Miksi tuota Tapio Suomisen suhdetta kauhistellaan?

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26885536]Harvoin menee niin että tunteet vain loppuvat ja ehditään jopa erota yhteisymmärryksessä ennen kuin jompi kumpi ihastuu tai rakastuu uudelleen.

Ideaalitilanne ehkä mutta ei kyllä mikään peruskäytöstapa.[/QUOTE]

Oletkohan vähän yksinkertainen?

Kyse on todellakin alkeellisista käytöstavoista. Ei tarvitse erota ja alkaa odottamaan josko löytyisi uusi rakkaus, vaan jos haluaa alkaa suhteeseen jonkun toisen kanssa, niin ENSIN lopetetaan asiallisesti se oikea suhde. Eikä näin, että kuksautellaan sitä salarakasta ja muutetaan yhteen, ja sitten kerrotaan vaimolle kun hän on ensin lukenut asiasta Seiskasta.

Mutta joo. Siinä voi toki käydä niin harmillisesti että sitä uutta valittua ei kiinnostakaan. Se on sitten voi voi. Siksi varmaan aikuiset, normaalit ja älykkäät ihmiset miettivätkin ensin onko se joku pimatsu sittenkään sen arvoinen että hyvä suhde kannattaa heittää pois. Ja no ne muut juoksevat sitten loppuikänsä aina vain nuorempien naikkosten pimpan perässä.

 

[Akaatti]

[QUOTE="vieras";26886336]Oletkohan vähän yksinkertainen?

Kyse on todellakin alkeellisista käytöstavoista. Ei tarvitse erota ja alkaa odottamaan josko löytyisi uusi rakkaus, vaan jos haluaa alkaa suhteeseen jonkun toisen kanssa, niin ENSIN lopetetaan asiallisesti se oikea suhde. Eikä näin, että kuksautellaan sitä salarakasta ja muutetaan yhteen, ja sitten kerrotaan vaimolle kun hän on ensin lukenut asiasta Seiskasta.

Mutta joo. Siinä voi toki käydä niin harmillisesti että sitä uutta valittua ei kiinnostakaan. Se on sitten voi voi. Siksi varmaan aikuiset, normaalit ja älykkäät ihmiset miettivätkin ensin onko se joku pimatsu sittenkään sen arvoinen että hyvä suhde kannattaa heittää pois. Ja no ne muut juoksevat sitten loppuikänsä aina vain nuorempien naikkosten pimpan perässä.[/QUOTE]

Eihän tuosta suhteesta ole missään Seiskassa lukenut ennen vaimon tietoa. Lehtiinhän tuo juttu tuli sen jälkeen, kun Suomisten avioerohakemus oli toimitettu käräjäoikeuteen. Avioerohakemukset ovat julkisia ja kuka tahansa saa ne tiedot sieltä.

 

[Scarlett O Harava]

[QUOTE="vieras";26886246]Määrittele suhteen aloittaminen.[/QUOTE]

Ei mitää viestittelyjä, tapaamisia tms. toisen kans jos kerran ollaan viä toisen kans naimisis, avoliitos tai yleensäkää parisuhtees. Eikä varsikaa seksiä, ei edes suutelua tms. Se on pettämistä.

Mä pidän jo kaipaus- ja seksiviestejä pettämisenä enkä enää toista kertaa katto sellaasta läpi sormien vaan se on samantien kengänkuva perseeseen sellaaselle kusipäälle. Varsinki jos mies pokkana viä väittää ettei oo tehny mitää väärää vaikka on jääny kiinni viestittelystä. Yks paskahousu teki tuota, mutta onneks oon päässy siitä tyypistä eroon.

 

[Akaatti]

Luin nuo Akaatin viestit toistamiseen läpi, ja en nyt ymmärrä, mistä Scarlett nyt vänkää. Mielestäni Akaattikaan ei ole pettämistä puolustanut vaan sitä, että jos rakastuu toiseen, ei sille tunteelle mitään voi. Tosin tarkennan Akaatti vielä: mitä tarkoitat sillä, että voi alkaa uuden suhteen kun edellinenkin suhde on vielä olemassa? Siis sitä avioeron harkinta-aikaako?

