Millaisia teidän 2,5-vuotiaat ovat?

[Äiti x 1]

Meillä on tuon ikäinen lapsi ja hän on mielestäni erittäin iloinen (keksii pelleilyjuttuja, nauraa katketakseen kun vanhemmat "pöljäilee" ja hymyilee paljon) ja oma-aloitteinen. Hän puhuu täysin selkeästi, taivuttaa sanoja (minun autoni, teidän autonne, puhuu monikossa myös) ja on todella laaja sanavarasto. Hänelle on luettu aina paljon ja jaksaa keskittyä vaikka parikin tuntia lueskelemiseen, myös yksin.

Hän muistaa, mitä joissakin kirjoissa lukee (jotkut kirjat osaa sanasta sanaan) ja haluaa jutella paljon. Hän keksii omia juttujaan leikeissä, lelut juttelevat toistensa kanssa ja muistaa vanhatkin jutut. Viime kesäistä erästä hassua tapahtumaa tykkää kerrata useinkin Hän on kauan kysellyt, miksi tuo on näin, mitä tuo tarkoittaa, miksi miksi miksi.. Hän tykkää hirveästi osallistua kotitöihin ja osaa viedä tavaroita paikoilleen (apk tyhjennys, roskien vienti oikeisiin roskiksiin jne.). Kysyy aina, että "saisinko auttaa sinua äiti/isä". Hän pyytää anteeksi, jos on tehnyt väärin, mutta hän ei käyttäydy väkivaltaisesti, riko tavaroita tms. vaan esimerkiksi silloin, kun vahingossa esimerkiksi tönäisee tai kaataa jotain.

Lapsi viihtyy hyvin itsekseen (ainokaisena pakkokin välillä) ja innostuu helposti asioista. Hän oppi syömään itsenäisesti 1,5-vuotiaana, syö lähes kaikkea (karamelleja ei ole saanut kuin maistaa, herkuttelee mielellään rusinoilla ja kahvileipää saa kun sitä on tarjolla). Lempiruokaa on lohikiusaus, tomaatti-jauhelihapasta jne. Rakastaa juustoviipaleita napostella ja marjoja myös.

Vastaa rakkaudenosoituksiin ja hellyyteen, on sylissä paljon ja nukkuu aivan liki vanhempiaan (ahdasta, muttei se haittaa). Ei ole tehnyt tyypillisiä taaperon kommelluksia, mitä odotettiin (kukkamultien viskely, itsensä kolhiminen) vaan lähti liikkeellekin hitaahkosti mutta varmasti. Suukottaa ja silittää mielellään. Vähän arastelee isoja koiria eikä ole tottunut kissoihin. Katsoo joskus Pikku Kakkosta.

Isänsä kanssa touhuaa mielellään autojen parissa ja tykkää olla ulkona. Ei stressaannu äkkilähdöistä. Nukkuu yöt 21-06(tai 07) ja päikkärit 1-2tuntia. Väsyneenä saattaa vetää itkukilarit, ja kiukutella jonkin aikaa, jos vanhempi ei jaksa esim.lukea montaa unisatua peräkkäin. Välillä "minä ite" saa vallan uhmaa siis meitä, ja etenkin isälleen on välillä kiukkuinen, kun näkee selkeästi olevan äidistä mustis. Joskus iskä ei kelpaa mihinkään, mutta sitten taas tietyt asiat ovat vain heidän "omia juttujaan".

Ei ryntää suinpäin vielä riehumaan muiden lasten kanssa, vaan tykkäisi enemmän ensin leikkiä rauhallisesti ja tutkiskella paikkoja. Ymmärtää ihan hyvin kiellot. Tekee mielellään pyynnöstä asioita, mutta välillä tuppuroi vastaan. Laulaa mielellään ja yhdessä lauletaan joka päivä. Piirtää ympyröitä (yleensä piirtää työkoneita). Kehumme lasta mutta kerromme myös, jos jokin asia on tehty ns. tuhmasti ja syyn siihen. Tekee pissin pottaan, kakkaa ei, päiväkuiva yleensä, mutta unilla aina vaipoissa.

