K
K
Kutistunut
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Mä en oikein tiedä..Sisko tuota multa kysyi ja mä en osannut vastata.
Kai tässä on takana muutto uusiin ympyröihin ja ystävien vähentyneet (loppuneet) yhteydenpidot.
H
hipsu
Vieras
kait se tarkoittaa että kun luopuu vanhasta uutta tulee tilalle. eli vanhat ystävät saa jäädä, uusia tulee kyllä .. nimim. kokemusta on =)
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Sitä mä just heti mietin että onko kyse pelkästä materiasta? Vai onko kyseessä jotai syvällisempää..
Mä oon kyllä sitä mieltä (jos ei puhuta materiasta) et koskaan ei pitäs päästää irti kaikesta vanhasta, mun mielestä sillon tavallaan menettää jotai ittestään..
K
Kutistunut
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
No ei pitäisi ei. Mutta miksi jokuset ajattelee, että jos elämä muuttuu, niin ihmisen pitäis muuttua siinä mukana?
Että haluaa unohtaa vanhan ja ajatella vain sitä uutta.
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Sinällää ihan mielenkiintonen juttu.. vois vaikka kirjan kirjottaa aiheesta
Mä en kyllä osaa yhtään syystä keksiä sille et miks jotku jättää aina kaiken taakseen ku uutta tulee kohdalle, oli sitten asia mikä hyvänsä. Ihmisestä tulee kuitenki just se mikä se on, niiden menneiden tapahtumien johdosta.. Siks musta tuntuu et jos kaiken menneen hylkäis, menettäis jotai ittestään.
Ja joskus törmää niihin ihmisiin jotkä jättää tasan kaiken ku löytävät esim. uuden miehen. Tukeutuvat täysin tähän uuteen mieheen ja suunnilleenki katkovat kaikki entiset kontaktit. Sit jos meneeki miehen kans metikköön ni onki ihan yksin, huomaa ettei ympärillä ole enää ketään..
K
Kutistunut
Vieras
Kun sisko ei just haluais menettää sitä vanhaa, mutta tuntuu siltä että ystävät kuvittelevat että haluaa elämäänsä puhaltamaan uudet tuulet.
Enkä mäkään halua koskaan päästää irti siitä, mitä joskus on ollut. Mä haluan pitää sen mukanani, koska juuri sen ansiosta olen sitä mitä olen.
Enkä mäkään halua koskaan päästää irti siitä, mitä joskus on ollut. Mä haluan pitää sen mukanani, koska juuri sen ansiosta olen sitä mitä olen.
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Ai, tää menee näin päin
Ehkä sun sisko sais juteltua kavereilleen, ettei halua jättää kaikkee taakseen.Ja noin mäkin oon aina aatellu. Mä oon kokenu elämässäni aika kovia ja pahojakin asioita mutta kyllä mä tietyllä tasolla ne mukanani aina pidän, ilman niitä mä en ois nyt se, mikä mä olen.
K
Keittiönoita
Vieras
Ei pidäkään, jos ei halua. Mä olen viimeisen parin vuoden aikana päästänyt irti paljostakin. Koko prosessi alkoi oikeastaan ihan vahingossa: esikoinen muutti omaan huusholliin ja mä aloin tehdä perustavanlaatuista suursiivousta ja pintaremonttia. Oli ällistyttävää huomata, mikä määrä tavaraa oli vuosikymmenten aikana kertynyt. Tavaraa, jolla ei tehnyt yhtään mitään ja josta tiesi, ettei tule koskaan tekemäänkään. Siitä huolimatta osa niistä tavaroista keikkuu mulla kaappien tukkeena vieläkin. Ei nimittäin ole aina ihan helppoa päästää irti.
Vähitellen aloin päästää irti vanhoista asenteistani ja uskomuksistani. Sitten vanhoista, tarpeettomiksi käyneistä tavoistani. Lopuksi niistä ihmissuhteistani, joista en saanut enää mitään. Tarkoitan tuolla viimeisellä sitä, että näiden ihmisten tapaamisesta mulle ei tullut enää hyvä mieli ja tuskin tuli heillekään. Taisi olla vähän pakkopullaa molmmin puolin.
Koko ajan musta tuntuu, että jotain uutta on tullut tilalle. Se ei ole materiaa, ei uusia ihmisiä...ei mitään konkreettista. Se vaan on jotain, mikä saa voimaan hyvin.
Vähitellen aloin päästää irti vanhoista asenteistani ja uskomuksistani. Sitten vanhoista, tarpeettomiksi käyneistä tavoistani. Lopuksi niistä ihmissuhteistani, joista en saanut enää mitään. Tarkoitan tuolla viimeisellä sitä, että näiden ihmisten tapaamisesta mulle ei tullut enää hyvä mieli ja tuskin tuli heillekään. Taisi olla vähän pakkopullaa molmmin puolin.
Koko ajan musta tuntuu, että jotain uutta on tullut tilalle. Se ei ole materiaa, ei uusia ihmisiä...ei mitään konkreettista. Se vaan on jotain, mikä saa voimaan hyvin.
K
Kutistunut
Vieras
Mun vaan käy niin surku tota siskoa :/ Asuu kaukana meistä läheisistä ja ystävistään, uudella paikkakunnalla ei juuri ketään jolle puhua.
Nuori ihminen vielä, ja nyt suree sitä että kaikki vanha on jäänyt taakse. Ei haikaile teinivuosien perään, mutta tahtoisi nauttia elämästä ja kokea uutta niiden vanhojen ystävien kanssa.
Mulla on niin avuton olo, kun en löydä sanoja joilla rohkaista ja kannustaa.
Nuori ihminen vielä, ja nyt suree sitä että kaikki vanha on jäänyt taakse. Ei haikaile teinivuosien perään, mutta tahtoisi nauttia elämästä ja kokea uutta niiden vanhojen ystävien kanssa.
Mulla on niin avuton olo, kun en löydä sanoja joilla rohkaista ja kannustaa.
K
Keittiönoita
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Jos ystävät ovat jääneet vanhalle paikkakunnalle, niin varsin usein ne ystävyyssuhteet vähitellen laimenee. Vaikka miten erotessa sovittaisiin, että pidetään yhteyttä. Oisko siellä uudella paikkakunnalla jotain harrastusta tms, mistä voisi saada uusia ystäviä?
K
Kutistunut
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
No eiköhän sieltä harrastuksia löytyisi, mutta tuntuu että halu löytää jotain uutta, on kadoksissa.
Mä olen kyllä koittanut tsempata ja sanoa että tottuminen uuteen ottaa aikansa eikä aina ole mukavaa, mutta lopulta kuitenkin palkitsevaa.
Toki olen myös sanonut, että jos todella pahalta tuntuu, niin aina voi muuttaa takaisin "kotiin".
