Millainen sinusta on vaikea raskaus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vielä yli kuukausi...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vielä yli kuukausi...

Vieras
Kun jollekin kertoo olevansa raskaana tai joku huomaa sinun olevan raskaana, niin yleensä ensimmäisenä sanotaan -onnea!! tms. ja sitten AINA seuraava kysymys tuntuu olevan että milloin syntyy, ja onko kaikki mennyt hyvin?

Minkähänlaista vastausta ihmiset tuohon "onko kaikki mennyt hyvin?" kysymykseen odottaa?? Tuntuu, että siihen on pakko vastata että juu on.

Itsellä eka raskaus menikin tosi hyvin loppuun asti, ei ollut oikeastaan mitään vaivoja, eikä ongelmiakaan. Raskautta varjosti ainoastaan TODELLA suuri pelko keskenmenosta/ vauvan kuolemasta lapsettomuustaustan vuoksi. Minusta raskaus oli siis "vaikea" näiden pelkojen vuoksi, ne nimittäin todella rajoitti normaalia elämään ja odotuksesta nauttimista.

Nyt toisessa raskaudessa en ole pelännyt enää ns. turhaan, mutta koska nyt on ollut ihan oikeitakin ongelmia, olen pelännyt niitä. Alkuraskaudessa istukan alla oli hematooma jota seurattiin levossa, samoin istukka oli kohdunsuulla. Rv 16 sain "puhtaat paperit" ja raskaus oli taas normaali, ei tarvinnut enää varoa. Silti kun minulta kysyttiin, onko kaikki mennyt hyvin, sanoin että on, koska ongelmat meni pois aika nopeasti...

Nyt loppuraskaudessa ei mitään varsinaisia ongelmia ole ollut, istukka on edelleen poikkeavan muotoinen, vallimainen, mutta lääkärin mukaan niin vitaali, ettei sitä edes seurata sen tarkemmin. Vaivoja sen sijaan ollut enemmänkin, ei jaksa kävellä kuin max. kilometrin kun alkaa supistelemaan ja selkään sattumaan, vatsanahkaan koskee tosi paljon venymisen vuoksi, eikä esikoista jaksa nostella yhtään. Pienikin kumartelu aiheuttaa heti ikäväntuntuisia supistuksia ym.

Ei tämä siltikään ole minusta mikään vaikea raskaus ollut. Mikä sinusta on vaikea raskaus? Sellainen jossa joutuu makaamaan puoli vuotta osastolla pää alaspäin, vai sellainen jossa vähän närästää ja turvottaa? Mietin vaan, kun monesti sanotaan, että "se raskaus kun oli niin vaikeakin..." mutta harvemmin tarkennetaan mikä siitä teki vaikean?

Eihän tää nyt mikään tärkeä asia ole, mutta kiinnostaa... :)
 
Mulla oli eka raskaus helppo. Närästystä, raskausajan astma ja pahoinvointi vkot 4-16. Olivat kuitenkin suht. pikkuvaivoja.

Tää toinenkin on ollut aika helppo; närästystä, pahoinvointia ja välillä kivuliaita suppareita. Alkuraskaudessa oli vuotoja mut ne loppuivat.

Sanoisin että vaikea raskaus on jokaiselle vähän eri asia. Ystävälläni on pian 4 lasta, kaikki raskaudet olleet vaikeita. Ollut todella aikaisin auki, kivuliaita suppareita jo alle puolivälin, vuodelevossa, sairaalassa, vuotanut paljon, erilaisia epäilyjä sikiöiden huonosta kasvusta...
 
Niin sitä kai soputuu siihen omaan oloonsa, ja ei koe sitä vaikeena. Kuullostaa aika vaikeelta tuo sun kertomus mut, ei sit kai oo käytännössä. Mullakin oli raskaana ollessani vaik mitä juttuja, mut mun mielestä oli helppo raskaus...ja synnytys kans, vaikka paperilta epikriisiä lukien kuullostaa tosi vaikeelta!
 
Itse jouduin kyllä kolmannen lapsen kanssa sanomaan kyselijöille että onko kaikki mennyt hyvin jne, että toistaiseksi kyllä, mutta loppuun saakka on riski että kaikki päättyy toisella lailla. Se oli minusta vaikea raskaus kokonaisuudessaan, koko raskauden ajan sai pelätä syntymäänsaakka että huonosti voi käydä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulla oli eka raskaus helppo. Närästystä, raskausajan astma ja pahoinvointi vkot 4-16. Olivat kuitenkin suht. pikkuvaivoja.

Tää toinenkin on ollut aika helppo; närästystä, pahoinvointia ja välillä kivuliaita suppareita. Alkuraskaudessa oli vuotoja mut ne loppuivat.

Sanoisin että vaikea raskaus on jokaiselle vähän eri asia. Ystävälläni on pian 4 lasta, kaikki raskaudet olleet vaikeita. Ollut todella aikaisin auki, kivuliaita suppareita jo alle puolivälin, vuodelevossa, sairaalassa, vuotanut paljon, erilaisia epäilyjä sikiöiden huonosta kasvusta...

Täytyy ystäväsi olla henkisesti vahva, kun jaksanut monta tuollaista raskautta... :) Minäkin haluaisin neljä lasta, mutta tää odotusaika on kyllä henkisesti aikamoista...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulla oli eka raskaus helppo. Närästystä, raskausajan astma ja pahoinvointi vkot 4-16. Olivat kuitenkin suht. pikkuvaivoja.

