En jaksanut lukea koko ketjua,
mutta itse anoreksian sairastaneena voin sanoa että olin säästöliekillä ja usein.
100-200 kcal päivässä (käytännössä yksi omena, pari palaa kurkkua ja tomaattia) ja 2-3 tuntia teholiikuntaa päälle eikä paino enää tippunut.
Ja kun painoa oli 180cm pitkänä 50kg niin jo puolen kilon pudotuskin oli isommilla kaloreillakin työn tuskan ja itkujen takana. Se kun ei enää lähde läskistä, vaan elintärkeistä elimistä ja lihaksista.
Tätä sadan kalorin "dieettiä" kun jatkoi tarpeeksi kauan paino jatkoi kyllä lopulta putoamistaan, mutta sydämen rytmihäiriöt, pyörtymiset ja joka paikkaan nukahtelu lopulta "pelästyttivät" nostamaan kalorit yli 1000 . Luojan kiitos, muuten en enää olisi varmasti hengissä.
On se fiksua kadehtia anorektikkoja ja ärsyyntyä siitä että he laihtuvat ja sinä et.
Olisit onnellinen että olet terve.
Anoreksia niinkun mikä tahansa syömishäiriö on sairaus, ja helvetillinen HENGENVAARALLINEN sellainen.
Se on vähän sama kun sanoisi että hitto kun nuo syöpäpotilaat laihtuu ja laihtuu vaan vaikkei liiku eikä mitään....
