Millaisista asioista sinun äitiyttäsi/isyyttäsi on kritisoitu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En ulkoile lapseni kanssa tarpeeksi eikä käydä missään kerhoissa toistaiseksi. Sitten lähinnä sitä, etten käy koskaan missään, tosin se ei nyt ole ihan vapaatahtoista, ei vaan tällä paikkakunnalla ole mitään mihin mennä. Äitini olisi halunnut että imetän ainakin vuoden, imetin vain puolivuotta joten siitä tuli kommenttia.

Mä oon luullut, että sä asut pk-seudulla.
 
Niin tuttuja juttuja.
Yks työkaveri sano mulle kerran et pojalle pitää keksiä virikkeitä enemmän ettei oo niin mahdoton... Siis poikani on tosi vilkas ollut aina.
Lisäks anoppi ruikuttaa poikaa yökylään joka hemmetin kerta kun nähdään. Itselläni on ajatus että poika menee yökylään kun me itse tarvitsemme vapaata tai meillä on menoa, ei sen mukaan että anoppi HALUAA !
Isäni mielestä reagoin liian herkästi jos poikaan sattuu "ei sattunu", vaik kaatuu pää edellä lattiaan... Ja meidän poitsu ei mistään pienistä edes huuda. Eli ku huutaa niin sillon sattuu.
 
[QUOTE="tuuli";26049802]Imettäminen. Ventovieras nainen kävi kaupan jonossa mulle asiasta vittuilemaan. Eli mulla on lapsi syntynyt keskosena, raskausmyrkytyksen vuoksi rv 29+2, painoa 1,1kg. No lapsi oli alkuun pitkään niin heiveröinen ettei ajatustakaan imetyksestä ollut. Jotan "imetys" oli yhtä kuin maidon pumppaaminen. Teinkin sitä ja alkuunsa maitoa alkoikin herua. Sain tuntuvasti ennemmän maitoa tulemaan kuin rääpäleinen vaati. Pumppasin 2-3h välein yötä päivää. Pari viikkoa meni vielä hyvin. Sitten maidon tulo vaan alkoi hidastua. Pienestä ei todellakaan vielä silloinkaan ollut imijäksi. Pumppasin ja pumppasi. Koitin kaikki mahdolliset keinot, sain jopa lääkettä jonka pitäisi heruttaa lisää maitoa. Vaan ei heruttanut. Päivän kokonaissaldo oli alle 30 ml....

Jatkoin kuitenkin vaikka tulos alkoi olla nolla ja lapsi sai luovutettua äidinmaitoa keskolassa. Ajattelin että kun lapsi tulee kotiin niin sitten osaa rentoutua ja maitokin alkaa herua. Lapsi tuli kotiin mutta ei jaksanut paljoa imeä, eihän hän ollut kuin 2kg painava. Niinpä tilanne meni sellaiseksi: Ensin yritin imettää ja tämän jälkene annoin korviketta/omaa maitoa mitä sattui olemaan. Kun lapsi oli syönnyt aloitin pumppaamisen, 30minuttia vähintään... Tulos noin 5ml maitoa jonka sitten asian mukaisesti säilöin.Pesin pumppausvehkeen ja keitin ja kattos, lapsella oli taas nälkä. Niinpä tilanne meni sellaiseksi että mä vaan itkin ja pumppasin, tissit verillä...

No sitten tämä rouva suoraan saatanasta tulee eteeni. Kaupan jonossa ihasteli niin pikkuista vauvaa...Kun kuuli että on keskonen niin seuraava kysymys oli: KAI imetät? Mä totesin että ei tule enää maitoa (en vieraalle ala koko pumppaus rumbaa selostaa) Vastaukseksi sain tämän: JOPA adoptioäidit kykenee imettämään. Kyse ei ole muuta kuin laiskuudesta. Minä pillahdin itkuun.[/QUOTE]

Oisit vetäny muijaa turpaan... Prkl.
 
