miksi tää miniä, anoppi, lapsisuhde on niin vaikea

[isoäiti mölykylästä]

kun tuntuu siltä, että se anoppi tekee aina väärin. tekee väärin, jos haluaa sen lapsen lapsensa hoitoon, tekee väärin jos ei halua sitä lastenlasta hoitoon. ostaa vääränlaisia vaatteita. ei osta tarpeeksi vaatteita. ei osaa ruokkia lasta oikein, anoppi mumma ei osaa sitä ei osaa tätä. miksi se on niin että miniä saa vaatia, että mummon pitää hoitaa lapsia, mutta jos mummo haluaa vapaaehtoisesti hoitaa niitä, niin se onkin kauhea tunkeileva akka joka täytyy haukkua maan tasalle. onneksi mun ja miniän suhde ei ole tuollainen

 

[Kärsäpärstäinen]

sanos muuta

 

[isoäiti mölykylästä]

sanos muuta

mulle ei vaan millään mahdu kaaliin tää asia. ja tavallaan pelottaa, että osais itse toimia oikein. kulkea sitä polkua, ettei sanaharkkaa tulis. ja että välit pyksyis kunnossa, ja sais helliä ja lelliä ja hoitaa sitä lapsen lastaan. no eka lapsen ja sen perhee kanssa tää näkyy meillä ainakin tää suhde toimivan. mutta on vielä monta miniää tulossa. toivotaan että onnistun hleidänkin kanssa yhtä hyvin

 

[vieras]

itselläni olen havainnut, että "ongelmat" anopin kanssa johtuvat paljolti siitä, että hänelle en kehtaa samalla tavalla huomauttaa, puhua, vaatia, kuin omalle äitilleni. Eli siis jos anoppi hössöttää liiallisuuksiin asti, en häntä kehtaa "käskeä" rauhoittumaan, kuten omalle äitilleni vastaavassa tilanteessa sanoisin. Eli kommunikaatio ei täysin kunnossa, mistä syystä välillä anopin käytös ahdistaa todella paljon. Ja väärinkäsityksiä pääsee syntymään puolin ja toisin...

 

[RouvaRajatapaus]

En tiedä. Mulla ei moista anoppiongelmaa ole. Varmaan osittain siksi, kun meitä ihmisiä on niin monensorttisia. Ajatellaan asioita vain omalta kantilta, eikä osata joustaa. Ja tämä koskee myös niitä anoppeja, ei pelkästään pahoja miniöitä.

 

[Kärsäpärstäinen]

sanos muuta

mulle ei vaan millään mahdu kaaliin tää asia. ja tavallaan pelottaa, että osais itse toimia oikein. kulkea sitä polkua, ettei sanaharkkaa tulis. ja että välit pyksyis kunnossa, ja sais helliä ja lelliä ja hoitaa sitä lapsen lastaan. no eka lapsen ja sen perhee kanssa tää näkyy meillä ainakin tää suhde toimivan. mutta on vielä monta miniää tulossa. toivotaan että onnistun hleidänkin kanssa yhtä hyvin

mä en viitsi riidellä mistään mun exanopin kanssa. Siis vaikka mä en ole sen kanssa asioista samaa mieltä ja sen neuvomiset rassaa mun hermoja välillä todella pahasti.. enkä mä tykkää kaikista sen lastenhoitotavoistakaan.. mutta mä en kyllä jaksa tehdä sellaisista jutuista mitään kynnyskysymystä yhtään minkään suhteen. Tuskin mun lapset pilalle menee siitä että anoppi tekee asioita omalla tavallaan

 

[Ninniliina]

Jaa, no meillä periaatteessa toimii tämä suhde ihan tosi hyvin, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Ongelmat johtuvat siitä, että ei uskota kun pyydämme tekemään/olemaan tekemättä jonkun asian jollain lailla - mutta enimmäkseen nuokin asiat ovat sellaisia, että kiukuttavat hetkellisesti.
Enempi harmittaa liiallisesta alkoholin käytöstä johtuvat ongelmat, jotka sitten häilyy varjona tuossa pään päällä koko ajan. Nyt onneks tuntuu menevän paremmin senkin suhteen.

 

[vieras]

Niin, hieman nöyryyttä peliin. Vaikka on omat lapsensa kasvattanut, niin se ei tee asiantuntijaa muiden lasten suhteen, olkoot vaikka kuinka sukua. Kannattaa siis KYSYÄ mitä perhe tai äiti toivoo.

Ja miniät voivat tietysti yrittää antaa osan asioista menna yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos...

