Miksi unohtaminen on niin hirvittävän vaikeaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kettu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kettu"

Vieras
Varsinkin näin vuoden vaihteessa tulee mieleen kaikkia vanhoja juttuja, joita ei edes pitäisi enää ajatella.

Miten sais huijattua itseänsä niin että muistais vain ne hyvät jutut, ne jotka haluaakin muistaa? Miksi mielee kuitenkin tuntuu hiipivän vain kaikki huonot jutut, joita ei todellakaan halua muistaa? Sitten rupeaa masentamaan ja tuntuu ettei pysty tekemään mitään, ja tuo tekemättömyys vain antaa tilaa oikein velloa niissä mustissa ajatuksissa.
 
Lisäks saa oikein taistella itsensä kanssa ettei vedä muita mukaan rypemään... Yritän parhaillaan olla ottamatta yhteyttä yhteen henkilöön, koska seuraukset olis liian arvaamattomat. Itse saisin siitä kyllä tyydytystä, mutta kun se voisi vaikuttaa muihinkin.
 
[QUOTE="kettu";29394567]Lisäks saa oikein taistella itsensä kanssa ettei vedä muita mukaan rypemään... Yritän parhaillaan olla ottamatta yhteyttä yhteen henkilöön, koska seuraukset olis liian arvaamattomat. Itse saisin siitä kyllä tyydytystä, mutta kun se voisi vaikuttaa muihinkin.[/QUOTE]

Anteeksi uteliaisuuteni, mutta kerro ihmeessä lisää. ;)

Tutultahan tuo kyllä kuulostaa. On ihan normaalia, että välillä tekee tai sanoo tyhmiä, mutta jotenkin niitä on vaikea unohtaa, varsinkin jos ovat noloja kämmejä. Niitä sitten jälki-hävetessä tulee kätevästi mieleen kaikki muutkin elämän huonot kokemukset ja ikävät muistot ja itsesäälisoppa onkin valmis...
 
Anteeksi uteliaisuuteni, mutta kerro ihmeessä lisää. ;)

Tutultahan tuo kyllä kuulostaa. On ihan normaalia, että välillä tekee tai sanoo tyhmiä, mutta jotenkin niitä on vaikea unohtaa, varsinkin jos ovat noloja kämmejä. Niitä sitten jälki-hävetessä tulee kätevästi mieleen kaikki muutkin elämän huonot kokemukset ja ikävät muistot ja itsesäälisoppa onkin valmis...

Parisuhdesotkun kolmas osapuoli on se johon mua niin kutkuttais ottaa yhteyttä. Ihan vain saadakseni sen tyydytyksen siitä että hänkin joutuis muistelemaan varsinkin kun hän oli ns. "hävinnyt" osapuoli. Mutta kun hän tuskin olis ihan "hiljaa" ja tuskin vastais mulle mitään vaan valittais just sille henkilölle kenelle mä en niin haluais tapahtuvan...
 
[QUOTE="kettu";29394702]Parisuhdesotkun kolmas osapuoli on se johon mua niin kutkuttais ottaa yhteyttä. Ihan vain saadakseni sen tyydytyksen siitä että hänkin joutuis muistelemaan varsinkin kun hän oli ns. "hävinnyt" osapuoli. Mutta kun hän tuskin olis ihan "hiljaa" ja tuskin vastais mulle mitään vaan valittais just sille henkilölle kenelle mä en niin haluais tapahtuvan...[/QUOTE]

Äh, tuollaset on inhoja. :|
 
Minun neuvoni on systemaattisesti työntää nuo ajatukset pois.
Mitä sinä siitä hyödyt? Miksi ihmeessä haluat kaivella vanhoja kun voit jatkaa elämää ja unohtaa murheet ja ikävät ihmiset? Miksi antaisit jonkun tuollaisen pilata elämääsi yhtään enempää? Kasvot kohti tulevaa ja hautaa tuollaiset ajatukset :)
Keskity niihin joilla oikeasti on merkitystä.
 
Minun neuvoni on systemaattisesti työntää nuo ajatukset pois.
Mitä sinä siitä hyödyt? Miksi ihmeessä haluat kaivella vanhoja kun voit jatkaa elämää ja unohtaa murheet ja ikävät ihmiset? Miksi antaisit jonkun tuollaisen pilata elämääsi yhtään enempää? Kasvot kohti tulevaa ja hautaa tuollaiset ajatukset :)
Keskity niihin joilla oikeasti on merkitystä.

Tuo neuvo ei ainakaan omalla kohdallani toimi käytännössä. En pysty tahdonvoimalla siirtämään ajatuksia pois mielestä, päinvastoin. Kun ajattelee, että asiaa x ei saa ajatella, niin juuri sitähän sitä ajattelee.
 
Kuulostaa, että vanha neuvo "hanki itsellesi elämä" sopisi tähän tilanteeseen. Sulla on liikaa aikaa tuolle vanhijen asioiden vatkaamiselle.

Eitkö sä muka itse koskaan ole mokannut mitään, tehnyt mitään huonosti? Onks se sit kiva, kun joku niitä jaksaa vatkata ja vuodesta toiseen?

Älä jaksa olla negatiivinen ja rypeä menneissä tyhmissä jutuissa. Jos joku ihminen on vain tehnyt kaikkea ikävää sulle, niin jätä ko. Ihminen taaksesi kokonaan. Jos joku ihminen on ollut sekä thmä rttä kiva, niin mitä jos miettisit enemmänkin kaikkea sitä hyvää.
 
Miehesi siis petti sinua, mutta annoit hänelle anteeksi ja päätitte jatkaa yhdessa? Oletko kuitenkaan oikeasti antanut anteeksi, jos asia kummittelee mielessäsi vieläkin?
 

Yhteistyössä