Siis voi aloittaa mielestäni suhteen naimisissa ollessaankin. Monihan juuri niin tekeekin, kerrotaan puolisolle, että on löydetty uusi nainen/mies ja aloitetaan uusi suhde. Avioero tulee vasta myöhemmin voimaan, mahdollisesti hakemuksen jättämisessäkin kestää aikansa.

 

[Ultramariini]

En tiedä, kuka on Tapio Suominen, enkä jaksa lukea koko ketjua saadakseni sitä selville.

Avioliittokaan ei voi sitoa kahta ihmistä yhteen siten, että se sitoisi tunteet sellaisiksi että toisiin ei voi rakastua.
Mutta joillekin avioliitto on niin vahva sitoumus, että he eivät eroaisi tunteistaan huolimatta.

En puhu nyt itsestäni, enkä tiedä onko järkevää vastata ketjuun, jota ei edes jaksa lukea,
Mutta jos se siinä aviopuolisossa, jonka puoliso rakastuu toiseen, herättää mustasukkiasuutta, katkeruuta ja jopa vihaa.. en pitäisi niitä tunteita ainoastaan sairaanloisina. Tosin niiden yli pitäisi toki päästä.

Mutta minusta olisi aika outoa, jos se että puoliso rakastuu toiseen, ei herättäisi minkäänlaisia tunteita.

 

[rietas]

Siis voi aloittaa mielestäni suhteen naimisissa ollessaankin. Monihan juuri niin tekeekin, kerrotaan puolisolle, että on löydetty uusi nainen/mies ja aloitetaan uusi suhde. Avioero tulee vasta myöhemmin voimaan, mahdollisesti hakemuksen jättämisessäkin kestää aikansa.

Mutta siis sinustakin(ko?) ensin kerrotaan kumppanille eroaikeet ja vasta sitten edetään sen uuden kanssa ns. seurusteluun ja seksiin?

 

[18 yhteistä vuotta]

[QUOTE="vieras";26886336]Siksi varmaan aikuiset, normaalit ja älykkäät ihmiset miettivätkin ensin onko se joku pimatsu sittenkään sen arvoinen että hyvä suhde kannattaa heittää pois.[/QUOTE]

Voiko suhde olla hyvä, jos siihen mahtuu väliin kolmas osapuoli? Mun mielestä ei.

 

[chorizo]

Mieltä ei siis saa muuttaa. On se sitten kumma juttu, että vähintään joka toinen avioliitto päättyy eroon. Te olette juuri sitä mieltä, ettei ihminen saa rakastua toiseen ihmiseen, koska on avioliitossa.

Enkä ole mikään trolli.

Joo, me ollaan sitä mieltä että avioliittoon ja aviopuolisoon sitoudutaan 100%, eikä siinä jää tilaa toisiin rakastumisiin. Jos jostain syystä tulisi jokin ihastuminen, puolison syvä kunnioitus estäisi asiaa etenemästä sen pitemmälle. Kunnioituksen puute on varmaan monella syy sitten törkeään käyttäytymiseen puolisoaan kohtaan. Muistahan vielä että vaikka puolet liitoista päättyy eroon niin puolet niistä kestää :saint:

No, jos et oo trolli ni...

 

["vieras"]

Jos jo lähtökohtaisesti ajattelee, että avioliiton ei ole tarkoituskaan kestää kuin määräajan, ei kannata naimisiin edes mennä. Se kestävyyshän tavallaan on sen avioliiton idea! Ainakin siis solmimisvaiheessa tulisi olla usko kestämiseen olemassa ja erota ei pitäisi muuta kuin hyvin painavista syistä.

 

[Akaatti]

Joo, me ollaan sitä mieltä että avioliittoon ja aviopuolisoon sitoudutaan 100%, eikä siinä jää tilaa toisiin rakastumisiin. Jos jostain syystä tulisi jokin ihastuminen, puolison syvä kunnioitus estäisi asiaa etenemästä sen pitemmälle. Kunnioituksen puute on varmaan monella syy sitten törkeään käyttäytymiseen puolisoaan kohtaan. Muistahan vielä että vaikka puolet liitoista päättyy eroon niin puolet niistä kestää :saint:

No, jos et oo trolli ni...

Olet siis sitä mieltä, että ihmiset eivät voi koskaan muuttua ja puolison kanssa on oltava loppuun asti vaikka tapahtuisi mitä.

