Miksi nykyään on niin paljon OIKEASTI masentuneita?

[Vieras]

Miten ennen jaksettiin vaan tehdä kaikki pakolliset ja mennä eteen päin? Vai jaksettiinko? Toimiiko "nyky"ihmisten aivot eri lailla kuin ennen? Se on tietenkin yksi syy, että nykyään osataan diagnosoida mutta tuntuu, että masennus ( nyt puhun oikeasti masentuneista enkä "muoti"masentuneista ) on hirveän yleistä nykypäivänä.
Ja tämä ei todellakaan ole vittuilua kenellekään, olen itsekin masentunut, nyt tosin paranemaan päin enkä osaa itsekään sanoa yksittäistä syytä miksi minä olen masentunut.

 

[LisaMarie]

Mä olen miettiny tätä samaa
Ensinäkin yksi syy on se, että nykyään paineet sen suhteen, mitä ihmiseltä odotetaan opn isommat. Ennen oli niin selvää, mitä keneltäkin odotetaan. Nyt vaan odotetaan että jokainen luo itselleen hienon elämän, mutta se pitää osata rakentaa itse. jos alat palloilemaan sinne tänne ilman päämäärää, jätät koulun kesken kun se ei kiinnosta jne. niin leimaannut.
Vaikka koulu ei kiinostais yhtään, se on käytävä loppuun, koska jos keskeyttää, ei pääse mihinkään töihin, eikä edes siihen kouluun, johon haluais, kun on leimaantunut ihmiseksi, joka ei vie asioitaan loppuun.
Ennen yhteisöt oli kiinteitä, jokainen ihminen kuului johonkin ja sai tukea yhteisöltään. Myös kylähulklut kuuluivat yhteisöön ja heistä huolehdittiin. Nykyään pitää pärjätä niin kovin omillaan, perhe on vaan samaa jääkaappia käyttävät ihmiset, vanhemat ja isovanhemmat, saati serkut, tädit, sedät...ei kuulu enää millään muotoa perheeseen.
Ihmisillä ei ole ketään, kenelle puhua siitä, mitä heidän elämänsä oikeasti on, kun lähimmillekin pitää esittää että kaikki on hyvin, eli sen roolin mukaista, mitä kukakin elää.

 

[viii]

Nykyään masentuneisuuteen osataan kiinnittää huomiota. Mielialan huomioimisen tulisi kuulua kaikkeen terveyden- ja sairaanhoitoon.

 

[:o]

Toista se oli ennen, kun sitä oli joko läpeensä tervepäinen tai sitten hullu.

Kaikki oli terveempää silloin.

 

[niras]

Munkin mielestä epärealistiset odotukset ja paineet on osasyynä. Ihmisen pitäisi olla jotain niin tehokasta ja täydellistä ettei tosikaan. Varsinkin naiset joutuu tähän paineeseen, pitäisi olla kaunis puhdas koti, terveet hyvin kasvatetut lapset, hoidettu puutarha, omaa rahaa, hyvä ura töissä. Lisäksi vielä aina jaksaa eikä valittaa saa.
Ja mikä pahinta, me toiset naiset saamme toisillemme sen huonon olon. Aina vertaillaan kuka mitäkin tekee tai jättää tekemättä.

 

[ap]

Nykyään masentuneisuuteen osataan kiinnittää huomiota. Mielialan huomioimisen tulisi kuulua kaikkeen terveyden- ja sairaanhoitoon.

Mutta oliko masentuneita silloinkin yhtä paljon kuin nykyään?

 

[vieras2]

Minun näkemykseni mukaan yhteiskunta omalta osaltaan asettaa todella paljon paineita; töissä täytyy olla koko ajan vain tuottavampi ja tehokkaampi, kotona täytyisi silti jaksaa olla super-äiti/isä, pitää kotia kiiltävänä, tehdä itse kaikki ruoat, kannustaa/kuskata lapsia harrastuksiin, viettää vielä itse sitä laatu-aikaa itsensä ja kumppaninsa kanssa. Sitten täytyisi vielä pitää täydellistä huolta ulkonäöstään jne. lista taitaa olla loputon, jotta olisi ns. muiden silmissä "normaali".