Meillä ei hirveästi ole samanikäisistä vertailupohjaa; lapsemme lähimmät leikkikaverit ovat 4- ja 5-vuotiaita tyttöjä ja poikia. Leikimme itsekin paljon mutta leluja emme osta kuin tosi harvoin. Käytettyinä on saatu ja parhaimmat lelut näyttävät olevan kotitaloustarvikkeet ja työkalut, siis aidot sellaiset.

Kiinnostaisi tietää, millaisia teidän samanikäisenne ovat

 

["Xxxxx"]

Rauhallinen, liikunnallinen (juoksee, hyppii, tasapainoilee, kuperkeikkaa, painia).
Ei leiki oikeastaan yksin, mutta eintarvitse kokoaikaista viihdykettä.
Sopeutuvainen. Nukahtaa helposti. Syö itse. Voitelee leivän.

On sosiaalinen, osaa leikkiä toisten kanssa. Jää hoitoonkin hyvin.

 

["aws"]

Ihania voiskohan se eka mamma keksiä jotain negatiivistakin, aika moinen äidin ylpeilylista.. Mutta niinhän sen pitääkin mennä, omat lapset on aina ihanimpia ja parhaimpia!

 

["Maira"]

Heh, haluatko oikeasti tietää?

No, on ihan suloinen ja rakastettava, puhuu melko selvästi ja on kovin fiksu jätkä. Mutta..Ihan järjetön uhma..Kaikki on hänen, siskoa purraan, lyödään jne. mihinkään leluihin ei saa muut koskea, tekee pahaa ihan tietentahtoen kieltoja uhmaten, saa raivareita, räiskii, paiskoo ja huutaa..

Onneks kuitenkin päivässä on enemmän niitä hyviä tunteja kuin huonoja mut kyl mä aika puhki iltasin olen..

 

[Ylpeä]

Kuulostaa tutulta! Meillä aikalailla samanlainen, mutta ikää 2v3kk ja leluja on paljon

 

["vieras"]

[QUOTE="aws";28018520]Ihania voiskohan se eka mamma keksiä jotain negatiivistakin, aika moinen äidin ylpeilylista.. Mutta niinhän sen pitääkin mennä, omat lapset on aina ihanimpia ja parhaimpia![/QUOTE]

Eiköhän tän alotuksen yks pointti ollukin ylpeillä miten ihana,taitava jne heidän lapsi on.

Ja,sen huomaa että on ainokainen..

 

["xXx"]

Ihan kuin olisit meidän tytön 2v 8kk kuvaillut On kaikkea tuota, paitsi että ollut täysin kuiva puoli vuotta, tietysti joskus vahinkoja tulee. Uhma meillä myös aika voimakas ja kohdistuu erityisesti minuun, isälleen ei niin paljon uhmaa. Rakas pieni pallero on, oikeastaan vähän haikeaa kun vauvasta on kasvanut "iso tyttö" joka kuitenkin on vielä pieni. Meillä nyt uusinta juttua että toistelee innoissaan olevansa iso tyttö, kun tekee asiat itse.Osaa pukea ja riisua, paidassa tarvitsee apua (jos huolii, usein saa raivarit kun ei ihan onnistu ja sitten tarvitsee apua). Toistelee meille ohjeita joita on itse saanut, kuten vaikka ota äiti varovasti sitä ruokaa, puhalla ettei ole kuumaa jne.

 

["Maira"]

^No nyt alkaa kuulostaa tutulta.. Ja on siis tuo mun muksu kans sen 2v8kk.