 

[isoäiti mölykylästä]

En tiedä. Mulla ei moista anoppiongelmaa ole. Varmaan osittain siksi, kun meitä ihmisiä on niin monensorttisia. Ajatellaan asioita vain omalta kantilta, eikä osata joustaa. Ja tämä koskee myös niitä anoppeja, ei pelkästään pahoja miniöitä.

onko se aina paha sitten se miniä tai onko se sitten aina paha se anoppi. mulla ainakin oli hyvä anoppi, jota kaipaan kovasti, hän menehtyi leukemiaan kohta kuusi vuotta sitten. toki meilläkin oli erimielisyytemme, mutta ne osattiin selvittää keskenämme, niin kuin aikuiset. ei niin, että mentiin paasaamaan kaverille tai ystävälle tai sättimään miestä millainen äiti hänellä on vaan asiallisesti keskenämme keskusteltiin. ja aina se kultainen keskitie löytyi. luulen että aika monessa anoppi miniä suhteessa keskustelemalla rehellisesti asioista ja molempien kannat huomioon ottaen, ei niin että molemmat vaan tuijottaa omaan napaan ottamatta toista huomioon ollenkaan

 

[TooQT2BSTR8]

Mun miehellä on loistava anoppi oikeesti.
Mun anoppini taas on perseestä. Siksi en ole sen kanssa missään tekemisissä enää.

 

[vieras]

Siksi koska omalla äidille on helppo sanoa kaikki suoraan kun tietää ettei hän suutu, mutta anoppia ei halua suututtaa ja siksi ärsyttää seläntakana kun ei kehtaa suoraan sanoa. Näin ainakin meillä. Ja se anoppi on välillä NIIN...!!!! Ostaa aina väärin, etkee aina väärin, mutta kun ei kehtaa aina "nalkuttaakaan" hänelle.

 

[Kimppa]

Siksi ehkä on ongelmainen suhde, koska on paljon tunnetta pelissä ja naisista kyse. Musta rennolla otteella, empatialla ja huumorilla selviää pitkälle. Monet äidit ovat erityisesti esikoistensa kanssaan niin fanaattisia, että tietyt asiat pitää tehdä pilkuntarkasti kuten he tai sitten ei ollenkaan. Hirvittävintä on käyttää lastaan jonain kiristyskeinona.

Mä annan isovanhempien hoitaa lapsia omalla tavallaan niin kauan kun turvallisuudesta ei tingitä ja he onneksi ovatkin jopa ylivarovaisia, että ei huolta siitä. Välillä tosin se ylivarovaisuuskin saa näkemään punaista Eli teki niin tai näin, aina väärinpäin..

Itsestään on hyvä myös huomata mikä ärsyttää ja miksi ja sitten suhteuttaa ne ajatuksensa. Esim mä suhteutan niin, että he ovat kuitenkin tosi hyvät isovanhemmat ja rakastavat lapsiamme yli kaiken vaikka joskus joku asia ärsyttääkin. En anna niiden nousta liian isoiksi asioiksi mielessä.

Aina ei kannata anopin joka sanaa miettiä päänsä puhki mitä tuokin tarkoitti, vaan sopivasti päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jos on jotenkin epäilyttävää sanottavaa. Niin kauan kun on turvallinen ja vastuullinen lasten kanssa, on hänellä ihan täysi oikeus olla lastemme kanssa ja ilolla sen ilon ja rakkauden suon hänelle. Siitä on iloa kaikille, että ollaan väleissä ja lapsillamme on läheiset isovanhemmat ja monta rakastavaa ihmistä ympärillä.

 

[isoäiti mölykylästä]

Siksi ehkä on ongelmainen suhde, koska on paljon tunnetta pelissä ja naisista kyse. Musta rennolla otteella, empatialla ja huumorilla selviää pitkälle. Monet äidit ovat erityisesti esikoistensa kanssaan niin fanaattisia, että tietyt asiat pitää tehdä pilkuntarkasti kuten he tai sitten ei ollenkaan. Hirvittävintä on käyttää lastaan jonain kiristyskeinona.

Mä annan isovanhempien hoitaa lapsia omalla tavallaan niin kauan kun turvallisuudesta ei tingitä ja he onneksi ovatkin jopa ylivarovaisia, että ei huolta siitä. Välillä tosin se ylivarovaisuuskin saa näkemään punaista Eli teki niin tai näin, aina väärinpäin..

Itsestään on hyvä myös huomata mikä ärsyttää ja miksi ja sitten suhteuttaa ne ajatuksensa. Esim mä suhteutan niin, että he ovat kuitenkin tosi hyvät isovanhemmat ja rakastavat lapsiamme yli kaiken vaikka joskus joku asia ärsyttääkin. En anna niiden nousta liian isoiksi asioiksi mielessä.

