Miksi niin moni äiti potee huonoa omaatuntoa?

[Eedla]

usein kuulee äitikavereiden suusta: "mulla on niin huono omatunto kun...".
VIimeksi eilen yksi äitikaveri alkoi tilittää kuinka hänen omatunto soimaa niin hirveästi kun hän antoi lapsensa kattoa lastenohjelmia 2vuotiaana kun heillä oli sillon vastasyntyny vauva ja hän oli hirveän väsyny. Laitto 2veelle lastenohjelmia pyörimään että saa imettää vauvaa sängyllä samalla. Nyt hän kokee siitä hirveän huonoa omaatuntoa kun suositus on että alle 3vuotiaille ei saisi näyttää lastenohjelmia ollenkaan.

Toinen äiti avautui joku aika sitten että hänellä on niin huono omatunto kun hän ei ole jaksanu viedä lapsia joka päivä ulos kahta kertaa. Kolmas äiti oli ihan masiksessa kun hän oli loppuraskauden aikana niin poikki ettei jaksanu tehdä kotiruokaa vaan kävi hakemassa kotipitsasta perheelle syötävää.

Miksi äidit potee huonoa omaatuntoa tuollaisista asioista? :O

 

[Aamuäree]

Koska äitiys on ilmeisesti jokin suoritus.
Ulkoiset paineet ovat kovat ja toiset äidit arvostelevat ja syyttelevät.

 

[pikavastaus]

Juuriki nää suorittaja äidit romahtaa muita äitejä nopeammin..

Kaikki pitää elää ja olla ja tehdä kirjojen ja lehtien mukaan! Mitään ei voida ajatella oman järjen kautta.. Meillä 3,5 vuotias katsoo paljon lastenohjelmia.Televisiosta pyörii koko päivän joku ohjelma lastenkavalta.. lapsi leikkii silti samalla leikkejään eikä välttämättä edes katso televisiota. Tietenkin ulkoillessa jokapäivä jonku 2h niin se on kiinni, ja aina syödessä. Meillä on vaan ollu tapana laittaa televisio päälle aamusta alkaen. samanlailla kuin jotku laittavat radion heti herättyään päälle.

En koe olevani huono äiti. Mun mielestä huonoja äitejä ovat ne, jotka jättävät lapsensa heitteille.

 

[Eedla]

Tuo "äitiyden suorittaminen" on kyllä hyvä termi kuvaamaan asiaa. Yksi näistä vähän väliä mitättömistä asioista huonoa omaatuntoa potenu äitikaverini onkin burn outin partaalla, kun hän ei voi hienoista periaatteistaan luopua edes hätätilanteessa vaan aina on pitäny kaikki tehdä oppikirjojen ja suositusten mukaan ettei hänelle itselleen tule huono omatunto. Eräs äiti on jo monta vuotta itkeny omaa huonouttaan siitä kun hän kerran menetti malttinsa ja huusi lapselleen. Oli pyytäny sitä anteeksi heti sen jälkeen ja asiasta on jo monta vuotta ja edelleen hän vaan vatkaa mielessään että tulikohan hänen lapselle nyt joku trauma kun äiti kerran huusi hänelle. :O

Siis yritän kovasti ymmärtää näitä äitejä ja siksi pohdiskelen tätä asiaa, mistä tuollainen voi kummuta, jostain omista lapsuuden haavoista?

 

[aappa-apina]

Huomaahan sen täällä palstallakin miten herkästi muut alkavat arvostella ja leimata huonoksi äidiksi jos ei tee kaikkea juuri niin kun neuvolassa, tutkimuksissa jne. suositellaan.

 

["maikkiliini"]

Olen itse saanut kuulla olevani huono äiti kun olen hieman aikasemmin aloittanut kiinteät lapsille ja annan katsoa telkkaria.
Omasta mielestäni ajattelen lasteni parasta ja eivätkö ole menneet pilalle vaikka ovatkin katsoneet lastenohjelmia jo vauvasta asti.

