S
surullinen
Vieras
Kylläpä tuntui taas kurjalta omien puolesta
Olimme kokoontuneet koko porukka sunnuntaipäivän kunniaksi meille päivälliselle. Isovanhemmat paapoivat vain sisareni pienempiä lapsia ja kehuivat heitä. Omat lapsemme eivät saaneet osakseen juurikaan huomioo, vaikka isovanhemmat varta vasten meille tulivat ja lapset heitä kovasti odottivat :'( Ei, pienemmät veivät taas kaiken huomion ja ihailun...
Joo, meidän lapset ovat jo isompia, vilkkaampia, keksivät enemmän kaikkea omatoimisesti ("pahojaankin"), eivät enää tule syliin jne mutta kyllä hekin isovanhempien huomioo kaipaavat!!!!! Nyt tulee ruma sana, mutta voihan VITTU!! (anteeksi, mutta olen aika raivona)
Tulee aika, ettei nuokaan pikkuiset ole enää niitä pieniä, kilttejä ja lutuisia joita voi vain sylitellä ja paapoa. Aika, jolloin hekin uhmaavat sääntöjä, kiukuttelevat eivätkä tule enää syliin.
Vai onko niin, että minun lapseni eivät olekaan yhtä arvokkaita, ovathan he tulleet ihan luonnostaan eikä vuosien yritysten jälkeen...
Siinäkö se lapsen arvokkuuden mittari onkin?! 
Joo, meidän lapset ovat jo isompia, vilkkaampia, keksivät enemmän kaikkea omatoimisesti ("pahojaankin"), eivät enää tule syliin jne mutta kyllä hekin isovanhempien huomioo kaipaavat!!!!! Nyt tulee ruma sana, mutta voihan VITTU!! (anteeksi, mutta olen aika raivona)
Tulee aika, ettei nuokaan pikkuiset ole enää niitä pieniä, kilttejä ja lutuisia joita voi vain sylitellä ja paapoa. Aika, jolloin hekin uhmaavat sääntöjä, kiukuttelevat eivätkä tule enää syliin.
Vai onko niin, että minun lapseni eivät olekaan yhtä arvokkaita, ovathan he tulleet ihan luonnostaan eikä vuosien yritysten jälkeen...