Aina ei kannata anopin joka sanaa miettiä päänsä puhki mitä tuokin tarkoitti, vaan sopivasti päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jos on jotenkin epäilyttävää sanottavaa. Niin kauan kun on turvallinen ja vastuullinen lasten kanssa, on hänellä ihan täysi oikeus olla lastemme kanssa ja ilolla sen ilon ja rakkauden suon hänelle. Siitä on iloa kaikille, että ollaan väleissä ja lapsillamme on läheiset isovanhemmat ja monta rakastavaa ihmistä ympärillä.

juuri näin, ja lapselle on parasta mitä enemmän on niijtä rakastavia ihmisiä ympärillä ja vaikka miniät ja anopit ei keskenään tuliskaan toimeen, niin ei se vais vaikuttaa lapsen ja mummon väleihin

 

[vieras]

Helppoahan se olisi, jos voisi puhua anopille kuin aikuinen toiselle, mutta ei... Kun toinen osapuoli on passiivis-aggressiivinen murjottaja, niin lapsenlapsilta menee koko isovanhempisuhde katki, jos jotain menee sanomaan.

Kun kyse ei edes ole mistään pienistä asioista (kuten väärän merkkisistä vaatteista tai syöttöajoista tms) vaan itselle ja miehellekin erittäin suurista asioista, niin se suhde jää sitten vähän viileäksi. Mutta onpahan laiha sopu eikä lihavaa riitaa.

 

[leijona76]

kun tuntuu siltä, että se anoppi tekee aina väärin. tekee väärin, jos haluaa sen lapsen lapsensa hoitoon, tekee väärin jos ei halua sitä lastenlasta hoitoon. ostaa vääränlaisia vaatteita. ei osta tarpeeksi vaatteita. ei osaa ruokkia lasta oikein, anoppi mumma ei osaa sitä ei osaa tätä. miksi se on niin että miniä saa vaatia, että mummon pitää hoitaa lapsia, mutta jos mummo haluaa vapaaehtoisesti hoitaa niitä, niin se onkin kauhea tunkeileva akka joka täytyy haukkua maan tasalle. onneksi mun ja miniän suhde ei ole tuollainen

Ole onnellinen siitä. Mutta niitäkin hankalia ihmisiä on sekä anopeissa että miniöissä, ja kahnausta tulee kun ei osaa olla anopin mieliksi. Mulla on sellanen anoppi että periaatteesa on mukava jne...suuri ongelma on kuitenkin siinä että hänestä ei ota tolkkua kuinka pitäs olla siellä käydessä. Aina menee väärin. Jos laitat tiskit niin se on sanomassa ettei tarvi, jos ei laita niin on natkuttamassa kun ei laiteta, pitäs imuroida ja ei saa :headwall: On pyydetty kertomaan mitä voitas tehdä, vastaus "en sano"...MITEN sellasen kanssa on tekemisissä ilman että törmää???? Onneksi se poikaa hoitaa mielellään ja siinä kuuntelee meidän toiveita/tapoja. Nyt on takana kohta 8v miniänä oloa enkä vieläkään osaa olla niiinkun anoppi haluaa...

 

[sweet baby J]

Anoppiin ihan asialliset välit, mutta joku niissä appivanhemmissa tuppaa ärsyttään ja syvästi. Ei ole aina tämmösen kakskymppisen "kaupunkilaisen" ja kuuskymppisen, ikänsä maalla asuneen, anopin jutut samalla aaltopituudella.

 

[Poppinen]

Minulla ei ole mitään anoppiani vastaan. =) Ihan mukava tyyppi, lapsetkin tykkää kovasti. Apesta en sen sijaan kovasti välitä, vähän pelkään sitä. On vähän outo tyyppi ja haukkui minut pystyyn kun nähtiin ekan kerran.

 

[vierailija]

vaikka miniät ja anopit ei keskenään tuliskaan toimeen, niin ei se vais vaikuttaa lapsen ja mummon väleihin

Mutta joskus ne erimielisyydet johtuvat siitä, että äiti haluaa lastaan suojella. Ei voi vaan sanoa, että antaa olla.

 

[airiin]

kaikkihan me joskus ollaan hankalia. mulla meni anopin kaa ihan kohtalaisesti, ottaen huomioon sen, että hän ei ole mua koskaan hyväksynyt ja oli tuominnut minut jo ennen kuin edes tapasi. mutta nyt meni välit,ku tytär syntyi. hänellä kun ei ole omaa tyttöä, niin sanoikin, että me ollaan onnistuttu häntä paremmin...eli kateus häntä riivaa.