 

[Mamma positiivinen]

Enemmän olisin huolestunut ns.huolettomista, jotka eivät näe mitään ongelmaa kasvatuspuutteissa. Lapsia hankitaan surutta mutta kotikasvatusta ei mietitä, koska kasvaahan ne siinä telkan äärellä ja ruokailutottumuksetkin voi oppia aikuisena eli kun omassa aikuisuudessa ei ole sääntöjä tai tavoitteita niin ei lapsellakaan tarvitse olla. Näiden vanhempien lapset ovat julkisilla paikoilla järjettömän ujoja eivätkä osaa tervehtiä tai jutella tuntemattomien kanssa, tai epäsiistejä huutajia jotka eivät muita osaa ottaa huomioon. Opettajaraukkoja ei siis tule kade. Mutta ymmärrän kyllä alkuperäisen pointin, että kaikkien pitää osata olla armollisia itselleenjamuistaa että jokainen päivä on uusi alku. Kukaan meistä ei ole täydellinen, vanhempanakin tekee virheitä ja jotkut päivät voivat olla puutteellisia mutta tärkeintä on pyrkimys hyvään ja parempaan. Joskus tilanteen vaatiessa voi vaikka vauva katsella telkkaa, mutta ei niin että siitä tulee huumetta. Aikuinen voi mokata (huutaa, menettää maltin) mutta pitää muistaa aina pyytää anteeksi ja että lapsi on tärkeä, äiti rakastaa ainajne. Eli hurraa teille joilla on huono omatunto!

 

["Tanjuska"]

Mä kyllä uskon että se huonommuuden tunteen aiheuttaja on useinkin se toinen äitikaveri joka jaksaa korostaa sitä omaa paremmuuttaan asiassa kuin asiassa. Enkä nyt tarkoita millään lailla aloittajaa vaan ihan yleensä.
Mulla on siitä ihan omakohtaisia kokemuksia lähimenneisyydestä kun purin ystävälleni sitä kun meidän pojalla on kauhea uhma ja on jumalattoman kovapäinen ja äkkipikainen suuttuessaan. Mulle yksi äitikaveri teki hyvin selväksi että kasvatuksessa on vika ja että en selvästikkään anna lapselle tarpeeksi huomiota kun tuolla tavalla oireilee. Kun hänen lapsensa ei edes hermostu koskaan saati että uhmaisi tai kiukuttelisi mutta että heillä se syli onkin aina tarjolla ja lapsi kokee olevansa turvassa.
Siitä tuli ihan oikeasti huonommuuden olo vaikka tiedänkin että lapsi saa kaiken tarvitsemansa huomion kummaltakin vanhemmaltaan meillä.

 

[Eedla]

Enemmän olisin huolestunut ns.huolettomista, jotka eivät näe mitään ongelmaa kasvatuspuutteissa. Lapsia hankitaan surutta mutta kotikasvatusta ei mietitä, koska kasvaahan ne siinä telkan äärellä ja ruokailutottumuksetkin voi oppia aikuisena eli kun omassa aikuisuudessa ei ole sääntöjä tai tavoitteita niin ei lapsellakaan tarvitse olla. Näiden vanhempien lapset ovat julkisilla paikoilla järjettömän ujoja eivätkä osaa tervehtiä tai jutella tuntemattomien kanssa, tai epäsiistejä huutajia jotka eivät muita osaa ottaa huomioon. Opettajaraukkoja ei siis tule kade. Mutta ymmärrän kyllä alkuperäisen pointin, että kaikkien pitää osata olla armollisia itselleenjamuistaa että jokainen päivä on uusi alku. Kukaan meistä ei ole täydellinen, vanhempanakin tekee virheitä ja jotkut päivät voivat olla puutteellisia mutta tärkeintä on pyrkimys hyvään ja parempaan. Joskus tilanteen vaatiessa voi vaikka vauva katsella telkkaa, mutta ei niin että siitä tulee huumetta. Aikuinen voi mokata (huutaa, menettää maltin) mutta pitää muistaa aina pyytää anteeksi ja että lapsi on tärkeä, äiti rakastaa ainajne. Eli hurraa teille joilla on huono omatunto!