Kuten itsekkin sanoit, masennusta osataan nykyään diagnosoida paremmin ja nykyään puhutuaan paljon myös ennaltaehkäisevästä hoidosta, eli jo kohtuullisen pienistä oireista kärsivällä on mahdollista saada apua. Asian kääntöpuoli on kuitenkin se, että masentuneisuus on tullut jollain tapaa enemmän ihmisten tietoisuuteen, eikä enää ole niin paha hulluksi leimaantumisen sairaus, että moni uskaltaa tuoda masennuksen paremmin esille. Tällä kääntöpuolella tarkoitan sitä, että esim. vähänkin suuremmista vastoinkäymisistä luullaan olevan masentuneita jos ko. asian takia on viikon tai kaksi tuntunut pahalta, eikä asioita ehkä osata käsitellä itse oikealla tavalla. Joidenkin, joilla ei koskaan ole ollut suuria vastoinkäymisiä tai pettymyksiä elämässä, voi olla todella vaikea hyväksyä pettymyksen tunteita ja sitten kuvitellaan olevansa ns. masentunut (onko tämä nyt sitä muotimasennusta???)

 

[pilleriä vaivaan ku vaivaan]

Lääketeollisuuden valta. Siinä yksi selitys. Raha.

 

[pilleriä...]

Totta mitä edellä on kirjoitettu esim "täydellisen" elämän paineista. Toinen juttu myös se, että ihmisen elämään kuuluu alakuloiset jaksot, suru, mielipaha. En nyt puhu vakavasta masennuksesta. Minusta sellaiset jaksot antavat ihmiselle voimaa ja voivat toimia motivaation lähteinä muuttaa elämäänsä. Jos heti vedetään pilleriä naamaan, turrutetaan paha olo ja jatketaan samaan malliin. Ei mikään tunnu hyvältä ellei välillä tunnu vähän huonommalta Mutta tämä kirjoitus siis tosiaan ei koske ihan oikeasti vakavasti masentunteina.

 

[:o]

Lääketeollisuuden valta. Siinä yksi selitys. Raha.

Masennus on hyvä bisnes, ja se on markkinoitu hyvin!

Kaikki tuntevat ilmiön, ja osaavat kipittää hakemaan aspiriiniin lsäksi vielä pameja!

 

[LisaMarie]

Mun mielestä se, ettei nykyään osata kohdata elämän ikäviä asioita liittyy tavallaan tuohon täydellisen elämän paineeseen. kaikki ikävät asiat on tabuja, ei saa puhua sairaudesta eikä kuolemasta.
Sitten kun kmohdalle osuu vaikka vanhemman kuolema, joka on kuitenkin luonnollinen asia, ainoa tapa, millä siihen osataan reagoidea on hakea masennuslääkkeitä. Ei osata mennä puhumaan ystäväle ja työyhteisö ei halua kohdata mokomaa alakuloista ihmistä, potkaistaan sairaslomalle semmoinen epätuottava otus, ulos vaan yhteisöstä, sillehän voisi joutua vaikka sanomaan jotain tai vaikka kuuntelemaan!
Luonnloolisetkaan asiat, jos ne on ikäviä, ei kuulu nykyihmisen maailmaan mitenkään, sitä vaan koitetaan elää, niinkun niitä ei olis.

 

[pilleriä...]

Lääketeollisuuden valta. Siinä yksi selitys. Raha.

Masennus on hyvä bisnes, ja se on markkinoitu hyvin!

Kaikki tuntevat ilmiön, ja osaavat kipittää hakemaan aspiriiniin lsäksi vielä pameja!

Ja lääkärit ovat hyvin juonessa mukana, koska hekin hyötyvät rahallisesti. On aika hiton helppoa raapustaa reseptiä ja sitä tehdään _paljon_ paneutumatta oikeasti ihmisen ongelmiin..

 

[Vieras]

Mä olen miettiny tätä samaa
Ensinäkin yksi syy on se, että nykyään paineet sen suhteen, mitä ihmiseltä odotetaan opn isommat. Ennen oli niin selvää, mitä keneltäkin odotetaan. Nyt vaan odotetaan että jokainen luo itselleen hienon elämän, mutta se pitää osata rakentaa itse. jos alat palloilemaan sinne tänne ilman päämäärää, jätät koulun kesken kun se ei kiinnosta jne. niin leimaannut.
Vaikka koulu ei kiinostais yhtään, se on käytävä loppuun, koska jos keskeyttää, ei pääse mihinkään töihin, eikä edes siihen kouluun, johon haluais, kun on leimaantunut ihmiseksi, joka ei vie asioitaan loppuun.
Ennen yhteisöt oli kiinteitä, jokainen ihminen kuului johonkin ja sai tukea yhteisöltään. Myös kylähulklut kuuluivat yhteisöön ja heistä huolehdittiin. Nykyään pitää pärjätä niin kovin omillaan, perhe on vaan samaa jääkaappia käyttävät ihmiset, vanhemat ja isovanhemmat, saati serkut, tädit, sedät...ei kuulu enää millään muotoa perheeseen.
Ihmisillä ei ole ketään, kenelle puhua siitä, mitä heidän elämänsä oikeasti on, kun lähimmillekin pitää esittää että kaikki on hyvin, eli sen roolin mukaista, mitä kukakin elää.

