Miksi valitatte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Koti-isä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"Koti-isä"

Vieras
En voi kuin nauttia olostaan kun on saanut lasten (3) kanssa olla taas kotona ja laittaa vaimon kaiken valmiiksi. Miksi te naiset aina valitatte että kotona on muka raskasta tai tylsää? Mekin kävimme kaupassakin ja laitoimme ruuan valmiiksi että oli mukava tulla vaimon töistä 10 tuntisen työpäivän jälkeen kotiin. Mikä parasta tämä ihanuus jatkuu vaan huomenna.
 
en kyllä valita. Nautin ajasta, kun saan olla kotona lapsen kanssa. Ja teen vielä mielelläni kaikki kotityötkin. Miehen ei tarvitse juuri koskaan kotitöitä tehdä, mitä nyt joskus töistä tullessa kaupasta joutuu jotakin hakea tai lampun vaihtaa...
 
No, ehkä se ihanuus piileekin juuri siinä, ettei se sulla kestä 24/7 viittä vuotta :) Ei vais, on mustakin ihanaa olla lasten kanssa kotona, 10 vuotta putkeen oon ollu kotiäitinä enkä koskaan ole valittanut että olis raskasta saati tylsää! Sairaana on kyllä kurjaa, mut sillon mennään siitä missä aita on matalin (lounaaksi muroja, yms) ja yövalvomiset rasittaa mutta en sentään niistäkään ole pahemmin joutunut kärsimään. Lapset vaan on niin ihania :heart: varsinkin kun ne nukkuu ;) :D
 
niin..onhan noita ihania päiviäki tietysti! Mut sitä ei oikeen vielä yhden päivän perusteella voi sanoa millasta on olla lasten kanssa kotona kokoajan. Ja ihmiset on erilaisia..eri tilanteita jne. mut kiva et teillä meni hyvin :)
 
kaiken maailman sovinistimajurit ne vaan täällä huutelee.. menisit häkkiisi.
Naiset kuulkaas kestää vaikka mitä. Miehet on aina niin saakelin sairaita pikku flunssassakin, mutta mitä tekee nainen, hoitaa siinä kuumeessaan ne kipeät lapsetkin, ja tekee miehelle kotiin ruuat sun muut. Että haistakaa kuulkaas sanonko mikä..
Väitän että 90% miehistä ei kestäis esim kolmea vuotta kotona lapsen kanssa.
 
[QUOTE="nyt harmaana";22814705]kaiken maailman sovinistimajurit ne vaan täällä huutelee.. menisit häkkiisi.
Naiset kuulkaas kestää vaikka mitä. Miehet on aina niin saakelin sairaita pikku flunssassakin, mutta mitä tekee nainen, hoitaa siinä kuumeessaan ne kipeät lapsetkin, ja tekee miehelle kotiin ruuat sun muut. Että haistakaa kuulkaas sanonko mikä..
Väitän että 90% miehistä ei kestäis esim kolmea vuotta kotona lapsen kanssa.[/QUOTE]

Valvaligeenithän sua taas riivaa :popcorn:
 
Porvoossahan asutte eikös juu? Ensinnäkin, miten niin TAAS? Eli et ole vielä kauaa tuota ihanuutta eläny, kun vielä lasket näitä onnistuneita päiviä ylpeänä?

Ja jos olet oikeasti ylpeä aikaansaannoksistasi, niin ymmärrät myös että ne johtuvat siitä, että olet niin pätevä hommassa. Sitten ymmärrät myös, että pätevyys ei jakaudu tasan, ja me kömpelöt pösilöt kompastellaan mitenkuten päivästä seuraavaan. Meitä on varmasti kotiäiteinä suhteessa enemmän kuin koti-isinä, koska lahjattomallekin hengettärelle käy herkästi niin että kotoa itsensä löytää juutuksissa. Kotiäitejä on niin paljon, että useimmat niistä eivät voi olla kovinkaan lahjakkaita työssään. Lisää yhtälöön hullu tai herra tai peräti karannut mies joka ei ymmärrettävästi oikein arvosta työtämme etenkin kun sen tulokset eivät ole kummoiset siitä huolimatta että olen päivän huhkinut parhaalla asenteellani, lisää mukaan suru kadotetusta urasta ja kerro koko roska epämääräisellä mutta pirun pitkällä luvulla yhtä surkeita päiviä, niin joko mitenkään ymmärrät, mitä me valitetaan?
 
