Miksi pitää antaa palautetta lapsen pk-päivästä, jos se AINA on negatiivista?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pk:n täti itsekin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä sama homma. Lapsen kaa ei ole kotona ongelmia, tai no, tietty nyt joskus saa jonkun raivarin, mutta päiväkodissa kuulemma on vaikeaa päivittäin. On käynyt kelto ja perheneuvolassa käyty, mutta eivät osaa tilanteelle kukaan mitään tehdä. Lapsi on siis eskari myös, lukee ja kirjoittaa, laskee plus ja miinuslaskuja, on kiinnostunut kaikesta. Kotona saattaa kirjoitella omia tarinoita vaikka tunnin tai leikkiä pikkusisarusten kanssa. Päiväkodissa eivät usko, ettei meillä ole kotona ongelmia, koko ajan vaan ovat mua ajamassa perheneuvolaan ja psykologille ja ties minne, että jaksan kun lapsi on niin vaikea... oon alkanut jo pelätä lapsen hakutilanteita, kun aina saa kuulla jotain. Mä olen kokeillut palkitsemista (josta sain palautetta päiväkodista, etten saa antaa herkkuja tai lelua palkinnoksi, vaan pitää olla joku kiva tekeminen yhdessä), toimi hetken. Kotona on käytössä jäähypenkki ja se toimii hyvin, mutta päiväkodissa ei... Mä en todellakaan tiedä mitä voin enää tehdä, onneksi eskaria on enää 2,5 kk...
 
Lapsi on toisinaan hieman vilkas (ei mikään adhd), mutta miksi ihmeessä meille täytyy vinkua siitä, että KOKO ryhmä on ollut levoton. Mitä me yhden lapsen vanhemmat asialle voimme? Muuten kuin tietysti puhua omallemme ja sopia tietyistä pelisäännöistä.
Mielestäni on pk:n tehtävä esim. jakaa ryhmät uudelleen niin, että tuo "levoton jengi" jakautuu uudelleen eivätkä missään nimessä ole enää samassa ryhmässä.

Mää en taas ymmärrä tätä sortoa mitä esim. kouluissa harrastetaan niitä kohtaan jotka haluavat oppia. Eli laitetaan tyttöpoikapareja tai jotain ja näin sorretaan oppimishaluisten opiskelua.

Kyllä en penikat, jotka katsovat oikeudekseen käyttäytyä niin kuten vanhemmat ovat opettaneet (meidän penikka on villi ja ollut sellsainen aina ja pojat ovat poikia jne) niin kyllä ne pitää antaa olla ihan keskenää ja antaa häiriä toinen toisiaan.
 
Vaikka tässä porukassa on 5 muutakin, jotka toinen toistaan villitsevät? Keskeytän siis työpäiväni ja lähden laittamaan "kersani kuriin".

Anteeksi nyt, mutta kuulostat siltä että lapsesi riehuminen ei olisi lapsesi syy, vaan muiden kun he häntä villitsevät? öh. Ja kyllä se käytös- ja tapakasvatus lähtee ihan kotoa, kyllähän monet lapset osaa käyttäytyä vaikka äippä ei oo komentamassa. Ja tunnut muutenkin kieltävän vähän koko asian, jos he kerran on sulle palaverissa kertoneet miten lapsesi päivähoidossa käyttäytyy, niin asia lienee niin eikä auta se ettei "tunnu mun lapselta".

Mutta jos olet varma ettei teidän omassa kasvatuksessa ole minkäänlaista vikaa, niin ehkä kannattaa sitten tutkituttaa onko lapsen kehityksessä tm jotain ns. häikkää.
 
Sinun täytyy kysyä itse aktiivisesti mitä hyvää päivässä on ollut, ehkä siitä herää jotain siementä itämään. Samoin voit pyytää selvitystä (tai aloittaa sellaista) siitä, miten ryhmän toimivuus saataisiin paremmaksi. Pyydät ja vähän vaaditkin ihan konkreettisia ideoita millä toimilla homma saataisiin toimimaan. Haluat ne kirjatuksi ihan ylös. Ja pyydät saada tuoda omiakin näkemyksiä (kysy ryhmien jaosta).

