V
vierailija
Vieras
Vai onko nuo ihmiset ihan tosissaan kun luulevat että tuo uusi ohje tarkoittaa ettei sukupuolista saisi enää puhua? Tai että sukupuolet muka kiellettäisiin?
Kyllä minäkin tykkään enemmän jos minusta puhutaan nimellä kuin että kutsuttaisiin tytöksi tai akaksi. Ja varsinkaan en tykkää siitä että minun luullaan tai vaaditaan olevan tietynlainen sen takia mikä on fyysinen sukupuoleni.
Tosi hyvä myös lisätä mikrohistorian opetusta kouluissa, olihan se aika puisevaa aikanaan lukea vain suurmiehistä ja sodista...Tavallisen ihmisen historia tuo elävyyttä opetukseen.
Tässä mainiossa Hesarin kolumnissa väännetään rautalangasta mitä uusi suunnitelma tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita:
http://nyt.fi/a1476755913120?ref=tf...i&utm_medium=tf-desktop&utm_content=frontpage
Ei, sukupuolia ei olla edelleenkään kieltämässä kouluissa
KOULUTUS
18.10.2016 @ 11:29 JUTTA SARHIMAA<URL> nyt.fi/a1476755913120
Kirjoitin jutun tasa-arvosuunnitelmasta, joka tulee pakolliseksi Suomen perusopetuksessa vuoden alusta lähtien. Lukioissa ja ammatillisessa opetuksessa velvoite on ollut jo pidempään.
Tueksi Opetushallitus on laatinut oppaan, jossa on käytännön esimerkkejä, miten koulusta voi tehdä tasa-arvoisemman ja häirintävapaan paikan.
Sosiaalisessa mediassa käydyissä keskusteluissa ja toimitukseen tulleissa sähköposteissa nousi esiin hätä: Sukupuolia ollaan kieltämässä! Ei saa enää sanoa edes ääneen sanoja nainen, mies, poika tai tyttö.
Ei, tästä ei ole kyse. Suomen kouluissa ei olla kieltämässä tyttöjen ja poikien olemassaoloa.
Opetushallituksen oppaasta käy ilmi, että vuonna 2004 annetuissa opetussuunnitelman perusteissa sukupuolen huomioimisesta käytettiin termiä ”sukupuolineutraali”.
Termi osoittautui hankalaksi. Joissakin kouluissa se ymmärrettiin virheellisesti niin, että kaikkia kuuluisi kohdella ikään kuin sukupuolia ei olisi olemassa. Tämä johti siihen, ettei kouluissa pystytty tarttumaan aitoon ilmiöön eli taitojen ja alojen sukupuolittumiseen, jota on yritetty jo pidempään purkaa.
Taitojen ja alojen sukupuolittaminen selittää, miksi useammat miehet hakeutuvat teknillisille ja matemaattisille aloille ja naiset kieli- ja kulttuurialoille, tai että yliopistot naisistuvat.
Nyt sukupuolineutraaliudesta on terminä luovuttu ja sen sijaan puhutaan ”sukupuolitietoisuudesta”, koska oppilaat halutaan tehdä tietoisiksi heidän käytöstään ohjailevista rakenteista.
Mutta miksi näin tehdään? Mitä on taustalla?
Suomalainen työelämä on maailmanlaajuisesti katsoen hyvin jakautunut mies- ja naisaloihin. Jo varhaisesta lapsuudesta ja koulusta lähtee muovautumaan ajatus, minkälaisen opintoalan tai uran voin valita. Suomessa on myös selvästi miesten ja naisten palkat.
Tätä muutettaessa kasvatus ja koulu ovat olennaisia tekijöitä. Opetushenkilökunnan, opetusmateriaalin ja koulujen tiloina pitäisi tukea sitä, että oppilas voi kiinnostua mistä tahansa oppiaineesta, asennoitua siihen innolla ja luottaa omaan osaamiseensa.
Opetusneuvos Satu Elo, suomalaisen koulun tasa-arvoasioiden parhaita tuntijoita, totesi minulle, että aiemmin kouluissa on tehty tarpeettomia jakoja esimerkiksi tyttöjen ja poikien ruokajonoihin.
Tuttua omasta lapsuudesta, ja niin älytöntä kun sitä pohtii.
Tyttö- ja poikajonot pakottavat oppilaat tiukasti kahteen muottiin, mikä voi tuottaa hämmennystä ja ahdistusta joillekin.
Tällaisen mielipiteenmuokkauksen jälkeen olemme valmiimpia hyväksymään yhteiskunnassa vallitsevia sukupuolittuneita jakoja, kuten että naiset pitävät enemmän perhevapaita ja miehet johtavat useammin yrityksiä.
Opetushallituksen oppaassa ei siis ole kyse naisten ja miesten kieltämisestä, vaan siitä, että ihmisten annetaan olla ihan sellaisia kuin he ovat.
Kyllä minäkin tykkään enemmän jos minusta puhutaan nimellä kuin että kutsuttaisiin tytöksi tai akaksi. Ja varsinkaan en tykkää siitä että minun luullaan tai vaaditaan olevan tietynlainen sen takia mikä on fyysinen sukupuoleni.
