Miksi toiset on niin "heikkoja", että heti eron jälkeen rynnätään uuteen suhteeseen?

Niin... itse olen eronnut vasta 1,5 kk sitten ja välillä ajattelen, että voi kun löytäisi jonkun uuden, mutta TIEDÄN että mun kannattaa nyt rauhassa olla yksin ja surea tämä ero. Mutta se syy, miksi kaipaan jo uutta suhdetta, on yksinäisyys. En halua olla yksin, mutta oon päättänyt, että opettelen sen yksinolon, ennenkun ketään huolin itselleni. Ja en usko, että jos jonkun nyt tapaisin, niin suhden kestäisi. Oon niin rikki erosta, että olisi väärin tätä uutta kohtaan aloittaa seurustelu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lentokala:
Alkuperäinen kirjoittaja fjonga:
se on se kuuluisa laastarisuhde ;)

Mutta mikäs laastarisuhteessa on vikana kunhan kaikki tietää vaan mistä on kyse?

Kunhan ei ruveta lapsia pykäämään ja muuttamaan heti saman katon alle. Sitä mä en ymmärrä- en hetken vertaa.

Ei siinä ole mitään vikaa, mutta harvemmin vaan molemmat osapuolet tietävät mistä on kyse. Harvemmin edes ne eronneet. Mulla on esimerkki tyttökaverista, jolle kävi juuri näin. Ja vaikka sille puhui mitä, ei se kuullut. Tuo uusi parisuhde sitten päätyi kumppanin väkivaltaisuuteen. Ja ikävä kyllä ystäväni loikkasi tästäkin suhteesta uuteen. Tulee paha mieli, kun ei kykene auttamaan, ja avaamaan toisen silmiä. Sen vain tajuaa, että ihmisten on tehtävä omat virheensä ihan itse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dd:
Ei ole käynyt mielessä, että joku jopa ihan oikeasti ihastuu/rakastuu hyvinkin pian eronsa jälkeen... ettäh, ei ne aina laastareita ole...

varmasti.

mutta suurin osa ihmisistä, joita miellän tälläisiksi riippuvaisiksi, yksinoloa pelkääviksi, noudattavat aina samaa kaavaa.

eron jälkeen max kaksi viikkoa, kun kiikarissa on uusi ihastus, viikon päästä puhutaan jo rakkaudesta ja vakuutellaan kuinka tämä on "niin erilaista kaikkiin aiempiin verrattuina". lisäksi tuntuu, ettei näille seurustelu tosiaan riitä, vaan heti pitää sitoutua joko muuttamalla yhteen tai tekemällä yhteisiä lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei osata / uskalleta olla yksin. Aika surullista toisaalta, varsinkin, jos vielä lapsia suhdesotkujen kiemuroissa.

tää on totta.

oikeesti ällöttävää, mitähän ne lapsetkin ajattelee..mä ainakin muistan miltä tuntu kun yh isälläni vaihtui akat kuukauden välein ja kaikki ne oli mulle äitejä.. :$ mä olen nyt relun vuoden ollut sinkkuna ja en edes haaveile ukosta..tai toki haaveilen mutta en tuu toteuttamaan sitä piiitkään aikaan. Ei kiitos, näin on hemmetin hyvä :D
 
No jaa mun ystävä löysi 6 päivää eronsa jälkeen uuden miehen. Ja nyt he 4 vuoden jälkeen ovat naimisissa ja odottavat toista lasta :) Et hyvä vain et löysi sielunkummaninsa.
 
en tiedä.
itse erosin exästä ja siitä pari viikkoa etiäpäin tapasin nykyisen mieheni jonka kanssa sitte edettiin vauhdilla ja nyt kohta takana 7 yhteistä vuotta ja kaks lasta ( exän kanssa ei ollu lapsia mulla eikä miehelläkään ole ennestään.. ) .
sen vaan tajus ja ties kun sen toisen siinä kohtas, että tässäpä se on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AavikonNorsu:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei osata / uskalleta olla yksin. Aika surullista toisaalta, varsinkin, jos vielä lapsia suhdesotkujen kiemuroissa.

tää on totta.