No varmasti näin, mutta nämä mun äitikaverit potee huonoa omatuntoa mielestäni vääränlaisista asioista. Jos äiti kerran huutaa lapsilleen (ja vieläpä pyytää anteeksi) niin onko se peruste sille että äiti kierii vuosia omantunnon tuskissa? Tai jos lapset saa pari kertaa vuodessa jotain äidin mielestä huonoa ruokaa (muuta kuin itse tehtyä kotiruokaa) niin hajoaako lapset siihen? Jos 2vuotias saa katsoa vähän lastenohjelmia että äiti pystyy samalla lepäämään vastasyntyneen kanssa niin onko se peruste potea huonoa omaatuntoa? :O Mielestäni ei, jos ja kun kokonaisuus on kuitenkin ok. Pointti ei oo niissä äideissä jotka elää hällä väliä-meiningillä ja ovat ylpeitä siitä kun eivät koe huonoa omaatuntoa siitä että heidän lapset elää pellossa, vaan niistä äideistä jotka on erittäin hyviä ja tunnollisia äitejä ja joiden lapset saa hyvän kasvatuksen mutta potevat sitte huonoa omaatuntoa jonkun yksittäisen asian takia. En tiedä ymmärsitkö pointtia.

 

[miauh]

siks koska ohjekirjassa ja kaksplussalla sanottiin mitä ei pidä ja mitä pitää tehdä

 

[Eedla]

[QUOTE="Tanjuska";25747164]Mä kyllä uskon että se huonommuuden tunteen aiheuttaja on useinkin se toinen äitikaveri joka jaksaa korostaa sitä omaa paremmuuttaan asiassa kuin asiassa. Enkä nyt tarkoita millään lailla aloittajaa vaan ihan yleensä.
Mulla on siitä ihan omakohtaisia kokemuksia lähimenneisyydestä kun purin ystävälleni sitä kun meidän pojalla on kauhea uhma ja on jumalattoman kovapäinen ja äkkipikainen suuttuessaan. Mulle yksi äitikaveri teki hyvin selväksi että kasvatuksessa on vika ja että en selvästikkään anna lapselle tarpeeksi huomiota kun tuolla tavalla oireilee. Kun hänen lapsensa ei edes hermostu koskaan saati että uhmaisi tai kiukuttelisi mutta että heillä se syli onkin aina tarjolla ja lapsi kokee olevansa turvassa.
Siitä tuli ihan oikeasti huonommuuden olo vaikka tiedänkin että lapsi saa kaiken tarvitsemansa huomion kummaltakin vanhemmaltaan meillä.[/QUOTE]

Joo no kyllä mäkin oon saanu sitä osakseni. Joku aika sitte esim menimme kylään yhteen noista paikoista, joissa äitiys on suoritus ja ku mainitsin että tultiin suoraa Heseltä (meillä oli ollu kiireinen päivä eikä ehditty kotona syömään) niin kaverini katto mun päälle sen näköisenä että olin hänen silmissään varmaan maailman kauhein äiti kun olin lapsilleni ostanu Heseltä roskaruokaa. Ja mehän kun käydään jopa kaks kertaa vuodessa siellä niin meneehän ne lapset pilalle ihan kokonaan. Tuli sellanen pieni huono äiti-häivähdys mutta onneksi se meni ohi kaks kertaa vuodessa ei mun mielestäni ole paha asia ollenkaan.

 

[Madicken04]

Tuollaista ylikorostunutta huonoa omaatuntoa en osaa pitää hyvänä juttuna. Normaali omien tekemisten kyseenalaistaminen ja "terve" huono omatunto on ihan jees. Siis se että mielessään puuttuu niihin asioihin mitä oikeasti tekee väärin ja silloin pystyy ehkä korjaamaankin käytöstään.

Mutta jos kokee huonoa omaatuntoa aina ja kaikesta niin eihän siinä kerkeä oikeasti edes miettimään niitä tekemisiään ja tuskinpa lapsillekaan on hyväksi jos äiti aamusta iltaan rypee huonossa omassatunnossa ja itsesäälissä sen sijaan että nauttisi siitä todellisuudessa ihan hyvin menneestä päivästä.


Toisinaan jään miettimään että jos äiti kokoajan kantaa huonoa omaatuntoa kaikista täysin epäoleellisista pikkujutuista, mahtaako perheessä olla taustalla joku todella iso ongelma mitä hän yrittää noin epätoivoisesti peittää kiinnittämällä huomioa turhiin asioihin.

