Miksi yli kolmevuotiaan paikka on päiväkodissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pohdiskelija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pohdiskelija

Vieras
Aina väännetään kättä siitä, onko lapsen hyvä olla päiväkodissa alle kolmevuotiaana. Ei keskitytä nyt siihen ollenkaan. Mua kiinnostaa se, miksi niin monen mielestä kolmevuotias lapsi tarvitsee päiväkotia? Nyt voisi jättää kaikki erikoistapaukset keskustelusta pois (syrjäseutu, jossa ei ole yhtään lapsia omien lisäksi; erityislapset; päihdevanhemmat; masentuneet vanhemmat...).

Tuntuu, että niin monessa keskustelussa puhutaan siitä, kuinka yli kolmevuotias tarvitsee virikkeitä enemmän kuin äiti pystyy tarjoamaan. Mutta eikö muka perhekerot riitä? Eikö vanhemmat voi opettaa saksien käyttöä (tämänkin nähnyt joskus perusteena)? Eikö vanhemmat voi viedä lasta ulos, jossa näkee pihapiirin/asuinalueen muita lapsia?

Välillä tuntuu, että monella äidillä ei riitä usko omiin kykyihin, vaikka niitä kaikilla varmasti on. Kuvitellaan, että päiväkodissa on jotenkin mahtavasti hienoja virikkeitä jne.. En usko, että yli kolmevuotias tarvitsee mitään muuta kuin jonkin verran ikätoverien seuraa ja vapaata leikkiä höystettynä vähän askartelulla jne. muulla spesiaalilla aikuisen järjestämällä ohjelmalla silloin tällöin. Ja tietty sitä ulkoilua.

Tämän ketjun idea ei siis missään nimessä ollut kritisoida hoidossa olevien lasten vanhempia, vaan lähinnä mietin, miksi niin monen mielestä päiväkoti on yli kolmevuotiaalle parempi paikka kuin koti?
 
[QUOTE="niin";24933556]eiköhän kyse ole enemmänkin siitä, että useimmilla ei ole mahdollista jäädä kotiin sen jälkeen kun kotihoidontuki loppuu.[/QUOTE]

Itse asiassa en siis tarkoittanut näitä tapauksia. Selitin vähän huonosti. Niin monessa piha- ja nettikeskustelussa vaan tulee esille se, kuinka monet vanhemmat pitävät itsestään selvyytenä sitä, että yli kolmevuotias kannattaa laittaa jo päiväkotiin oppimaan kaikenlaista, vaikka siis jompikumpi vanhempi olisi kotona.
 
Kovin usein tuota 3 vuotta pidetään jokinlaisena vedenjakajana lapsen sosiaalisessa kehityksessä. Eli tarvitsee niitä oman ikäisiään kavereita. Mutta jos niitä kerran on pihapiirissä, niin miksi ei voisi olla kotona. Eskari-iässä sitten viimeistään päästään totuttelemaan isompaan porukkaan kerralla ja harjoittelemaan kouluvalmiuksia.
 
Tietysti jo itse on kotona, niin ilman muuta lapsikin. Mutta muuten, kyllä tuon ikäisen pitää oppia jo olemaan muiden lasten kanssa ja myös hetkittäin ilman omia vanhempiakin, ettei lapsesta tule sellaista äidin tai isän lahkeessa roikkujaa, joka ei uskalla tehdä mitään ilman vanhempiaan.
 
Koska ajatellaan, että töihin on palattava kun hoitovapaat loppuu.
Mulla on 3v ja 4v pojat, joista on seuraa toisilleen. en oo sellainen äiti, joka
menee perhekerhoihin notkuun. en osaa, enkä halua.
esikoinen (jo koulussa) kävi srk kerhossa 2xvko kun olin poikien kanssa kotona.
kun meni esikouluun niin siirtyi myös pväkotiin. siihen asti oli kotona kerhon lisäksi.
kyllä sen huomas että ei osannu ryhmä yms. juttuja niin hyvin kun ne jotka oli ollut jo päiväkodissa.
en mä sano, että ihan 3v lähtien kannattaa laittaa päivähoitoon,
mutta ennen eskari ikää kyllä.

mun pojat oli tarkalleen ottaen 2v6kk ja 3v 6kk kun meni päiväkotiin. on siellä 12pvä kuusta ja se on
kyllä tehnyt niille ihan hyvää. on oppineet vähän muidenkin seuraan kun toistensa, oleen ryhmässä
ja kaikkee mahdollista. puheen kehityskin eteni hurjaa vauhtia.
nyt ne on ollut vuoden hoidossa ja kyllä se oli ihan oikee ratkasu mun mennä töihin.
ja jos en ois mennyt, niin oisin laittanu pojat päivähoitoon molemmat ennen vanhemman eskarivuotta.
 