Tosi hyvä myös lisätä mikrohistorian opetusta kouluissa, olihan se aika puisevaa aikanaan lukea vain suurmiehistä ja sodista...Tavallisen ihmisen historia tuo elävyyttä opetukseen.
Tässä mainiossa Hesarin kolumnissa väännetään rautalangasta mitä uusi suunnitelma tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita:
http://nyt.fi/a1476755913120?ref=tf...i&utm_medium=tf-desktop&utm_content=frontpage
Ei, sukupuolia ei olla edelleenkään kieltämässä kouluissa
KOULUTUS
18.10.2016 @ 11:29 JUTTA SARHIMAA<URL> nyt.fi/a1476755913120
Kirjoitin jutun tasa-arvosuunnitelmasta, joka tulee pakolliseksi Suomen perusopetuksessa vuoden alusta lähtien. Lukioissa ja ammatillisessa opetuksessa velvoite on ollut jo pidempään.
Tueksi Opetushallitus on laatinut oppaan, jossa on käytännön esimerkkejä, miten koulusta voi tehdä tasa-arvoisemman ja häirintävapaan paikan.
Sosiaalisessa mediassa käydyissä keskusteluissa ja toimitukseen tulleissa sähköposteissa nousi esiin hätä: Sukupuolia ollaan kieltämässä! Ei saa enää sanoa edes ääneen sanoja nainen, mies, poika tai tyttö.
Ei, tästä ei ole kyse. Suomen kouluissa ei olla kieltämässä tyttöjen ja poikien olemassaoloa.
Opetushallituksen oppaasta käy ilmi, että vuonna 2004 annetuissa opetussuunnitelman perusteissa sukupuolen huomioimisesta käytettiin termiä ”sukupuolineutraali”.
Termi osoittautui hankalaksi. Joissakin kouluissa se ymmärrettiin virheellisesti niin, että kaikkia kuuluisi kohdella ikään kuin sukupuolia ei olisi olemassa. Tämä johti siihen, ettei kouluissa pystytty tarttumaan aitoon ilmiöön eli taitojen ja alojen sukupuolittumiseen, jota on yritetty jo pidempään purkaa.
Taitojen ja alojen sukupuolittaminen selittää, miksi useammat miehet hakeutuvat teknillisille ja matemaattisille aloille ja naiset kieli- ja kulttuurialoille, tai että yliopistot naisistuvat.
Nyt sukupuolineutraaliudesta on terminä luovuttu ja sen sijaan puhutaan ”sukupuolitietoisuudesta”, koska oppilaat halutaan tehdä tietoisiksi heidän käytöstään ohjailevista rakenteista.
Mutta miksi näin tehdään? Mitä on taustalla?
Suomalainen työelämä on maailmanlaajuisesti katsoen hyvin jakautunut mies- ja naisaloihin. Jo varhaisesta lapsuudesta ja koulusta lähtee muovautumaan ajatus, minkälaisen opintoalan tai uran voin valita. Suomessa on myös selvästi miesten ja naisten palkat.
Tätä muutettaessa kasvatus ja koulu ovat olennaisia tekijöitä. Opetushenkilökunnan, opetusmateriaalin ja koulujen tiloina pitäisi tukea sitä, että oppilas voi kiinnostua mistä tahansa oppiaineesta, asennoitua siihen innolla ja luottaa omaan osaamiseensa.
Opetusneuvos Satu Elo, suomalaisen koulun tasa-arvoasioiden parhaita tuntijoita, totesi minulle, että aiemmin kouluissa on tehty tarpeettomia jakoja esimerkiksi tyttöjen ja poikien ruokajonoihin.
Tuttua omasta lapsuudesta, ja niin älytöntä kun sitä pohtii.
Tyttö- ja poikajonot pakottavat oppilaat tiukasti kahteen muottiin, mikä voi tuottaa hämmennystä ja ahdistusta joillekin.
Tällaisen mielipiteenmuokkauksen jälkeen olemme valmiimpia hyväksymään yhteiskunnassa vallitsevia sukupuolittuneita jakoja, kuten että naiset pitävät enemmän perhevapaita ja miehet johtavat useammin yrityksiä.
Opetushallituksen oppaassa ei siis ole kyse naisten ja miesten kieltämisestä, vaan siitä, että ihmisten annetaan olla ihan sellaisia kuin he ovat.
Nykyään muuten alakoulussa on jopa yhteiset jumppatunnit, pukuhuoneet on vaan erikseen. Oma tyttö on valitellut, että aina vaan pelataan jalkapalloa, kun pojat haluaa sitä. Yläkoulun käsityöryhmät ovat myös sekaryhmiä ja kaikki joutuvat niin teknistä kuin tekstiilityötä tekemään. En tiedä ollaanko täällä sitten jotenkin edistyksellisiä, kun nuo tuo tasa-arvoisuus on ollut jo vuosikausia käytössä.
Sen sijaan esim.pesis jossa ei olla niin toisessa kiinni, meni hyvin.