Miksiköhän jotkut lapset on jo pienestä pitäen agressiivisia?

[vieras]

It's only personality, nothing more

Ei täällä olla kiinnostuneita tuosta teoriasta, olen jo pariin kertaan yrittänyt sitä vihjaista.

Sorry, I understend finnish but I can't write it :ashamed: So ... what I mean, is just that everybody is own person, somebody are shyer than somebody else.

I hear you. But they're not interested in that theory here, I've already tried to steer them in that direction a couple of times.

 

[karpaloinen]

Meillä tyttö 7-v leikki pihalla toisen vuotta vanhemman tytön kanssa. Puoliso lähti etsii tyttöjä kun olivat hävineet pihapiiristä. Tää vanhempi tyttö oli houkutellu meidän tytön sillan alle pois näkyvistä ja alkanut siellä kyselee tapelaanko jne. Meidän tyttö oli vastannut että ei halua tapella vaan leikkiä. Tää vanhempi tyttö oli käynyt päälle ja vääntänyt esimerkiksi sormea väärään suuntaan. Voitte kuvitella miltä tuntuu 7-vuotiaan hennossa sormessa. Meidän tyttö oli alkanut itkemään ja siihen oli tullut paikalle joku ohikulkia ja puolisoni oli myös juosut vähän myöhemmin paikalle. Tää kaveri oli lähtenyt juoksee karkuun. Voin vaan kuvitella mitä tästä lapsesta isona tulee. Valiteetavasti en tiedä missä tyttö asuu ja en tunne tytön vanhempia. Ois vähän asiaa vanhemmille.

 

[vieras]

Joo, ei vilkkaus ole tosiaankaan tae rohkeudesta ja reippaudesta. Vilkkaus voi myös esimerkiksi peittää arkuutta.

Sanoisin, että jos ei koe hyvin rämäpäistä lasta haasteelliseksi kasvattettavaksi, ei sellaista ole omalle kohdalle vielä sattunut. Rauhallisen lapsen vanhempi voi nimittäin mieltää normaalilla tavoin vilkkaan lapsen hirvittävän vilkkaaksi

Päivähoitopaikkojen sukupuolen mukaan kasvatus ei välttämättä hyppää silmille, mutta sitä kannattaa tarkkailla. Meillä esimerkiksi sisätiloissa tytöt ohjaillaan leikkinurkkaukseen nukkejen pariin ja pojat puolestaan saavat käyttöönsä ison tilan, jossa voi kiipeillä ja juoksennella. Pojille on huomattavasti vähemmän ohjattua tai järjestettyä leikkiä, tytöille valmita leikkejä, joissa heidän oletetaan pysyttelevän.

 

[vieras]

It's only personality, nothing more

Ei täällä olla kiinnostuneita tuosta teoriasta, olen jo pariin kertaan yrittänyt sitä vihjaista.

Sorry, I understend finnish but I can't write it :ashamed: So ... what I mean, is just that everybody is own person, somebody are shyer than somebody else.

I hear you. But they're not interested in that theory here, I've already tried to steer them in that direction a couple of times.

Ei persoonallisuudella ole mitään tekemistä väkivaltaisuuden kanssa. Tai on johonkin ikään asti, mutta vanhempien tehtävä on karsia pois väkivaltainen käytös ja jos he eivät siinä onnistu niin siitä kärsivät kaikki. Ei lasten huonoa käytöstä voi pistää persoonallisuuden ja erilaisuuden piikkiin, koska tässä yhteiskunnassa on tietyt säännöt ja niihin on totuttava, väkivaltaa ei hyväksytä. Eikä tässä aloituksessa ollut kyse ujoudesta ja vilkkaudesta ja puhtaasta pahuudesta. Pahoja lapsia on olemassa.

 

[piina]

Onko sinulla molempia omassa lapsikatraassa vai mihin näkemys perustuu?

kyllä omaan kokemukseen juurikin. helppoa on vilkkaan äitinä, joka uskaltaa. rankempaa se aran rohkaiseminen ja kannustaminen.

Toisaalta ei se vilkaskaan ole aina rohkea ja uskalias, ei ainakaan meillä. Esikoinen meillä on aina ollut vilkas siinä mielessä, että juoksujalkaa mennään paikasta toiseen eikä paikallaan pysyminen ole helppoa. Silti on tosi arka kiipeilemisessä, tivolilaitteissa tms. ja pelkää muiden lasten rajuja leikkejä painimisineen jne.

