Millaista on olla sisaruksiin läheiset suhteet aikuisena ja kokea heidät ilona elämässään?

["ilo"]

Minulla ja miehellä on sisaruksia. Ei ole iloa heistä.

Heille (suurin osa) vain mammona on tärkeää, joten ei ehdi muuta tehdä.

Yksi sisar haluaa haalia puolisoineen itselleen mökkejä, veneitä, rahaa, monta isoa kalllista hallia (joita appiukko saa luvan tehdä) joilla tienata rahaa, kun ihmiset vuokraavat näitä, jne. Eli mikään määrä mammonaa ei riitä. Näissä on nin paljon hommaa, että jos käyt, sinulle ehdotetaan mattojen pesua ym. työtä. Omat vanhemmat on valjastettu kokonaan tähän mammonan keruuseen eli tekevät ilmaiseksi näille talot, hoitavat pihoja, eläimiä, lapset hoidettiin jne.

Yksi sisar on sellainen, että hän sai lapset vanhalla iällä ja nyt he ovat elämän tärkein asia, ja sehän on ok, mutta ei sillä tavalla kuin näillä. Heillä 2 lasta ja kumpikin tarvitsee monta aikuista koko ajan viihdyttämään, koko ajan pitää tehdä jotain kehittävää, jotta olisivat ikätasoa edellä. Koko ajan pitää puhua heille ja pitää keskipisteenä. Jaksaisitko?

Yksi meidän sisarista taas ei näe mitään väärää siinä, että oma äiti on mummo vain hänen lapsilleen, antaa heille kaiken ajan ja rakkauden, kaikki tarvikkeet lapsuudenkodista, kaiken. Tehtailee lapsia liukuhihnalta ja valittaa sitten että puoliso ei osallistu, joten lasetn mummo joutuu koska lapsi on muuten niin kovilla. Nii joo ja vaikka lapsia iso katras, niin ei ala tajuta miten niitä tehdään, koska vahinkoja tulee. Ja mikään määrä materiaa ei siis riitä, itselle, on hiihtomatkoja ja ulkomaanmatkoja, kallis talo, mutta omien lasten hoidosta ei voi maksaa tietenkään. Jos taas tämä ilmainen piika (oma äiti) tarvitsisi jotain niin se maksaa tai pitää vuokrata heiltä.

Ja sitten on sisar joka on kroonisesti masentunut. Ei jaksa usein esim. puhelimeen vastata tai muistaa kortilla kummilasta.

Yksi katkeroitui aikuisiän kynnyksellä ja alkoi syytellä sisartaan kaikesta, että on saanut enemmän ja ollut aina keskipiste. Siis lapsena. Minkä lapsi sille on mahtanut jos näin on edes ollut? Toisen sisaren on vetänyt perässään tähän lapsuussyyttelyyn.

Jos sinulla on iloa sisaruksistasi aikuisena niin kerrotko vähän myös lapsuudestasi ja nykyisestä tilanteesta? Ovatko vanhempasi tasapuolisia?

 

[Alisa -82]

Ollaan tosi rikkonaisesta lapsuudesta kärsineitä kaikki (pahasti alkoholisoituneet vanhemmat ja väkivaltaa) ja ehkä nämä seikat ovat pitäneet "järjen" kaikilla päässä ja jokainen sisaruksista (4) on oikein mukavia ja tullaan kaikki keskenään hyvin toimeen. Jokainen avittelee toista jos pystyy ja toivoo toistemme perheille vain hyvää. Oikein ihanat välit siis ja se on oikeasti tosi iso voimavara, koska sisaruussuhteet ovat kuitenkin sillä tavalla erityisiä verrattuna ystävyyssuhteisiin.
Ihmetyttää vaan sinunkin asenteesi, että miksi oikein listaat vikoja sisaruksistasi? Kyllä niitä varmaan meilläkin löytyisi niinkuin kaikilla ihmisillä, mutta mukavampi keskittyä niihin hyviin puoliin.

 

[riiviöiden äiti]

Minulla on jäljellä vain yksi veli, mutta hän on meille todella tärkeä, osa perhettä. Käy meillä syömässä muutaman kerran kuussa, viettää kanssamme kaikki juhlapyhät. Kun eno astuu ovesta, juoksee 9v tyttö ja 5v poika samantien halaamaan, ja jahka ehtii istumaan kipuavat syliin, perässä hyppää vielä 2 koiraa :heart:
Jos menemme yhdessä johonkin (keilaamaan, syömään) maksamme aina myös veljeni kulut. Veljeni lähtee myös kanssani vuosittain 1000km ajomatkalle mummua tapaamaan, mukana muutama lapsi.
Elimme perheessä jossa saimme selvitä aika omatoimisesti, tosin tämä nuorempi veljeni sai enemmän huolenpitoa kun me vanhemmat sisarukset myös olimme siinä.
Vanhempi veljeni kuoli nuorena aikuisena, myös vanhempamme ovat nyt kuolleet.