Minua on koko syksyn väsyttänyt kovasti se, että aina kun tarhaan menee niin jo portilla valmiiksi huokaisee. Yrittävät kyllä kovasti olla antamatta vain huonoja uutisia, mutta on ollut rankka vuosi minulle vanhempana, mutta myös lapselle itselleen, muille lapsille ja hoitajillekin. Niitä keinoja ollaan yritetty nyt löytää. Pitää katsoa mitä eskarivuosi tuo tullessaan.
 
Minä en puolustele kenenkään riehumista millään lailla! Työrauha pitää olla ja muillekin antaa, sehän nyt on selvä asia! Onhan se vaan outoa, että ne ongelmat ilmenee vain pk:ssa eikä muualla ollenkaan. Keltokaan ei osaa sanoa johtuuko lapseni käytös esim. kypsymättömyydestä (loppuvuodesta syntynyt) vai onko taustalla jotain muuta. Ja sen vuoksi olemme käyneet psykologillakin, joka ei ole mitään ainakaan vielä löytänyt. Muiden ryhmälläisten puolesta en voi vastata.
Täytyy myös muistaa, että lapsillakin on erilaisia temperamentteja.

Onko teille sitten sellainen asia täysin vieras, että kun koolla on tarpeeksi monta samanhenkistä lasta, niin meno ihan oikeasti voi muuttua vain siksi, että tietyt tyypit ovat keskenään? Itse työssäni erottelen jatkuvasti näitä pareja tai porukoita, joilla yhteistyö ei vaan jostain syystä onnistu. Joko esim. riehaantuvat tai sitten kiusaavat toisiaan. Kemiat joko eivät kohtaa ollenkaan tai kohtaavat liiankin hyvin.
 
Sinun täytyy kysyä itse aktiivisesti mitä hyvää päivässä on ollut, ehkä siitä herää jotain siementä itämään. Samoin voit pyytää selvitystä (tai aloittaa sellaista) siitä, miten ryhmän toimivuus saataisiin paremmaksi. Pyydät ja vähän vaaditkin ihan konkreettisia ideoita millä toimilla homma saataisiin toimimaan. Haluat ne kirjatuksi ihan ylös. Ja pyydät saada tuoda omiakin näkemyksiä (kysy ryhmien jaosta).

Minua on koko syksyn väsyttänyt kovasti se, että aina kun tarhaan menee niin jo portilla valmiiksi huokaisee. Yrittävät kyllä kovasti olla antamatta vain huonoja uutisia, mutta on ollut rankka vuosi minulle vanhempana, mutta myös lapselle itselleen, muille lapsille ja hoitajillekin. Niitä keinoja ollaan yritetty nyt löytää. Pitää katsoa mitä eskarivuosi tuo tullessaan.
siis täh? eikö sun hommasi ole laittaa kakara kuriin?
miksi sun kakaraa pitäisi kehua jos se tekee jotain positiivista jos muuten riehuu koko päivän? ja jonkun toisen lapsi kunnioittaa muita ihmisiä ja on äärirajoilla päivän. yrittää olla kiltti ja jaksaa ottaa toiset huomioon. vaikka leikit jäävät kesken kun siirrytän ja vaikka väsyttäisi joskus ja vaikka ei saa lukea jos haluttaa vaan pitää mennä ulos. Niin silti yrittää koska kotona on opetettu että naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä. se on työ, ja kotona ollaan "perseet olalla". siellä ei voi riehua koska ryhmässä jos kaikki riehuvat niin hommahan ei toimi.

Miksi röyhkeää ja ilkeää pitäisi kehua jos ei ole 2 minuuttia riehunut? tässähän kasvatetaan vaan ylimielisiä vaimonhakkaajanarsisteja.

totta helvetissä teidän kakaroille ja teidän kakaroistaa saa ja pitää sanoa totuus. Ja kyllä, se on teidän homma laittaa ne kuriin.

ja siis on raskasta sulle kuunnella totuus? siis mitä helvettiä? Miten luulet onko se raskasta toisille lapsille ja aikuisille katsella sitä touhua ja kuunnella sitä touhua päivä?