 

[Nii-in]

Olin minäkin joskus silloin esikoisen kanssa just tollanen! Mun lapsi oli se maailman napa, paras ja fiksuin ja taitavin kaikista! Sittemmin olen tajunnut sen, että kaikki lapset ovat erilaisia ja kukin kehittyy omaan tahtiinsa. Ihania luonteenpiirteitä löytyy jokaisesta lapsesta, mutta niin myös niitä ikävämpiä. Aika näyttää! Kuopukseni on nyt 2,5 v. On ihana, aurinkoinen, liikunnallinen ja kovin temperamenttinen! Raivarit on ihan itku-potku -tasoa. Toisaalta hän on myös hyvin hellyydenkipeä ja herkkäsieluinen. Veikeä ja herttainen poika. Puhetta tulee muutaman sanan lauseita, mutta suurimmaksi osaksi vielä vain toteaa asioita. Kuten tänään, kun hain hoidosta: "Äiti tuli!" <3

 

["Maira"]

No hellusintahan on ehdottomasti se kun poika sanoo "tule äiti kainaloon" tai että rakastan äitiä jne..Ja hirmu kova se on suukottelee..

Mut sit me mennään kauppaan, muutama metri sisälle ja totaali kieltäytyminen liikkumiseen, huutoa, itkua ja potkua, lopunviimein kannan sen sätkivän ja karjuvan mukulan olkapään päällä ulos kaupasta samalla kun ihmiset nauraa/päivittelee ja siskonsa kikattaa ostoskärryssä..

 

[Äiti x 1]

Olin minäkin joskus silloin esikoisen kanssa just tollanen! Mun lapsi oli se maailman napa, paras ja fiksuin ja taitavin kaikista! Sittemmin olen tajunnut sen, että kaikki lapset ovat erilaisia ja kukin kehittyy omaan tahtiinsa. Ihania luonteenpiirteitä löytyy jokaisesta lapsesta, mutta niin myös niitä ikävämpiä. Aika näyttää! Kuopukseni on nyt 2,5 v. On ihana, aurinkoinen, liikunnallinen ja kovin temperamenttinen! Raivarit on ihan itku-potku -tasoa. Toisaalta hän on myös hyvin hellyydenkipeä ja herkkäsieluinen. Veikeä ja herttainen poika. Puhetta tulee muutaman sanan lauseita, mutta suurimmaksi osaksi vielä vain toteaa asioita. Kuten tänään, kun hain hoidosta: "Äiti tuli!" <3

Tätä esikoisen äiti-kommenttia olen kuullut kyllä ennenkin; jopa sen, että lapsi ei voi olla niin ihana kuin kerron. Kyllä voi. Jokainen lapsi on ihana ja jokaisen äidin oma lapsi on se maailman paras. Ja siksihän kyselin, että halusin tietää millaisiksi te muut äidit näette lapsenne, hänen kehityksensä ja luonteensa. Miksi pitäisi kaivamalla kaivaa negatiivisia asioita omasta lapsesta...?

Kuten sanoin, muksu uhmailee välillä. Kiukuttelee, itkee yleensä. Ei lyö eikä pure, miksi pitäisikään. Ja toista lasta suunnitellaan, mutta pelkään että tämä äidinrakkaus "lyö yli", eli pakahdun ihan siihen rakkauden määrään sitten pidetään meitä varmasti vässyköinä, kun ollaan paljon yhdessä perheenä ja näytetään tunteitamme, mutta mieskin on siitä ylpeä ja tämmöistä meidän elämä vain on. Kertokaa äidit ja iskät lisää lapsistanne! Ylpeilkää ihan reilusti

 

["vieras"]

Sävelsi toisen sinfonian ja kirjoitti 3 kirjaa... siitä on meidän lapsi tehty.

 

[Äiti x 1]

[QUOTE="vieras";28019882]Sävelsi toisen sinfonian ja kirjoitti 3 kirjaa... siitä on meidän lapsi tehty.[/QUOTE]

Ärsyttääkö teitä kiukuttelijoita meidän onnemme? OK ylistän lastani mutta oletan, että kaikille se oma lapsi on se kaikkein paras. Naiivia? En häpeä

 

["Sadie"]

Ilmeisesti joitain tosiaan ärsyttää, surullista . Tosi ihanasti kirjoitettu Ap . Ja tosiaan, ei aina tarvitse etsiä lapsesta niitä negatiivisia asioita.

