Tai ainakin meillä tuntuu olevan vain vaikeaa. Meidän juttu alkoi niin että erosin exmiehestäni reilu vuosi sitten ja olin jo tutustunut tähän nykyseen hänen erostaan oli kulunut kymmenen vuotta. Silloin kumpikin ihastui toisiinsa ja kysyin saanko muuttaa siksi aikaa hänen luokseen kun löydän asunnon ja hän lupasi mutta sillä tiellä olen vieläkin. Hän on sanonut että hänen eron jälkeen oli vaikeaa 2-3vuotta silloinen vaimo petti häntä mutta silti mies oli sanonut hänelle että älä lähde. Tämä on niin sekavaa mies sanoo että hänellä ei ole tunteita exää kohtaan ja uskon sen. Hän ei koskaan sano minulle ensin että rakastaa minua vaan vasta sitten kun minä sanon ensin eikä aina silloinkaan. Ei ikinä kehu muuta kuin joskus laittamaani ruokaa. Sanoo ettei halua eikä jaksa riidellä enkä minäkään halua. Sitten kun ajattelen että hän ei välitä ja sanon muuttavani pois niin hän sanoo että ei sinun tarvitse lähteä että ollaan nyt vaan. Sanoo rakastavansa niin kuin rakastaa ja tykkäävänsä enemmän minusta silloin kun menee hyvin. Hän ei ole leperteliä tyyppi eikä puhu oikein tunteistaankaan. Hän vain aina myöntelee kun kysyn esim. ollaanko me avopari? joo. Mennäänkö me kihloihin joskus? Katotaan nyt jos menee hyvin. Rakastan tuota meistä!!! ja haluan että meillä menisi hyvin. Hän on sanonut että mietin liikaa. Tänään kysyin että miksi et ota minua ja meidän suhdetta vakavasti niin sanoi että otan yhtä vakavasti kuin muutkin asiat. En tiedä kommenteja onko vika todellakin minun päässäni. Sori taas kun väli merkit puuttuu mut en jaksa nyt keskittyä. :'( AUTTAKAA viisaammat!!! p.s ikäeroa meillä on noin 17v
Miksi parisuhde on niin vaikeaa???
- Viestiketjun aloittaja ford
- Ensimmäinen viesti
Kannattaisiko vähän miettiä onko miehesi ihan tosissaan kanssasi, jos ei koskaan sano itse rakastavansa ja tykkäävänsä susta vain silloin kun teillä menee hyvin! Pitäähän sitä rakastaa myös niissä vastoinkäymisissä. Ja jos teillä on noin paljon vielä ikäeroa saattaa olla että hakee susta vaan jotain väliaikaista, helppoa suhdetta..
Pistä se kunnolla seinää vasten ja kysy haluaako se susta mitään pysyvää. Usein on itsellekin käynyt noin että itse on hurjana rakastanut ja halunnut uskoa että toinenkin rakastaa vaikka toisen käyttäytyminen on ollut miten outoa tahansa. Sitten on vaan pettynyt.. :|
Pistä se kunnolla seinää vasten ja kysy haluaako se susta mitään pysyvää. Usein on itsellekin käynyt noin että itse on hurjana rakastanut ja halunnut uskoa että toinenkin rakastaa vaikka toisen käyttäytyminen on ollut miten outoa tahansa. Sitten on vaan pettynyt.. :|
Olen kysynytkin sanoo vaan että oon tosissaan ja kun kyselen niin sanoo että nämä asiathan on jo setvitty. Hän pelkää minun kysely tulvaa ja että riita alkaa. sanoin juuri tänään että minun mielestä jos rakastaa niin ei se häviä jos tulee kränää niin ukko sanoi että olet oikeassa. en tiedä mitään enää. en haluaisi kysellä siltä mutta kun pelottaa et se vaan heittelee sanoja ilmaan eikä mikään merkkaa mitään. :'(
Ei ole oikeen hyvä merkki, jos mies pitää sua turvaleluna vuosikymmen oman eronsa jälkeen. Näyttäisi, että haluaa leikkiä parisuhdetta muttei oikeasti altistaa itseään niille ikäville tunteille, joita oppi silloin pelkäämään.
