Miksi tämä ihminen tuhosi mun elämän?

[vierailija]

En koe että syy on kokonaan minun. Etenkin tuolloin olin pieni lapsi kun tein virheitä, alle teini-ikäinen. Yksi virheistäni oli se, että menin sanomaan että "olisin paljon parempi tyttöystävä tuolle" (parhaanystävän poikaystävä). Sitten tämä tyttö hankki minulle pahimman kyläpyörän maineen, vaikka en ollut edes harrastanut seksiä kenenkään kanssa, suudellut hänen poikaystävää tai kertonut hänen poikaystävälle tunteistani! Joten mitään vakavaa ei loppujenlopuksi tapahtunut.

Tämä ihminen kiusasi minua koko ylä-asteen ajan niin raa'asti käyttäen kaikki henkisen väkivallan muodot, että minulta meni terveys ja siitä lähtien olen ollut sosiaalisesta elämästä eristäytynyt ihmisraunio jo 12v ajan. Niin pahasti hän pisti minut pilalle, ei auttanut edes terapia.

Miksi ansaitsin tämän kun tiedän että minussa on paljon myös hyvää? Jotkut kehuu että en tuomitse helposti ja osaan tukea just oikealla tavalla (nettiystävät) eivät missään nimessä koe että olisin pahantahtoinen ja sen tiedän itsekkin että en ole, en ymmärrä vaan miksi sekoilin joskus. Nupissa vikaa?

Anyway, koen että tarpeeksi olisi ollut kostoa siinä että tämä ihminen olisi saanut kiusata minua 7-luokan ajan. Jos hän pystyisi tuntemaan miten paljon koin häpeää ja kipua niin tietäisi saaneensa kostonsa ja kaikenlisäksi muutin tavat parempaan.

Mä vihaan tuota harakkaa. En anna anteeksi koskaan

 

[viisikymppinen isoäiti]

sulla on tosi kova kokemus. mutta viha lisää vihaa ja katkeruus tuhoaa elämän. tiedän omasta kokemuksesta. kannattaa unohtaa tuollaiset ihmiset, vaikka ei anteeksi annakkaan. ja tehdä omasta elämästä mahdollisimman hyvää. ehkä myös muutto eripaikkakunnalle kiusaajasta auttaisi asiaa

 

[vierailija]

Eikä tämä ihminen kovasta elämästä tuskin tiedä todellisuudessa yhtään mitään. Kiusaamisen lisäksi kotona oli myös ongelmia. Olen 3-vuotiaana kokenut kuinka äiti uhkaa polttaa meidät saunaan, 8-vuotiaana nähnyt kun äiti itkee kädet veressä koska raivokohtauksessaan rikkoi välioven lasin, koko mun lapsuus oli sitä että äiti sai sekopäisiä raivokohtauksia jolloin huutaa ja kiljuu keskellä yötä, haukkuu isää, joskus lyö reikiä oviin ja seiniin jne

 

[vierailija]

Olethan hakenut apua?

 

[vierailija]

Olethan hakenut apua?

Hän sanoi että terapia ei auttanut.

 

[vierailija]

Jos mun elämä olisi mennyt niin kuin toivoin niin mun isä ois eronnut äidistä, myöhemmin olisin saanut äitipuolen jota pystyn katsomaan ylöspäin ja meillä olisi ollut tasapainoinen perhe-elämä, myöhemmin olisin saanut myös pikkuveljen tai pikkusiskon jota kohtaan olisin ollut erittäin huolehtivainen. Seurustelemaan ja meikkaamaan olisin alkanut vasta 13-vuotiaana ja olisin osannut paremmin tunnistaa ne pojat jotka oikeasti sopii minulle, eikä niin että seurustelen useiden kanssa enkä pidä yhtään taukoa kun hyppään parisuhteesta toiseen... Olisin ymmärtänyt että oikeasti kovat ihmiset ovat useimmiten rehellisiä, eivätkä puhu muista seläntakana pahaa ja ovat myös luotettavia! En olisi itsekkään kiusannut ketään. 15-vuotiaana olisin tutustunut elämäni mieheen joka oli minua 12 vuotta vanhempi, mies pääsisi eroon huumeista ja rikollisesta elämästä, parisuhteen olisimme aloittaneet kun olen 18v ja mies 30v. Puolen vuoden seurustelun jälkeen olisimme muuttaneet yhteen ja vuoden seurustelun jälkeen alkaneet yrittämään vauvaa. Raskausaikana menisimme naimisiin ja minusta tulee ensimmäisen kerran äiti 20v ja miehestä isä 32v. Toinen lapsi olisi syntynyt kun olen 23v ja mies 35v. Kun lapset ovat 6 ja 3-vuotiaat olisimme muuttaneet uuteen omakotitaloon ja minä palaan takaisin työelämään, olisin jo 16-vuotiaasta asti paiskinut ahkerasti töitä aluksi oppisopimuksella, olisin aloittanut kahvilassa ja nyt 26-vuotiaana haluaisin siirtyä tekemään tarjoilijan töitä ravintolaan. Niitä töitä paiskisin eläke-ikään asti paitsi jos vanhemmiten ilta painotteinen työ alkaa rasittamaan liikaa niin voisin siirtyä takaisin kahvilan puolelle töihin. Miehellä olisi myös töitä. Olisimme keskituloisia ja jokaisella perheenjäsenellä olisi hyvä terveys. Labradorinnoutajan ottaisimme tänä vuonna kun lapset 7v ja 4v.