Hyi hitto. Hoida nyt ihmmeessä ongelmajätteesi ihan itse!
 
Minä en puolustele kenenkään riehumista millään lailla! Työrauha pitää olla ja muillekin antaa, sehän nyt on selvä asia! Onhan se vaan outoa, että ne ongelmat ilmenee vain pk:ssa eikä muualla ollenkaan. Keltokaan ei osaa sanoa johtuuko lapseni käytös esim. kypsymättömyydestä (loppuvuodesta syntynyt) vai onko taustalla jotain muuta. Ja sen vuoksi olemme käyneet psykologillakin, joka ei ole mitään ainakaan vielä löytänyt. Muiden ryhmälläisten puolesta en voi vastata.
Täytyy myös muistaa, että lapsillakin on erilaisia temperamentteja.

Onko teille sitten sellainen asia täysin vieras, että kun koolla on tarpeeksi monta samanhenkistä lasta, niin meno ihan oikeasti voi muuttua vain siksi, että tietyt tyypit ovat keskenään? Itse työssäni erottelen jatkuvasti näitä pareja tai porukoita, joilla yhteistyö ei vaan jostain syystä onnistu. Joko esim. riehaantuvat tai sitten kiusaavat toisiaan. Kemiat joko eivät kohtaa ollenkaan tai kohtaavat liiankin hyvin.

kyllähän sen nyt näkee tämänkin aloituksen perusteella missä se ongelma on. sun asenteissa.
 
Minä en puolustele kenenkään riehumista millään lailla! Työrauha pitää olla ja muillekin antaa, sehän nyt on selvä asia! Onhan se vaan outoa, että ne ongelmat ilmenee vain pk:ssa eikä muualla ollenkaan. Keltokaan ei osaa sanoa johtuuko lapseni käytös esim. kypsymättömyydestä (loppuvuodesta syntynyt) vai onko taustalla jotain muuta. Ja sen vuoksi olemme käyneet psykologillakin, joka ei ole mitään ainakaan vielä löytänyt. Muiden ryhmälläisten puolesta en voi vastata.
Täytyy myös muistaa, että lapsillakin on erilaisia temperamentteja.

Onko teille sitten sellainen asia täysin vieras, että kun koolla on tarpeeksi monta samanhenkistä lasta, niin meno ihan oikeasti voi muuttua vain siksi, että tietyt tyypit ovat keskenään? Itse työssäni erottelen jatkuvasti näitä pareja tai porukoita, joilla yhteistyö ei vaan jostain syystä onnistu. Joko esim. riehaantuvat tai sitten kiusaavat toisiaan. Kemiat joko eivät kohtaa ollenkaan tai kohtaavat liiankin hyvin.

Meidän lapsi ainakin selvästi "villiintyy" tai menettää kyvyn hallita tunteitaan mitä isompi porukka kyseessä. Kun on monta samanhenkistä, meno voi yltyä todella isoille kierroksille. Silloin on pakko pistää porukkaa pienempiin osiin.
 
Minä en puolustele kenenkään riehumista millään lailla! Työrauha pitää olla ja muillekin antaa, sehän nyt on selvä asia! Onhan se vaan outoa, että ne ongelmat ilmenee vain pk:ssa eikä muualla ollenkaan. Keltokaan ei osaa sanoa johtuuko lapseni käytös esim. kypsymättömyydestä (loppuvuodesta syntynyt) vai onko taustalla jotain muuta. Ja sen vuoksi olemme käyneet psykologillakin, joka ei ole mitään ainakaan vielä löytänyt. Muiden ryhmälläisten puolesta en voi vastata.
Täytyy myös muistaa, että lapsillakin on erilaisia temperamentteja.

Onko teille sitten sellainen asia täysin vieras, että kun koolla on tarpeeksi monta samanhenkistä lasta, niin meno ihan oikeasti voi muuttua vain siksi, että tietyt tyypit ovat keskenään? Itse työssäni erottelen jatkuvasti näitä pareja tai porukoita, joilla yhteistyö ei vaan jostain syystä onnistu. Joko esim. riehaantuvat tai sitten kiusaavat toisiaan. Kemiat joko eivät kohtaa ollenkaan tai kohtaavat liiankin hyvin.

ei siinä ole mitään outoa, että sukujensa ainoat lapset tai perheidensä keisarit saavat kotona olla keisareita mutta päiväkodissa pitää sopeutua.
 
