Taidan kerätä lokaa niskaani joten avaan umbrellani valmiiksi :ashamed:
Oon vaan havainnut, että monet ihan pienetkin on helposti tönimässä, lyömässä ja käyvät siis fyysisesti kiinni. Enkä sano tätä mitenkään pahalla, ihan fiksujen vanhempien lapsia ovat ja vanhemmat pyrkivät opettamaan ja asettamaan heille rajat. Mietin vaan, et mistä se johtuu. Tai siis yksilöllisistä eroista kai, sillä kaikki nämä tietämäni tapaukset eivät ole voineet oppia tätä käyttäytymismallia isommilta sisaruksiltaan tai vanhemmiltaanaan -ainakin näin uskoisin.
Omat kun ovat aina ottaneet vieraat lapset avosylin vastaan ja ovat olleet innoissaan leikkiseurastaan, lelujen jakaminen on ollut luontaista ja sitten onkin tullut toiselta osapuolelta "turpaan" lähes heti. Ja tätä en sano sillä, että omani olisivat millään tavalla täydellisiä. Koettelevat kyllä hermoja ja rajoja monella muulla tapaa, tulee äidille kiukkuraivareit eikä ruokapöydässäkään aina jakseta istua tai käyttäytyä nätistä eli en todellakaan nyt tarkoita sitä, että kuvittelisin omista lapsista liikoja.
Mutta tiettyjen lasten kanssa tapaamiset on aika harmillisia juuri siksi, että se oma joutuu heti tönityksi yms. eli itsestä tekis mieli välttää näitä tapaamisia, vaikkakin näiden lasten vanhemmat puuttuvat tilanteeseen eli en heitä syyllistä. Mutta ei se 2-vuotiaasta varmaan kovin kivaakaan ole joutua vähän väliä tönityksiä, lyötäväksi tai puretuksi.
Ja tosiaan voihan sekin olla, että oman lapsen innokkuus tai iloisuus sitten ahdistaa tai ärsyttää sitä agressiivista osapuolta.
Oon vaan havainnut, että monet ihan pienetkin on helposti tönimässä, lyömässä ja käyvät siis fyysisesti kiinni. Enkä sano tätä mitenkään pahalla, ihan fiksujen vanhempien lapsia ovat ja vanhemmat pyrkivät opettamaan ja asettamaan heille rajat. Mietin vaan, et mistä se johtuu. Tai siis yksilöllisistä eroista kai, sillä kaikki nämä tietämäni tapaukset eivät ole voineet oppia tätä käyttäytymismallia isommilta sisaruksiltaan tai vanhemmiltaanaan -ainakin näin uskoisin.
Omat kun ovat aina ottaneet vieraat lapset avosylin vastaan ja ovat olleet innoissaan leikkiseurastaan, lelujen jakaminen on ollut luontaista ja sitten onkin tullut toiselta osapuolelta "turpaan" lähes heti. Ja tätä en sano sillä, että omani olisivat millään tavalla täydellisiä. Koettelevat kyllä hermoja ja rajoja monella muulla tapaa, tulee äidille kiukkuraivareit eikä ruokapöydässäkään aina jakseta istua tai käyttäytyä nätistä eli en todellakaan nyt tarkoita sitä, että kuvittelisin omista lapsista liikoja.
Mutta tiettyjen lasten kanssa tapaamiset on aika harmillisia juuri siksi, että se oma joutuu heti tönityksi yms. eli itsestä tekis mieli välttää näitä tapaamisia, vaikkakin näiden lasten vanhemmat puuttuvat tilanteeseen eli en heitä syyllistä. Mutta ei se 2-vuotiaasta varmaan kovin kivaakaan ole joutua vähän väliä tönityksiä, lyötäväksi tai puretuksi.
Ja tosiaan voihan sekin olla, että oman lapsen innokkuus tai iloisuus sitten ahdistaa tai ärsyttää sitä agressiivista osapuolta.