 

[satutytti]

Meijän lapsi kun aapeen tekstistä patsi, että osaa kyllä myös kiukutella (harvoin onneks), ei tykkää kauaa touhuta ittekseen (tottunu leikkimään pikkusiskon kanssa aina, ikäero alle 1,5v). Tykkää muitten lasten seurasta eli aina kun näkee muita suht saman ikäsiä niin menee heidän kanssa leikkimään vaikkei tuntiskaan ennestään (aikuisten suhteen ei lämpene kyllä noin nopeesti). Liikkumaan on lähteny aikasin ja on ketterä ja nopea, menee kovaa vauhtia myös isompien lasten perässä ja opettelee isojen tyttöjen leikkejä kun haluaa touhuta heidänkin kanssaan samanlailla. Puhuu erittäin hyvin, on puhunu 1,5 vuotiaasta lauseita ja on kamala höpöttäjä (äitiinsä tullu, mahtaa olla isillä hauskaa kun kuopuskin tuntuu olevan samanlainen ) Mutta muuten toi aapeen teksti osuu meijän esikoiseen.

 

[meillä]

Kuopuspoika liikkuu ketterästi, tekee kuperkeikkoja, hiihtää, ajaa pyörällä hurjaa vauhtia. Rakemtaa hetkessä 40 palan palapelon. Puhuu selvästi. On kuiva. Tällä hetkellä kovassa uhmassa. Kaikki pitää onnistua yhtä hyviin kuin kahdella isoveljellä. On uhmasta huolimatta kovin hellyydenkipeä, tulee syliin vähän väliä halailemaan. Nukkuu yöt kainalossa 21-8, ei päikkäreitä.

 

[Äiti x 1]

[QUOTE="Sadie";28019922]Ilmeisesti joitain tosiaan ärsyttää, surullista . Tosi ihanasti kirjoitettu Ap . Ja tosiaan, ei aina tarvitse etsiä lapsesta niitä negatiivisia asioita.[/QUOTE]

Kiitos! Jotenkin vain tuntuu, että nykyään lapsista etsitään pelkkiä vikoja. Tosin tehtiin sitä minunkin nuoruudessani, mutta olen nähnyt lähipiirissäni surullisia tapauksia, että lapsilla ikäänkuin kilpaillaan. Ja se ei tosiaankaan ole aloitukseni pointti!! Ihan samoin puhun lapsesta ja ajattelen hänestä joka päivä, ja mielelläni kuulen muiden samanikäisten menosta ja meiningistä.

Lapsemme ei ole hemmoteltu. Hän joutuu pettymään tottakai meihin vanhempiin, periksi en etenkään minä anna herkästi. Huutamalla ei saa periksi mitään. Anteeksi pitää pyytää, molemmin puolin, mikäli tulee loukattua. Hän ei saa kaupassa huutamalla tavaroita, eipä sitä ole vielä tehnytkään, mutta epäilemättä tekee. Itkenyt on kaupassa, uhmakohtauksen tiimoilta, mutta niinhän ne itkevät toisetkin, ei kai tuossa mitään hävettävää ole.

Pottailu on ollut melkoisen takkuista. Nyt tosiaan alkaa oppia pidättämään päivisin, rientää pissille, mutta kakan survaisee unien jälkeen vaippaan.
Kiitos jo näin alkumetreillä teille kokemuksianne jaelleille! Lisää kuulen mielelläni!

 

["vieras"]

Meillä tuo poika on ihan älyttömän huumorintajuinen! Saa meidät nauramaan joka päivä ja kun huomaa että nauretaan, niin jatkaa vitsailuja ja naurattamista Se on varmaan hänen paras piirre, ei tule tylsää päivää hänen kanssaan.