 

["sini"]

Mä ajattelen että syyllisyyden tehtävä on ajaa olemaan parempi ja koska lajin selviytymisen takia on oleellista että lapsia hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla, on kehittynyt äideille myötäsyntyinen syyllisyys. Se tekee meistä kaikista pikkuisen parempia äitejä ja se olisi olemassa ilman ulkoisia paineitakin. Ulkoiset paineet tietenkin lisää syyllisyyttä, mut ehkä sitä voisi jokainen kuunnella, mistä se tulee, voisinko tehdä jotain paremmin ja jos en niin sitten hyvitellä se pois.

 

["vieras"]

[QUOTE="sini";25747360]Mä ajattelen että syyllisyyden tehtävä on ajaa olemaan parempi ja koska lajin selviytymisen takia on oleellista että lapsia hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla, on kehittynyt äideille myötäsyntyinen syyllisyys. Se tekee meistä kaikista pikkuisen parempia äitejä ja se olisi olemassa ilman ulkoisia paineitakin. Ulkoiset paineet tietenkin lisää syyllisyyttä, mut ehkä sitä voisi jokainen kuunnella, mistä se tulee, voisinko tehdä jotain paremmin ja jos en niin sitten hyvitellä se pois.[/QUOTE]
Voi tuossa olla vähän tottakin, mutta jotenkin tuntuu, että tässä asiassa on menty jo yli rajojen. Äitien syyllisyys ja siitä aiheutava neuroottisuus aiheuttaa lapsille ongelmia. Tärkeää olisi käyttää maalaisjärkeä eikä toimia sokeasti ohjeiden ja neuvojen mukaan.

 

[isoäiti mölykylästä]

Koska äitiys on ilmeisesti jokin suoritus.
Ulkoiset paineet ovat kovat ja toiset äidit arvostelevat ja syyttelevät.

näinhän se menee. nykymaailmassa äidin pitää olla täydellinen

 

[FreeFall]

näinhän se menee. nykymaailmassa äidin pitää olla täydellinen

Ei täydy. Mä en ole täydellinen ihminen, äiti, työntekijä, puoliso, ystävä tai nainen enkä asialle mitään voi. Huono omatunto ei siinä auta mitään, menneitä ei voi muuttaa. Aina voi pyrkiä parempaan mutta siinä ei toisten tai itsensä syyllistäminen auta, tuskin löytyy sellaista ihmistä jolla olisi varaa arvostella muita..

Ihmiset olisivat onnellisempia, jos oppisivat arvostamaan sitä mitä ovat ja mitä tekevät, puutteistaan huolimatta. Toisten hölmöt kommentit voi jättää täysin omaan arvoonsa, kertovat enemmän lausujastaan kuin kommentoinnin kohteesta.

 

["hansu"]

Mä koen paljon huonoa omaatuntoa. Tai no nyt olen alkanut päästä siitä. Etten itke itseäni uneen jos en joka päivä ole lapseni kanssa 2h ulkona tai muuta tälläistä. Huomaan myös katsovani paljon kasvatukseen liittyviä ohjelmia ja lueskelen aiheesta netistä. Mutta silti koen että osaan ottaa näistä lähteistä vain ne vinkit mitkä itse koen hyvinksi meidän perheelle. En olisi koskaan uskonut miten rankkaa äitiys voi olla vain siksi että haluat kasvattaa lapset mahdollisimman hyvin. Pari päivää sitten mietin että meinaanko koko loppuelämäni stressata lasten kasvattamisesta, johan minä tulen hulluksi. Joskus täytyy vaan yrittää rentoutua ja luottaa siihen ettei lasteni maailma kaadu vaikka en koko ajan miettisi mikä on päin mäntyä.

