Nyt on pakko laittaa omakin lusikka soppaan

eli ihan aluksi haluaisin semmoisen väärinkäsityksen korjata suurelta osalta ihmisistä, että lapsiahan ei tehdä vaan niitä saadaan. Tai juu, kyllä jotkut tuntuu niitä tekevän lähes ajatuksen voimasta vain, kun nyt sopiva hetki tuntuu tulevan. Mutta toisaalta on meitäkin jotka kovasta halusta ja toiveesta huolimatta ei niitä lapsia saa, vasta kuin vuosien ja vuosien yrityksen ja hoidoissa kulkemisen kautta, jos silloinkaan. Ja juu, itse hieman alle 5vuoden yrityksen jälkeen, se todellakin tuntui vauvan tekemiseltä, muttei ihan siinä mielessä mitä moni asiaa yleensä ajattelee
Ja silti, vaikka vauvaa olen näin kovasti halunnut TEHDÄ, niin olen ollut lapseni ensimmäisen elinvuoden aikana KERRAN baarissa mieheni ja ystävieni kanssa ja tyttäremme oli MUMMOLASSA silloin. Hui! Lisäksi tyttäremme on ollut mummolassa hoidossa myös useamman kerran kun olemme mieheni kanssa käyneet elokuvissa, syömässä ym kahdenkeskistä aikaa viettämässä ja lyhyempiä aikoja tyttö on ollut hoidossa ystävilläni ja sukulaisilla, kellä myös lapsia ja hän suunnattomasti nauttii muiden lasten seuraamisesta ja nykyään jo jollakin lailla leikkii heidän kanssaan.
Tuloksena meillä tästä kielletystä toiminnasta on luultavasti sosiaalinen, reipas tyttö, joka ei ole täysin kiinnittynyt vain äitiin ja jolla on elämässään useita muitakin turvallisia aikuisia kuin me vanhemmat. Mummojen kanssakin tytöllä on paljon läheisemmät välit kuin monella lapsella, ja molemmat mummot nauttivat kun saavat viettää hänen kanssaan omaa kahdenkeskistä aikaa. Lisäksi koen olevani itse huomattavasti parempi äiti tytölleni, jos välillä pääsen kotoa pois tuulettumaan, enkä nyt tosiaan tarkoita, että joka viikko kulkisimme missään.
Aika nopeasti vaan alkaa seinät välillä kaatua päälle, kun on pyörittänyt tätä samaa pikkulapsiarkea kahdestaan tytön kanssa pian 1,5v, kun mies on päivät töissä. Hoitovapaalla olen siihen saakka kun tyttö täyttää 2v ellen jopa vielä jatka. Ihana on seurata Pirpanan kasvua näin läheltä ja näin kauan, mutta tarvitsee meistä jokainen ihan varmasti sitä omaakin aikaa, jos joku haluaa käydä silloin baarissa niin mitä sitten, ei se ole keltään pois ei edes siltä lapselta jos hän on turvallisessa ja rakastavassa hoidossa sillä aikaa. Pääasia kai, että lapsella on kotona läsnä rakastava ja hyvinvoiva vanhempi, kuin että vanhempi ei ikinä pääsisi mihinkään ilman lasta ja alkaa kokea hänet rasitteeksi kun väsyy jatkuvaan tappeluun ja simppailuun, koska vanhemman hermot vain eivät välttämättä riitä loputtomasti ilman hetken lepoa. Ja itse ainakin liian väsyneenä, voin alkaa hermostua aivan olemattomista asioista ja lapsi tietenkin sen vaistoaa ja hermostuu itsekin. Enkä koe olevani mitenkään huono äiti, vaikka tunnenkin tarvitsevani pieniä omia hetkiä, joskus jopa ihan yön yli ja voi sitä pientä nautintoa kun saa edes sen aamukahvin juoda ilman keskeytyksiä ja lämpimänä
Kiitos ja anteeksi vuodatukseni