-imetin liian lyhyen aikaa (en 2v, niin kuin anoppi)
-en mennyt äitilapsi-kerhoihin, etsimään seuraa ITSELLENI (näin toivoi äitini, mutta ne vaan ei ole mun juttu)
-olin liian laiha synnytyksen jälkeen (49kg/167cm, kommentoi th.. niin no minkäs mä sille mahdoin)
-osaatko keittää perunoita, osaatko tehdä ruokaa? (th)
-oliko ne vahinkoja?
-ei tule onnistumaan (yhdessä kohta 10v ja hyvin pyyhkii)
-myin esikoisen vauvakamoja paljon sitä mukaa kun ei tarvittu (tämähän ei anopille ollut ok, koska jos teette vielä 10 lisää, niin on sitten valmiina)
-kaupan soseet ei ole ok
-pojalla 7v on liian pitkä tukka (anoppi oli varannut ajan ja leikkauttanut pojan tukan)
-tyttö 3v on liian laiha, saako se vettä ja ruokaa? (th, sukulaiset)
 
Minua on arvosteltu siitä, että "juoksutan lapsia lääkärissä tämän tästä". Tämän sain kuulla, kun nuoremmallekin lapselleni tehtiin maitoallergiakokeet. Oli kuulemma turhaa juoksemista. Myös vanhemman lapseni hengenahdistukset ovat turhanaikaista juoksemista. Olen kuulemma ylihuolehtivainen.

Kerrottakoon, että esikoista käytin lääkärissä marraskuussa, kun sai kokovartaloihottuman ja kurkunpäätä kuristavan allergiakohtauksen. Seuraavan kerran sen jälkeen lääkärissä käytiin nyt viime sunnuntaina taas hengenahdistuksen vuoksi. Liikaa kai sitten..

Sapettaa jo kirjoittaakin tästä. :D

AI NIIN: ja imettämisestä! Esikoisen imetys meni puihin, ja se oli niin niin väärin. (Itsekin surin sitä kovasti.) Taas kuopustani imetin 1v4kk ikään, ja se taas oli jo perverssiä, luonnotonta, että meinaanko vielä armeijaiässä pojalle tissiä tunkea suuhun.
 
Viimeksi muokattu:
Minua (meitä) on kritisoitu siitä ettemme miehen kanssa halua lähteä kahdestaan viettämään "laatuaikaa". Olemme perhettä toivoneet kauan, ja nyt haluamme olla lasten kanssa. Ja hyvin menee. Muiden on tätä hankala sulattaa.
 
te tätä: Mun äitiys ei alkanut ongelmitta. Meidän tytön nyt 1v 8 kk (ainut lapsemme edelleen) ollessa kaksiviikkoinen jouduin osastohoitoon psykoottistasoisen synnytyksenjälkeisen masennuksen takia. Kolmessa viikossa parannuin onneksi siihen kuntoon, että pääsin kotiin, ja pystyin palaamaan arkeen vauvan kanssa, kun mies joutui lähtemään takaisin töihin. Tyttömme oli siis pullovauva, milläpä isä sitä olisi imettänyt minun ollessa osastolla ;) Pärjäsimme hyvin kotona, ja rakkautta ja huolenpitoa tytöltämme ei ole koskaan puuttunut, vaikka masennukseni parantui kokonaan tytön ollessa jo yli vuoden ikäinen. Emme ole kulkeneet missään kerhoissa tai muskareissa, omat kaverit, tuttavaperheet ja sukulaiset ovat riittäneet mainiosti kontakteiksemme. Poltan tupakkaa kuin korsteeni (typerää, tiedän), meikkaan ja laittaudun usein. Baareissa en kulje, mutta kotona viini maistuu kohtuudella tietenkin. Näistä kaikista asioista huolimatta kukaaan EI KOSKAAN ole arvostellut äitiyttäni ainakaan minulle suoraan. Olen onnekas, koska minulla on paljon hyviä ja ymmätäväisiä ystäviä ja sukulaisia. Tosin olen itse todella temperamenttinen ja vahva persoona, etteivät varmaan siksi ole uskaltaneetkaan ;)
 
