 

["mies"]

No, edelleen, jos heti alussa on "liioittelemassa", jatkuvasti koskettelemassa, tunnustamassa tunteitaan sanoin ja runoin sekä viestittelemässä "eri medioilla", ei tarvitse ihmetellä jos vastapuoli viilenee äkisti.

Edelleen, tätä täytyy löytyä itselleni jossain määrin heti alussa. Ei tietenkään liiallisena, mutta varmaan yleisesti ottaen enemmän kuin mitä kaveruuteen sisältyy. Kaveruus on sisällyksettömämpää ja jotenkin liian keskivertoista itselleni kuin intohimoinen kiintymys, jossa on toki hyvä olla mukana kaveruutta ja rauhallista arkea. Ihannesuhteessani on siis sekä kiihkoa että vakautta, ei vain jälkimmäistä kuten turhan usein Suomessa.

Rakkauden näyttäminen teoilla ei muuten poissulje siitä kertomistakin - tai intohimon osoittamista. Itse tarkoitin vain, että aika moni arvostaa arkiaamuna enemmän keittymään laitettua kahvia tai valmiiksi tehtyjä eväitä kuin suureellista runoserenadia.

Aivan, mutta teet taas mustavalkoisen päättelyn: kahvin keitto ja runoserenadi eivät välttämättä sulje pois toisiaan. Oudoksun sitä, miksi pitäisi valita vain toinen. Usein valinta on edellinen eikä jälkimmäinen, koska meidän kulttuuri on käytännöllisyyttä arvostava eikä romantiikalle anneta kovin suurta painoarvoa. Vaikka se on tärkeä tekijä suhteen laadussa.

Kuinka monesta pitkästä suhteesta arjen rakkauksineen sinulla muuten olikaan kokemusta?

Mieluiten en kommentoisi tätä.

 

["vieras"]

Öö, et kai aloittaja sano naisille treffeillä, että olet kiltti ja hyväkäytöksinen?

 

[hhm]

[QUOTE="mies";27912501]Tuossa onkin huomattava ero koko lähestymisessä. Minulle, ja varmaan monille "hyville pojille", sitoutuminen ja suhde ovat valtavan merkittävä ja arvokas, hieno asia, tavallaan iso osa elämää. Ja minä vilpittömänä miehenä en pysty sitä salaamaan tai kätkemään vaan haluan tuoda sen esiin.

Kuitenkin naiset, ainakin osa, ilmeisesti ajattelevat paljon proosallisemmin läheisestä suhteesta (=roikkuva riesa puntissa). Suorastaan karmeeta, jos tämä on keskimääräistä ajattelua. Eli juuri mitä sanoin: naisen täytyisi arvostaa miestä, joka pitää suhdetta merkittävänä ja arvokkaana ilman epäilyä, että kyse on teeskentelijästä tai roikkujasta. Kehittää siis omaa ajatteluaan hienojakoisemmaksi ja arvioida arvostuksiaan uusiksi.

--[/QUOTE]

Jälleen kerran: olet joko trolli tai sulla on liian hyvä lääkitys.

Sellainen pieni sivuhuomautus kuitenkin vielä, että naiset, jotka ovat tässä kertoneet tuonkaltaiset tavat ahdistaviksi, ovat puhuneet tutustumis- ja tapailemisvaiheesta.

Sinä taas puhut itsepintaisesti jo suhteesta. Läheisestä suhteesta.

Kas kun sitä suhdetta ei tuossa vaiheessa vielä ole, muualla kuin sinun vilpittömän mielesi sisällä.

Heti kun saat jonkun kanssa todellisen suhteen aikaiseksi (saattaa kestä, sillä olet selvästi kyvytön myöntämään, että lähestymistavassasi olisi ongelmia), lupaan, että suurieleinen tunteminen, herrasmiesmäisyys ja välittäminen ja sen osoittaminen ovat aivan eri tavalla arvossaan.

Ensin tulee suhde ja sitten vasta sen suhteen ylistäminen. Pitäisikö sinun siis nyt esim. "kehittää omaa ajatteluasi" ja "arvioida arvostuksiasi uusiksi"?

 

["vieras"]

Kuvitelmat, odotukset ja haavethan ovat tärkeitä, valtavan tärkeitä!

Mutta eivätkö ne - etenkin aivan alkumetreillä - ole lähinnä oman pään sisällä?

Nimenomaan ja parempi olisi pitääkin ne siellä pään sisällä hetken aikaa, koska niiden esiintuominen ja julkistaminen ääneen jo heti ensimmäisillä treffeillä toimii tehokkaammin karkottimena kuin magneettina.

 

["Vieras"]

Katketuus taitaa olla juuri siellä toiselle puolella kun ei osata nähdä tai sanoa totuutta. Jos naiset urpoilevat hormoonihöyryissään miesasioissa ja joku fiksu sen sanoo ääneen niin missä ongelma?

Hahahahah!

voi voi. Katkeruus nyt ei ainakaan koskaan kiehdo naisia.