oikeesti ällöttävää, mitähän ne lapsetkin ajattelee..mä ainakin muistan miltä tuntu kun yh isälläni vaihtui akat kuukauden välein ja kaikki ne oli mulle äitejä.. :$ mä olen nyt relun vuoden ollut sinkkuna ja en edes haaveile ukosta..tai toki haaveilen mutta en tuu toteuttamaan sitä piiitkään aikaan. Ei kiitos, näin on hemmetin hyvä :D

mä yritän kyllä kaikkeni, että sellaista ei tarviis lasten nähdä :( mulla on mies, tai no sellainen "läheisyyttä antava kaveri", mutta kumpikaan ei halua seurustella eikä mulle tulis mieleenkään tavata häntä kuin silloin kun mulla on ns "lapsivapaata". sit joskus jos jonkun esittelen lapsille niin haluan sen olevan sitten jo pidemmän seurustelun jälkeen.

ja mä kyllä ymmärrän jos oikein palavasti rakastuu piankin eron jälkeen. erotkin on niin erilaisia. itsellä oli hirmuinen läheisyyden kaipuu heti eron jälkeen, ennekuin edes kunnolla sisäistin, että olen edes eronnut. jotenkin on vaan vaikea uskoa, että vuosikausian yhdessäolon jälkeen ero olisi läpikäyty muutamassa viikossa tai kuussakaan. ero on kuitenkin aika iso asia.
 
Moni käsittelee sitä vanhaa suhdetta ihan tosissaan sinä aikana kun asutaan vielä yhdessä, mutta ei sitä ulkopuolisille kerrota. Suhde voi olla jo reilusti kuollut ja kuopattu siinä vaiheessa kun erikseen muutetaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja AavikonNorsu:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei osata / uskalleta olla yksin. Aika surullista toisaalta, varsinkin, jos vielä lapsia suhdesotkujen kiemuroissa.

tää on totta.

oikeesti ällöttävää, mitähän ne lapsetkin ajattelee..mä ainakin muistan miltä tuntu kun yh isälläni vaihtui akat kuukauden välein ja kaikki ne oli mulle äitejä.. :$ mä olen nyt relun vuoden ollut sinkkuna ja en edes haaveile ukosta..tai toki haaveilen mutta en tuu toteuttamaan sitä piiitkään aikaan. Ei kiitos, näin on hemmetin hyvä :D

mä yritän kyllä kaikkeni, että sellaista ei tarviis lasten nähdä :( mulla on mies, tai no sellainen "läheisyyttä antava kaveri", mutta kumpikaan ei halua seurustella eikä mulle tulis mieleenkään tavata häntä kuin silloin kun mulla on ns "lapsivapaata". sit joskus jos jonkun esittelen lapsille niin haluan sen olevan sitten jo pidemmän seurustelun jälkeen.

ja mä kyllä ymmärrän jos oikein palavasti rakastuu piankin eron jälkeen. erotkin on niin erilaisia. itsellä oli hirmuinen läheisyyden kaipuu heti eron jälkeen, ennekuin edes kunnolla sisäistin, että olen edes eronnut. jotenkin on vaan vaikea uskoa, että vuosikausian yhdessäolon jälkeen ero olisi läpikäyty muutamassa viikossa tai kuussakaan. ero on kuitenkin aika iso asia.

on mullakin mieskavereita..mut siis ihan vaan kavereita, eksän kans ihan hyvät välit. ja musta tuntuu etten kaipaa just nyt ketään , en uskalla, en halua. Eikä mulla ole mikään kiiren. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hankey:
Moni käsittelee sitä vanhaa suhdetta ihan tosissaan sinä aikana kun asutaan vielä yhdessä, mutta ei sitä ulkopuolisille kerrota. Suhde voi olla jo reilusti kuollut ja kuopattu siinä vaiheessa kun erikseen muutetaan.

eikö se ole kuitenkin ihan eriasia käsitellä eroa vielä yhdessä ollessa kuin sitten ihan oikeasti yksin? tai mistäs minä tiedän.. kuvittelisin vaan.
 
