Miksi täällä uraäidit laitetaan aina huonommiksi??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja NAINEN
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

NAINEN

Vieras
Minä olen hyvin tienaava neljän lapsen äiti, lapset ei ole koskaan olleet tarhassa,olen aina aamut heidän kanssaa, voin määrittää lomat ja työajat.Voin tarjota lapsilleni kokemuksia ja parhaat mahdolliset elämän laadut kaikilta saroilta.Nautin äitinä olosta,mutta nautin työn teosta.Nautin myös kun tienaan,niin että voin ostaa mitä tahdon,ilman hintalappuun tuijottelua,voin lomailla missä haluan ja vaihtaa auton kun haluan. Olen silti hyvä äiti,väitän jopa viettäväni lasteni kanssa enemmän aikaa kuin äiti joka 8-16 töissä.Minulla on toki mies,joka myös tekee uraa ja tienaa hyvin-mutta hänkin voi säädellä työajat mielensä mukaan ja jäädä kotiin kun haluaa.

Minä en ollut kotona 3vuotta kenenkään lapseni alku taipaleella, en kokenut olevani "kotiäiti".Mutta olen ÄITI täysillä ja rakastan lapsiani ja he ovat kaikkeni.Mutta ei se tarkoita sitä etten saisi olla ura-nainen, kouluttautua,vaimo..jne.

Nautitaan kukin omalla tavallamme äitiydestä ja hankitaan elämäämme ne elämisen mielekkyydet,jotka haluamme.Sillä mitään ei voi saada ellei asian eteen tee jotain.

Voimaa,naiset!Äitiys ei ole valinta.Äitiys on kokonaisvalataista,mutta se ei poista muita tarpeita naisesta!
 
En mä koe mikään uraäiti olevani, vaikka työssä käyvä / opiskeleva äiti olenkin - menin vieläpä töihin heti vanhempainvapaan jälkeen. Uraäiti kuulostaa sellaiselta, jolla ei ole aikaa lapselleen ollenkaan, vaan mielessä on pelkkä työ - ja näin ei ainakan omalla kohdallani ole, vaikka työKIN antaa minulle paljon. Töissä käymisestä / opiskelemisesta huolimatta koen olevani hyvä äiti lapselleni, parempi, kuin jos olisin toiminut itseäni vastaan ja jäänyt kotiin vuosikausiksi. Minä yksinkertaisesti kaipaan aikuisten seuraa ja älyllisiä haasteita niin paljon, että en koe olevani kokonainen ilman niitä. Se, miksi en suostu kokemaan syyllisyyttä valinnastani johtuu siitä, että

- työni on sellaista, ettei lapsen tarvitse olla aina pitkiä päiviä hoidossa
- pyhitän illat lapsen kanssa olemiselle; pakolliset kotityöt teen pojan nukkumaanmenon jälkeen (toki teen jotakin pojan hereillä ollessakin, mutta hänen ehdoillaan mennään illat)
- lapsella on isä, joka osallistuu myös hoitamiseen; kaikki lapseen liittyvät asiat eivät ole meillä minun vastuullani
- poika on alusta asti viihtynyt mainiosti hoidossa, kasvanut ja kehittynyt hienosti ja on perheen ulkopuolisen todistuksenkin mukaan tasapainoinen ja hyvinvoiva nuorimies; ei siis näytä millään muotoa kärsivän hoidossaolosta.