Tuosta lapsen kieltämisestä on sanottu, siis molemmat mummot ovat sanoneet. Ensin lapsi tekee jotain jonka kiellän ja mummot hyssyttelee että anna nyt sen tai ei se haittaa tmv. Todella ärsyttävää. Enkä mielestäni ole kieltänyt huvin vuoksi mitään, mutta ilmeisesti se sitten on ok jos mummoloissa lapsi tyhjentää kirjahyllyn, heittää paperit (tärkeitä?) sohvapöydältä lattialle ym. mukavaa. Samalla tavalla on aikoinaan käyttäytyneet meidän koiran suhteen, joten ei sinällään yllättävää.

Ensimmäinen päivä Tukholmassa- risteily herätti suurta ihmetystä :D Etenkin eräässä ihmisessä, kyseli kymmeneen kertaan ennen risteilyä että mitä järkeä lähteä alle 1-vuotiaan kanssa ja nauroi pilkallisesti koko asialle. Risteilyn jälkeen kysyi ensin miten risteily meni, vastattiin että tosi hyvin. Sen jälkeen kohta uudestaan, että no miten se nyt oikeasti meni. Jankutti ja jankutti eikä millään uskonut, että risteily olisi voinut olla kiva vauvan kanssa :D Mutta ehkä tuo kertoo vaan enemmän tuosta ihmisestä, hänelle risteilyt on puhtaasti ryyppyreissuja eikä lapsiaan ole sinne koskaan ottanut mukaan.
 
lähinnä siitä että kun en ole perskärpäsenä vahannut kokoajan muksujen vieressä, olen antanut heidän vauvanakin olla lattialla ilman minun seuraani, ja en ole juossut pääkolmantena jalkana itkevän vauvan luokse jos itkusta jo olen kuullut että suurta hätää ei ole.
ja siitä eniten kun olen pitänyt nuorimmaistani liian kauan liian pienenä enkä ole antanut sen lähteä traktori hommiin ennen kuin tänä talvena, sama juttu moottorikelkan kanssa, vasta joulun jälkeen tajusin että kyllähän "vauvakin"osaa istua jo stiigan kyydissä kelkan perässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mitää;26049960:
Misää oikein asutte? Meillä ainakin suositus on ollut täysimettää 6kk, ja aloittaa kiinteät vasta puolivuotiaana, eikä kukaan ole ihmetellyt, kun näin olen tehnyt.

No nämä suositukset nyt on tupanneet muuttumaan- esikoisen aikana sain erilaiset ohjeet mitä toisen lapsen syntyessä.
 
[QUOTE="Minttu";26049256]
Mutta monet tuttavat jaksaa kerta toisensa perään ihmetellä, miksi minä en enää halua mennä baariin tms? :O
Näissä ihmettelijöissä on sekä lapsettomia, sinkkuja, perheellisiä. Vastaus on, EI minua kiinnosta! Enkä jaksakaan. Miksi pitäisi jos ei halua? Mulle riittää vallan hyvin lenkki koiran kanssa, shoppailureissu, ruokailu ravintolassa tai muu mukava piriste, mistä pääsee hyvässä kunnossa ja ajoissa kotiin oman lapsen viereen.
Aina joku jaksaa marista ja voivotella ja sanoa, että "kyllä kuule sillä lapsella on myös isä ja tekee ihan hyvää lähteä vaikka yhdeksikin yöksi jonnekkin kavereitten kanssa!" Miten se voi tehdä hyvää, jos en nauti koko reissusta? No, en ole menossa minnekkään bilepaikkoihin, baareihin ta muihinkaan ryyppyreissuille kun ei kerta kiinnosta. Hyvin yksinkertaista.