 

[Akaatti]

[QUOTE="vieras";26886772]Jos jo lähtökohtaisesti ajattelee, että avioliiton ei ole tarkoituskaan kestää kuin määräajan, ei kannata naimisiin edes mennä. Se kestävyyshän tavallaan on sen avioliiton idea! Ainakin siis solmimisvaiheessa tulisi olla usko kestämiseen olemassa ja erota ei pitäisi muuta kuin hyvin painavista syistä.[/QUOTE]

Mielestäni avioliitto on toistaiseksi voimassa oleva sopimus. Ei kannata olla koskaan liian varma, että avioiitto kestää. Aina voi vaikka mitä tapahtua eikä tarvitse olla mistään pettämisestä edes kysymys, puolison mieli voi esimerkiksi sairastua.

 

[Ultramariini]

Mielestäni avioliitto on toistaiseksi voimassa oleva sopimus. Ei kannata olla koskaan liian varma, että avioiitto kestää. Aina voi vaikka mitä tapahtua eikä tarvitse olla mistään pettämisestä edes kysymys, puolison mieli voi esimerkiksi sairastua.

tuo kirjoittamasi on kyllä totta. Edelleenkään en jaksa lukea ketjua, mutta kiinnitin vaan huomioni sanoihin sairaanloinen mustasukkaisuus. En väitä, että sanoit niin, mutta onko sinusta jotenkin sairaanloista mustasukkaisuutta, jos se puoliso, jonka puoliso on toiseen rakastunut, tuntee mustasukkaisuutta... ja katkeruutta?Eivätkö ne ole melko normaaleja tunteita.

( tosin niistä olisi itsensä kannalta toki suotavaa jollain tasolla päästä ajan kanssa yli)

 

[Akaatti]

tuo kirjoittamasi on kyllä totta. Edelleenkään en jaksa lukea ketjua, mutta kiinnitin vaan huomioni sanoihin sairaanloinen mustasukkaisuus. En väitä, että sanoit niin, mutta onko sinusta jotenkin sairaanloista mustasukkaisuutta, jos se puoliso, jonka puoliso on toiseen rakastunut, tuntee mustasukkaisuutta... ja katkeruutta?Eivätkö ne ole melko normaaleja tunteita.

( tosin niistä olisi itsensä kannalta toki suotavaa jollain tasolla päästä ajan kanssa yli)

Siis sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on silloin kyse jos ei hyväksy sitä, että puoliso haluaa erota ja kuvittelee, ettei puolisolle ole oikeutta rakastua toiseen ihmiseen.

 

[Mörköäiti]

Mikä sä oot määrittelemään miten iso merkitys kenelleki on avioliitolla? Jos sä et usko avioliittoon, niin ei se tarkoota, että muidenki pitääs olla uskomatta. Eiköhän jokaanen saa tehdä kuten haluaa ja jokaanen pari tietää itte mikä merkitys sillä avioliitolla on heille. Se kuulu peen vertaa muille sen liiton merkitys.

Täytyy kyllä sanoa, että Akaatti oli ihan oikeassa. Eihän hän sanonutkaan, etteikö avioliitolla olisi "kenellekään" merkitystä, vaan että MONILLE sillä ei ole enää "niin merkittävää merkitystä kuin aiemmin". Ihan tottahan tuo on.

(En ole vielä lukenut koko ketjua, joten sori jos tuli nyt toistoa jonkun toiseen vietiin.)

 

[chorizo]

Olet siis sitä mieltä, että ihmiset eivät voi koskaan muuttua ja puolison kanssa on oltava loppuun asti vaikka tapahtuisi mitä.

Joo just näinhän mä sanoin :hug:

Hyvät yöt vaan sullekki

 

[Ultramariini]

Siis sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on silloin kyse jos ei hyväksy sitä, että puoliso haluaa erota ja kuvittelee, ettei puolisolle ole oikeutta rakastua toiseen ihmiseen.

Itse ajattelen,että toista ei voi väkisin sitoa itseensä ja jos toinen on mennäkseen, menköön. Mutta se ei takaa sitä, ettenkö tunnetasolla kuitenkin myllertäisi vaikka minkälaisissa myrskyissä. Minusta ei ole sairaanloista tuntea mustasukkaisuutta, jos saa eroilmoituksen iskuna vasten kasvojaan. Minusta se, että tuntee mustasukkaisuutta, kuullessaan puolisonsa rakastuneen toiseen, on aivan normaalia.Mutta jos ero jokatapauksessa tulee, olisi siitä tunteesta yritettävä kasvaa jollainlailla irti.