 
Tutkimukset osoittavat, että alle kolmivuotiaalle lapselle paras paikka on olla kotona. No, jokainen tekee mahdollisuuksiensa mukaan. Itse olen tehnyt lapseni kaksikymppisenä, ja opiskellut vasta myöhemmin. Nyt, yliopistotutkinto, ehkä sitten uraäitiys, mutta olen ollut kuitenkin seitsemän vuotta kotona elämäni tarkeimpien ihmisten kanssa. Eli ei se aina ole joko tai, valita voi halutessaan. Toisinaan se vaatii enemmän työtä, mutta valinnanmahdollisuus on lähes aina olemassa. Itse en jaksa kuunnella, miten naiset väittävät, että on pakko mennä töihin ja laittaa alle vuoden ikääinen päiväkotiin. Itse olen ollut opiskelija, kotiäiti minimiäitiysrahalla ja kotihoidontuella. Ehkä jonkun muun vinkkelistä se olisi ollut tilanne, jolloin olisi pakko mennä töihin, mutta minulle yksinkertainen ja turvallinen arki pienten lasten kanssa on ollut miljoona kertaa tärkeämpää kuin rahan tienaaminen silloin. Nyt, lasten ollessa isompia, kulut ovat kasvaneet ja he ovat luontaisesti irtautuneet äidistä. Minula on tarjota heille enemmän, rahaa on enemmän käytössä ja päivääkään en vaihtaisi pois niistä kaurapuuropäivistä, jotka yhdessä kitkuttelimme, heräilimme kiireettömästi, kävelimme puistoissa ja pyöräilimme, pelasimme ja legoilimme sadesäällä, kävimme kirpputoreilla, saunoimme ja luimme pitkiä satuja. Ei siihen kovia tuloja tarvita. Minulla on jopa ikävä niitä päiviä, jolloin kaikki olennainen oli käsien ulottuvilla.
 
No ihan siksi, että sun kertomus itsestäsi ei ainakaan minun mittapuulla täytä uraäidin kriteereitä. Työssäkäyvä äiti on eri asia kuin uraäiti. Uraäiti valitsee uransa ennenkaikkea, ei anna lapsille aikaansa vaan lapset on hoitajan kanssa tai päiväkodissa. Uraäiti tekee PITKÄÄ päivää ja uhraa perheensä uransa eteen.

Mä olen työssäkäyvä äiti ja niin on minusta ketjun aloittajakin. Ei iso palkka ja työssäkäynti automaattisesti tee ihmisestä uraohjusta vaan pirunmoisella organisointitaidolla tai helvetinmoisella tuurilla varustetun äidin, joka käy myös töissä.

Ja koska uraäiti ON yleensä huono äiti, jos ei ole valmis joustamaan lapsen/lasten eteen. Työssäkäyvän äidin mittapuulla työpaikka joustaa lasten vuoksi, uraäidin mittapuulla perhe joustaa työpaikan eteen. Tässä minusta se ero.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nisä:
Vai kaipaa Sörhis älyllisiä haasteita!
Ja illat pyhittää lapselle?

Minä ainakin istun tässä kashen lapseni harrastuksen katsomosa,jossa istun vielä tunnin.Ja samalla voi hyvin ottaa hieman "aikaa" ja pyöriä täällä...Tehokasta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja musta vieras:
Tutkimukset osoittavat, että alle kolmivuotiaalle lapselle paras paikka on olla kotona. No, jokainen tekee mahdollisuuksiensa mukaan. Itse olen tehnyt lapseni kaksikymppisenä, ja opiskellut vasta myöhemmin. Nyt, yliopistotutkinto, ehkä sitten uraäitiys, mutta olen ollut kuitenkin seitsemän vuotta kotona elämäni tarkeimpien ihmisten kanssa. Eli ei se aina ole joko tai, valita voi halutessaan. Toisinaan se vaatii enemmän työtä, mutta valinnanmahdollisuus on lähes aina olemassa. Itse en jaksa kuunnella, miten naiset väittävät, että on pakko mennä töihin ja laittaa alle vuoden ikääinen päiväkotiin. Itse olen ollut opiskelija, kotiäiti minimiäitiysrahalla ja kotihoidontuella. Ehkä jonkun muun vinkkelistä se olisi ollut tilanne, jolloin olisi pakko mennä töihin, mutta minulle yksinkertainen ja turvallinen arki pienten lasten kanssa on ollut miljoona kertaa tärkeämpää kuin rahan tienaaminen silloin. Nyt, lasten ollessa isompia, kulut ovat kasvaneet ja he ovat luontaisesti irtautuneet äidistä. Minula on tarjota heille enemmän, rahaa on enemmän käytössä ja päivääkään en vaihtaisi pois niistä kaurapuuropäivistä, jotka yhdessä kitkuttelimme, heräilimme kiireettömästi, kävelimme puistoissa ja pyöräilimme, pelasimme ja legoilimme sadesäällä, kävimme kirpputoreilla, saunoimme ja luimme pitkiä satuja. Ei siihen kovia tuloja tarvita. Minulla on jopa ikävä niitä päiviä, jolloin kaikki olennainen oli käsien ulottuvilla.

