Millaisessa elämäntilanteessa sulle tuli vauvakuume ja panitko/aiotko panna toimeksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Niin, aina puhutaan siitä "oikeasta ajasta" saada vauva. Siispä ajattelin kysäistä millaisessa tilanteessa olette vauvakuumeen saaneet, ja oletteko panneet toimeksi tai aiotteko panna toimeksi?

Itselläni on siis vauvakuume ja elämäntilanteemme on seuraavanlainen:

PARISUHDE JA PERHE:
Täytän syksyllä 23v ja mieheni täyttää kesällä 26v. Olemme olleet 5v yhdessä, joista 4v olemme asuneet saman katon alla ja 2v olleet naimisissa. Asumme kahdestaan, lapsia ei ole (vielä) eikä lemmikkejä. Molemmat haluavat kovasti jo lisää jäseniä perheeseen - tosin minä enemmän:)

TALOUS JA KOTI:
Asumme n. 60 000 asukkaan kaupungissa vuokralla 58,5m2 kaksiossa. Tarkoitus on asua täällä tilanteesta riippuen vielä 1-5v. Minä opiskelen yliopistotutkintoa, takana 2v. Miehellä on insinööriopinnoissaan (AMK) jäljellä yksi vuosi. Tosin ala ja siten työllistyminen on valmistumisen jälkeen epävarma. Peukkuja pidellään:) Hän on tehnyt kesäisin myös myyjän töitä joten ehkä ainakin niihin työllistyisi. Oma työllistymiseni olisi valmistumisen jälkeen melko varma. Molemmat olemme kaikki kesät töissä olleet ja saaneet monipuolista työkokemusta. Opintolainaa on yhteensä joku n. 10 000?

TUUMASTA TOIMEEN VAI EI:
Kyllä, loppuvuodesta ehkäisy pois. Mulla on teini-ikäisenä todettu, että raskautuminen voi olla vaikeaa ja tätä silmällä pitäen annamme Luojalle vapaat kädet jo ensi marras-joulukuussa. Mies ehtisi hyvin valmistua ennen vauvan syntymää, vaikka tärppi olisi heti, ja etsimään itselleen töitä. Valmiita olemme muuttamaan töiden perässä. Itse ehtisin myös saada kandidaatin paperit ja maisterivaiheen opinnot itselläni ovatkin lähinnä tenttiin lukua, gradua ja juuri ennen valmistumista soveltavat opinnot. Toisinsanoin, läsnäoloa täällä yliopiston luona ei olisi kuin n. 1-2krt/kk.

Vauvan synnyttyä pitäisin vapaavuoden ja hoitaisin vauvaa. Tämän jälkeen lapsi olisi kotihoidossa vielä 1-2v siten, että hoitaisin vauvaa miehen ollessa töissä ja kun mies tulee töistä, mä opiskelisin.





Nyt siis kyselen, miten teillä:)? Saa kommentoida myös muiden tilanteita. Ainakin omalla kohdallani ottaisin kommentteja ihan mielelläni vastaan, niin kannustavaa kuin kritiikkiäkin:)
 
Niin, kun ei ne asiat mene miten suunnittelee läheskään aina, eikä niitä siten kannattaisi kovasti vatvoa siinä mielessä että aikatauluttelee kaikkea.

On ollut vuosia vauvakuume, minulla kuitenkin todettu sairaus jonka vuoksi toimeentulo ei paras mahdollinen, opintolainaa on, parisuhde kestänyt kyllä vuosia.

Niin se sairaus yms. huolettaa.
Eikä niitä lapsia ole tullut, nyt taukoa yrityksestä kun ei vaan jaksa =/
 
Mulla oli tuumasta toimeen, miehen löysin niin 3kk meni niin olin raskaana. Erottiin vauvan ollessa 1v6kk. Löysin uuden miehen - nykyisen miehen - ja oltiin yhdessä oltu 8kk olin raskaana. Ja nyt ollaan oltu yhdessä kohta 6vuotta.
 
no, empä osaa sanoo oikeen mitään :D paperille kun voi kaiken suunnitella ja laskea ja miettiä ja käännellä, mutta kun se lapsi sitten mahdollisesti tulee jossain vaiheessa, niin voikin melkein kaikki suunnitelmat unohtaa =)
 
Tuo on ihan totta. Sitäpaitsi nykyaikana vakituinen työ ei ole vakituinen vaan toistaiseksi voimassa oleva. Itekin synnyin tilanteeseen, jossa vanhemmilla oli kohtuupalkkaiset vakityöpaikat. No lama vei isältä 19v työpaikan alta ja äidiltä meni työkyky sairastumisen takia ja on ollut nyt jo yli 10v sairaseläkkeellä. Eli vaikka lähtökohdat perheenlisäykselle voi olla erinomaiset, olosuhteet voi muuttua äkistikin.