Vaikka avioliitto on vahva sitoumus, itse en ole siinä siten, että ajattelisin että olisi täysin mahdotonta jommankumman meistä joskus rakastua toiseen. ja erota.

 

[da]

Kyllähän hän erosi tuon uuden suhteen myötä.

Uusi suhde oli jatkunut jo pitkään. Uuusi naisystävä jäi omalle puolisolleen kiinni pettämisestä jo toukokuussa, Suominen erosi vaimostaan elokuussa...Kyllä musta olisi saanut erota ensin ja alkaa sitten vasta uuden suhteen.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";26886772]Jos jo lähtökohtaisesti ajattelee, että avioliiton ei ole tarkoituskaan kestää kuin määräajan, ei kannata naimisiin edes mennä. Se kestävyyshän tavallaan on sen avioliiton idea! Ainakin siis solmimisvaiheessa tulisi olla usko kestämiseen olemassa ja erota ei pitäisi muuta kuin hyvin painavista syistä.[/QUOTE]

Hmm, tekstisi avainsana on tuo TAVALLAAN. Joo, tavallaan kestävyys on avioliiton idea. Mutta ihan oikeasti avioliiton idea on olla kahden ihmisen välinen juridinen sopimus, joka kattaa nykyisin lähinnä omaisuuteen, elatusvelvollisuuteen ja joihin etuuksiin liittyviä asioita. Akaatti on ihan oikeassa siinä, että juridisesti avioliitto on toistaiseksi voimassa oleva sopimus.

Toki jokainen voi halutessaan ladata avioliitolle mitä tahansa merkityksiä vain haluaa, mutta virallisesti ja yhteiskunnallisesti avioliittoinstituuio tarkoittaa yllämainittuja asioita.

 

[dfewfew]

No tottahan toki jokainen saa rakastua, mutta jos meinaa rakastettunsa kanssa aloittaa suhteen, niin eikös olisi fiksumpaa puolisolle kertoa ensin. Ja jos ei syystä tai toisesta pysty tätä infoo pitämään, niin kannattaako uuteen suhteeseen edes panostaa.

Näen tän infon ikään kuin happotestinä...

 

[astrolabe]

En ole naimisissa. Minulle avioliitto ei merkitse mitään. Itse en tarvitse toisen suvun sukunimeä, en ole rahan perässä, joten avioliitto ei ole minulle tärkeä. En ole koskaan ymmärtänyt avioliiton tarkoitusta, kun elämä tuskin paremmaksi tai huonommaksi sen myötä muuttuisi.

Monelle avioliitto on vain päivä prinsessana -kokemus, halutaan saada hienot hääjuhlat.

Jep, jep.

Minulle avioliitto on yhteisen elämän jakamista.

 

[Akaatti]

Jep, jep.

Minulle avioliitto on yhteisen elämän jakamista.

Eikö elämän voi jakaa ilman avioliittoakin? Millä tavalla se paperinpalanen auttaa siinä jakamisessa?

 

[astrolabe]

Eikö elämän voi jakaa ilman avioliittoakin? Millä tavalla se paperinpalanen auttaa siinä jakamisessa?

Ei sil paperilla arvoa olekaan, vaan sillä sosiaalisella traditiolla, jonka perusteella meiät katsotaan samaksi perheeksi niin yhteiskunnan kuin lain silminkin. Tunne, jonka monet varmasti saavuttavat avoliitossakin, mutta itselleni avioliitto on se reitti. Tekee asioista huomattavasti helpompia noin byrokratian tasolla ja tuo myös turvaa, kun yhdessä ollaksemme olemme molemmat tehneet suuria muutoksia elämässä.