[QUOTE="vieras";24933621]Tietysti jo itse on kotona, niin ilman muuta lapsikin. Mutta muuten, kyllä tuon ikäisen pitää oppia jo olemaan muiden lasten kanssa ja myös hetkittäin ilman omia vanhempiakin, ettei lapsesta tule sellaista äidin tai isän lahkeessa roikkujaa, joka ei uskalla tehdä mitään ilman vanhempiaan.[/QUOTE]

Tää oli ihan hyvä pointti, että lapsi oppisi olemaan jonkin verran ilman omia vanhempiaan. Toki jos mahdollista, niin saman voi tehdä myös isovanhempien avustuksella.

Ehkä eniten minua on kummeksuttanut tosiaan se, että päiväkodeissa uskotaan annettavan jotenkin todella paljon virikkeellisempää kasvatusta kuin mitä kotona voi antaa.
 
Jos vanhemmalla on rahkeet järjestää silloin tällöin leikkikavereita, jaksaa itse lasten kanssa puuhailla, on mahdollisuus kerhoilla niin en todellä näe mitään mieltä siihen, ett yli 3v tarvisi mitenkään erityisesti päikkyä tai pph:ta.
 
Tää oli ihan hyvä pointti, että lapsi oppisi olemaan jonkin verran ilman omia vanhempiaan. Toki jos mahdollista, niin saman voi tehdä myös isovanhempien avustuksella.

Ehkä eniten minua on kummeksuttanut tosiaan se, että päiväkodeissa uskotaan annettavan jotenkin todella paljon virikkeellisempää kasvatusta kuin mitä kotona voi antaa.

Mun mielestä isovanhemmat ei ole sama, sillä nekin on lapselle jo valmiiksi tuttuja.
 
Mun mielestä yksi omituisin piirre tässä 'päiväkoti vain yli 3-vuotiaille'-jankkauksessa on se, että yli 3-vuotiashan menee usein 20 lapsen ryhmään. Kuin se pieni 3v. lapsi olisikin yhtäkkiä tosi valmis päivähoitoon ja vielä mielettömän kokoisessa ryhmässä. On siinä sopeutumista kerrakseen erityisesti jos päivähoidossa ollaan 5pvä viikossa 8-10h kerrallaan. Se on tosi pitkä aika isossa ryhmässä pienelle lapselle.

Mun mielestä kaikkein suurin merkitys kaikkien päivähoitovuosien aikana on sillä, kuinka paljon lapsi viettää aikaa hoidossa. Sanalla sanoen päivien pituus on ratkaisevaa, miten suureksi päivähoidosta aiheutuva henkinen kuorma kasvaa. Hyvässäkin hoitopaikassa 10 tuntia/vrk on vaan liikaa, vaikka kuka väittäisi muuta.

Omien lasten kanssa oon toiminut niin, että hoitoon on menty 2-2,5-vuotiaina ja kouluikään asti hoitopäivät max 6h ja paljon lomia. Todella hyvin toiminut, ei ole tarvinnut jäädä ilman palkkaa 6 vuodeksi ja lapset saaneet olla paljon kotona.
 
Aika moni vanhempi on laiska tekemään noita juttuja oman lapsensa kanssa. Lapsi oppii kaiken myös kotona, kerhot ja ulkoilu puistossa tai pihalla missä muita lapsia on ihan riittävää lapsille, mutta kuinka moni on valmis panostamaan tuohon kaikkeen aikaa ihan oikeasti. Harva. Sikispä hateaan se paikka pk:sta, vaikka äiti olisi kotona vauvan kanssa.

Lapsi ei tarvitse päiväkodin yli suuria ryhmiä, lapsi ei tarvitse väsynyttä henkilökuntaa, lapsi ei tarvitse vaihtuvia hoitajia. Eli ilman päiväkotiakin voi lapsen mainiosti kasvattaa ja varsin sosiaaliseksi myös.
 