Haaleaa kylkeä häneltä varmasti piisaa vaikka maailman tappiin asti, mutta mitä enemmän haluat jotain muuta, sitä vähemmän sitä on tarjolla, kun miehen pelko yltyy. Jotkut eivät osaa käsitellä hankalia tunteitaan, ja jotkut eivät halua edes opetella.
Haaleaa kylkeä häneltä varmasti piisaa vaikka maailman tappiin asti, mutta mitä enemmän haluat jotain muuta, sitä vähemmän sitä on tarjolla, kun miehen pelko yltyy. Jotkut eivät osaa käsitellä hankalia tunteitaan, ja jotkut eivät halua edes opetella.
Alkuperäinen kirjoittaja ford:
Jos sä pitäisit toista turvaleluna, niin myöntäisitkö sen toiselle? Mitä tärkeämpi sun tehtävä nimenomaan on tarjota hänelle parisuhteen rusinat ilman pullaa, sitä epätodennäköisemmin hän sitä rupeaa myöntämään. Vai mitä luulet ite?
Tuo tekee asiasta hiukan ikävän, että miehellä on strategiana näyttää sulle peiliä joka kerta kun yrität puhua. Hänessä ei ole mitään vikaa, katso nainen itseäs. Jos suostut aikasi niin tekemään ja löytämään vikojakin vielä, syöt omaa itsetuntoasi. Silloin voisi sanoa suoraan, että mies on loinen. Kaupan päälle hän saa hyvän mielen siitä, että pitää huolta hiukan pehmeäpäisestä tyttörukasta.
No sinuna mä en jankkais koko ajan. Mua itseeni ainakin alkais ahdistaa niin (omasta itsestään) epävarma kumppani, joka koko ajan olis hokemassa ja kysymässä, et mitä tunnen häntä kohtaan. Enkä kyllä kertois tunteistani varmaan sen jälkeen mitään oma-aloitteisestikaan jos toinen koko ajan kyselis.
Ota rennommin ja katso mihin parisuhteenne tila kehittyy. Jos tuntuu esim. muutaman kuukauden päästä, et sama jatkuu etkä saa mieheltä sitä mitä haluat, lähde. Mutta älä hyvä nainen aja miestäsi pois tuolla jatkuvalla kysymisellä. Ja voihan olla, et tuo mies ei vain ole sun tyyppiäs. Et saa muutettua toista ihmistä jatkuvasti näyttämään sulle tunteitaan jos hän ei sellainen ole kellekään. Ja jos mies pitää sua vain helppona suhteena ilman kunnon sitoutumista, niin et sä sitä juuri voi muuttaakaan. Ole hieman välinpitämättömämpi ja ota esim. aikalisäkin ja katso miehen reagointia. Hän ei liiemmin lähtöäsi jää suremaan jos et hänelle paljoa merkkaa. Tsemppiä, toivotaan että tilanne kehittyis haluamallasi tavalla :hug:
Ota rennommin ja katso mihin parisuhteenne tila kehittyy. Jos tuntuu esim. muutaman kuukauden päästä, et sama jatkuu etkä saa mieheltä sitä mitä haluat, lähde. Mutta älä hyvä nainen aja miestäsi pois tuolla jatkuvalla kysymisellä. Ja voihan olla, et tuo mies ei vain ole sun tyyppiäs. Et saa muutettua toista ihmistä jatkuvasti näyttämään sulle tunteitaan jos hän ei sellainen ole kellekään. Ja jos mies pitää sua vain helppona suhteena ilman kunnon sitoutumista, niin et sä sitä juuri voi muuttaakaan. Ole hieman välinpitämättömämpi ja ota esim. aikalisäkin ja katso miehen reagointia. Hän ei liiemmin lähtöäsi jää suremaan jos et hänelle paljoa merkkaa. Tsemppiä, toivotaan että tilanne kehittyis haluamallasi tavalla :hug: