Millainen mielikuva teillä on kuoleman jälkeisestä ajasta?

[JONSERED Karhunkantaja]

En ole 100% varma, uskon että on taivas ja se toinenki paikka...
mut toivon vaan ettei sinne huonompaan joutuis.

Usko Jeesukseen ja anna Hänen sovittaa syntisi, niin saat iänkaikkisen elämän. Siunausta!

Miksei ota suoraan yhteyttä johtoportaaseen, Jumalaan itseensä?

 

[tää on hyvä]

Sielunvaellukseen uskon. Olen elänyt useita kertoja aikaisemminkin... Se on jännä tunne. Sen vaan "tietää." 1200-1300 luvulla olen ainakin elänyt jossakin linnassa. Piikana vai prinsessana, en tiedä. Joskus hyvin, hyvin kauan sitten olen elänyt jossakin Arabimaassa, ehkä vuonna 800 tjtn.

Oletko tunnistanut henkilöitä.

Ei mulla ole sen tarkempaa tietoa tai todisteita. Se on vain tunne, kaipuu jonnekin joka tuntuu kuin kodilta

Tiedän tuon tunteen. Itse olen tunnistanut myös henkilöita ja minut on tunnistettu.

Oi, kerro lisää Miten? Missä?

No kerron yhden lyhykäisesti. Venetsian matkallani tapasin juutalaiskorttelissa naishenkilön. Nainen oli sivuttain ja näytti jotenkin tutulta. Kun kävelin lähemmäs hän kääntyi ja siinä sitten tuijotimme toisiamme. Tunne oli aika uskomaton kun molemmat tajusimme että tässä on tuttuni, mitään yhteistä emme kuitenkaan löytäneet. Iäkkäämpi italialainen nainen. Tuttuja kuitenkin olimme. Vaikea selittää lyhyesti tuota tunnepuolta. Muitakin on. Kuten aiemmin tuolla sanoin liian monta kertaa, liian moneen paikkaan.

Mielenkiintoista. Oletko yhteydessä vielä tähän naiseen? Onko muitakin kokemuksia?

Emme tajunneet vaihtaa yhteystietoja. On muitakin. Ehkä tähän asiaan jollaintapaa liittyy myös se miten mieheni tapasin. Ukko on varsinainen samaani.

 

[vadelma]

Sielunvaellukseen uskon. Olen elänyt useita kertoja aikaisemminkin... Se on jännä tunne. Sen vaan "tietää." 1200-1300 luvulla olen ainakin elänyt jossakin linnassa. Piikana vai prinsessana, en tiedä. Joskus hyvin, hyvin kauan sitten olen elänyt jossakin Arabimaassa, ehkä vuonna 800 tjtn.

Oletko tunnistanut henkilöitä.

Ei mulla ole sen tarkempaa tietoa tai todisteita. Se on vain tunne, kaipuu jonnekin joka tuntuu kuin kodilta

Tiedän tuon tunteen. Itse olen tunnistanut myös henkilöita ja minut on tunnistettu.

Oi, kerro lisää Miten? Missä?

No kerron yhden lyhykäisesti. Venetsian matkallani tapasin juutalaiskorttelissa naishenkilön. Nainen oli sivuttain ja näytti jotenkin tutulta. Kun kävelin lähemmäs hän kääntyi ja siinä sitten tuijotimme toisiamme. Tunne oli aika uskomaton kun molemmat tajusimme että tässä on tuttuni, mitään yhteistä emme kuitenkaan löytäneet. Iäkkäämpi italialainen nainen. Tuttuja kuitenkin olimme. Vaikea selittää lyhyesti tuota tunnepuolta. Muitakin on. Kuten aiemmin tuolla sanoin liian monta kertaa, liian moneen paikkaan.

Mielenkiintoista. Oletko yhteydessä vielä tähän naiseen? Onko muitakin kokemuksia?

Emme tajunneet vaihtaa yhteystietoja. On muitakin. Ehkä tähän asiaan jollaintapaa liittyy myös se miten mieheni tapasin. Ukko on varsinainen samaani.

Niin?... eli miten tapasit? Haluatko kertoa? Kiinnostaa

 

[tää on hyvä]

Sielunvaellukseen uskon. Olen elänyt useita kertoja aikaisemminkin... Se on jännä tunne. Sen vaan "tietää." 1200-1300 luvulla olen ainakin elänyt jossakin linnassa. Piikana vai prinsessana, en tiedä. Joskus hyvin, hyvin kauan sitten olen elänyt jossakin Arabimaassa, ehkä vuonna 800 tjtn.

Oletko tunnistanut henkilöitä.

Ei mulla ole sen tarkempaa tietoa tai todisteita. Se on vain tunne, kaipuu jonnekin joka tuntuu kuin kodilta

Tiedän tuon tunteen. Itse olen tunnistanut myös henkilöita ja minut on tunnistettu.

Oi, kerro lisää Miten? Missä?

No kerron yhden lyhykäisesti. Venetsian matkallani tapasin juutalaiskorttelissa naishenkilön. Nainen oli sivuttain ja näytti jotenkin tutulta. Kun kävelin lähemmäs hän kääntyi ja siinä sitten tuijotimme toisiamme. Tunne oli aika uskomaton kun molemmat tajusimme että tässä on tuttuni, mitään yhteistä emme kuitenkaan löytäneet. Iäkkäämpi italialainen nainen. Tuttuja kuitenkin olimme. Vaikea selittää lyhyesti tuota tunnepuolta. Muitakin on. Kuten aiemmin tuolla sanoin liian monta kertaa, liian moneen paikkaan.

Mielenkiintoista. Oletko yhteydessä vielä tähän naiseen? Onko muitakin kokemuksia?

Emme tajunneet vaihtaa yhteystietoja. On muitakin. Ehkä tähän asiaan jollaintapaa liittyy myös se miten mieheni tapasin. Ukko on varsinainen samaani.

Niin?... eli miten tapasit? Haluatko kertoa? Kiinnostaa

Haluaisin mutta minulla on tämä ns. tunnistettavuusonkelma.

 

[vadelma]

Sielunvaellukseen uskon. Olen elänyt useita kertoja aikaisemminkin... Se on jännä tunne. Sen vaan "tietää." 1200-1300 luvulla olen ainakin elänyt jossakin linnassa. Piikana vai prinsessana, en tiedä. Joskus hyvin, hyvin kauan sitten olen elänyt jossakin Arabimaassa, ehkä vuonna 800 tjtn.

Oletko tunnistanut henkilöitä.

Ei mulla ole sen tarkempaa tietoa tai todisteita. Se on vain tunne, kaipuu jonnekin joka tuntuu kuin kodilta

Tiedän tuon tunteen. Itse olen tunnistanut myös henkilöita ja minut on tunnistettu.

Oi, kerro lisää Miten? Missä?

No kerron yhden lyhykäisesti. Venetsian matkallani tapasin juutalaiskorttelissa naishenkilön. Nainen oli sivuttain ja näytti jotenkin tutulta. Kun kävelin lähemmäs hän kääntyi ja siinä sitten tuijotimme toisiamme. Tunne oli aika uskomaton kun molemmat tajusimme että tässä on tuttuni, mitään yhteistä emme kuitenkaan löytäneet. Iäkkäämpi italialainen nainen. Tuttuja kuitenkin olimme. Vaikea selittää lyhyesti tuota tunnepuolta. Muitakin on. Kuten aiemmin tuolla sanoin liian monta kertaa, liian moneen paikkaan.

Mielenkiintoista. Oletko yhteydessä vielä tähän naiseen? Onko muitakin kokemuksia?

Emme tajunneet vaihtaa yhteystietoja. On muitakin. Ehkä tähän asiaan jollaintapaa liittyy myös se miten mieheni tapasin. Ukko on varsinainen samaani.

Niin?... eli miten tapasit? Haluatko kertoa? Kiinnostaa

Haluaisin mutta minulla on tämä ns. tunnistettavuusonkelma.

Ahaa... ok Mutta oletko tuntenut hänetkin aiemmin?

 

[tää on hyvä]

Ahaa... ok Mutta oletko tuntenut hänetkin aiemmin?[/quote]

Sanotaan nyt vaikka näin että, olen ollut tietoinen hänestä.

 

[Aleuria Aurantia]

Uskon jälleensyntymiseen ja karmaan..

Minä myös! :wave:

 

[Minttuhirviö]

Pienenä aina kuvittelin että taivaassa on loppumaton vihreä ruohokenttä ja aurinko joka paistaa. Eikä MITÄÄN muuta paitsi ihmisiä. Olin aivan hädissäni että vähän siellä on tylsää, vaikka onkin aina kaunis ilma.

 

[Potslojo]

Mä en vaan tajua...
Must on kaunis ja lohdullinen ajatus, että me elämme edelleen kuolemamme jälkeen jossakin.
On se sitten taivaassa (ja pahantekijät missä ikinä...), synnymme sitten uudelleen tms.
Mun näkemyksen mukaan ne vain on kaikki rinnastettavissa samaan.
Kaikki ovat yhtävertaisia, vaan kaikki nämä ovat tasavertaisesti minun nähden ihan puppua.
Minä toivon, että paha saisi aina palkkansa, minä toivon, että saisin pahat tekoni anteeksi, (nimenomaan siltä, jota olen väärin kohdellut), mutta uskominen, toivominen, ovat minusta vain yhtä ja samaa todellisuuden pelkoa.
Pelkoa siitä, että tämä on tässä. Ettei muuta ole.
Sen edessä sitä ihminen on pieni ja pelokas, ja haluaa tarttua jos johonkin kauniiseen ja lohdulliseen ajatukseen.
Mutta ihminen elää muistoissa, ja se kai on kaunein ajatus. Muuten.. kuollut on kuollut.

Ja sekin on mielestäni ok. ( Siis ettei halua/suostu hyväksymään elämän lyhyttä ja ainutlaatuista hetkeä)
Kuka mitenkin saa levollisen mielen, toistensa uskomuksia, ajatuksia taspuolisesti kunnioittaen.

 

[Aksu81]

Ennen ajattelin, että synnymme uudelleen ja se mitä teimme edellisessä elämässä vaikuttaa seuraavaan. Nyt läheisieni kuolemien jälkeen uskon, että on jonkinlainen "taivas", jossa kuolleet sielut ainakin jonkin aikaa on. Välillä hautausmaalla tai kuvia katsellessani toivoisin, että voisi olla vielä joskus jonkinlaisessa yhteydessä heihin. Uskon, että joku jumala/jumalia on, mutta suurin osa siitä asuu itsessämme, minkälainen olemme ja miten vaikutamme ympäristöömme. Jokainen on tavallaan oma jumalansa ja kaikki päätökset vaikuttavat tulevaan. Mutta ehkä on jokin korkeampi taho. Muista lapseni uskoneeni Jumalaan, mutta äidin rankkojen pahoinpitelyjen ja juomiskausien jälkeen oli yhä vaikeampi uskoa siihen rukouksistani huolimatta. Itselläni oli pitkään kausi jolloin kielsin koko jumalan olemassaolon maailmassa olevien vääryyksien takia.

 

[röppö]

Mä uskone et kun kuolen ni mä mätänen maahan jos mut haudataan..
Ja jos mun toivetta noudatetaan ni mut poltetaan ja mun tuhka levitetään mulle rakkaaseen paikkaan josta tuuli sen sitten levitää eteen päin..
Siinä se sit onkin.

 

[Rieputarallaa]

Nää kirjat, mitä te suosittelette... mä en usko, että ne on ihan objektiivisia. Eiköhän niissä taustalla ole joku ideologia, joka värittää kokemusta tai ainakin sen tulkintaa.

 

[Lilii lisänimetön]

Minua rauhoittaa ajatus siitä, että tämä elämä on kaikki: synnymme tänne, elämän tarkoitus on elää ja sitten kuolla - ja muuttua seuraaville kiertolaisille ravinnoksi. Kai se oma elämä tavallaan jatkuu vaikkapa toukkien ja valkovuokkojen energiana :snotty:

 

[tää on hyvä]

Nää kirjat, mitä te suosittelette... mä en usko, että ne on ihan objektiivisia. Eiköhän niissä taustalla ole joku ideologia, joka värittää kokemusta tai ainakin sen tulkintaa.

No pitikin tulla aamukahvilla katsomaan tänne. Näitä kirjoja selanneena voin sanoa olevani melkolailla samaa mieltä. Mielenkiintoista niitä on lukea, kunhan lukee laajasti jos asiasta on kiinnostunut.

 

[Cosmopolitan]

Mina uskon jalleensyntymiseen.

 

[tiina]

Luulen/pelkään että kuolemanjälkeinen aika on pelkkää tyhjää tiedottomuutta.

 

[vieras]

Uskoin ennen kuoleman jälkeiseen elämään (tapakristitty, mutta silti). Uskoni katosi kun saattohoidin äitini, luulin että kokisin jonkinlaisen tunteen siitä että äiti on kuolemansa jälkeen tuolla jossain ja katsoo minua, että olisi ollut edes jonkinlainen pieni yhteydentunne. Mutta ei ollut mitään, ei tuntunut kertakaikkiaan miltään. Kuollut ruumis ja hautajaiset ja kun ne oli ohi, aivan tyhjää.

Nykyään uskon että elämä loppuu kuolemaan, me elämme sen jälkeen lapsissamme ja heidän muistoissaan.

Ihmisen kokemusmaailma on rajallinen. Vaikka me emme tiedä, aisti tai tiedosta kaikkea, niin ei silti tarkoita etteikö jotain muuta ulottuvuutta voisi olla olemassa.

Koin muutamia melko erikoisia juttuja ennen isoisäni poismenoa. Hän oli vanha ja sairas, lääkittynä omissa maailmoissaan eikä jaksanut paljon puhua. Huomasin juuri ennen isoisän kuolemaa, että ihminen voi olla yhteydessä toiseen ihmiseen jonkinlaisella tiedostamattomalla tasolla. En yhtään odottanut kokevani sellaista. Olen kristitty, mutten osaa selittää kokemuksiani perusluterilaiselta pohjalta enkä ole yrittänytkään, koska luultavasti mua katsottaisiin uskovissa piireissä kieroon.

Ruumis on vain ruumis, pelkkä kuori, se on totta. En mäkään tunne isoisäni mua katselevan mistään. Ajatus pilven päällä katselevasta enkelistä on konkreettiseen ja inhimilliseen kokemusmaailmaan pohjaava tapa selittää oman aistimaailmamme ulottumattomissa olevaa arvoitusta.

"Me elämme sen jälkeen lapsissamme ja heidän muistoissaan" on kaunis ajatus, mutta entä he, joilla ei ole lapsia ja jotka eivät niitä koskaan saa?

Uskon, että on olemassa kollektiivinen tietoisuus. Me olemme sisimmältämme kaikki yhtä, mutta moni nykyihminen on materialismissaan ja individualismissaan menettänyt kosketuksensa omaan sisimpäänsä, luontoon ja henkisyyteen. Asiat, jotka esim. alkuperäiskansoille ovat täysin luonnollisia, ovatkin meille yliluonnollisia, satuja. Uskonto, filosofia ja kaikenlaiset ismit yrittävät kyllä haparoiden selittää selittämätöntä, mutta minun mielestäni selityksiksi ne myös jäävät. Tiedekin on vain yksi ihmismielen keinoista jäsentää ympäröivää maailmaa, ei välttämättä absoluuttinen totuus.

Minusta on tärkeintä elää ja rakastaa NYT, vaikka elämä ja maailma ei välttämättä rajoitukaan siihen, mitä silmillä näemme. Saamme kyllä kaikkeen mieltämme askarruttavaan selityksen aikanaan.

 

[Ellida]

Uskon myös sielunvaellukseen ja jälleensyntymään, kirjoitinkin kerran erääseen ketjuun siitä.

http://kaksplus.fi/keskustelu/t948302,25

 

[Huspati Huta]

Minulla ei ole mielikuvaa asiasta.

 

[tää on hyvä]

Metaforinen. Nykyhetkellä on samea aura.

 

[Rieputarallaa]

Luulen/pelkään että kuolemanjälkeinen aika on pelkkää tyhjää tiedottomuutta.

Mitä pelättävää siinä on?

 

[minä (vierailija)]

Mä en usko et voi syntyä uudelleen tai elää tuol pilvien päällä tai helvetissä. Pelkään silti kuolemaa,mutta haluaisin syntyä uudelleen en halua kuolla ikuisesti. Mutta toivottavasti me emme kuole ikiajoiksi. Vaikkei kuolema satu eikä sitä tunne niin silti vaipuu ikiuneen! (( >´:

 

[V]

ei taivasta oo mutt tuopuoleinen on olen ollu medio kokouksessa mukana ja sain itse kokea terveisiä kuolleilta sukulaisilta

olivat sun kuolleita sukulaisias

 

[BestEver]

I 4ever die!

Sh't this Sucks!!

 

[Ruuhi rannalla]

Uskoin ennen kuoleman jälkeiseen elämään (tapakristitty, mutta silti). Uskoni katosi kun saattohoidin äitini, luulin että kokisin jonkinlaisen tunteen siitä että äiti on kuolemansa jälkeen tuolla jossain ja katsoo minua, että olisi ollut edes jonkinlainen pieni yhteydentunne. Mutta ei ollut mitään, ei tuntunut kertakaikkiaan miltään. Kuollut ruumis ja hautajaiset ja kun ne oli ohi, aivan tyhjää.

Nykyään uskon että elämä loppuu kuolemaan, me elämme sen jälkeen lapsissamme ja heidän muistoissaan.

Mulla taas usko kuolemanjälkeiseen elämään vain vahvistui kun olin kuolevan isäni kanssa. Paavaliko se oli joka kirjoitti siitä miten sisäinen ihminen vahvistuu ulkoisen kuihtuessa. Näin isän kohdalla konkreettisesti miten ruumis heikkeni päivä päivältä mutta Jumalan rakkaus eli ja sai sijaa yhä enemmän...