Millä perusteella isä ei ole kykenevä olemaan lastensa kanssa??

[Mama-86]

Mitäköhän tuollainen "äitityyppi" sanoisi jos tietäisi, että meillä mies on yksin
kotona lasten kanssa jopa viikon putkeen.
Syy siihen on, että joudun olemaan paljon sairaalassa, useita päiviä, joskus viikon tai jopa kaksikin.

 

[Keittiönoita]

No hyvä että teillä homma toimii. Jotkut lapset ovat kuitenkin sellaisia, että vielä alle yksivuotiaina ovat _hyvin_ kiinni äidissään. Tiedä johtuuko sitten lapsen luonteesta, isän toiminnasta, äidin toiminnasta vai tähtien asennosta. Mutta ei pidä ajatella, että äiti pitäisi isää tyystin kykenemättömänä, jos alle yksivuotias ei vietä hirvittävän pitkiä aikoja isän kanssa.

Muutenkin sanoisin (uudestaan), että näissä jutuissa se totuus on monesti siellä ulkona. Vaikka olisi naisia, jotka silkkaa kontrollifriikkeyttään haluaisivat sanella, miten lasten kanssa ollaan, niin en yhtään ihmettelisi, vaikka moneen tapaukseen, jossa äiti ei mielellään jätä lapsia isälle, liittyisikin oikeasti jotain syytä. Ei välttämättä mitään hengenvaarallista, mutta kuitenkin. Ei kaikki miehet pysty samalla tavalla kuin äiti vastaamaan lapsen emotionaalisiin tarpeisiin, kun lapsi on tosi pieni. Jotkut miehet ehkä pystyy, muttei kaikki. Ei se silti tarkoita, että mies olisi jotenkin läpensä yhteiskuntakelvoton.

Ja minun lapset on isällään nyt(kin), ettei tarvitse ajatella, että sillä kirjoitan.

Ei pystykään, mutta tarvitseeko edes? Sitä vartenhan lapsella on isä JA äiti. Isä antaa lapselle jotain sellaista, mitä äiti ei pysty antamaan, ja päinvastoin.

 

[Madicken04]

No hyvä että teillä homma toimii. Jotkut lapset ovat kuitenkin sellaisia, että vielä alle yksivuotiaina ovat _hyvin_ kiinni äidissään. Tiedä johtuuko sitten lapsen luonteesta, isän toiminnasta, äidin toiminnasta vai tähtien asennosta. Mutta ei pidä ajatella, että äiti pitäisi isää tyystin kykenemättömänä, jos alle yksivuotias ei vietä hirvittävän pitkiä aikoja isän kanssa.

Muutenkin sanoisin (uudestaan), että näissä jutuissa se totuus on monesti siellä ulkona. Vaikka olisi naisia, jotka silkkaa kontrollifriikkeyttään haluaisivat sanella, miten lasten kanssa ollaan, niin en yhtään ihmettelisi, vaikka moneen tapaukseen, jossa äiti ei mielellään jätä lapsia isälle, liittyisikin oikeasti jotain syytä. Ei välttämättä mitään hengenvaarallista, mutta kuitenkin. Ei kaikki miehet pysty samalla tavalla kuin äiti vastaamaan lapsen emotionaalisiin tarpeisiin, kun lapsi on tosi pieni. Jotkut miehet ehkä pystyy, muttei kaikki. Ei se silti tarkoita, että mies olisi jotenkin läpensä yhteiskuntakelvoton.

Ja minun lapset on isällään nyt(kin), ettei tarvitse ajatella, että sillä kirjoitan.

Itse en jaksa uskoa että kovinkaan monessa tapauksessa on sitä oikeaa syytä, eli että mies todellakin olisi kykenemätön huolehtimaan lapsesta. Tietty näitäkin tapauksia on, mutta enemmän uskoisin "syynä" olevan juuri sen ettei se mies pysty tai haluakaan huolehtia lapsesta niin kuin äiti haluaa tästä huolehdittavan. Minkä sitten kukakin äiti näkee parhaaksi lapselleen; sen että tämän kanssa toimitaan aina "oikein" vai sen että lapsi saa myös viettää sitä kahdenkeskeistä aikaa isänsä kanssa.

En itsekään noista alle vuosikkaista ole mielelläni pitkiä aikoja erossa, jo imetyskin rajoittaa tätä. Tuollaiset päiväreissut tai yön ylitykset (isompien kohdalla aloin keikkatyöt yövuorossa näiden ollessa 9kk) ovat niitä pisimpiä eroja, isompana lapset ovat sitten lähteneet isänsä kanssa pidemmillekin matkoille tai olleet tämän kanssa kotona äidin reissujen ajan.

Jotta isä sitten voisi aikanaan ottaa lapsia mukaansa pidemmiksikin ajoiksi, koen että hänen on hyvä harjoitella jo vauvan kanssa. Ihan vaikka olemalla tämän kanssa kotona sen aikaa kun äiti käy lenkillä, kaupassa, kaverin kanssa kahvilla, kampaajalla, jossain harrastuksessa tms. Jos mies ei saa vauvavuotena yhtään tuota omaa aikaa avuvan kanssa ja toisaalta muulloinkin hänen tekemisiään ollaan usein korjailemassa niin en ihmettelekään jos mies ei myöhemminkään mielellään hoida lasta. Toki itsekin näen miehen tekemisissä usein sellaisia asioita mistä haluaisin huomauttaa, mutta pyrin silti aina ensin miettimään onko asia oikeasti sen puuttumisen arvoinen. Miltä minustakin äitinä tuntuisi jos mies olisi jatkuvasti arvostelemassa lapsenhoitoani...

Juu, olen tyytyväinen että meillä homma toimii, vaikka tiedän useampia naisia joiden mielestä se ei toimi.