[QUOTE="niin";24933556]eiköhän kyse ole enemmänkin siitä, että useimmilla ei ole mahdollista jäädä kotiin sen jälkeen kun kotihoidontuki loppuu.[/QUOTE]

Onko sillä parilla sadalla mitä siitä käteen jää niin suuri merkitys, kun sitä ei enää saa?
 
mulla pieninkin nyt vähän yli kolmevuotias ja kotona on toistaiseksi vielä.
en ole koskaan yhdenkään lapsen kanssa vartavasten askarrellut mitään.on meillä kyniä,paperia,saksia ja liimaa sun muuta,mutta itte ovat saaneet väkertää,jos ovat väkertäneet.
yhdessä on ulkoiltu .,käyty sienessä,leivottu mut muuten olen ollut TOOOOOSI laiska tekemään lasten kanssa mitään.en ole mikään poneilla leikkivä äiti!!!!
kaikki lapseni ovat menneet srk:n kerhoon 2,5-vuotiaina ja sitä kertoa on yht 9h vkossa, siis kolme kertaa kolme tuntia kerrallaan. eikö se riitä????
tajusin tosiaan juuri että pieninkin on nyt yli kolme,pitääkö se viedä päiväkotiin????
miksi pitäisi,jos meillä mahdollisuus pitää häntä kotona.hänellä sisaruksista seuraa ja se seurakunnan kerho.
 
[QUOTE="jeni";24934570]Sehän oliskin kauheinta mitä lapselle voisi tapahtua. Älkää siis irtisanoutuko.[/QUOTE]

No, en todella irtisanoudukaan kymmenen vuoden työsuhteesta ja luovu kaikista etuuksista ettei 3v vaan joudu hoitoon 10 päivää kuussa. Joillain on kyllä tuo todellisuus vähän hämärtynyt.
 
[QUOTE="tuu";24934576]Tottakai, koska hyvät äidit tekee niin. Lapsen etu ensin. Äiti pärjää kyllä ilman työtä ja ilman palkkaa.[/QUOTE]

Totta kai pärjää ja perheen teinit elää pyhällä hengellä, eivät tartte koskaan mitään reissuja ja taskurahoja, että nuorin saa olla kotihoidossa kouluun asti.
 
Kyllä siinä vaan on perääkin. Meillä esikoinen meni päiväkotiin vasta eskari-ikäisenä ja todellakin olisi ollut hyvä niitä ryhmätaitoja jo vähän aiemmin harjoitella. Keskimmäinen meni 4½ vuotiaana ja kehittyi hurjasti alussa etenkin hienomotoristen taitojen osalta, kotona ei vain samalla tavalla kiinnostanut ja tullut suunnitelmallisesti askarreltua ym. Kuopus aloitti pk:n 2½ vuotiaana ja on viihtynyt, vaikka välissä on ollut toinen vanhemmista kotona on pk:ssa jatkettu, saa samanikäisten seuraa, jota kaipaa jo paljon nyt kohta 4 vuotiaana.
Samaa mieltä kuin aiemmin joku, ei nyt ehkä ihan 3-vuotias, mutta 4-5 vuotias ainakin hyötyy jo pk:sta ja ainakin ennen eskari-ikää ei haittaa lainkaan että saa keskimmäinenkin vuoden kauemmin harjoitella ryhmässä olemista ym.
Ainoa mikä harmittaa jälkikäteen on se, että esikoista kuskasin srk:n kerhoissa ym vaikka olisi kaikille, niin omalle jaksamiselle pienempien kanssa ja lapselle itselleen ollut parempi olla osa-aikaisesti pk:ssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja häh;24934659:
Miten pienet palkat teidän miehillä on kun ette taloudellisesti pärjää??

Mun mies saa noin 2000 käteen. Mä en ole sanonut, ettei pärjätä, mutta kaikesta ja kaikilta en ole valmis kotihoidon vuoksi loputtomasti tinkimään.
 
Pk:ta taidetaan usein ehdottaa siksi, että siellä on lapsille samanikäistä seuraa. Ainakin meidän asuinalueella ei oikein esim. puistoista tai perhekerhoista löydy leikkikaveria yli 3 vuotiaalle. Noissa käyvät äidit vauvojen kanssa. Joko ainokainen tai sitten isommat hoidossa. Kerhoja on jonkin verran, mutta niihin eivät täällä kaikki mahdu. Kun sitten yrittää löytää leikkikaveria lapselleen, ei niitä oikein löydy kuin päiväkodista. Tuo on vähän sellainen oravanpyörä. Ei ole leikkikavereita, niin laitetaan lapsi päiväkotiin ja taas on jollekin yksi mahdollinen leikkikaveri vähemmän.
 

Yhteistyössä