En yritä vittuilla, mutta hyvin vaikea ymmärtää asennetta, että totuus pitää lakaista maton alle ja kaikkien lasten vanhemmille pitää sanoa samat sanat (hyvin on mennyt). Monissa päiväkodeissa näin toimittaan, vittumaisille ja ilkeille penikoille sanotaan kehuja ja hiljaisille ei enää jakseta koska heillä usein myös kiltit ja hiljaiset vanhemmat jotka eivät ole niin röyhkeitä että vaatisivat paskasta käytöksestäkin vielä kehuja lellipenikalleen.
 
Meillä oli edellisvuonna eskarilaisen kanssa melkeinpä vastaava tilanne, tosin sillä erotuksella ettei poika ollut varsinaisesti villi, mutta sanoi eskarijuttujen olevan tylsiä ja halusi lähteä kotiin kesken päivän, kiukutteli ja märmätti. Joka ainut päivä kun hain lasta, oli täti ovella marmattamassa siitä miten paska päivä taas oli, aina se tapahtui niin että kuulemassa olimme minä ja lapseni (josta siis puhuttiin), aina pari lapsen kaveria ja joskus vanhempiakin. Pari kuukautta kärvistelin ja sitten nostin kissan pöydälle. Onko joku ihme ettei lapsi viihdy jos joka päivä saa kuulla miten paskasti on taas mennyt??? Esim. "Tänään ei ollu oikein hyvä päivä, aamupiirissä pylly pyöri penkissä, jouduin vähän rähjäämään." ja "Tänään Pekka-Matias sanoi ettei haluaisi tehdä eskaritehtäviä." yms. eli AINA jotain. AINA. No homma rauhoittui kun sanoin topakasti.

Yksi suuri syy lasten ylivilkkauteen (mitä on vain eskarissa, pk:ssa) on taatusti se että he ulkoilevat AIVAN LIIAN VÄHÄN. Meillä tuolloin n.30min päivässä, joskus puolen päivän jälkeen, eli pelkässä eskarissa olevat eivät edes ulkoilleet vaan olivat siinä 50 neliön tilassa 20 5-6-vuotiaan kersan voimin nyhjäämässä.
 
Just noinhan niitä ylimielisiä narsisteja kasvaa. raiskaajia ja röyhkeitä miehiä, jotka hakkaavat, pelaavat peljä ja nainen tekee kaiken. Miksi niitä pitäisi kehua paskasta käytöksestä? totta helvetissä pitää sanoa suoraan, jos joku on paskamainen koko päivän. Ei se ole oikein toisia kohtaan, että paskamaisen paskamaiset vanhemmat vaativat, että heidän paskamaisen kakaran paskamaisesta käytöksestä etsitään muka jotain teennäisiä valopilkkuja ja keksimälläkeksitään jotain positiivista kun totuus on kaikkea muuta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja täh;25841159:
siis täh? eikö sun hommasi ole laittaa kakara kuriin?
miksi sun kakaraa pitäisi kehua jos se tekee jotain positiivista jos muuten riehuu koko päivän? ja jonkun toisen lapsi kunnioittaa muita ihmisiä ja on äärirajoilla päivän. yrittää olla kiltti ja jaksaa ottaa toiset huomioon. vaikka leikit jäävät kesken kun siirrytän ja vaikka väsyttäisi joskus ja vaikka ei saa lukea jos haluttaa vaan pitää mennä ulos. Niin silti yrittää koska kotona on opetettu että naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä. se on työ, ja kotona ollaan "perseet olalla". siellä ei voi riehua koska ryhmässä jos kaikki riehuvat niin hommahan ei toimi.