 

[kaffetauko]

Kyllä minua aina vähän harmittaa ja huolettaa jättää tuo alle 1-vuotias isänsä kanssa pitkiksi ajoiksi (tarkoittaa meidän tapauksessa päivä+nukkumaanmeno), sillä tiedän olevani lapselle ensisijainen kiintymyssuhde. Lapsi on vaisumpi ja itkuisempi kun olen pitkään poissa ja jää isänsä kanssa.

Mutta tämä ei johdu siitä, että minä olen äiti ja isä on isä, vaan siitä, että olen ollut lapsen kanssa kotona ja isänsä on käynyt töissä. Isänsä osaa ihan yhtä hyvin hoitaa lasta, ja koska koemme tärkeäksi että lapsi syö terveellisesti, olemme näistä puhuneet ja meillä on yhteinen mielipide siitä mitä vaikka iltapalalla tarjotaan. Etteipä tarvi näistäkään huolehtia niinkuin joku tuolla edellä esitti.

Seuraavan lapsen kohdalla taas, jos suunnitelmat toteutuu, isä on se joka jää kotiin ja silloin minua varmasti huolettaa/harmittaa kun itse jään lapsen kanssa kahden, kun lapsi on enemmän tottunut isäänsä. Kun kyse ei minusta ole vain sen vanhemman kyvystä hoitaa, vaan myös lapsen kyvystä olla hoidossa. (nyt tuli ehkä väärinymmärrettävä sanavalinta. En tarkoita että laps on isällään 'hoidossa', vaikka isä lasta hoitaakin silloin kun sen kanssa on, niinkuin minäkin omalla vuorollani hoidan )

Ja nämä on minusta kaksi ihan eri asiaa, jotka helposti sotketaan kun puhutaan vanhemmista ja lasten hoitamisista.

 

["vieras"]

Ei kaikki miehet pysty samalla tavalla kuin äiti vastaamaan lapsen emotionaalisiin tarpeisiin, kun lapsi on tosi pieni. Jotkut miehet ehkä pystyy, muttei kaikki.

Eivät kaikki naisetkaan pysty vastaamaan lapsen emotionaalisiin tarpeisiin. Miksi on ok leimata esim. miehet emotionaalisesti rajoittuneiksi, mutta kuka hyväksyisi sen jos joku vaikkapa sanoisi, että useimmat naiset eivät älyllisesti pysty lennonjohtajan tehtäviin?

 

["Jonna"]

Mä uskon myös siihen, että on hyvin paljon sellaisia miehiä, jotka eivät edes halua hoitaa lapsia (tai olla heidän kanssaan). Jos isä oikeasti haluaa oppia hoitamaan vauvaa, ottaa sen oman tilansa alusta asti eikä anna äidin omia vauvaa. Monet miehet haluavat myös päästä helpolla ja rusinat pullasta, eli hoitaa leikkimisen, mutta perushoito kuten vaipan vaihto, jää äidin harteille. No, naisen vika tietysti jos tällaiseen tyytyy.

Meillä on ollut alusta asti selvää, että myös isä hoitaa lapsia ja osaa huolehtia heistä. En muussa tapauksessa olisi hänen kanssaan lapsia tehnytkään. Tietty itsellä lasten hoito on rutinoituneempaa, koska olen heidän kanssaan päivät kotona, mutta mies on vapaa-aikoinaan lasten kanssa valta-osan ajasta (antaa iltapalat yms.). Siis jopa enemmän kuin minä itse. Hoitaa myös lääkärikäynnit pienellä preppauksella ja hyvin sujuu. Olen sitä mieltä, että vanhempi (tässä tapauksessa isä) ei voi tuntea kunnolla lastaan jos ei osallistu arkisiin puuhiin lasten kanssa. Meillä on miehelle itsestäänselvää, että haluaa läheiset suhteet lapsiin ja tuntea heidät.

 

[Rieputarallaa]

Sekin on hassua, kun joskus kuulee äitien sanovan, että lapset ovat hoidossa isällään, kun äiti on vaikka töissä tai viihteellä. Ja kyse on siis isästä, joka asuu samassa taloudessa eikä jostakin lasten elämässä satunnaisesti vierailevasta henkilöstä.

Kuinka moni mies sanoisi, että lapset ovat hoidossa äidillään?

 

["aave"]

Meillä oli niin että en olisi halunnut olla iltoja erossa lapsista se oli ihan kamalaa! Mutta minut irtisanottiin ja olipa ihana huomata kuinka mies oli siinä reilun vuoden aikana kypsynyt kun oli joka toinen viikko lasten kanssa illat yksin. On sanonut moneen kertaan kuinka arvostaa kaikkea mitä kotona teen ja haluaisi että olisin aina kotona

 

[Eedla]

Meillä mies jää ensi syksynä hoitovapaalle ja mä palaan kokopäivätyöhön. Ihan menee hunningolle kun lapset joutuvat olla isänsä kanssa :snotty:

 

[Rieputarallaa]

[QUOTE="vieras";25100302]No en minäkään taida tajuta. Minä haluan lasteni kanssa viettää aikaa, ihan oikeasti HALUAN. En todellakaan haluaisi olla joka iltaa töissä ja omissa menoissani.
En tiedä muista, mut mun lapset on vaan kerran pieniä.

Siltikään se ei tarkoita sitä, että mieheni olisi kykenemätön olemaan lasten kanssa. Ei, päinvastoin. Myös hän HALUAA lasten kanssa olla ja voin heidät hyvillä mielin mennä ja tulla miten tahdon. En vain kovin usein tahdo.[/QUOTE]

Mutta jos on illat töissä, voi olla päivisin lasten kanssa. Työpäivän mitta on sama, olipa äiti töissä päivällä tai illalla.