Meillä taas lapset ovat vilkkaita, liikunnallisia ja rajuja, mutta ujoja ja vierastavat vieraita lapsia tai aikuisia, jotka tulevat liian avoimesti luo.

 

[vieras]

Ei persoonallisuudella ole mitään tekemistä väkivaltaisuuden kanssa. Tai on johonkin ikään asti, mutta vanhempien tehtävä on karsia pois väkivaltainen käytös ja jos he eivät siinä onnistu niin siitä kärsivät kaikki. Ei lasten huonoa käytöstä voi pistää persoonallisuuden ja erilaisuuden piikkiin, koska tässä yhteiskunnassa on tietyt säännöt ja niihin on totuttava, väkivaltaa ei hyväksytä. Eikä tässä aloituksessa ollut kyse ujoudesta ja vilkkaudesta ja puhtaasta pahuudesta. Pahoja lapsia on olemassa.

Tottakai persoonallisuudella on sen kanssa tekemistä, paljonkin. Jos nyt viitsisit vaikka perehtyä joihinkin persoonallisuusteorioihin ensiksi. Vanhempien vastuulla on toki sitten opettaa lapselleen muita tapoja purkaa aggressiivisuuttaan kuin väkivallalla.

 

[juuri näin]

Joo, ei vilkkaus ole tosiaankaan tae rohkeudesta ja reippaudesta. Vilkkaus voi myös esimerkiksi peittää arkuutta.

Sanoisin, että jos ei koe hyvin rämäpäistä lasta haasteelliseksi kasvattettavaksi, ei sellaista ole omalle kohdalle vielä sattunut. Rauhallisen lapsen vanhempi voi nimittäin mieltää normaalilla tavoin vilkkaan lapsen hirvittävän vilkkaaksi

Päivähoitopaikkojen sukupuolen mukaan kasvatus ei välttämättä hyppää silmille, mutta sitä kannattaa tarkkailla. Meillä esimerkiksi sisätiloissa tytöt ohjaillaan leikkinurkkaukseen nukkejen pariin ja pojat puolestaan saavat käyttöönsä ison tilan, jossa voi kiipeillä ja juoksennella. Pojille on huomattavasti vähemmän ohjattua tai järjestettyä leikkiä, tytöille valmita leikkejä, joissa heidän oletetaan pysyttelevän.

heh, kiva kun muutkin huomaavat nuo ammattikasvattajien toimet.

miksi pojille aina iso tila temmeltää? sekä ulkona että sisällä? mutta tytöt opettaan aivan pienestä siihen, että heidän kuuluu jaksaa olla hiljaa jossain pienesti. näkymättä, kuulumatta.

sitten ihmetellään jos tytöt kuiskivat selän takana tai kiusaavat sanallisesti/salaa.
kun se ihan vauvasta sakka opetetaan että niin kuuluu tehdä.
ei tytöt saa koskaan suurta tilaa jossa juosta ja remuta ja kiipeillä ja pojat nurkaan hoitamaan vauvanukkeja.
ja aivan takuuvaramasti jokainen lapsi rakastaa kiipeilyä ja juoksemista, oli tyttö tai poika. tai ainakin 9 kymmenestä.

 

[vieras]

Ei persoonallisuudella ole mitään tekemistä väkivaltaisuuden kanssa. Tai on johonkin ikään asti, mutta vanhempien tehtävä on karsia pois väkivaltainen käytös ja jos he eivät siinä onnistu niin siitä kärsivät kaikki. Ei lasten huonoa käytöstä voi pistää persoonallisuuden ja erilaisuuden piikkiin, koska tässä yhteiskunnassa on tietyt säännöt ja niihin on totuttava, väkivaltaa ei hyväksytä. Eikä tässä aloituksessa ollut kyse ujoudesta ja vilkkaudesta ja puhtaasta pahuudesta. Pahoja lapsia on olemassa.

Tottakai persoonallisuudella on sen kanssa tekemistä, paljonkin. Jos nyt viitsisit vaikka perehtyä joihinkin persoonallisuusteorioihin ensiksi. Vanhempien vastuulla on toki sitten opettaa lapselleen muita tapoja purkaa aggressiivisuuttaan kuin väkivallalla.

