Miksi vauva huutaa koko ajan isänsä kanssa ollessaan? :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Meillä on 5kk ikäinen tyttö, joka on syntymästään saakka ollut hyvin temperamenttinen ja kärsi myös koliikista ensimmäiset 3kk.
Nyt tyttö on kuitenkin rauhoittunut niin, että minä pystyn jo jopa istuskelemaan pöydän ääressä vauva sylissä, eikä häntä tarvitse koko aikaa kantaa.

Ongelma on kuitenkin se, että jostain syystä tyttö huutaa isänsä hoidossa kuin hinaaja. Esim. eilen isä piti tyttöä vajaan puoli tuntia kun tein ruokaa, ja tyttö huusi koko ajan suoraa huutoa pää punaisena. Missä voi olla syy tähän? Täytyy sanoa, että välillä isä on vähän laiska viihdyttämään tyttöä, esim. vain makaisi sohvalla vauvan kanssa, ja tottahan vauva siitä hermostuu. Mutta esim. eilen isä yritti parhaansa mukaan viihdyttää vauvaa, mikään ei auttanut. Saman tien kun minä otin vauvan syliin, hän rauhoittui. Mies ei kauheasti hoida vauvaa, aina hän ei huuda isän hoidossa mutta hyvin usein kumminkin.

Onko mitään tehtävissä? Tilanne on inhottava, koska ei viitsisi huudattaa vauvaa, mutta olisi minustakin ihan kiva saada joskus pieni tauko vauvan kanssa touhuamisesta.
 
Voiko tän ikänen jo vierastaa? Isä ei kyllä tosiaan pahemmin hoida vauvaa... Mutta vauva esim. mummonsa hoidossa on ihan tyytyväinen. Vai voiko 5kk ikäinen jo muistaa, että kun isän huomiin joutuu, niin toinen vaan makuuttaa sohvalla, joten huutaa ns. varuiksi? Tosi harmillinen tilanne.. :(
 
Tilanne on tuttu. Meillä oli esikoisen kanssa samanlaista, ja turhan kauan. Olin temperamenttisen koliikkivauvan kanssa pitkälti kahdestaan kotona miehen opiskellessa ja tehdessä lopputyötään, ja mies muistaa edelleen kauhulla mm. ensimmäisen kerran kun jäi kahdeksi tunniksi pojan kanssa kahdestaan minun mennessä elokuviin... Tai yhden illan, kun läksin tyttöjen saunailtaan... Meillä vauva ei huolinut edes tuttipulloa vaan alkoi oksentamaan oitis kun häntä yritti ruokkia pullolla.

Meillä siinä kävi niin, että minä taivuin ja kuljin vauvan kanssa hyvin uskollisesti hänen elämänsä ensimmäiset 10 kuukautta. Mutta seuraavan kanssa oltiin jo varhain viisaita, (no, oli helpompi olla: miehen koulu takana, ei koliikkia etc.) ja hän tottui olemaan isänsä kanssa hyvin varhain.

Voimia vaativan vauvan kanssa.

Piika-äiti
 
"Kiva" kuulla, että jollain muullakin on ollut tällaista. Onhan kai vauvanne kumminkin jossain iässä alkanut viihtyä isänsä kanssa myös? Kauhukuvitelmissani mies ei koskaan tule lapsen kanssa toimeen...
 
Meillä ei kokemusta noin varhaisesta isän karsastuksesta, mut molemmille lapsilleni tullut tässä 9-10kk iässä kauhee eroahdistus ja silloin konttaavat miun perässä ja itkevät koko ajan. Isä ei kelpaa samalla tavalla. Tosi rasittavaa.
 
meidän 2kk vauvakin vierastaa vieraita ja outoja kasvoja ja syliä.
ainoa mikä auttaa niin vauvan pitää olla enempi isän kanssa niin tottuu. mutta kannattaa ehkä aloittaa minuuteista eikä antaa vauvan huutaa tuntia turvattomuuttaan. jos muu ei auta niin kun vähän kasvaa niin oppii olemaan myös isän kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
"Kiva" kuulla, että jollain muullakin on ollut tällaista. Onhan kai vauvanne kumminkin jossain iässä alkanut viihtyä isänsä kanssa myös? Kauhukuvitelmissani mies ei koskaan tule lapsen kanssa toimeen...

Totta kai vauva ja isä oppivat olemaan yhdessä! Kun aloitin opiskeluni pojan ollessa 14 kk hänen isänsä jäi hänen kanssa kaksin päiviksi, ja nokkamukin ja kiinteän ruuan kanssa heillä meni oikein hyvin, poika oli tyytyväinen ja samoin isä.