On kyllä ajatukset niin niissä perheissä, joissa nyt joudutaan työttömiksi ja lomautetaan ynnä muissa jo ennestään vähävaraisissa perheissä.
 
Noooh, mä en ole koskaan uskonut mihinkään ajoitukseen tai sopivan taloudellisen tilanteen odotteluun jos lapsen haluaa. Kun halusimme vauvan, aloimme yrittämään. Opiskelut, työelämät ja aivan kaiken saa soviteltua sopivaksi, usko mua. Mun äiti oli kahden lapsen yh-äiti kun opiskeli yliopistossa. Hän jopa sanoi, että sopi lapset kuvaan paljon paremmin opiskellessa kuin työelämässä. Eikä niihin lapsiin nyt pysyviä työpaikkoja tai paljon rahaa tarvita!

Nyt olen raskaana ja menetän tämän takia todennäköisesti työpaikkani. Tässä asuimaassani ei ole tukia jos jäät kotiin hoitamaan lasta, joten elämmesitten miehen palkalla vain. Mutta lapsi on vaan kaiken muun edellä. Töitä, opintoja ja kaikkea muuta ehdin tehdä taas myöhemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuo on ihan totta. Sitäpaitsi nykyaikana vakituinen työ ei ole vakituinen vaan toistaiseksi voimassa oleva. Itekin synnyin tilanteeseen, jossa vanhemmilla oli kohtuupalkkaiset vakityöpaikat. No lama vei isältä 19v työpaikan alta ja äidiltä meni työkyky sairastumisen takia ja on ollut nyt jo yli 10v sairaseläkkeellä. Eli vaikka lähtökohdat perheenlisäykselle voi olla erinomaiset, olosuhteet voi muuttua äkistikin.

On kyllä ajatukset niin niissä perheissä, joissa nyt joudutaan työttömiksi ja lomautetaan ynnä muissa jo ennestään vähävaraisissa perheissä.

mun käsittääkseni "toistaiseksi voimassa oleva" on sama kuin vakituinen. korjatkaa jos olen ollut väärässä tiedossa ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
no, empä osaa sanoo oikeen mitään :D paperille kun voi kaiken suunnitella ja laskea ja miettiä ja käännellä, mutta kun se lapsi sitten mahdollisesti tulee jossain vaiheessa, niin voikin melkein kaikki suunnitelmat unohtaa =)

Juurikin näin. Jos molemmat haluaa lapsen, siitä vain yrittämään. Mutta kun ne paperisuunnitelmat on yhtä tyhjän kanssa sitten oikeassa tilanteessa.
 
Ei millään pahalla,ap, mutta kannattaa unohtaa nuo ihan tarkat suunnitelmat kokonaan. Lapsenteko ei ole tekemistä, vaan se ANNETAAN jos niin hyvä onni käy. Siinä ei suunnitelmilla ole niin väliä. Lapselle on ne rakastavat vanhemmat kumminkin paljon tärkeämmät kuin se paljon ne vanhemmat tienaa vuodessa tai onko niillä millainen asunto, virka vai ei.

 
Mä oon 22 ja mies 23 ja opiskelijoita ollaan molemmat, aika varmat työpaikat odottaa. Miehellä 1,5 v jäljel ja mulla just kandiopinnot valmiit, eli 2 vuotta enää opintoja. Oon raskaana ja lapsi syntyy loppuvuodesta. Opiskelen koko kesän ja puolet syksystä eli opintoja on tosi vähän äitiysloman jälkeen.

Vähän harmittaa et ei alettu lasta yrittämään aikasemmin, oisin voinu olla enemmän kotona lapsen kanssa koska mun opinnot on niin vapaita et ei tartte lasta laittaa hoitoon. Ja mun tuleva työ tulee olemaan tosi vaativa, eli todennäköisesti mies jää koti-isäksi kun minä lähden tekemään uraa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tinttu:
Ei millään pahalla,ap, mutta kannattaa unohtaa nuo ihan tarkat suunnitelmat kokonaan. Lapsenteko ei ole tekemistä, vaan se ANNETAAN jos niin hyvä onni käy. Siinä ei suunnitelmilla ole niin väliä. Lapselle on ne rakastavat vanhemmat kumminkin paljon tärkeämmät kuin se paljon ne vanhemmat tienaa vuodessa tai onko niillä millainen asunto, virka vai ei.

mutta ei se suinkaan ole typerää miettiä esim. omaa taloudellista tilannetta ennenkuin alkaa koittaan niiden lasten hankintaa. eihän se tarkoita, että ei rakastas lapsiaan jos noita miettii.
 
