[QUOTE="kolmen äiti";24935226]Meille on usein sanottu suoraan, että lapsilta jää jotain puuttumaan. Vanhinlapseni on nyt 7-vuotias ja koko ikänsä ollut kotihoidossa. Kerhossa kävi kaksikertaa viikossa, kävimme satunnaisesti leikkipuistossa sekä mielekkään harrastuksen aloitti ennen eskaria, jota harrastaa vieläkin. Lisäksi on vielä pienempiä sisaruksia joiden kanssa on opittu jakamaan, ottamaan pienemmät huomioon,ja ovat erittäin kiintyneitä toisiinsa. Kerhosta, eskarista ja nyt koululusta on tullut pelkkää positiivista palautetta, tyttö on sosiaalinen, ryhmään sopeutuminen ei ole mikään ongelma jonottaminen,, puheenvuoron pyytäminen, itsenäisesti työskentely sujuu. Askartelusta, leipomisesta, ruuanlaitosta ja ulkoilusta olen aina tykännyt, mutta silti en ole äiti joka hauskuuttaa lapsiaan aamusta iltaan.
Myös nuoremmat sisarukset käyvät nyt kerhoa, 5-vuotias harrastaa kerran viikossa. Nuoremmalla ei vielä harrastuksia ole. Itse olen kokenut elämämme mukavaksi ja mielekkääksi elämme täysin tavallista arkea iloineen ja suruineen, lapset ovat sosiaalisia ja iloisia. En puutu muiden ratkaisuihin tai pidä itseäni ketään paremapana, mutta ihmettelen silti asenteita joihin törmäämme.[/QUOTE]
Mielenkiintoista lukea tällainen kommentti. Jännä olisi tosiaan tietää, mitä lapsiltasi on jäänyt puuttumaan, kun eivät ole pk:ssa olleet.
Korostan nyt vielä uudestaan minäkin, että minulla ei siis ole mitään päiväkoteja vastaan ja omammekin sellaiseen menevät, kun minun täytyy töihin aikanaan mennä takaisin. Mutta esikoinen tulee kyllä olemaan kotona lähes viisivuotiaaksi, enkä usko sen olevan hänelle haitallista.