[QUOTE="nyt harmaana";22814705]Naiset kuulkaas kestää vaikka mitä. Miehet on aina niin saakelin sairaita pikku flunssassakin, mutta mitä tekee nainen, hoitaa siinä kuumeessaan ne kipeät lapsetkin, ja tekee miehelle kotiin ruuat sun muut. Että haistakaa kuulkaas sanonko mikä..
Väitän että 90% miehistä ei kestäis esim kolmea vuotta kotona lapsen kanssa.[/QUOTE]

Mä oon NIIIN samaa mieltä tuosta sairastelusta!! :D Kummallista on myös se, että jos mies on sairaana niin akan pitää kaikki tehdä ja paapoa, mut jos akka on sairas niin akan pitää siltiki kaikki tehä... :D
 
Kai se on vähän ihmisestäkin kiinni? Esim. minun mies ei jaksaisi jäädä kotiin lasten kanssa, kokee sen paljon rankemmaksi kuin töissä käymisen. Minulle taas lasten kanssa oleminen on helpompaa ja saan paljon enemmän aikaiseksi kotitöitä lasten hoidon ohella (mies taas saa juuri ja juuri ruuan laitettua).

Ja on todellakin eri juttu olla kotona muutamia päiviä/viikkoja kuin vuosi(a).
 
Täällä nämä geeniarvonnassa hävinneet naissukupuolen vähemmän älykkäät ja epäviehättävät yksilöt yrittävät päteä Internetissä, ei siinä mitään uutta ole. Kun ei onnistumisen tunnetta ja itsetehostusta mistään muusta onnistuta hankkimaan niin mollataan miehiä jossain keskustelufoorumilla. Näiden typerien näppäimistösotureiden olisi syytä pysytellä hellojensa ja pesukoneidensa ääressä koska mihinkään muuhun heistä ei taatusti ole.
 
Ex-mieheni oli kotona reilun puoli vuotta (ei tietysti mitään usean vuoden rinnalla ja tiesi, että oli hyvä työ, mihin palata ). Viihtyi, pärjäsi hyvin, hoiti lapset (kaksi pientä ) mainiosti, siivosi ja teki ruuat. Nykyisestä miehestäni siihen ei olisi - ei viikkoa kauempaa. Kai se on henkilöstä, elämäntilanteesta lapsista, lasten määrästä ja terveydentilasta ja sosiaalisesta verkostosta ym. Ym. kiinni enemmän kuin sukupuolesta.
 
[QUOTE="Vieras";22815258]Ex-mieheni oli kotona reilun puoli vuotta (ei tietysti mitään usean vuoden rinnalla ja tiesi, että oli hyvä työ, mihin palata ). Viihtyi, pärjäsi hyvin, hoiti lapset (kaksi pientä ) mainiosti, siivosi ja teki ruuat. Nykyisestä miehestäni siihen ei olisi - ei viikkoa kauempaa. Kai se on henkilöstä, elämäntilanteesta lapsista, lasten määrästä ja terveydentilasta ja sosiaalisesta verkostosta ym. Ym. kiinni enemmän kuin sukupuolesta.[/QUOTE]

Hahahahahahaaa! Ja hyvän päästit menemään. :laugh: :laugh:
 
Mä nautin kotona olostani nyt. Kun olin 4vuotta putkeen ollut kotona enkä käynyt koskaan missään niin vähemmästäkin päähajoaa. Olin tossa syksyllä töissä ja pääsin "pois" kotoa välillä. Nyt taas kotona ja voi tätä ihanuutta. Taas jaksaa ja vaikka etsinkin töitä kokoajan, nautin joka sekunnista mitä saan kotona lasteni kanssa olla :heart:

Ja tuo koskaan missään tarkoitti lähinnä sitä, että kun viihteelle pääsi 4krt vuodessa siinä mun käymiset. Surkeeta olla yksinäinen, mut se rooli mulle on näköjään tässä elämässä määrätty. Kaupassa toki kävin, mutta en kavereiden kanssa kahvilla tai missään shoppailemassa. Ennen töihin pääsyä pääasiassa itkin ja raivosin ja valitin surkeaa elämääni, mutta onneksi nyt on asiat ihan hyvin taas :)
 

Yhteistyössä