Tuo on oikeastaan ainut asia, mistä muutamat tyypit jaksaa jankuttaa ja ihmetellä kuinka jaksan kotona jos en väliin käy "tuulettumassa"...[/QUOTE]


Ihan sama! Mutta sitten ei ketään löydy lähtemään kaveriksi syömään tai shoppailemaan, kun siten haluaisin itse tuulettua. Ihan kuin se baariin lähtö olisi jotain ainoaa-oikeaa-tuulettumista. Ei tajua!
 
[QUOTE="Vieras";26050950]Ihan sama! Mutta sitten ei ketään löydy lähtemään kaveriksi syömään tai shoppailemaan, kun siten haluaisin itse tuulettua. Ihan kuin se baariin lähtö olisi jotain ainoaa-oikeaa-tuulettumista. Ei tajua![/QUOTE]

aah ihanaa, sielunkumppaneita ! mutta minulla on vain 1 ystävä joka ei tätä asiaa pysty ei sitten millään sisäistämään. joka kerta kun soittaa niin kauhuissaan on että enkö tosiaan oo ollut VIIKKOON nyt missään ilman lasta.. siis joo tosi kamalaa viettää aikaa oman lapsen ja miehen kanssa :D on tietenkin päiviä kun haluaa siis ihan rehellisesti iltapäivästä lähteä näkemään ystäviä esim. kahville ja shoppailemaan ja silloin on oikeasti ikävä niitä toisia lähimmäisiä. mutta ei, tää yks jankuttaa että kyllä nyt kerran kuussa pitää "pää nollata" alkoholin voimin. joo olihan se ennen kivaa ja hauskaa mutta nyt sitten siinä missä kaveri saa nukkua rauhassa darransa pois niin minulla alkaa taas heti aamusta äiti rooli että se siitä pitkään nukkumisesta ym. tämän aika nopeasti silloin sisäistettyäni niin jäi kyllä läträämiset. nyt tosin raskaana niin eipä joo tuu juotua.
 
-lapsi on ollu huono nukkuja ja jo vastasyntyneenä tosi lyhyt uninen eikä nukahtanut itse ennen 2v ikää.
-kuuntelin hänen tarpeitaan enkä itsekkäästi vaatinut vauvaa sopeutumaan minun haluihini.
-nukutin vieressä ekat 6kk sen oman sängyn sijaan jossa ei nukkunut sitäkään mitä vieressä.
-potalle teki ekat tarpeet vasta 2v eikä sunkaan alle 1v jollon sai potan.
-yökuiva ei ole nytkään 4v, kuulemma se on vaan mun vika ja laiskuutta.
jnejne....
Ja jokseenkin kaikki kommentit sellasilta joilla nuo asiat ovat menneet kivuitta ja helposti. Ja vertailukohtana oma lapsi.
 
[QUOTE="Vieras";26050950]Ihan sama! Mutta sitten ei ketään löydy lähtemään kaveriksi syömään tai shoppailemaan, kun siten haluaisin itse tuulettua. Ihan kuin se baariin lähtö olisi jotain ainoaa-oikeaa-tuulettumista. Ei tajua![/QUOTE]

Juuri näin! Musta tuntuu ihan tyhmältä selitellä kavereille miksi minä EN halua lähteä baariin. Ja nyt kun pian on kesäkin niin moni on jo hokenut, että mieti TERASSIT!!! Woohoooo!! Joo, onhan ne terassit auki taas pian. Mutta mitä sitten? Ei se mun maailmaa enää hetkauta samalla tavalla kuin pari vuotta sitten. Voin kyllä käydä yhdellä, mutta se, että ryyppäisin aamuneljään asti ei vaan enää kiinnosta. Lapsen myötä mä oon huomannu, että taidan sittenkin olla sellainen koti-ihminen, ja se tuntuu olevan muutamalle aivan vieras käsite.