Muuten kai aika normaali 2v3kk-ikäinen, ajoittain yrittää uhmata mutta ei paljoa ja menee nopsaan kiukkukohtaukset ohi kun huomaa ettei saa periksi. Juttelee paljon, ei vielä ihan selkeästi mutta me saadaan jo selvää hyvin kun on totuttu hänen höpinöihin. Paljon tykkää halia ja pussata, sekä mua että iskäänsä, meilläkään ei tunteita piilotella. Maailman paras pikkumieshän tuo on, ei siitä pääse mihinkään

 

[no menipäs taas ohi]

Aapeeltä meni taas niin ohi mun pointti, mutta mitä muuta voi odottaakaan!? Yhden ja ainoan lapsen äiti vaan on NIIN eri planeetalta verrattuna kokeneempiin kanssasisariin. Ei niitä "vikoja" tarvitse hakemalla hakea, mutta huonoja puoliahan meistä kaikista löytyy! Ei kukaan ole täydellinen! Paitsi se oma esikoinen. Kyllä se elämä sit opettaa. Ja kiitos kysymästä, ei ole tarvetta olla kateellinen eikä surullinen. Meidän elämä on juuri hyvää, ollaan yhdessä perheenä onnellisia ja omat lapset ovat niitä kaikkein ihanimpia! Ei vaan ole ENÄÄ sitä tarvetta kehuskella ja kuuluttaa sitä onneaan kaikille! Se on ihan normaalia, ei mitään erikoista ja suureellista.

 

[moona81]

Omapäinen, helposti suuttuva, mutta myös helposti leppyvä, ihana nuuhuri joka rakastaa huomiota, mutta ei jatkuvaa hellittelyä. Huono syömään, huono toisinaan nukkumaan.

Juurikin innostunut puhumaan. Kiinnostunut ympäristöstä ja tapahtumista.

Normi 2,5 v. Ei turhan fiksu vaan normi muksu.

 

[ooho]

Aapeeltä meni taas niin ohi mun pointti, mutta mitä muuta voi odottaakaan!? Yhden ja ainoan lapsen äiti vaan on NIIN eri planeetalta verrattuna kokeneempiin kanssasisariin. Ei niitä "vikoja" tarvitse hakemalla hakea, mutta huonoja puoliahan meistä kaikista löytyy! Ei kukaan ole täydellinen! Paitsi se oma esikoinen. Kyllä se elämä sit opettaa. Ja kiitos kysymästä, ei ole tarvetta olla kateellinen eikä surullinen. Meidän elämä on juuri hyvää, ollaan yhdessä perheenä onnellisia ja omat lapset ovat niitä kaikkein ihanimpia! Ei vaan ole ENÄÄ sitä tarvetta kehuskella ja kuuluttaa sitä onneaan kaikille! Se on ihan normaalia, ei mitään erikoista ja suureellista.

No jos kerran elämä opettaa, niin miksi sinunkin pitää? Miksei voi kehuskella sitä ihan normaalia onneaan?

Meilläkin on ihan vaan yksi ja ainoa. Ja täydellisemmältä tuntuu joka päivä, virheineenkin. Ja minun elämässä kun tämä on ainutkertainen tapahtuma, miksi en saisi siitäkään kuuluttaa? Ketä se loukkaa ja miksi? Sinuako, jolla on samaa onnea monin verroin? Vai onko siitä tullut hiukan liian normaalia kertauksen myötä?

 

[Eipä]

Eipä nyt ollut kyse siitä, etteikö saisi olla onnellinen. Kyse oli omalla lapsella kehuskelusta, mikä on huvittavaa. Ei muut pidä sun muksua minään ihmelapsena, vain sinä itse pidät.

 

[Äiti x 1]

Aapeeltä meni taas niin ohi mun pointti, mutta mitä muuta voi odottaakaan!? Yhden ja ainoan lapsen äiti vaan on NIIN eri planeetalta verrattuna kokeneempiin kanssasisariin. Ei niitä "vikoja" tarvitse hakemalla hakea, mutta huonoja puoliahan meistä kaikista löytyy! Ei kukaan ole täydellinen! Paitsi se oma esikoinen. Kyllä se elämä sit opettaa. Ja kiitos kysymästä, ei ole tarvetta olla kateellinen eikä surullinen. Meidän elämä on juuri hyvää, ollaan yhdessä perheenä onnellisia ja omat lapset ovat niitä kaikkein ihanimpia! Ei vaan ole ENÄÄ sitä tarvetta kehuskella ja kuuluttaa sitä onneaan kaikille! Se on ihan normaalia, ei mitään erikoista ja suureellista.