Tää toinenkin on ollut aika helppo; närästystä, pahoinvointia ja välillä kivuliaita suppareita. Alkuraskaudessa oli vuotoja mut ne loppuivat.

Sanoisin että vaikea raskaus on jokaiselle vähän eri asia. Ystävälläni on pian 4 lasta, kaikki raskaudet olleet vaikeita. Ollut todella aikaisin auki, kivuliaita suppareita jo alle puolivälin, vuodelevossa, sairaalassa, vuotanut paljon, erilaisia epäilyjä sikiöiden huonosta kasvusta...

Täytyy ystäväsi olla henkisesti vahva, kun jaksanut monta tuollaista raskautta... :) Minäkin haluaisin neljä lasta, mutta tää odotusaika on kyllä henkisesti aikamoista...

Itsekin miettinyt samaa, ystäväni on aika sisupussi! Tosin hänellä on älyttömän hyvä turvaverkko, ihana äiti esim.
 
Mulla oli ensimmäinen raskaus mielestäni vaikea. Pahoinvointi alkoi toisella kuukaudella ja jatkui synnytykseen asti. Selkä sanoi sopimuksensa irti, niveliä pakotti, oli anemiaa josta johtuen väsymys oli valtava, alamahaa repi ikävästi koko alkuraskauden. Olin siis kaikkea muuta kuin kunnossa, ikinä en ole niin kipeä ollut!
 
Mulla oli OMASTA mielestäni vaikea raskaus: pelko keskenmenosta, vuotoja alussa, eteisistukka rv 36 saakka (kontrolli siitä 2 viikon välein), pahoinvointia 24h rv 6-17, ennenaikaisia supistuksia rv 20-34 (saikulla rv 28 alkaen loppuun äitiyslomaan saakka), korkea verenpaine rv 36 alkaen (äitiyspoliseuranta kerran viikossa), ongelmia oman sairauden lääkityksen kanssa (sisätautilääkärin seuranta 2 viikon välein). Olikohan siinä kaikki.. ummetusta ja närästystä oli kanssa mutta niistä ei tarttenu sentään lääkärissä käydä. Ja hiiva.
 
Sellainen joka rajoittaa olosuhteisiinkin nähden huomattavasti päivittäistä elämistä ja olemista. Eli osastolla pidempään, toimenpiteitä, suurentunut keskenmenonriski. Ei siis normaali turvotus, närästys, pahoinvointi.
 
Onko kukaan, joka on kokenut raskautensa vaikeaksi, jättänyt toisen/kolmannen/neljänne jne lapsen "tekemättä", koska ei jaksa enää raskautta? Ymmärrän sellaisen ratkaisun jos raskaudessa olisi esim. todella suuri riski, että lapsi ei selviä, tai että äiti ei selviä, mutta jos kyse on vaan fyysisistä vaivoista ja kivuista ilman muita suuria riskejä en oikein ymmärrä, etenkin, kun itselle jo lapsen alulle saaminen on vaikeaa... Mutta uskon kyllä, että henkisesti odotus voisi olla pitkä vaivojen kanssa... mutta mulla ainakin halu saada suuri perhe on tällä hetkellä niin suuri, että jos lääkäri ei kehota olemaan tulematta raskaaksi, aion vielä yrittää!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sellainen joka rajoittaa olosuhteisiinkin nähden huomattavasti päivittäistä elämistä ja olemista.

just olin ihan samoin tulossa kirjoittamaan. itse olin pitkään ennen äitiysloman alkua jo saikulla, liikkuminen tosi kivuliasta, raskausmyrkytys vielä tuli, jonka vuoksi jouduin olemaan osastollakin melko pitkään.
 
Mulle raskausaika on hirveän vaikeaa nimenomaan henkisesti, varmaan fyysiset vaivat olisi helpommin siedettävissä jos pään sisässä olisi seesteistä. On siis ollut fyysisesti vaiketakin kaikki, mutta edelleen henkinen puoli on paljon rankempi.
 
Mulla oli toinen raskaus todella vaikea, mutta en ole niistä sen koommin muille edes puhunut. Alussa oksentelin rajusti 24 /7 mutta se oli oikeastaan aika "pientä", vasta alkusoittoa. Jo alussa iski kovat issiaskivut, mutta töissä kävin silti. Rv 21 alkoi ennenaikaiset supistukset, paikat auki ja täydelliseen vuodelepoon. Oli ennen kaikkea henkisesti raskasta. Useamman kerran piti käydä äippäpolilla tarkistuttamassa tilanne. Rv 28 todettiin raskausdiabetes. Unettomuudesta kärsin monen monta kuukautta, heräsin yössä vessaan väh. 5 kertaa yössä. Olin todella väsynyt, en ole ikinä ollut niin väsynyt vaikka normitilassakin herään muutaman kerran yössä. Loppujen lopuksi olin niin väsynyt että aamutkin alkoi aina itkemällä. Kaiken huippu oli järjettömän kovat liitoskivut, jotka veivät loppuraskaudesta käytännössä liikuntakyvyn kokonaan. Vaikka en helposti valitakaan ( esim. synnytys oli luomu omasta toiveestani ) niin kyllä tämä toinen raskaus oli niin kauhea, etten enää ikinä halua raskaana olla.

Eka raskaus oli helppo, vaikka oksentelin siinäkin rajusti ja oli ennenaikaisia supistuksia. Pystyin kuitenkin olemaan loppuun saakka töissäkin ja olin hyvässä fyysisessä kunnossa loppuun saakka.
 

Yhteistyössä