 

["a p"]

Ollaan tosi rikkonaisesta lapsuudesta kärsineitä kaikki (pahasti alkoholisoituneet vanhemmat ja väkivaltaa) ja ehkä nämä seikat ovat pitäneet "järjen" kaikilla päässä ja jokainen sisaruksista (4) on oikein mukavia ja tullaan kaikki keskenään hyvin toimeen. Jokainen avittelee toista jos pystyy ja toivoo toistemme perheille vain hyvää. Oikein ihanat välit siis ja se on oikeasti tosi iso voimavara, koska sisaruussuhteet ovat kuitenkin sillä tavalla erityisiä verrattuna ystävyyssuhteisiin.
Ihmetyttää vaan sinunkin asenteesi, että miksi oikein listaat vikoja sisaruksistasi? Kyllä niitä varmaan meilläkin löytyisi niinkuin kaikilla ihmisillä, mutta mukavampi keskittyä niihin hyviin puoliin.

Koen että noilla ihmisillä ei ole aikaa meille, on vain raha tai pelkästään omat lapset. tietystikään masentunut ei mahda masennukselleen mitään.

Jos haluaisimme läheiset välit, meidät valjastettaisiin keräämään heille lisää mammonaa tai kehittämään heidän lapsiaan...

 

[Sivusilmäilijä]

Masennukselle nyt ei itse mitään voi, mutta noi muut siskokset on perseestä. Otan osaa.

 

["vieras"]

Mulla 2 veljeä ja sisar, kaikki nuorempia kuin minä. Tulemme hyvin toimeen keskenämme, näemme melko usein. Nyt aikuisiällä sisarestani on tullut läheisin, tekstailemme ja soittelemme useita kertoja viikossa.

Olemme ristiin lastemme kummeja, käymme aina lasten synttäreillä ja joskus ollaan vietetty joulujakin yhdessä. Juhannuksena kokoonnumme grillailemaan yhden sisaruksen luo.

Nuorimpaan veljeen ei ihan niin läheiset suhteet ole, hän on mua 17 vuotta nuorempi joten se tietysti vaikuttaa. Pidämme kyllä yhteyttä hänenkin kanssaan ja kyläilemme puolin ja toisin.

Vanhemmat oli melko ok lapsuudessamme, ainoastaan arvottivat pojat tyttöjä korkeammalle. Mutta emme tästä toisiamme syyttele, eikä se oikeastaan vaikuta enää elämäämme mitenkään. Olen onnellinen, että mulla on sisaruksia ja rakastan heitä ja heidän lapsiaan ihan hirveästi

 

["ihanaa"]

Ollaan tosi rikkonaisesta lapsuudesta kärsineitä kaikki (pahasti alkoholisoituneet vanhemmat ja väkivaltaa) ja ehkä nämä seikat ovat pitäneet "järjen" kaikilla päässä ja jokainen sisaruksista (4) on oikein mukavia ja tullaan kaikki keskenään hyvin toimeen. Jokainen avittelee toista jos pystyy ja toivoo toistemme perheille vain hyvää. Oikein ihanat välit siis ja se on oikeasti tosi iso voimavara, koska sisaruussuhteet ovat kuitenkin sillä tavalla erityisiä verrattuna ystävyyssuhteisiin.
Ihmetyttää vaan sinunkin asenteesi, että miksi oikein listaat vikoja sisaruksistasi? Kyllä niitä varmaan meilläkin löytyisi niinkuin kaikilla ihmisillä, mutta mukavampi keskittyä niihin hyviin puoliin.

Tämä on kuin minun kynästäni. Meillä myös rikkonainen tausta. ehkä siksi "hitsauduimme" yhteen? Aivan ihanaa kuitenkin, että on välit kuin yhtä perhettä oltais.

 

[++++]

Minulla on 9 sisarusta ja meillä on kaikkien kanssa hyvät välit. Samoin vanhempiin.
Soittelemme, pidämme yhteyttä fb:ssa. Näemmekin toisia, mutta aivan liian harvoin : /
Muutaman kerran on pidetty "kokoontumisajot" ja keräännytty kaikki samaan paikkaan. Paljonhan se tilaa vaatii Mutta muuten ei koskaan nähtäisi toisia yhtä aikaa, sillä kaikki on ympäri Suomen maata.
Ja iloksi heidät koen, rikkaus on omistaa noin monta sisarusta :heart:

 

[lakaisukone]

Mä ja mun nuorempi siskoni ollaan todella läheisiä. Lapsena tietysti väännettiin joka asiasta ja nuoruudessa ei niin paljon tekemisissä oltu mutta nykyään soitellaan päivittäin ja nähdään viikottain ja jaetaan kaikki ilot ja surut. Hän on parhaita ystäviäni. Veljen kanssa hyvät välit mutta ei yhtä läheiset kuin siskon kanssa. Lapsuudenkotimme oli tavallinen ja hyvä.