Miksi röyhkeää ja ilkeää pitäisi kehua jos ei ole 2 minuuttia riehunut? tässähän kasvatetaan vaan ylimielisiä vaimonhakkaajanarsisteja.

totta helvetissä teidän kakaroille ja teidän kakaroistaa saa ja pitää sanoa totuus. Ja kyllä, se on teidän homma laittaa ne kuriin.

ja siis on raskasta sulle kuunnella totuus? siis mitä helvettiä? Miten luulet onko se raskasta toisille lapsille ja aikuisille katsella sitä touhua ja kuunnella sitä touhua päivä?

Hyi hitto. Hoida nyt ihmmeessä ongelmajätteesi ihan itse!

Sä oot kyllä niin ulkona lasten kasvatuksesta kuin olla ja voi!

Ensinnäkin lapsilla on erilaisia temperamentteja, aistiherkälle ja impulsiiviselle lapselle hoitopäivä isossa yli 20 lapsen ryhmässä on rankka ja silloin tilanne purkautuu riehumisena, rähjäämisenä ym. häiriökäytöksenä. Päivähoitohenkilökunnan tehtävä on huomata tällaiset lapset ja antaa heille mahdollisuus toimia välillä pienemmissä ryhmissä, huolehtia heidän perushoidostaan ja pitää huolta ettei ole liikaa siirtymätilanteita sekä epäselviä tilanteita (toinen sanoo mennään ulos, toinen ei mennä, odotustilanteet yms.) Tämä on PÄIVÄHOIDON tehtävä, ei 6 vuotiaan lapsen tai lapsen vanhempien.

Vanhempien on tosi vaikea puuttua siihen, miten lapsi käyttäytyy päiväkodissa. Tottakai voi keskustella ja käskeä lasta olemaan kunnolla, rangaista, palkita... mutta käytännössä kun vanhempi vie lapsen päiväkotiin vastuu siirtyy päivähoidon henkilökunnalle. Lapsi voi käytäytyä täysin eri tavalla päiväkodissa kuin kotona. Päiväkodin henkilökunnan ja lasten välinen vuorovaikutus on usein taustalla käytöshäiriöissä. On paljon sijaisia, liian vähän henkilökuntaa, työntekijät väsyneitä jopa kiukkuisia kaikki tämä vaikuttaa lapsiin.

Myös nämä lapset jotka päivähoidossa vaan menevät ryhmän mukana, ovat riskiryhmässä. Ei alle kouluikäiselle lapselle voi opettaa, että päiväkoti on työ. Ei se ole työ, se on paikka jossa ollaan hoidossa vanhempien työn aikana ja opitaan taitoja tulevaisuutta varten. Jos lapsi on noin apaattinen, ettei näytä tunteitaan vaikka on äärirajoilla niin sekin kertoo ettei ole kaikki hyvin. Perusluottamus on järkkynyt, jos ei uskalla kertoa pahasta olostaan jollain tavalla.
 
"siis täh? eikö sun hommasi ole laittaa kakara kuriin?"

On. Ja kasvattaa myös. Huomauttaisin kuitenkin, että kyseessä ei ole kakara, vaan lapsi.

Toki lasta kasvatetaan, pidetään rajat, annetaan rakkautta. Opetetaan ja yritetään. Ei täällä pellossa kasveta, vaikka niin varmasti ajatuksesi on.

"miksi sun kakaraa pitäisi kehua jos se tekee jotain positiivista jos muuten riehuu koko päivän?"

En minä kehuja kaipaa. Jos päivässä ei ole mitään mikä olisi mennyt hyvin, niin silloinhan ei voi niitä odottaakaan. Toki siellä hyviä hetkiä on, mutta ne tahtovat joskus jäädä niiden huonojen alle. Eikä kyse ole riehumisesta niinkään. Kyse on siitä, että pojallani on vaikeuksia tunteidensa ilmaisemisessa ja hallitsemisessa, impulsiivisuudessa ja keskittymisessä.

"ja jonkun toisen lapsi kunnioittaa muita ihmisiä ja on äärirajoilla päivän.
yrittää olla kiltti ja jaksaa ottaa toiset huomioon. vaikka leikit jäävät kesken kun siirrytän ja vaikka väsyttäisi joskus ja vaikka ei saa lukea jos haluttaa vaan pitää mennä ulos. Niin silti yrittää koska kotona on opetettu että naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä. se on työ, ja kotona ollaan "perseet olalla". siellä ei voi riehua koska ryhmässä jos kaikki riehuvat niin hommahan ei toimi."