Jos historiaa tutkailee niin kirjallinen todistus avioliitosta on ollut olemassa verrattain lyhyen ajan, kun taas avioliitto eri riitteineen löytyy todella monesta kulttuurista. Monet suuret ajattelivat ovat laveasti kirjoittaneet/puhuneet avioliitosta, esim. Kungfutse. Ei se ole minulle pelkkä paperi. Selkeästikään paperin takia avioituminen onkin turhaa, enkä voi moista suositella, jos motivaatio on pelkässä vihkitodistuksessa.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

En lukenut kuin ekan sivun, mutta mä olen tätä mieltä:

Avioliitto ei ole mikään pyhä. Se on kahden ihmisen välinen sopimus. On miljoona eri syytä, miksi tätä sopimusta joku rikkoo. Ihmisellä on 1 elämä. Pitäisikö se elää kärvistellen, kun vaihtoehtona voi olla onnellinen elämä toisen kanssa? Joskus se oikea ei ollutkaan se oikea, vaan sellaisen tapaa vasta myöhemmin. Tai elämänarvot, tavoitteet ovat loitonneet kauaksi toisistaan. Ei ole aikaa, ei halua, ei tahtoa, ei rakkautta, ei kunnioitusta. Mutta kun ollaan nyt kerran erehtynyt tahtonsa sanomaan, niin eihän siitä passaa erota?!

Eihän täällä kukaan ole edelleenkään väittänyt etteikö saisi erota. Tottakai tuossa tilanteessa tuleekin erota jos ei ole aikaa, ei halua, ei tahtoa, ei rakkautta, ei kunnioitusta. Mutta miksi siinä huonossa suhteessa on pitänyt olla siihen asti että löytää jonkun toisen, miksi ihmeessä ei ole erottu jo aiemmin, jos on ihan selvää että mitään rakkautta tai muutakaan ei ole?

En viitsi vängätä tästä tämän enempää kun tuntuu että jotenkin puhutaan eri asioista. Erota voi aina, mutta kyllä lähtökohtana (avioliitolle, avoliitolle) pitäisi olla sen suhteen kestävyys, etenkin siinä vaiheessa kun lapsia aletaan tehdä.

Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että mitään tunteita ei ole olemassa, jos väittää että olisi ok tulla petetyksi ja jätetyksi pitkän suhteen jälkeen. Samaa mieltä Scarletin ja muutamaan muun kanssa siinä, että tästä aiheesta puuttuu Akaatilta kokemus etkä oikein osaa asettautua siihen asemaan miltä se oikeasti tuntuisi.

 

["vieras"]

Eihän täällä kukaan ole edelleenkään väittänyt etteikö saisi erota. Tottakai tuossa tilanteessa tuleekin erota jos ei ole aikaa, ei halua, ei tahtoa, ei rakkautta, ei kunnioitusta. Mutta miksi siinä huonossa suhteessa on pitänyt olla siihen asti että löytää jonkun toisen, miksi ihmeessä ei ole erottu jo aiemmin, jos on ihan selvää että mitään rakkautta tai muutakaan ei ole?

En viitsi vängätä tästä tämän enempää kun tuntuu että jotenkin puhutaan eri asioista. Erota voi aina, mutta kyllä lähtökohtana (avioliitolle, avoliitolle) pitäisi olla sen suhteen kestävyys, etenkin siinä vaiheessa kun lapsia aletaan tehdä.

Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että mitään tunteita ei ole olemassa, jos väittää että olisi ok tulla petetyksi ja jätetyksi pitkän suhteen jälkeen. Samaa mieltä Scarletin ja muutamaan muun kanssa siinä, että tästä aiheesta puuttuu Akaatilta kokemus etkä oikein osaa asettautua siihen asemaan miltä se oikeasti tuntuisi.

Juuri näin.

 

["vieras"]

Siis sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on silloin kyse jos ei hyväksy sitä, että puoliso haluaa erota ja kuvittelee, ettei puolisolle ole oikeutta rakastua toiseen ihmiseen.

Sairaalloista mustasukkaisuutta on se, että puoliso ei salli toisen juttelevan töissä vastakkaista sukupuolta olevalle työkaverilleen vaan tenttaa, mitä ja missä toinen jutellut, syyttää siitä, että ruokatunnilla on paneskeltu siivouskomerossa, kieltää työ- ja kurssimatkat, tutkii puolison puhelimen säännöllisesti, ei päästä puolisoaan yksin edes kauppaan, ei salli toisen tavata ystäviään tai käydä edes vanhempien luona jne.

Älä käytä termejä, joita et ymmärrä.