T
Thessalosaurus
Vieras
Usein kuulee puhuttavan, että ennen oli paremmin. Mutta kuitenkin hirveän raskasta ja että nimenomaan nykyään on liian helppoa. 40 vuotta sitten ei ollut ilmeisesti liian helppoa? Mutta luulisin, että oli helpompaa kuin 200 vuotta sitten... No mitä sinä ajattelet tästä, millä ikäluokilla on keskimäärin ollut helpompaa ja mukavampaa, paremmat elinolosuhteet?
Itse olen syntynyt 60-luvun lopulla ja koen olevani varsinaista kultalusikkaporukkaa. Koulut käytiin 70-80-luvuilla uudistuneessa peruskoulussa. Se loi hyvän pohjan. Itse opiskelin 90-luvun alkupuoliskon yliopistossa, tuolloin oli lama. Kesätöitä kuitenkin ainakin minä sain aina. Kun valmistuin oli uusi nousukausi edessä ja pienentyneiden ikäluokkien takia kysyntäkin kova. Ei tarvinnut kuin marssia oman alan duuneihin. Helppoa...
Mielestäni myös vanhemmillani on ollut helppoa. Syntyneet sotakorvaus-Suomeen, jossa kauhea tohina päällä. Jos ei täältä saanut työtä, niin eikun Ruotsiin. Yliopistoihin alettiin ottaa enempi opiskelijoita noihin aikoihin ja halukkailla oli aika hyvät mahikset päästä opiskelemaan mieluista alaa. Tuosta johtunee se, että moni hyvinkin epälahjakaskin pääsi korkeakouluun ja se näkyy joidenkin päättäjiemme laadussa.
Näkisin että 80-90-luvulla syntyneillä on paljon vaikeammat olosuhteet kuin aikaisemmilla ikäluokilla. Käsitettä varma työpaikka ei ole. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, mutta kaikki on hirveän epävarmaa. Kenties luonnonkatastrofi koputtaa ovella, kiitoksia siitä sodanjälkeisille ikäluokille. Meille vastuuttomille...
Sääliksi käy, mutta olen huomannut, että näissä nuorissa on paljon enemmän tosi fiksuakin porukkaa. Kenties heistä on ratkaisemaan ongelmia? Toisaalta näen, että erot ovat kasvaneet. Yhä useampi elää myös henkisessä pellossa. Vain materiaalinen kulutus yms. mielessään. Sääli nuoria, se on meidän vanhempien antama perintö.
Toivotaan, että nykynuoriso kestää tulevat vaikeat ajat. Toivotaan, että he ovat fiksumpia, sitkeämpiä ja kovempia kuin me "löysät" 40-70-lukujen ikäluokat.
Itse olen syntynyt 60-luvun lopulla ja koen olevani varsinaista kultalusikkaporukkaa. Koulut käytiin 70-80-luvuilla uudistuneessa peruskoulussa. Se loi hyvän pohjan. Itse opiskelin 90-luvun alkupuoliskon yliopistossa, tuolloin oli lama. Kesätöitä kuitenkin ainakin minä sain aina. Kun valmistuin oli uusi nousukausi edessä ja pienentyneiden ikäluokkien takia kysyntäkin kova. Ei tarvinnut kuin marssia oman alan duuneihin. Helppoa...
Mielestäni myös vanhemmillani on ollut helppoa. Syntyneet sotakorvaus-Suomeen, jossa kauhea tohina päällä. Jos ei täältä saanut työtä, niin eikun Ruotsiin. Yliopistoihin alettiin ottaa enempi opiskelijoita noihin aikoihin ja halukkailla oli aika hyvät mahikset päästä opiskelemaan mieluista alaa. Tuosta johtunee se, että moni hyvinkin epälahjakaskin pääsi korkeakouluun ja se näkyy joidenkin päättäjiemme laadussa.
Näkisin että 80-90-luvulla syntyneillä on paljon vaikeammat olosuhteet kuin aikaisemmilla ikäluokilla. Käsitettä varma työpaikka ei ole. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, mutta kaikki on hirveän epävarmaa. Kenties luonnonkatastrofi koputtaa ovella, kiitoksia siitä sodanjälkeisille ikäluokille. Meille vastuuttomille...
Sääliksi käy, mutta olen huomannut, että näissä nuorissa on paljon enemmän tosi fiksuakin porukkaa. Kenties heistä on ratkaisemaan ongelmia? Toisaalta näen, että erot ovat kasvaneet. Yhä useampi elää myös henkisessä pellossa. Vain materiaalinen kulutus yms. mielessään. Sääli nuoria, se on meidän vanhempien antama perintö.
Toivotaan, että nykynuoriso kestää tulevat vaikeat ajat. Toivotaan, että he ovat fiksumpia, sitkeämpiä ja kovempia kuin me "löysät" 40-70-lukujen ikäluokat.