Ja sama koskee minun poikaani. Hänen tulee kunnioittaa muita. Käyttäytyä, ottaa toiset huomioon. Hänen tulee osata lopettaa hommat mitkä pitää lopettaa, siirtyä ulos kun pitää siirtyä ulos. Jollain tavalla nämä aina tehdäänkin. Niin kotona kuin tarhassa.

"Miksi röyhkeää ja ilkeää pitäisi kehua jos ei ole 2 minuuttia riehunut? tässähän kasvatetaan vaan ylimielisiä vaimonhakkaajanarsisteja."

Lapseni ei ole röyhkeä. Kehuja kyllä kaipaa ja niitä saa niistä asioista, joissa onnistuu.

"totta helvetissä teidän kakaroille ja teidän kakaroistaa saa ja pitää sanoa totuus. Ja kyllä, se on teidän homma laittaa ne kuriin."

Jankutukseksi jo menee. Kielenkäyttö on myös hiukan hurjaa.

"ja siis on raskasta sulle kuunnella totuus? siis mitä helvettiä? Miten luulet onko se raskasta toisille lapsille ja aikuisille katsella sitä touhua ja kuunnella sitä touhua päivä? "

Totta kai se on rankkaa. Miksi ei olisi. Ja sen eteen tehdään työtä. Silti sen lapsen ongelmat eivät poistu ihmeellä. Niihin puututaan myös nyt aktiviisemmin, koska esikoulu on alkamassa syksyllä ja minä en tahdo, että lapsi on siellä rasitteena muiden oppimiselle. Tosin viimeinen kuukausi on mennyt ihan hyvin. Raivokohtaukset eivät ole olleet ihan yhtä pahoja ja alkaa itsekin tuntea sen, miten hän pystyy kyllä hallitsemaan ja saa niistä ristiriitaisista tunteista kiinni. Se on iso edistysaskel se.

"Hyi hitto. Hoida nyt ihmmeessä ongelmajätteesi ihan itse!"

Kielenkäyttö! Lapseni ei ole ongelmajäte. Mietin miksi sinulla on kova tarve tulla haukkumaan ja alentamaan. Auttaako se jossain? Vai itsellesikö teet paremman mielen?

Jos kyseessä olisi esikoinen, tuntisin ehkä olevani jotenkin erityisen epäonnistunut äiti. Sen sijaan kyseessä on kolmas lapsi ja kahden kohdalla olen onnistunut saamaan aikaan täysin rauhallisia lapsia, joilla ei noiden tunteiden ja impulsiivisuuden kanssa heittele mihinkään suuntaan.
 
Ihan jokaiselle päiväkodissa työskentelevälle siis ohjenuoraksi: jos on jotain negatiivista, niin älkää nyt hemmetissä sanoko sitä niin että lapsi kokee itsensä nolatuksi kavereidensa ja vanhempiensa edessä! Ne asiat kerrotaan niin ettei paikalla ole ylimääräisiä korvia kuulemassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja täh;25841254:
En yritä vittuilla, mutta hyvin vaikea ymmärtää asennetta, että totuus pitää lakaista maton alle ja kaikkien lasten vanhemmille pitää sanoa samat sanat (hyvin on mennyt). Monissa päiväkodeissa näin toimittaan, vittumaisille ja ilkeille penikoille sanotaan kehuja ja hiljaisille ei enää jakseta koska heillä usein myös kiltit ja hiljaiset vanhemmat jotka eivät ole niin röyhkeitä että vaatisivat paskasta käytöksestäkin vielä kehuja lellipenikalleen.

Tapasi ilmaista itseäsi ja puhua lapsista "penikoina" kertoo sinusta enemmän kuin uskotkaan. Jos sait nyt itsellesi hyvän mielen, niin ok. Minun mieltäni et pystynyt pahoittamaan.
 
Huomauttaisin myös nimimerkki "tähille", että juuri puuttumalla niihin asioihin, ei jättämällä perhettä YKSIN asioihin voidaan vaikuttaa ja saada aikaan muutoksia.
 