Nää on kaikki omia valintoja. Ei ole mikään pakko lähteä tuohon kilpailuun. Kaikkea ei ole pakko saada. Onnellinen voi olla siitä omasta elämästään juuri sellaisena, kuin se on. Tuo roolinkin vetäminen on oma valinta.

Mä olen varmaan idealisti tietyllä tapaa. Olen aina elänyt oman elämäni juuri siten, kuin minulle sopii. En niin, että asutuisin kenenkään varpaille tai loukkaisin ketään tarkoituksella.

Olen onnellinen, ystävällinen ja herkkä ihminen. Moni erehtyy pitämään herkkyyttä heikkoutena, mutta se on itse asiassa päin vastoin. Se on voimaa. Mun mielestäni tälläinen perinteiset, pehmeät arvot omaava ihminen on usein se henkisesti vahvin ihminen. Mulle tärkeää on se, että mä tiedän eläneeni "oikein". Olen sovussa itseni ja muiden kanssa. Mä osaan elää niin, että löydän sen onnen jokaiselle päivälle. Se onni tulee pienistä asioista.
¨
Mä luulen, että ihmiset ei osaa enää elää arkea tai tavallista elämää. Yritetään olla jotain "parempaa", kaiken pitäisi olla jotenkin extremea. Mitä? Sitä mä en tiedä, kun mulla ei tuota tarvetta ole. Näkeehän sen tällä palstallakin, kun kaikki on kilpailua osalle palstalaisista... Kuka on kaunein, laihin, hyväkroppaisin?... Kellä on suurimmat tulot, talot, omaisuus?... Kenen lapset on puettu parhaiten, ovat älykkäimpiä tai ikäistään edellä eniten?....

Tätähän tää on nykyisin kaikessa. Ja jos tuohon hyppää mukaan, niin taatusti masentuu. Ei kaikki voi olla ekoja.

 

[LisaMarie]

Lääketeollisuuden valta. Siinä yksi selitys. Raha.

Masennus on hyvä bisnes, ja se on markkinoitu hyvin!

Kaikki tuntevat ilmiön, ja osaavat kipittää hakemaan aspiriiniin lsäksi vielä pameja!

Ja lääkärit ovat hyvin juonessa mukana, koska hekin hyötyvät rahallisesti. On aika hiton helppoa raapustaa reseptiä ja sitä tehdään _paljon_ paneutumatta oikeasti ihmisen ongelmiin..

Toisaalta niilä ei ole myöskään resursseja muuhun.
Mulla on vakuutus ja julkinen puoli neuvoo kyllä mielellään miten toimia ja sanoo perään, että heillä ei oo resursseja, mene yksityiselle puolelle hoitamaan noi jutu. Ihan työterveyslääkäri on tyytyväinen, kun saa sanoa, että mene sinne yksityiselle terapeutille vaan.
Julkisella puolella ei ole resursseja juuri muuhun kun lyödä respa kouraan ja käskeä 3 kk:n päästä tarkistamaan tilanne, vaikka lääkäri tietäisi, että ei toi tarvi lääkkeitä vaan terapiaa.

 

[masis]

sairastua huvikseen vaan masennukseen.

 

[piina]

Nykypäivän vaatimukset on isot ja vaikuttaa asiaan. Mutta on varsinkin lapsivuodemasennusta ollut kait aina, naisten hulluustaudiksi vai miksi sitä vain aikanaan kutsuttiinkaan?

 

[LisaMarie]

sairastua huvikseen vaan masennukseen.

Ei kai kukaan semmoista sanonu?
Mutta on kyllä totta, että on olemassa myös noita "muodikkaasti masentuneita" joilla siis ei ole kyse masennuksesta vaan paremminkin alavireisyydestä ja se vaikeuttaa oikeasti masentuneiden avun saantia.
Pitäisi lanseerata joku muu sana masennuksen rinnalle erottamaan sairaus normaalista elämään toisinaan kuuluvasta alakulosta.

 

[ap]

Lääketeollisuuden valta. Siinä yksi selitys. Raha.