Kaikesta ei tartte tehdä valintoja.Mulla kolme lasta ;6v,7v j 11v.Lapset ollut kotona aina hoidossa,olen heitä uran teon ohella hoitanut,ihan kuin koko elämää.Olen ulkoistanut kotitöistä siivouksen,jotta sille,josta vähiten olen kiinnostunut, voi tehdä joku alansa ammattilainen.Olen aina mukana harrasteissa,vietämme pitkiä lomia koko perhe,olen aina aamulla kotona,kun lapset herää.Elämässä voi saada niin paljon,jos vain tekee ja haluaa.Ja jos energiansa oikein kohdistaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Anu:
Alkuperäinen kirjoittaja musta vieras:
Tutkimukset osoittavat, että alle kolmivuotiaalle lapselle paras paikka on olla kotona. No, jokainen tekee mahdollisuuksiensa mukaan. Itse olen tehnyt lapseni kaksikymppisenä, ja opiskellut vasta myöhemmin. Nyt, yliopistotutkinto, ehkä sitten uraäitiys, mutta olen ollut kuitenkin seitsemän vuotta kotona elämäni tarkeimpien ihmisten kanssa. Eli ei se aina ole joko tai, valita voi halutessaan. Toisinaan se vaatii enemmän työtä, mutta valinnanmahdollisuus on lähes aina olemassa. Itse en jaksa kuunnella, miten naiset väittävät, että on pakko mennä töihin ja laittaa alle vuoden ikääinen päiväkotiin. Itse olen ollut opiskelija, kotiäiti minimiäitiysrahalla ja kotihoidontuella. Ehkä jonkun muun vinkkelistä se olisi ollut tilanne, jolloin olisi pakko mennä töihin, mutta minulle yksinkertainen ja turvallinen arki pienten lasten kanssa on ollut miljoona kertaa tärkeämpää kuin rahan tienaaminen silloin. Nyt, lasten ollessa isompia, kulut ovat kasvaneet ja he ovat luontaisesti irtautuneet äidistä. Minula on tarjota heille enemmän, rahaa on enemmän käytössä ja päivääkään en vaihtaisi pois niistä kaurapuuropäivistä, jotka yhdessä kitkuttelimme, heräilimme kiireettömästi, kävelimme puistoissa ja pyöräilimme, pelasimme ja legoilimme sadesäällä, kävimme kirpputoreilla, saunoimme ja luimme pitkiä satuja. Ei siihen kovia tuloja tarvita. Minulla on jopa ikävä niitä päiviä, jolloin kaikki olennainen oli käsien ulottuvilla.

Kaikesta ei tartte tehdä valintoja.Mulla kolme lasta ;6v,7v j 11v.Lapset ollut kotona aina hoidossa,olen heitä uran teon ohella hoitanut,ihan kuin koko elämää.Olen ulkoistanut kotitöistä siivouksen,jotta sille,josta vähiten olen kiinnostunut, voi tehdä joku alansa ammattilainen.Olen aina mukana harrasteissa,vietämme pitkiä lomia koko perhe,olen aina aamulla kotona,kun lapset herää.Elämässä voi saada niin paljon,jos vain tekee ja haluaa.Ja jos energiansa oikein kohdistaa.

Mitä teet työksesi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
No ihan siksi, että sun kertomus itsestäsi ei ainakaan minun mittapuulla täytä uraäidin kriteereitä. Työssäkäyvä äiti on eri asia kuin uraäiti. Uraäiti valitsee uransa ennenkaikkea, ei anna lapsille aikaansa vaan lapset on hoitajan kanssa tai päiväkodissa. Uraäiti tekee PITKÄÄ päivää ja uhraa perheensä uransa eteen.