 

[Riittävän hyvä äiti]

Mistä lienee tuo huono omatunto saanut alkunsa. Äitiyteen kohdistetaan aivan älyttömiä paineita.
Itse kävin tuota asiaa läpi pari vuotta terapiassa, kun koin koko ajan olevani huono äiti, kun en mm. jaksanut ulkoilla lasteni kanssa riittävästi tai en jaksanut/ osannut leikkiä lasten kanssa. Terapiassa minulle kuitenkin selvisi että minun ei tarvitse olla täydellinen äiti enkä ole kenellekkään tilivelvollinen äitiydestäni. Riittää että olen riittävän hyvä äiti: huolehdin lasteni perustarpeista, kuten syömisestä, nukkumisesta ja puhtaudesta. Kaikki mitä jaksan siihen päälle on extraa ja hyvää äitiyttä, josta voin kiittää ja antaa positiivista palautetta itselleni.
Kukaan ei ole oppikirjojen täydellinen äiti, mutta jokainen voi ottaa kirjoista sopivat neuvot onkeensa ja yrittää toteuttaa niitä parhaansa mukaan. Kun vähensin äitiyden vaatimuksia itselleni, sain paremman omantunnon ja jaksoin antaa sitä extraa myös lapsille enemmän.

 

["poikia3"]

Kyllä ne paineet äitiyteen tulevat toisilta äideiltä, ympäröivältä maailmalta.

Täydellinen äiti hoitaa lapsensa kolmivuotiaaksi kotona ja tarjoaa virikkeitä, askarrellaan, ulkoillaan ja käydään puistossa, erilaisissa kerhoissakin toki.Samaan aikaan se äiti menee töihin lasten ollessa max 2 vuotta. Lasten vaatteet ovat sävy sävyyn ja viimeisimmän muodin mukaisia, ja merkkivaatteita tottakai. Äiti itse on viimeisen päälle laitettu, hänenkin vaatteensa on muodikkaat, äiti on hoikka ja sopivasti meikattu, hiukset huollettu. Koti on aina tip top, ja myös hyvin sisustettu, puolisoa odottaa lämmin ruoka, kun hän tulee töistä kotiin.

Täydellinen äiti pitää huolta kunnostaan ja käy kuntosalilla, samaan aikaan hän on aina perheensä käytettävissä. Kotona tarjottava ruoka tehdään parhaista luomuaineksista aina alusta lähtien itse.

Tätä tarinaa voi kehitellä vaikka kuinka pitkään lisää. Teet niin tai näin, aina väärin päin. Ja jos elämässäsi on vain se äitiys - äkkikös tietyntyyppinen ihminen tekee siitä suorituksen!

Kun vain muistettaisiin, ettei ole yhtä oikeaa tapaa olla äiti, yksi tutkimus kumoaa toisen ja luotettaisiin ihan omaan järkeen ja toimittaisiin sen mukaan, oltaisiin varmasti kaikki paljon tyytyväisempiä.

 

[Anatolia]

Niiltä puuttuu itsetunto ja maalaisjärki. Kannattaisi kuunnella ihan vaan itseään, eikä ottaa paineita siitä että joku toinen toimii toisin, jossain nettipalstalla on sanottu näin, jne. Pitäisi hyväksyä se tosiasia, että tarvitsee olla vain riittävän hyvä - täydellisyyttä ei ole ja jos olisi, niin se olisi tylsää ja masentavaa, kun ei olisi mitään kuprua missään eikä mitään jonka suhteen parantaa. Ja riittävän hyvään äitiyteen pääsee niin monella eri tavalla, montaa eri tietä...

Tai sitten ne mukamas tuntee huonoa omaatuntoa jostain hiton valmisruuasta tai pizzasta - ja toivovat sitten saavansa ylistystä ja päähäntaputtelua siitä, että he ovat mitä parhaimpia äitejä, joten turha tuntea syyllisyyttä siitä että kerran ostaa valmista. Sellainen tapaus löytyy mun tuttavapiiristä ja jösses se on ärsyttävä eukko. "Mulla on siis NIIIIIIN huono äiti- fiilis kun en ehtinyt tänään tekemään ruokaa kun meni niin pitkään lääkärissä, ja nyt lapset söi pinaattilettuja, siis mä en ikinä anna itselleni anteeks sitä että mun organisointikyky petti näin pahasti!" - ja sitten odotellaan niitä päähäntaputuksia. Tuollainen on vain yksi tapa sanoa että "kehukaa mua ja äitiyttäni"

 

[??]

Koska tällaiset 2+:n kaltaiset keskustelupalstat osaavat syyllistää niin hyvin!!