Sinulla, kuten minullakin, on oikeus olla mitä mieltä vaan kun kyse on omasta lapsesta. Jotenkin vain haluan elää siinä mielikuvitelmassa, että jokainen lapsi on omalla tavallaan täydellinen sille OMALLE vanhemmalleen. Kuultaa vähän tuosta kirjoituksesta, että olet pettynyt ehkä hivenen.. mihin? Ihmisillä on tapana lytätä omien huonojen kokemustensa perusteella nekin, joilla niitä ei vielä ole ollut. Mutta ei se mitään

Ei tapanani ole käveleskellä edestakaisin ja kailottaa lapseni ihanuutta, mutta en kyllä sitä peittelekään jos joku jotain kysyy. Se on vaan se suomalaisten tapa vähätellä ja mollata, myös omaa itseään.

Ymmärrän, että lapsenkasvatuksesta ja lapsiarjesta tulee jossain vaiheessa "rutiinia", mutta puolustan rakkauttani lapseeni sillä, että maailmassa ja Suomessa on ihan tarpeeksi lapsia, jotka eivät saa ehdotonta rakkautta. Ei se minusta sen tyhmempää tee, jos en kursaile tai piilottele onneani. Antaa kaikkien kukkien kukkia, jopa meidän ensikertalaisten! Tästä en toivo riitaa, vaan toivon edelleen vanhempien kertomuksia rakkaista lapsistaan!

 

[Äiti x 1]

Eipä nyt ollut kyse siitä, etteikö saisi olla onnellinen. Kyse oli omalla lapsella kehuskelusta, mikä on huvittavaa. Ei muut pidä sun muksua minään ihmelapsena, vain sinä itse pidät.

Juuri tämä on ketjun pointti! Jokainen saa kertoa rauhassa, miten ihana lapsensa on. Tässä ei kalastella muiden suosiota. Eiköhän anneta jokaiselle mahdollisuus tässä hektisessä arjessa myös keskittyä hetkeksi niihin hyviin puoliin, ei siihen mitä naapuri kenties meistä ajattelee

Lapsi ei ole väline, vaan jotain niin ihmeellistä että miksipä siitä ei saisi iloita!

 

[2,5v iltatähti]

Meillä asuu pikku diiva Puhe vähän laahaa, mutta syntyi keskosena, joten lasten lääkäri (ei ainakaan vielä) ole sanonut asiasta mitään.. Hemmetin kovapäinen ja oppinut isoilta sisaruksiltaan pitämään (vähän liiankin hyvin) puoliaan. On päiväkuiva, mutta ulos mennessä laitan vaipan vielä. Rakastaa muita lapsia ja osaa jo leikkiä hienosti mukana. Tähän taas varmaan vaikuttanut isot sisarukset ja kaverit melkein kaikki on 4-7 vuotiaita. Tykkää roolipukeutua ja maalata ja piirtää. Lähinnä tulee vasta palloja, joilla on tikku jalat ja yrityksiä malaata silmät suu, nenä ja korvat. Tykkää lukeakirjoja, mutta ei jaksa kauaa keskittyä yhteen kirjaan. Tykkää laulaa ja rakkaimmat laulut muistaa ulkoa.
Äärettömän hyvä motoriikka ja likka on kirotun nopea kintuistaan Kirjahyllyyn kiipeäminen käy sekunneissa! Syö ja juo itse. Tykkää olla pystyyn passattu, mutta osaa jonkun verran pukea ja riisua.
On oikea pikku aurinko ja tervehtii ja JOKAIKISEN vastaan tulijan Tosi ekstrovertti tyyppi.