Mä olen työssäkäyvä äiti ja niin on minusta ketjun aloittajakin. Ei iso palkka ja työssäkäynti automaattisesti tee ihmisestä uraohjusta vaan pirunmoisella organisointitaidolla tai helvetinmoisella tuurilla varustetun äidin, joka käy myös töissä.

Ja koska uraäiti ON yleensä huono äiti, jos ei ole valmis joustamaan lapsen/lasten eteen. Työssäkäyvän äidin mittapuulla työpaikka joustaa lasten vuoksi, uraäidin mittapuulla perhe joustaa työpaikan eteen. Tässä minusta se ero.

Ehkäpä sitten noin. Kyllä minäkin olen pitkää päivää tehnyt urani eteen.Mutta onneksi olen vähä uninen ja voinut yöllä tehdä töitä.Olen paljon opiskellut,vienyt perheenikin maailmalle opintojen ja urani takia. Päivääkään en kadu.Tiedän että lapseni saa hyvän elämän.Ja olen onnellinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Anu:
Alkuperäinen kirjoittaja musta vieras:
Tutkimukset osoittavat, että alle kolmivuotiaalle lapselle paras paikka on olla kotona. No, jokainen tekee mahdollisuuksiensa mukaan. Itse olen tehnyt lapseni kaksikymppisenä, ja opiskellut vasta myöhemmin. Nyt, yliopistotutkinto, ehkä sitten uraäitiys, mutta olen ollut kuitenkin seitsemän vuotta kotona elämäni tarkeimpien ihmisten kanssa. Eli ei se aina ole joko tai, valita voi halutessaan. Toisinaan se vaatii enemmän työtä, mutta valinnanmahdollisuus on lähes aina olemassa. Itse en jaksa kuunnella, miten naiset väittävät, että on pakko mennä töihin ja laittaa alle vuoden ikääinen päiväkotiin. Itse olen ollut opiskelija, kotiäiti minimiäitiysrahalla ja kotihoidontuella. Ehkä jonkun muun vinkkelistä se olisi ollut tilanne, jolloin olisi pakko mennä töihin, mutta minulle yksinkertainen ja turvallinen arki pienten lasten kanssa on ollut miljoona kertaa tärkeämpää kuin rahan tienaaminen silloin. Nyt, lasten ollessa isompia, kulut ovat kasvaneet ja he ovat luontaisesti irtautuneet äidistä. Minula on tarjota heille enemmän, rahaa on enemmän käytössä ja päivääkään en vaihtaisi pois niistä kaurapuuropäivistä, jotka yhdessä kitkuttelimme, heräilimme kiireettömästi, kävelimme puistoissa ja pyöräilimme, pelasimme ja legoilimme sadesäällä, kävimme kirpputoreilla, saunoimme ja luimme pitkiä satuja. Ei siihen kovia tuloja tarvita. Minulla on jopa ikävä niitä päiviä, jolloin kaikki olennainen oli käsien ulottuvilla.

Kaikesta ei tartte tehdä valintoja.Mulla kolme lasta ;6v,7v j 11v.Lapset ollut kotona aina hoidossa,olen heitä uran teon ohella hoitanut,ihan kuin koko elämää.Olen ulkoistanut kotitöistä siivouksen,jotta sille,josta vähiten olen kiinnostunut, voi tehdä joku alansa ammattilainen.Olen aina mukana harrasteissa,vietämme pitkiä lomia koko perhe,olen aina aamulla kotona,kun lapset herää.Elämässä voi saada niin paljon,jos vain tekee ja haluaa.Ja jos energiansa oikein kohdistaa.

Mitä teet työksesi?

Tällä hetkellä olen yrittäjä.Teen nettikauppaa ja omistan kolme liikettä. Koulutukseltani olen jotain muuta....
 

Yhteistyössä