Tämä selittää sen miksi mielialalääkkeitä käytetään paljon, muttei sitä miksi ihmiset ovat OIKEASTI masentuneita. Korostan jälleen oikeasti sanaa, koska osa meinaa mennä sinne "muoti"masennuksen puolelle. Kukaan kukaan EI TAKUULLA halua olla oikeasti masentunut.

 

[LisaMarie]

Nykypäivän vaatimukset on isot ja vaikuttaa asiaan. Mutta on varsinkin lapsivuodemasennusta ollut kait aina, naisten hulluustaudiksi vai miksi sitä vain aikanaan kutsuttiinkaan?

On varmaan, mutta ennen äiditkään ei ollu yhtä yksin. Nyt monelle se oma lapsi on eka vastasyntynyt, jonka koskaan näkee. Onhan se aika pelottava tilanne, verrattuna siihen, että olisi hoitanut nuorempia sisaruksia, serkkuja ynnä muita perheyhteisöön kuuluvia pienempiä lapsia, kuten ennen oli.

 

[piina]

Sitten toinen juttu on nämä lievät masennukset, joita suuri osa ihmisistä potee. Mä uskon että niitä on aina ollut ja niiden kanssa tulee toimeen ilman lääkkeitä ja terapioita, kun vain antaa itselleen aikaa. Nykyään vain on aina niin kiire, ettei esim. kaamosmasennukselle anneta aikaa, vaan siitä pitää äkkiä toipua, vaikkapa lääkkeitä syöden. Vakavat masennukset ovat sitten jo ihan erijuttu.

 

[ap]

Jos heti vedetään pilleriä naamaan, turrutetaan paha olo ja jatketaan samaan malliin. Ei mikään tunnu hyvältä ellei välillä tunnu vähän huonommalta Mutta tämä kirjoitus siis tosiaan ei koske ihan oikeasti vakavasti masentunteina.

Ainut vaan, että terveellä ihmisellä masennuslääkkeet ei toimi niin kuin sairaalla joten masennuslääkkeiden syönti on turhaa jos on terve.

 

[LisaMarie]

Sitten toinen juttu on nämä lievät masennukset, joita suuri osa ihmisistä potee. Mä uskon että niitä on aina ollut ja niiden kanssa tulee toimeen ilman lääkkeitä ja terapioita, kun vain antaa itselleen aikaa. Nykyään vain on aina niin kiire, ettei esim. kaamosmasennukselle anneta aikaa, vaan siitä pitää äkkiä toipua, vaikkapa lääkkeitä syöden. Vakavat masennukset ovat sitten jo ihan erijuttu.

Mun mielestä tuo yhteisöllisyyden puute tulee vastaan tässäkin Ei tarvi lääkettä eikä terapiaa, kun on oma yhteisö johon kuuluu ja jossa ei tarvi aina olla tehokas vaan saa tuoda esiin myös omaa pahaa oloa.

Ja muuten ennen juopot oli juoppoja, nykyään sekin koitetaan selittää masennuksella...Siis masennusta käytetään myös selityksenä sellaiseen, mitä se ei ole. Tilastoissahan nämäkin näkyvät, vaikka tässä keskustelussa ei varmaan tarkoitettu sitä mikä näkyy tilastoissa, vaan arjessa näkyvää ilmiötä.

 

[LisaMarie]

Jos heti vedetään pilleriä naamaan, turrutetaan paha olo ja jatketaan samaan malliin. Ei mikään tunnu hyvältä ellei välillä tunnu vähän huonommalta Mutta tämä kirjoitus siis tosiaan ei koske ihan oikeasti vakavasti masentunteina.

Ainut vaan, että terveellä ihmisellä masennuslääkkeet ei toimi niin kuin sairaalla joten masennuslääkkeiden syönti on turhaa jos on terve.

Mä olen mietiny, että kun niin paljon puhutaan masennuslääkkeiden kamalista sivuvaikutuksista, että voiko yksi syy siihen olla, että diagnoosi ja sitämyöden lääkitys on väärä?

 

[Non compos mentis]

Yhteisöllisyys on hyvä asia, mutta harva viitsii nähdä vaivaa sen eteen. Kuinka moni ottaisi vanhan sukulaisen luokseen asumaan tai muuttaisi kolmen sukupolven taloon? Moniko tuntee naapurinsa etunimeltä tai on joskus käynyt tällä kylässä?

 

[ap]

Niin siis tehdäänkö teidän mielestä vääriä diagnooseja masentuneiden kohdalla vai miksi veditte nuo muotimasennukset ja lievät masennukset mukaan?