On totta, että esikoisemme on edelleen tietyllä tavalla "äidin poika", mutta se on ehkä myös temperamentti kysymys. Minkäänlaista merkille pantavaa etäisyyttä tai vierautta isän kanssa hänellä ei ole ensimmäisen vajaan vuoden jälkeen ollut.

Itse ajattelen, että niiden koliikkiöiden tanssituntien aikana vauva oppi liian tiukasti yhdistämään perusturvallisuuden minuun, ja rintoihini, jotka olivat hänen ravinnonlähde. Jos olisin aina edes silloin tällöin tuikannut pojan alusta asti isälleen yöksi kannettavaksi, niin tilanne olisi voinut olla toinen.

Piika-äiti
 
minun lapseni ei vielä 2v kelpuuttanut kuin minun sylin ja tätin sylin. isää tosin näki kerran kuussa hetken! ja täti leikki ja kantoi sylissä joka viikko. oon vähän sitä mieltä että isien pitäisi olla alusta asti mukana ihan yhtälailla.

eikä se vahingoita vauvaa jos itkee esim.isän sylissä..mut mä uskon että sillä miten isä on lapsen kanssa on suuri merkitys sille miten lapsi suhtautuu vauvaan.

mulla lapsi näkee yhtä paljon omaa isäänsä ja minun isää(eli pappaansa) ja pappa jos tulee käymään lapsi vaan vilkuttaa mulle jos lähden johonkin tai jos oon paikalla niin ei huomaakkaan mua.

mut jos on kyse lapsen omasta isästä lapsi huutaa ei, jos sanon et isi tulee.

-ainoa ero on että oma isäni on vauvasta asti jutellu lapselle,leikkinyt sen kanssa mutta lapsen oma isä suhtautuu ihan toisin,kesti pitkään ennenku sanoi edes moi(lapsen piti oppia eka puhuu)
 
tietty varautuneisuus on säilynyt koko elämän isään lapsilla... isä ei osaa oikein olla lasten kanssa...vanhin on nyt 7 ja nuorin 3... eivät he isää pelkää tai mitään..nytkin lähtivät ilomielin isän mukana katsomaan isoisoäitiään, eikä puhettakaan että oisivat kotiin jääneet, eli kyllä se helpottaa, mutta isän pitää kyllä jotenkin tulla asiassa vastaan =)
 
Olisin vielä kysynyt, kun Nallekarhuäiti kirjoitti, että vauvan kannattaisi antaa olla isän kanssa aluksi vain muutamia minuutteja kerrallaan, eikä tuntia huudattaa. Voiko vauvalle muka tulla traumoja siitä, jos on isän sylissä pidempiä aikoja kerrallaan? En tarkoita nyt tosiaan tuntikaupalla huudatusta, mutta pitäisihän minunkin päästä esim. suihkuun ja ruuan laitto yms. ovat meikäläisen hommia.. Anteeksi tyhmä kysymys... mutta jäi mietityttämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Olisin vielä kysynyt, kun Nallekarhuäiti kirjoitti, että vauvan kannattaisi antaa olla isän kanssa aluksi vain muutamia minuutteja kerrallaan, eikä tuntia huudattaa. Voiko vauvalle muka tulla traumoja siitä, jos on isän sylissä pidempiä aikoja kerrallaan? En tarkoita nyt tosiaan tuntikaupalla huudatusta, mutta pitäisihän minunkin päästä esim. suihkuun ja ruuan laitto yms. ovat meikäläisen hommia.. Anteeksi tyhmä kysymys... mutta jäi mietityttämään.

en minä pahaa tarkoittanut :ashamed:
ajattelin vain ehdottaa että jos siitä ois apua.
siis tarkoitin just sitä että suihkun ajan,saunassa käynnin,ruuanlaiton ajan yms juttujen kanssa olisi isän kanssa ja sitten pidentäs sitä aikaa että esim vauva jää isän kanssa jos menet vaikka kaverille,lenkille tai kauppaan.
että vauva pikku hiljaa oppis olemaan myös isän kanssa koska se oma aika on tärkeätä äidillekkin.
en minä usko että huutamisesta mitään traumojakaan jää vaan olisi tärkeää että vauva oppisi olemaan isän kanssa ettei koko ajan huutaisi eikä sulla olisi hirveää tunnetta koko ajan miten ne vauva ja isä pärjäävät kun olet vaikka kyläilemässä yksin jossain.
 

Yhteistyössä