Sä oot kyllä niin ulkona lasten kasvatuksesta kuin olla ja voi!
Ensinnäkin lapsilla on erilaisia temperamentteja, aistiherkälle ja impulsiiviselle lapselle hoitopäivä isossa yli 20 lapsen ryhmässä on rankka ja silloin tilanne purkautuu riehumisena, rähjäämisenä ym. häiriökäytöksenä. Päivähoitohenkilökunnan tehtävä on huomata tällaiset lapset ja antaa heille mahdollisuus toimia välillä pienemmissä ryhmissä, huolehtia heidän perushoidostaan ja pitää huolta ettei ole liikaa siirtymätilanteita sekä epäselviä tilanteita (toinen sanoo mennään ulos, toinen ei mennä, odotustilanteet yms.) Tämä on PÄIVÄHOIDON tehtävä, ei 6 vuotiaan lapsen tai lapsen vanhempien.
Vanhempien on tosi vaikea puuttua siihen, miten lapsi käyttäytyy päiväkodissa. Tottakai voi keskustella ja käskeä lasta olemaan kunnolla, rangaista, palkita... mutta käytännössä kun vanhempi vie lapsen päiväkotiin vastuu siirtyy päivähoidon henkilökunnalle. Lapsi voi käytäytyä täysin eri tavalla päiväkodissa kuin kotona. Päiväkodin henkilökunnan ja lasten välinen vuorovaikutus on usein taustalla käytöshäiriöissä. On paljon sijaisia, liian vähän henkilökuntaa, työntekijät väsyneitä jopa kiukkuisia kaikki tämä vaikuttaa lapsiin.
Myös nämä lapset jotka päivähoidossa vaan menevät ryhmän mukana, ovat riskiryhmässä. Ei alle kouluikäiselle lapselle voi opettaa, että päiväkoti on työ. Ei se ole työ, se on paikka jossa ollaan hoidossa vanhempien työn aikana ja opitaan taitoja tulevaisuutta varten. Jos lapsi on noin apaattinen, ettei näytä tunteitaan vaikka on äärirajoilla niin sekin kertoo ettei ole kaikki hyvin. Perusluottamus on järkkynyt, jos ei uskalla kertoa pahasta olostaan jollain tavalla.