Mitään näistä unelmista ei jäänyt käteen.

 

[vierailija]

Hän sanoi että terapia ei auttanut.

Sit täytyy vaihtaa terapeuttia.

 

[vierailija]

Siis kyllä terapiasta oli jonkin verran apua, mutta tilanne on nyt se 12 vuoden eristäytymisen jälkeen ja kun koen edelleen vihaa näin paljon ja olen herkkä tunneihminen niin en usko että tulen ikinä pääsemään näistä asioista täysin yli... Liikaa tapahtunut pahaa, enkä väitä olevani ainut kelle käy pahasti tässä elämässä mutta kuitenkin. Mulla on myös erittäin hyvä itsetuntemus ja tiedostan kyllä sen milloin olen LIIAN RIKKI. Se mitä minä olisin kaivannut niin aika päiviä sitten jo kunnollista välittämistä ja kiusaaminen ei olisi saanut kestää noin pitkään... Mutta kukaan ei välittänyt, ketään ei kiinnosta, tuhotaan vaan se Marianne kun se on niin paha ihminen, mitään hyvää ei voi sen ihmisen sisällä olla, hän ansaitsee kaiken tämän

 

[vierailija]

Jaahas, huono kausi taas

 

[vierailija]

Mitä sitten jos on huonompi kausi tai päivä?

 

[vierailija]

Mitä sitten jos on huonompi kausi tai päivä?

Ap kirjoittelee tänne aina välillä. Luultavasti huonoina kausina. Ihan hyvä että voi avautua, mutta katkeruus on näköjään pahentunut

 

[vierailija]

Minunminunminun

 

[vierailija]

Valkovuokkoja joutuu vielä odottamaan.

 

[Kissmett]

Löytyy myös itsehoitomenetelmiä, joilla voi auttaa itseään.

 

[vierailija]

Ap kirjoittelee tänne aina välillä. Luultavasti huonoina kausina. Ihan hyvä että voi avautua, mutta katkeruus on näköjään pahentunut

Niin minä kirjoittelen tänne aina välillä, hieno huomio. Mihin pyrit tällä kommentilla?

 

[vierailija]

Minä yritän auttaa itseäni koko ajan, en ole vielä täysin luovuttanut! Mun unelmana nyt siintää se että saisin 30-32v edes yhden lapsen.. olisin fyysisesti myös terve ja olis onnellinen parisuhde ja niitä hyviä ystäviä ja etten joutuis enää koskaan kokemaan kiusaamista. Mutta tähänkin varmasti joku toteaisi, että parempi kun et tuolla taustalla tee ikinä lapsia, että opi elämään senkin kivun kanssa ja hyväksy että et elämässä koskaan saavuta niitä suurimpia unelmiasi, että se juna oli ja meni! Hyväksy se että sulla ei riittänyt rahkeet, hyväksy se ettet onnistunut olemaan tarpeeksi kova kiusaamista vastaan ja selviämään siitä...

 

[vierailija]

Ap hanki itsellesi tai lainaa kirjastosta Dalailaman Onnellisuuden taito, Elämän opaskirja ja lue se ajatuksella. Voi vaikka löytyä avaimet onnellisuuteen.

 

[vierailija]

Niin minä kirjoittelen tänne aina välillä, hieno huomio. Mihin pyrit tällä kommentilla?

Sinua on täällä neuvottu ja tsempattu. Ja taas aloitetaan alusta. En tiedä toivotko erilaisia reaktioita mitä on näiden vuosien aikaan tullut, vai haluatko vain purkautua

 

[vierailija]

Minunminunminun

Niin minunkin elämä on arvokas.

 

[vierailija]

Sinua on täällä neuvottu ja tsempattu. Ja taas aloitetaan alusta. En tiedä toivotko erilaisia reaktioita mitä on näiden vuosien aikaan tullut, vai haluatko vain purkautua

Mä haluan vetää ihmisten reaktiot kurkusta alas kuin raa'an viinapaukun. Nähdä aina mitä ihmiset oikeasti ajattelee minusta sen perusteella että menneisyydessä olen puhunut paljon muista pahaa, ollut epäluotettava, "yrittänyt" parhaanystävän poikaystävää. Tuntuu että moni ajattelee että olen paha ihminen, ihan sama onko ikää ollut 11v vai 51v niin jos noin käyttäydyn niin kukaan ei usko että minussa voisi olla enää mitään hyvää, eikä anna armoa saatikka kysy miksi käyttäydyin näin tai että yrittäisi edes ymmärtää. Ketään ei kiinnosta olenko parantanut tavat vai ei, jos joku menneisyyden ihminen sattuu kohdalle niin varmasti saan jälleen huonoa kohtelua. Monet jopa oikeuttaa kiusaamisen jos olen käyttäytynyt noin. Se on semmoista sietämätöntä tuskaa, kun tuli tehtyä 11-12v jotain sellaista mitä ei ole halunnut toteuttaa enää vuosiin ja kun meni jo 7-luokalla oppi päähän että mitä olisi pitänyt tehdä toisin niin oli jo liian myöhäistä...