Sä oot kyllä niin ulkona lasten kasvatuksesta kuin olla ja voi!

Ensinnäkin lapsilla on erilaisia temperamentteja, aistiherkälle ja impulsiiviselle lapselle hoitopäivä isossa yli 20 lapsen ryhmässä on rankka ja silloin tilanne purkautuu riehumisena, rähjäämisenä ym. häiriökäytöksenä. Päivähoitohenkilökunnan tehtävä on huomata tällaiset lapset ja antaa heille mahdollisuus toimia välillä pienemmissä ryhmissä, huolehtia heidän perushoidostaan ja pitää huolta ettei ole liikaa siirtymätilanteita sekä epäselviä tilanteita (toinen sanoo mennään ulos, toinen ei mennä, odotustilanteet yms.) Tämä on PÄIVÄHOIDON tehtävä, ei 6 vuotiaan lapsen tai lapsen vanhempien.

Vanhempien on tosi vaikea puuttua siihen, miten lapsi käyttäytyy päiväkodissa. Tottakai voi keskustella ja käskeä lasta olemaan kunnolla, rangaista, palkita... mutta käytännössä kun vanhempi vie lapsen päiväkotiin vastuu siirtyy päivähoidon henkilökunnalle. Lapsi voi käytäytyä täysin eri tavalla päiväkodissa kuin kotona. Päiväkodin henkilökunnan ja lasten välinen vuorovaikutus on usein taustalla käytöshäiriöissä. On paljon sijaisia, liian vähän henkilökuntaa, työntekijät väsyneitä jopa kiukkuisia kaikki tämä vaikuttaa lapsiin.

Myös nämä lapset jotka päivähoidossa vaan menevät ryhmän mukana, ovat riskiryhmässä. Ei alle kouluikäiselle lapselle voi opettaa, että päiväkoti on työ. Ei se ole työ, se on paikka jossa ollaan hoidossa vanhempien työn aikana ja opitaan taitoja tulevaisuutta varten. Jos lapsi on noin apaattinen, ettei näytä tunteitaan vaikka on äärirajoilla niin sekin kertoo ettei ole kaikki hyvin. Perusluottamus on järkkynyt, jos ei uskalla kertoa pahasta olostaan jollain tavalla.

Miten jossain muussa maassa, melkein kaikissa Euroopassakin, lapsia on jopa 30 ja yksi opettaja? koulu alkaa 3-5v. Ulkoilua ei ole. Ei ole kuultukaan tällaisista kuin välikausihaalarit jne. lapset ovat iloisia ja viihtyvät paljon paremmin kuin suomen päiväkodeissa ja kouluissa? Koska heidät on opetettu kunnioittamaan muita ihmisiä.

Kyllä tuo on teidän lellikasvatuksen tulos, että hän on kuullut tarpeeksi usein miten filmaattinen villi ja omatahtoinen on, ja miten ne päiväkodissa valittavat ja miten kotona on niin hienosti ja muuta peetä.

Sanot vain että hän ei ole parmpi kuin toiset ja siellä tehdään kuten käsketään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja täh;25841348:
Miten jossain muussa maassa, melkein kaikissa Euroopassakin, lapsia on jopa 30 ja yksi opettaja? koulu alkaa 3-5v. Ulkoilua ei ole. Ei ole kuultukaan tällaisista kuin välikausihaalarit jne. lapset ovat iloisia ja viihtyvät paljon paremmin kuin suomen päiväkodeissa ja kouluissa? Koska heidät on opetettu kunnioittamaan muita ihmisiä.

Onko näin? Siis, että kaikkialla muualla homma toimii, mutta täällä ei. Suomen koulusysteemi ei ole arviotu maailman parhaimmasta päästä olevaksi vaan nimenomaa huonoksi.
 
No kyllä noissa kouluissakin pienet lapset riehuu. Tosin monissa Etelä-Euroopan maissa lapsia kasvatetaan edelleen fyysisellä väkivallalla, joten he tottelevat pelosta. J a kyllä näissä kouluissa myös ulkoillaan, mutta ei ole vk-haalareita, koska ilmasto on erilainen.