Meillä on 65 neliötä, mutta huonosti järjesteltynä on nämä neliöt ja nyt jo tuntuu että hukutaan tavaraan. Mutta me varmaan jätetään tuo pikkuinen makuuhuonekoppi ennen kaikkea vierashuoneeksi ja vaavi saa nukkua meidän kanssa. Joten kaksioon mahduttaisiin mekin.
 
Onneksi olkoon nimimerkille joku vaan:) Mulla on noiden opiskelujen kanssa sama juttu. Lasta pystynee hoitamaan hyvin kotona ja työajat aikanaan tulee olemaan todella vaihtelevat ja epäsäännölliset.

Tiedän, että nykyajan toistaiseksi voimassaoleva = vakituinen työ, MUTTA omien havaintojeni perusteella en luottaisi toistaiseksi voimassaolevan työpaikan vakinaisuuteen liiaksi. Nimim. keskituoloiseen perheeseen syntynyt, mutta yli 12v lapsuudesta (18v) köyhyysrajan alapuolella kasvanut.
 
Oon niin Tintun kans samoilla linjoilla. Todellakin kannattaa unohtaa lapsenteko,
koska mistä tiedät saatko sitä lasta ikinä? Eikä millään pahalla, mä oon sitä mieltä,
et joka TEKEE lapsia, saisi jäädä kokonaan ilman niitä. Lapsia ANNETAAN ja lapset
syntyvät rakkaudesta.
 
Niin ja tarkoitus ei ole vaikuttaa liian suunnitelmalliselta, vaikka sitähän mä taidan nämä tekstit itsekin luettuani olla :)

Lapsi on vaan iso päätös ja näin nuorella iällä tuntuu herättävän kritiikkiä. En välitä vastaansanojista, mutta tosiaan, hyvähän asioita on vähän miettiä kuitenkin.
 
Tilanne tämä 2 lapsen yh ja tajuton vauvakuume... isäehdokas tiedossa...mutta saa nähdä toteutuuko haave..tod. näk ei mutta toivoisin niin...siis tämä isäehdokas ei vakituisesti kuvioissa vaan hänellä oma perhe... :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Oon niin Tintun kans samoilla linjoilla. Todellakin kannattaa unohtaa lapsenteko,
koska mistä tiedät saatko sitä lasta ikinä? Eikä millään pahalla, mä oon sitä mieltä,
et joka TEKEE lapsia, saisi jäädä kokonaan ilman niitä. Lapsia ANNETAAN ja lapset
syntyvät rakkaudesta.

valitettavasti lapsia syntyy usein paljon muistakin syistä kuin rakkaudesta. ja mistä niitä lapsia "ANNETAAN" ? kyllä meillä on noiden lasten saamisen eteen jouduttu myös muutamia asioita TEKEMÄÄN.
sinänäsä kyllä naurettavaa tällasen pilkun nussiminen - kuka mitäkin termiä käyttää , minulle ihan sama, mutta kiva jos viitsit vaivautua mulle kertomaan näkemyksesi ? :)
 
Ja nimimerkin . kanssa olen samaa mieltä. Lapset annetaan. Itsekin sen tiedän, koska mulle on jo 14-vuotiaana sanottu, että lapsen saaminen voi kestää hyvin pitkään. Mulle on tehty hyvin kattavat tutkimukset hormonaalisten ongelmien seurauksena. Siis kun etsittiin ongelman syytä. Mulla siis 14-vuotiaana tuli kuukautiset 3kk välein ja saatoin vuotaa jopa kk. Lisäks tuli karvaa epätyypillisiin paikkoihin yms. Siitä asti olen miettinyt elämääni ja ajatellut, että lapselle annetaan mahdollisuus tulla nuorena. Ei todella tunnu kivalta, kun ihmiset, jotka ei mun taustoja tiedä, tuomitsee ja toivoo lapsettomuutta :( Nimenomaan lapsi saadaan, eikä tehdä, MUTTA ei se lapsi yleensä silloin tule kun ehkäisy on käytössä. Ja kun ehkäisyn päättää jättää pois, on oltava valmis siihen, että lapsi saattaa tulla. Minä en tee itse sitä hedelmöittymista enkä raskautumista, MUTTA minä tietoisesti TEEN siten, että jätän ehkäisyn pois ja yhdyn mieheeni useammin. Mahdollisesti harjoittelen myös ovulaation löytämistä. Anteeksi, jos loukkasin sinua nimimerkki . . Toivottavasti kukaan ei sano sulle mitään yhtä kipeetä, mitä sä just mulle sanoit.
 

Yhteistyössä