 

[Viikate]

Niin, me naisethan olemme homogeeninen ryhmä, joka kiinnostuu vain ylimielisistä mulkuista ja poikkeukset vain vahvistavat säännön Käsi ylös, kuinka monella meistä on naista polkeva kokovartalokyrpä miehenä ja lasten isänä?

Huhuu? :xmas:

 

["Heli"]

[QUOTE="Heli";27911689]Hohhoijaa. Sinä näet kaikissa vain vihreitä. Ei ole ihmekään, ettei kukaan viihdy seurassasi.[/QUOTE]

Korjaan: virheitä (eikä vihreitä).

 

[Viikate]

Sori, mulla on sellainen kiltti ja älykäs mies. Mutta toisaalta, minä taidan olla niin luokattoman huonoa tasoa itse, etten olisi suurimmalle osalle Laasasen hengenheimolaisista kelvannut :saint:

Ai niin, silläköhän se on mennyt tyytymään minuun, kun ei parempaakaan löytynyt? : /

Mulla on myös kuvatunlainen mies. Laasaspäätelmän mukaan sinä ja minä olemme
a) tyytyneet nyhveröihimme, koska olemme kaivanneet kilttiä elättäjää
b) kelvanneet vain nyhveröillemme, koska markkina-arvomme on liian alhainen halutuille ylemmän tason miehille, l. näille kaikkien naisten märkien unien kohteille, mulkuille kusipäille.

Näinhän tämä menee. Rakkaudesta ei voi olla kyse

 

["mies"]

Sinun itseilmaisussasi on jotain sellaista, joka ainakin näin kirjallisesti antaa sinusta aika teennäisen kuvan. Voi olla, että kasvotusten ilmaiset itseäsi toisella tavalla. Etkä välttämättä ole teennäinen, mutta ainakin nämä kirjoitukset jotka olet tähän ketjuun laittanut, antavat sellaisen vaikutelman että kyse on teennäisestä ja laskelmoivasta ihmisestä, joka suhtautuu ihmissuhteisiin ikään kuin sovittuna pelinä, jonka tulee edetä tietyllä tavalla kun tekee tietyn pelistrategian.

Ehkä et ole itse huomannut, että annat itsestäsi tällaisen kuvan. Se voi osaltaan selittää sitä, että miksi sinä koet olevasi vilpitön, syvällinen ja kohtelias, mutta toinen kokee sinun olevan teennäinen, laskemoiva ja pinnallinen. Minulle ei esimerkiksi itselleni tule teksteistäsi kovin lämpimän tai tunteellisen ihmisen kuvaa. Voithan vaikka miettiä, että millä tavalla onnistut välittämään sen viestin, mitä haluat sanoa.

Ihan hyvä huomio, kiitos En kirjoita naiselle ollenkaan tällä tavalla, en myöskään vapaa-ajan viestinnässä. Pidän kyllä retoriikasta sinänsä. Mutta myös seison sanojeni takana enkä teeskentele. Kyse on lähinnä argumentatiivisesta tyylistä, josta pidän itse. Ellei joku pidä, se on hänen ongelmansa. En pelkää sitä, että ärsytän muita.

Olen silti sitä mieltä, että suhteet OVAT peliä. Ne ovat satunnaisia. Vertaisin tutustumista Afrikan tähteen. Voi saada joko tyhjän, rosvon, hevosenkengän tai timantin. Kaikkeen pitää olla valmis. Mutta, jos lähtee siitä, että "en mä saa timanttia" tai jos pelkää timantin loistoa, niin ei sellaista myöskään saa ja ennen kaikkea sellaista ei koe. Se ovi pysyy suljettuna ja sen myötä uskoakseni hyvin antoisa maailma, niin kauneusmielessä kuin läheisyyden ja erotiikan mielessä. Itse voi tähän vaikuttaa.

Vaikka kyseessä on peli, siihen ei silti tarvitse suhtautua kevytmielisesti. Peliluonteisuus voi päinvastoin lisätä pelaamisen tunteen vahvuutta, esim. sitä tunnetta kun löytyykin se timantti. Ja vaikka tietenkin kaikki sellainen selviää vasta ajan kanssa, uskon siihen, että timantin kyllä tunnistaa vaikka sen päällä on vähän maata. Silloin, jos molemmat ilahtuvat löydöstä, tilanne on paras mahdollinen. Havaintojeni mukaan kuitenkin enemmistölle naisista on jo kauhistus, että tutustuminen on peliä, koska he pelkäävät epäonnistumista niin paljon eivätkä usko timantteihin. Kun taas minulle sellainen itsen likoon laittaminen on juuri tutustumisen ytimessä ja edellytys huippukokemuksille ja -tunteille, jotka taas ovat välttämättömiä itselleni parisuhteelle.

 

["vieras"]

[QUOTE="mies";27912501]Ja minä vilpittömänä miehenä en pysty sitä salaamaan tai kätkemään vaan haluan tuoda sen esiin.[/QUOTE]

Minä vilpillisenä naisena en koskaan paljasta ensimetreillä yhtään mitään, en ennen kuin olen pidemmän tutustumisen myötä saanut kuvan siitä, onko tapailemani mies minun vilpittömyyteni arvoinen.