MIKSI te jeesustelette kiusaamisesta, ettekö itse kiusaa

[klo]

koskaan ketään millään tavalla?

Olen seurannut kiusaamisesta kirjoittelua Hesarista. Miksi ihmiset yksinkertaistavat asioita?

Ensinnäkin, kiusaamiseksi on laajennettu jo nyt mm. selän takana puhuminen, se, ettei jotain kutsuta synttäreille, ikävät lempinimet ym.. Käsi sydämelle nyt aikuiset: haluatteko itse olla kaikkien kanssa kaveri? Jopa niiden, jotka ovat mielestänne omituisia, liian erilaisia? Miksi lasten pitäisi olla tästä poikkeus? Kutsutteko itse vaikka häihinne ne oudoimmatkin naapurit ja opiskelukaverit, tai työkaverit? Arvaan: ette. Juoruilettekos koskaan? Entä puhutteko pahaa selän takana? Arvaan: kyllä valtaosa. Miksi lapsilta odotetaan älytön määrä hyveitä, kun niitä aikuisillakaan harvoin on? Lapsilla ja nuorilla sentään empatiakyky on vielä kehityksessä, aikuiset varmaan myös ymmärtävät paremmin tekojensa seuraukset.

Mistähän lapset saavat mallin huonolle käytökselle ja kiusaamiselle? Kuinka monen käytöstapoja opettavan, empaattisen ja läsnäolevan perheen lapsesta tulee kiusaaja? Harvemmista. Kiusaamisen syy voi olla vaikkapa oma paha olo, ajattelemattomuus, pelko joutua itse kiusatuksi jne.. Turha kuitenkaan syyttää koulua, sillä perusta empatiakyvylle kehitetään kotona. Virheitä tekee kaikki, mutta systemaattisesti toisia kiusaava ei ole saanut kovin hyvää ja turvallista kasvatusta. Ja miettikääs, miten itse puhutte toisista ihmisistä? Kuuleeko lapsenne, kuinka arvostelette muita? Uskokaa pois, sieltä se arvomaailma alkaa näkyä ajan myötä. Jos haukutte vaikka ulkomaalaisia, odotelkaa vain sinne ya-ikään, niin lapsosenne on siellä aivan varmasti haukkumassa ulkomaalaissyntyisiä.

Kiusatun pitäisi aina saada tukea ja apua. Mutta mielestäni myös kiusaajien kotioloja pitäisi selvitellä. Palavereja, joissa on kaikki osapuolet mukana, pitäisi olla. Myös kiusaajan vanhemmat pitäisi pyytää "juttusille". Ainakin omassa koulussani kiusaajat eivät olleet mistään "hyvistä perheistä", vaan monilla oli mm. alkoholistivanhemmat.

Jokaisella pitää olla oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja kaikilla pitäisi olla turvallista mennä kouluun. Sydämeen sattuu kaikki ne kouluun menoa pelkäävät lapset, joita kiusataan. Mutta oikeasti, aikuisten pitäisi herätä. Samat ihmiset arvostelee jyrkästi muita, haukkuvat, eivät auta läheisiään jne. ja sitten jeesustelevat, miten lapset voi kiusata toisiaan. Jokaisen vanhemman pitäisi katsoa peiliin!!

 

[e]

Ei kiusaamisesta silti saa mitään normaalia tai hyväksyttävää käytöstä tehdä vaikka kaikki jossain vaiheessa elämäänsä väkisinkin pahaa puhuvat. Ja kyllä, minäkin varmasti. Peruskoulussa olin sekä kiusattu, että kiusaaja ja myös joskus kiusattua puolustin. En oo siis yhtään sen parempi ihminen mutta sitten kun mulla lapsia on niin aion niille opettaa empatiakykyä. Ei kaikista tarvi tykätä mutta ei tarvitse ääneen haukkuakkaan.

 

[vieras]

Missä selän takana puhuminen ja synttäreille kutsumatta jättäminen on pelkästään luokiteltu kiusaamiseksi?

Eri asioita ovat perättömien juttujen levittäminen tahallaan ja toisten käännyttäminen ihmistä vastaan. Samoin pienten lasten kohdalla on kyseenalaista kutsua koko luokka yhtä lukuunottamatta syntymäpäiville, mutta aikuisten keskuudessa sama pätee mielestäni, jos kaikki työkaverit kutsutaan juhliin yhtä lukuunottamatta. Vähän suhteellisuudentajua siis näihinkin.