Minä en kans voi oikein ymmärtää näitä jotka eivät kärsi olla hetkeäkään yksin vaan aina täytyy olla se joku siinä vierellä. Mulla yks tuttu joka ei ole ollut yksin hetkeäkään siitä lähtien kun alkoi seurustelemaan joskus 15-16 kesäsenä. Aina on vaihtanut kumppania lennosta ts on ollut uusi kumppani katsottuna kun on vasta eronnut edellisestä. Nyt kun itse erosin niin oli mullekkin heti seuralaista "etsimässä"
 
Alkuperäinen kirjoittaja AavikonNorsu:
on mullakin mieskavereita..mut siis ihan vaan kavereita, eksän kans ihan hyvät välit. ja musta tuntuu etten kaipaa just nyt ketään , en uskalla, en halua. Eikä mulla ole mikään kiiren. =)

en mäkään ekaan pariin vuoteen uskaltanut ja nyt kolmen vuoden yksinolon jälkeen oon vasta kunnolla alkanut nauttia yksinolosta ja sen tuomasta vapaudesta. mä nautin nyt rauhassa sellaisesta vapaasta läheisyydestä :D
 
En ymmärrä en... meidän erosta on 3kk ja exällä on uus muija ollut heti alusta asti. Tai alkoi se niiden peli jo meidän suhteen aikana. Ja saman ikäinen on meidän kuopus... 3kk. Mä en vois kuvitellakaan mitään ukkoo huusholliini ottavani vielä piiiiiiitkiin aikoihin kun edellisestä paskasta on vasta päästy. Ei todellakaan kelpaa ton jälkeen ihan kuka vaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja AavikonNorsu:
on mullakin mieskavereita..mut siis ihan vaan kavereita, eksän kans ihan hyvät välit. ja musta tuntuu etten kaipaa just nyt ketään , en uskalla, en halua. Eikä mulla ole mikään kiiren. =)

en mäkään ekaan pariin vuoteen uskaltanut ja nyt kolmen vuoden yksinolon jälkeen oon vasta kunnolla alkanut nauttia yksinolosta ja sen tuomasta vapaudesta. mä nautin nyt rauhassa sellaisesta vapaasta läheisyydestä :D

no..äläs nyt..mä oon nauttinut tästä vapaudesta jo erosta lähtien :D
 
No kun hullaannuin, suorastaan rakastuin heti ja palavasti. Tai no, enhän mä ehtinyt edes entistä jättää lopullisesti ennen uuden sisäänajoa. Seuraavana päivänä vasta.

Nyt 8 vuotta naimisissa ja edelleen iloinen, onnellinen ja ennen kaikkea kiitollinen siitä että olin niin "heikko" että lennossa vaihdoin :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja AavikonNorsu:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja AavikonNorsu:
on mullakin mieskavereita..mut siis ihan vaan kavereita, eksän kans ihan hyvät välit. ja musta tuntuu etten kaipaa just nyt ketään , en uskalla, en halua. Eikä mulla ole mikään kiiren. =)

en mäkään ekaan pariin vuoteen uskaltanut ja nyt kolmen vuoden yksinolon jälkeen oon vasta kunnolla alkanut nauttia yksinolosta ja sen tuomasta vapaudesta. mä nautin nyt rauhassa sellaisesta vapaasta läheisyydestä :D

no..äläs nyt..mä oon nauttinut tästä vapaudesta jo erosta lähtien :D

mä en. mulle oli oikeasti tosi vaikeaa olla alussa yksin.. silloin mä tuntinkin suurimman tarpeen löytää joku uusi äkkiä rinnalle, mutta tiesin kyllä etten olis sellaiseen edes valmis. jo pelkästään se, että tajusi mitä oli tapahtunut vei useamman kuukauden. mut nyt.. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lentokala:
Alkuperäinen kirjoittaja fjonga:
se on se kuuluisa laastarisuhde ;)

Mutta mikäs laastarisuhteessa on vikana kunhan kaikki tietää vaan mistä on kyse?

Kunhan ei ruveta lapsia pykäämään ja muuttamaan heti saman katon alle. Sitä mä en ymmärrä- en hetken vertaa.

mistä kohti mä sanon et siinä ois jotain vikaa ku hyökkäät päälle niinku oisin kussu sun sieraimiin :headwall:

oma vika jos et tiiä mikä on laastarisuhde.
 

Yhteistyössä