Totta kai on kun puhutaan pikkulapsista. Kokonaan eri asia on leikki-ikäinen kuin alle 2-vuotias.

 

[karpaloinen]

Uskon että monet vanhemmat tekevät parhaansa ja lapset on erinlaisia.
Oppiihan lapset muitakin asioita eri tahdissa ja joillakin voi olla oppimisvaikeuksia joilla ei ole mitään tekemistä vanhempien kanssa. Esim. joku oireyhtymä. Tälläistenkin lasten vanhemmat tekevät varmasti paljon töitä lapsen kanssa vaikka lapsi olisi kiltti.
Tällä tarkoitan että ei kiltin lapsen vanhemmilla ole aina helpompaa. Eikä vanhemmuuden raskautta muutenkaan voi kauheesti vertailla.

 

[vieras]

Oikeastaan aika hauska olettamus, että jokainen ihminen olisi syntyjään pehmeäluonteinen ja helpolla temperamentilla varustettu ja vanhemmat sitten istuttaisivat aggressiivisuuden alta vuoden ikäisiin lapsiinsa

 

[vadelma]

Taaperoikäisillä tuo pureminen, töniminen ja huitominen usein johtuu siitä, että eivät vielä muulla tavoin osaa ilmaista itseään tai pitää puoliaan. Olen myös huomannut, että ne lapset, joilla sisaruksia kenties useampi, helpommin käyttävät kovia otteita muidenkin lasten kanssa. Johtunee varmaan siitä, että kotona joutuu taistelamaan leluista ja muutenkin hakemaan sitä omaa "nokkimisjärjestystä". Jotkut vanhemmat ihan suoraan sanovat, että antavat lasten hoitaa omat tappelunsa, jotta oppisivat itse selvittämään välinsä. Mielestäni tämä on väärin, koska lapset tarvitsevat aikuiselta mallin, kuinka rakentavalla tavalla ilman väkivaltaa selvitetään riitatilanteet.
Leikki-ikäisten ja sitä vanhempien lasten aggressiivisuus mielestäni johtuu vain siitä, että vanhemmat eivät ole riittävän johdonmukaisesti puuttuneet aggressiiviseen käytökseen. Vanhempi lapsi tarvitsee ehkä ihan konkreettisesti esimerkkejä, kuinka oikealla tavalla purkaa aggressioitaan (vaikkapa lyömällä tyynyä jos on oikein kova tarve päästää höyryjä pihalle). Erityislapset tietysti asia erikseen, mutta mielestäni heiltäkään ei toisten satuttamista tule missään tapauksessa hyväksyä.

 

[aivan]

Taaperoikäisillä tuo pureminen, töniminen ja huitominen usein johtuu siitä, että eivät vielä muulla tavoin osaa ilmaista itseään tai pitää puoliaan. Olen myös huomannut, että ne lapset, joilla sisaruksia kenties useampi, helpommin käyttävät kovia otteita muidenkin lasten kanssa. Johtunee varmaan siitä, että kotona joutuu taistelamaan leluista ja muutenkin hakemaan sitä omaa "nokkimisjärjestystä". Jotkut vanhemmat ihan suoraan sanovat, että antavat lasten hoitaa omat tappelunsa, jotta oppisivat itse selvittämään välinsä. Mielestäni tämä on väärin, koska lapset tarvitsevat aikuiselta mallin, kuinka rakentavalla tavalla ilman väkivaltaa selvitetään riitatilanteet.
Leikki-ikäisten ja sitä vanhempien lasten aggressiivisuus mielestäni johtuu vain siitä, että vanhemmat eivät ole riittävän johdonmukaisesti puuttuneet aggressiiviseen käytökseen. Vanhempi lapsi tarvitsee ehkä ihan konkreettisesti esimerkkejä, kuinka oikealla tavalla purkaa aggressioitaan (vaikkapa lyömällä tyynyä jos on oikein kova tarve päästää höyryjä pihalle). Erityislapset tietysti asia erikseen, mutta mielestäni heiltäkään ei toisten satuttamista tule missään tapauksessa hyväksyä.

suomessa muutenkin lapset jätetään yksin ilman ohjausta enemmän kuin muualla. muualla ohjataan isompiakin ja ei alaikäiset liiku yhtä paljon vain kavereiden kanssa vaan lähes aina aikuinen on ohjaamassa.