Mitä hyötyä näistä opeista siis loppujenlopuksi oli?

Ja ei tarvitse aloittaa alusta, eikä tarvii tsempata niiden keillä menee pinna kireälle. Haluan vaan ymmärtää miks ihmiset näkee minut niin hirveänä ihmisenä, miksi kukaan ei usko että sen hirveän kuoren alla vois olla aidosti myös jotain hyvää ja että oon oikeasti enimmäkseen aidosti empaattinen ja kiltti ihminen. Töppäsin vaan pahasti

 

[vierailija]

Mulla itsellä ei ole mitään muistikuvaa miten esim seiskaluokalla kukin käyttäytyi. Tuskin sinunkaan tekemisiä tai tekemättä jättämisiä muistele kuin sinä itse. Yritin pinnistellä muistia, enkö edes muista kaikkien meidän luokkalaisten nimiä

 

[vierailija]

Henkisesti voin kutsua itseäni parantuneeksi. Se otti yli 10 vuotta päästä siihen pisteeseen. Mutta välillä vanhat arvet kipuilee ja siksi tämä keskustelu. Halusin vuodattaa..

Saa nähdä parannunko koskaan fyysisistä sairauksista ja jos parannun ja jos alkaisin deittailemaan uudestaan miehiä niin siinäpä on selitettävää miksi 27-vuotias nätti nainen on nykypäivänä neitsyt! Se mies automaattisesti vaistoo että mussa on jotain vialla ja on jo vaikeaa sen takia päästä sänkyyn, saada tervettä parisuhdetta ja lasta

 

[vierailija]

Mulla itsellä ei ole mitään muistikuvaa miten esim seiskaluokalla kukin käyttäytyi. Tuskin sinunkaan tekemisiä tai tekemättä jättämisiä muistele kuin sinä itse. Yritin pinnistellä muistia, enkö edes muista kaikkien meidän luokkalaisten nimiä

Jos on trauma niin tasan tarkkaan muistat, kiusaamismuistot uppoaa helposti syvälle mieleen siis kiusatuilla. Kiusaajat senkun porskuttaa eteenpäin elämässään ja ne ketkä eivät olleet kumpaakaan, ei sitä silloin paljon muistele jos ei mitään traagista tapahtunut!

 

[vierailija]

Olen koulukiusattu siinä missä moni muukin ja sitten raiskauksen uhri 16-v. Jos olisin jäänyt miettimään asioita liikaa ns jäänyt lumeen makaamaan olisi koko elämäni jumittunut. Oppilaitokset ja ystävät vaihtuivat samoin asuinkunnat ja uudet tuulet sitä kautta jäivät taakse kaikki ikävät jutut. Tulevaisuuteen pystyy itse vaikuttamaan mutta ei enää menneisyyteen. Ohje tälle aplle ryhdy sivistämään itseäsi opiskelemalla niin ei tarvitse tyytyä siihen missä rima on alhaisin. Jos löytyy sisua ja perslihaksia opiskeluun niin muu oppiminen onnistuu kyllä. Anna itsellesi anteeksi perseilysi nuorena koska niitä tekee kaikki joskus ja nokka kohden uusia juttuja.

 

[vierailija]

Sekin on kummallista että mua on joskus verrattu erääseen julkisuudenhenkilöön josta puhutaan että hän on tosi vihattu, halpa käytös, puutteellinen hygienia, ex miehiään ja lemmikkejään kohtaan ollut väkivaltainen...

Niin minua kehdataan verrata tälläiseen ihmiseen kun en mielenterveysongelmien takia jaksanut huolehtia itsestäni ja kotini siisteydestä. Mua ei missään nimessä saa siitä huolimatta kirjoittaa kiinni henkilöön joka tekokynsillä raapii ex-miehensä naamaa ja rääkkää eläimiä! Mulla ei oo yhtäkään tuomiota väkivallasta, koska en ole väkivaltainen ihminen vaan kiltti ja hyvä ihminen enimmäkseen

Ja toisekseen, kerran yksi ihminen kehoitti mua hakemaan apua etten jää ihmisraunioksi koko loppuelämän ajaksi, mutta kuulemma jos olisin käyttäytynyt noin niin seuraukset olisivat olleet hänen kanssaan samanlaiset eli haluaa kiduttaa mua mutta silti kehoittaa hakemaan apua niistä kidutuksesta aiheutuneisiin traumoihin? Mikä järki?