Mäkin oon yrittäny joskus kysyä joltain kaverilta, että mentäiskö syömään, leffaan, shoppailemaan tms. niin ei. Toki siis moni kaveri on myös samanhenkinen kuin minäkin, mutta näitä bilettäjiä sitte kans riittää. Joskus oon näiltä baarissa hyppääjiltä kysyny, että no jos vaikka sitte mennään ihan vaan yhdelle, tunti paikallisessa kuppilassa ja kotiin? Vastausksena on joskus ollu tyly; äääh, meneekö siinä vähä ilta hukkaan jos vaan yhden juo?? :O :D :D No ehkä sulla, mutta ei mulla!

Mä oon jo miettiny, että sitten ku näillä mun lapsettomilla ystävillä on itellä pieniä lapsia kotona, ja omani on jo sen ikäisiä, ettei tarvi joka sekuntti keksiä virikkeitä tai vahtia, ettei kukaan kiipeä pöydille niin silloin MINÄ ehdotan näille kavereille viikonlopun mittaista ryyppyreissua ruotsinlaivalla! Katotaan mitä mieltä ovat silloin! :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja madametussu;26049864en halua myöhemmin ongelmia sisälle nukkumaan siirtymisessä. Meillä ihmiset nukkuvat sisätiloissa:
Tuossa sisälle nukkumaan siirtymisessä tuskin tulisi olemaan mitään ongelmia, eli sen takia ei kannata olla nukuttamatta ulkona JOS lapsi siellä hyvin nukkuu, teillä siis ei nuku, joten on varmasti teille hyvä ratkaisu nukuttaa sisällä.
 
[QUOTE="vieras";26050119]Kannattaa parantaa itsetuntoa, jos kaverin mielipide vaikuttaa niin paljon, että jätät reissun väliin sen takia.[/QUOTE]

Peesi. Ymmärrän erittäin hyvin, että moiset kommentit ärsyttävät, meillekin sanottiin esikoisen ollessa 1,5 v, että ei tuon ikäisen kanssa tulisi sanojalle itselleen mieleenkään lähteä ulkomaille. Mutta perheet ovat erilaisia, me matkustelemme, kyseinen perhe ei. Meille taas ei tulisi mieleenkään kökkiä lasten kanssa vain kotimaassa. Reissun tuolloinkin teimme ja kivaa oli. :)
 
Pitkästä kotiäitiydestä, pitkästä imetyksestä, kantoliinasta, perhepedistä, lapsen huomioimisesta, toisaalta siitä että annan heidän kiipeillä ja tutkia maailmaa liikkuen, milloin mistäkin.
 
Minua on kritisoitu siitä, että vaihdoin lapseni vaippaa liian usein. Tarkistin vaippaa tiheään ja halusin vaihtaa se joka kerta, kun se oli vähänkin märkä. Se oli kuulemma turhaa ja sille hymisteltiin holhoavasti. Niin, siis jokaisestahan on niin mukavaa olla itse märissä housuissa...

Jatkuvasti olemme saaneet kuulla siitä ettei lapsemme (9kk) ole ollut mieheni vanhempien luona hoidossa. Meillä ei ole ollut sille tarvetta, mutta asiaa ei ymmärretä meidän kantiltamme.

Emme ole tarpeeksi varovaisia, kun lapsemme on alkanut konttaamaan ja nousemaan tukea vasten ylös. Appivanhempani jaksavat mainostaa heidän olevan niin varovaisia.

En halua, että juhlissa ja sun muissa poikaamme pompotellaan sylistä syliin. Haluan myös, että hän saa olla tutussa sylissä ensin vähän aikaa ja katsella meninkiä sekä ihmisiä ennen kuin menee vähän vieraampien käsivarsille. Sitä ei ole suopeasti katsottu.
 

Yhteistyössä