Koulu on aika leikinomaista niissä maissa jossa koulu alkaa nuorena. Toisaalta niissä saattaa olla enemmän virikkeitä ja toimintaa lapsille kuin suomalaisessa päivähoidossa ja lapset pysyvät aisoissa koska heillä on koko ajan ohjattua puuhaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja täh;25841348:
Miten jossain muussa maassa, melkein kaikissa Euroopassakin, lapsia on jopa 30 ja yksi opettaja? koulu alkaa 3-5v. Ulkoilua ei ole. Ei ole kuultukaan tällaisista kuin välikausihaalarit jne. lapset ovat iloisia ja viihtyvät paljon paremmin kuin suomen päiväkodeissa ja kouluissa? Koska heidät on opetettu kunnioittamaan muita ihmisiä.

Kyllä tuo on teidän lellikasvatuksen tulos, että hän on kuullut tarpeeksi usein miten filmaattinen villi ja omatahtoinen on, ja miten ne päiväkodissa valittavat ja miten kotona on niin hienosti ja muuta peetä.

Sanot vain että hän ei ole parmpi kuin toiset ja siellä tehdään kuten käsketään.

Joo, just noinhan se menee. Sanonkin heti huomenna lapselleni (joka ei suinkaan ole ainokainen eikä edes esikoinen), että muistas nyt olla kunnolla. Sanon saman myös hänen kaverilleen (jonka äiti on lto) kun huomenna tapaamme, niin eiköhän se siitä.
Enpäs tullutkaan tuota ajatelleeksi. Että kun sanoo vain noin niin kaikki järjestyy. Kiitos neuvosta.

(Ja kiitos illan parhaista nauruista :xmas: )
 
Sä oot kyllä niin ulkona lasten kasvatuksesta kuin olla ja voi!

Ensinnäkin lapsilla on erilaisia temperamentteja, aistiherkälle ja impulsiiviselle lapselle hoitopäivä isossa yli 20 lapsen ryhmässä on rankka ja silloin tilanne purkautuu riehumisena, rähjäämisenä ym. häiriökäytöksenä. Päivähoitohenkilökunnan tehtävä on huomata tällaiset lapset ja antaa heille mahdollisuus toimia välillä pienemmissä ryhmissä, huolehtia heidän perushoidostaan ja pitää huolta ettei ole liikaa siirtymätilanteita sekä epäselviä tilanteita (toinen sanoo mennään ulos, toinen ei mennä, odotustilanteet yms.) Tämä on PÄIVÄHOIDON tehtävä, ei 6 vuotiaan lapsen tai lapsen vanhempien.

Vanhempien on tosi vaikea puuttua siihen, miten lapsi käyttäytyy päiväkodissa. Tottakai voi keskustella ja käskeä lasta olemaan kunnolla, rangaista, palkita... mutta käytännössä kun vanhempi vie lapsen päiväkotiin vastuu siirtyy päivähoidon henkilökunnalle. Lapsi voi käytäytyä täysin eri tavalla päiväkodissa kuin kotona. Päiväkodin henkilökunnan ja lasten välinen vuorovaikutus on usein taustalla käytöshäiriöissä. On paljon sijaisia, liian vähän henkilökuntaa, työntekijät väsyneitä jopa kiukkuisia kaikki tämä vaikuttaa lapsiin.

Myös nämä lapset jotka päivähoidossa vaan menevät ryhmän mukana, ovat riskiryhmässä. Ei alle kouluikäiselle lapselle voi opettaa, että päiväkoti on työ. Ei se ole työ, se on paikka jossa ollaan hoidossa vanhempien työn aikana ja opitaan taitoja tulevaisuutta varten. Jos lapsi on noin apaattinen, ettei näytä tunteitaan vaikka on äärirajoilla niin sekin kertoo ettei ole kaikki hyvin. Perusluottamus on järkkynyt, jos ei uskalla kertoa pahasta olostaan jollain tavalla.

äärirajoillahan siellä on toiset, koska suomessa on yli puolet lapsista näitä "minulle kaikki heti" lapsia. Lellittyjä.
 

Yhteistyössä