Ja toisten äitien kertomukset, ovat ne sitten totta tai tarua - mutta jos toinen kehuu joka kerta tavatessa, kuinka hän ulkoiluttaa lapsia päivittäin kaksi-kolme kertaa ja heillä ei tv:tä lapset katso, eikä syö karkkia/keksiä tai mitään muutakaan sokeripitoista. Kyllähän siinä kolkutuksia tuntee sellainen äiti, joka oman lapsen kohdalla ei samoja asioita just samalla tavalla tee - teenkö nyt oikein? Olenko hyvä äiti? - vaikka niin ei todellakaan tarvisi ajatella. Jokainen olemme omalla tavalla just se PARAS ÄITI!!!!

Koin itse kans syyllisyyttä varsinkin tuosta ulkoiluasiasta, mutta tarkemmin ajateltuna, ei se lapsi piloille mene vaikka jonain päivänä ulkoilu jäisi kokonaan välistä!

 

[Anatolia]

Koin itse kans syyllisyyttä varsinkin tuosta ulkoiluasiasta, mutta tarkemmin ajateltuna, ei se lapsi piloille mene vaikka jonain päivänä ulkoilu jäisi kokonaan välistä!

No aamen . Eikä lapsi mene piloille myöskään siitä, että joskus iltapalana onkin Hesen juustohampurilainen autokaistalla nautittuna, eikä ravitseva luomupuuro oman kodin ruokapöydässä tismalleen kello 19:15.

Mutta lapsi voi ehkä mennä pilalle siitä, että äiti vaatii itseltään ihan liikaa, ja suunnilleen romahtaa jos kaikki ei menekään etukäteen laaditun minuuttiaikataulun mukaisesti.

Pitää osata olla sopivan rento ja joustava, ja mennä tilanteen & fiiliksen mukaan, lapsen perustarpeet tottakai aina kuitenkin huomioiden.

 

[harmoillen]

Syyllisyys huonosta äitiydestä on nyky-yhteiskunnan kirouksia. Suorituspaineet kuuluvat nykyisin kaikille elämänalueille, eikä äitiyskään ole jäänyt vaille. Syyllisyys sinänsä on tervettä, koska se saa ihmisen pyrkimään parempaan ja ajattelemaan tekojaan, mutta ns. tarpeeton syyllisyys (kuten vaikka joku satunnainen Hese -käynti) ja erityisesti muiden taholta tuleva syyllistäminen voi aiheuttaa vaikeitakin ongelmia ihmisen psyykelle ja sitä kautta toki koko perheelle.

Toisaalta, syyllisyyden julkipuhumisella saatetaan jopa hiukan korostaa omaa erinomaisuutta äitinä. Onhan se hienoa, että kerrotaan "kuinka mulla nyt on niin syyllinen olo, kun annoin lapsen katsoa telkkaria kaksi tuntia putkeen" -näin olet katsos hiukan parempi kuin ne muut, jotka eivät puhu syyllisyydestään. Tai ne, jotka jatkuvasti antavat lapsen katsoa telkkaria sen kaksi tuntia päivässä.

 

[S. Donald]

Mitä jos nuo ns. huonoa omaatuntoa potevat äidit hakevatkin vain pönkitystä itselleen?
Eli oikea vastaus tuollaisiin "järjettömiin" huono omatunto -kommentteihin onkin:
- Ethän sinä mikään huono äiti ole, vaan maailman paras. Ja perään pitkä litania perusteluja miksi...

Minä olen törmännyt jokuseen tälläiseen tapaukseen, jotka hakevat säälipisteitä ja pönkitystä omille tekemisilleen sillä, että teennäisesti mollaavat itsekään, vaikka oikeasti vaan keräävätkin kehuja.

 

[harmoillen]

Niin, tämä itsensä ja oman hyvän äitiytensä korostaminen on vähän sama asia kuin ekologisten elämäntapojen kanssa - jotkut puhuvat jatkuvasti siitä, kuinka on huono omatunto vaikka nyt siitä, että lennellään ympäri maailmaa tai jätetään jotkut metallipurkit kierrättämättä. Odotetaan, että muut kehuvat, että "olethan sä nyt kuitenkin niin ekologinen, kun käytit lapsellasi kestovaippoja".