 

[aamuntorkku]

Mulla ja mun kahdella sisaruksellani on tosi läheiset välit. Kyläillään paljon ja toistemme lapsia hoidetaan tarvittaessa. Olen tosi onnekas :heart:

Ikävä lukea, että kaikilla ei näin ole :hug:

 

["vieras"]

Mulla on läheiset suhteet sisaruksiini, vaikka ollaankin eroperheestä ja minä ja toinen veljeni asuimme isällä ja kaksi muuta äidillä. Itse olin 11v kun erosivat ja vanhin.

Minun ja veljieni lapsuus oli aika normaali, sisko on minua 11v nuorempi ja ollut hyvin rakas minulle aina, enemmän kuin vain sisko. Vanhempieni eron jälkeen paljon kaikkia vaikeuksia, isän alkoholismia, vanhempien keskinäisiä riitoja ja oikeustaisteluita jne. Mahdottomasti kaikkea mitä en jaksa tässä luetella edes.

Ollaan aina oltu kuitenkin läheisiä, vaikka lapsena tappelinkin usein veljeni kanssa. Näemme ja soittelemme paljon. Siskoni kanssa olen yhteydessä päivittäin. Myös sisarusteni puolisot ovat läheisiä paitsi nuoremman veljeni avovaimo, mutta syy on se ettei hän ole halunnut edes olla tekemisissä sen ihmeemmin. Heillä ei mene muutenkaan hyvin ja veljeni käy lähinnä yksin meillä, maksimissaan kerran vuodessa näen tätä naista. Meillä on hyvät välit, mutta ihan vieras ihminen sinänsä.

 

[gfjd]

Minulla on iso lapsuusperhe ja nykyäänkin välit on kaikkiin melko hyvät. Lapsuus oli onnellinen isosta perheestä huolimatta ja koin saavani rakkautta ja huolenpitoa. Rahaa ei ole silloin vanhemmilla paljoa ollut. Olin itse muutaman vuoden kun perheeni yritys meni konkurssiin. Mutta vanhemmat selvisivät siitä. Vaikka tiukkaa oli varmasti rahallisesti, niin en koe sen haitanneen itseäni. Opin tekemään työtä ylimääräisten asioiden eteen. Nykyään vanhemmillani on rahaa. Mutta ei heidän elämäänsä ole suuresti muuttunut kuitenkaan. Välit on toisiin hieman enemmän läheisemmät mutta ei keneenkään etäiset. Aina kun yhdessä ollaan kaikki, niin ollaan myös yhdessä. En usko että kukaan tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Isossa perheessä on myös paljon juhlia joihin toisiamme kutsumme. Käymme paljon kylässä (sisarukset ympäri suomea) Jos ei olla nähty, niin järjestetään joku tapaaminen. Ollaan tekemisissä, kysellään kuulumisia ja välitetään toisista. Miehellä myös iso suku, jossa pystyn olemaan oma itseni. En tunne siellä itseäni ulkopuoliseksi.

Kaikissa meissä on myös vikoja. Kenessäpä ei olisi? Riitaakin asioista tulee, mutta ne pyritään ratkaisemaan. Koen perheeni voimavaraksi jossa toisia autetaan kun on hätä. Jokainen eri tavalla ja voimavarojensa mukaan. Halutaan pitää yhteyttä. Ja itsestä tuntuu että on hyvä tukiverkko jos jotain tapahtuu.

 

[Noooo]

Itselläni on viisi sisarusta ja miehellä yksi. Omani on sekalainen sakki löytyy mielenterveysongelmia, mammonan keräämistä sekä muita omituisuuksia. Mutta rakkaita kaikki ja kun nähdään on aina hauskaa. Pidämme kerran tai kaksi vuodessa sisarusten illanvieton yms. Itse koen sen rikkautena että ympärillä on erilaisia ihmisiä. Toki joskus voi ottaa pannuun, mutta se menee äkkiä ohi koska kukin elää niinkuin haluaa. Huumorilla kuittaillaan toisillemme näistä "omituisuuksista"

 

["vieras"]

Ihme vikalista sinulla sisaruksistasi. Voisin helposti vetäistä samanlaisen ja paljon pidemään mutta kaikista virheistä ja oikeasti myös arkipäivässä kypsyttävistä asioista huolimatta saldo jää miljoonasti plussan puolelle. Juuri äskettäin kirjoitin johonkin toiseen ketjuun, että hyvät sisaruussuhteet ovat uskomattoman tärkeä voimavara.

 

[nuusa]

Meitä on kolme tyttöä ja yksi poika. Nuorin tuosta katraasta olen minä. Olemme aina olleet tosi läheisiä. Lapsenakin pidimme toistemme puolia ja huolehdimme toisistamme. Nyt aikuisina soittelemme lähes päivittäin, "hoidamme" toistemme lapsia tai lähinnä se hoitaminen on sitä että joku vaan käy hakemassa kakarat mukaansa ilman sen kummempia sopimisia.
Emme ole koskaan riidelleet oikeastaan mistään. Vietämme yleensä joulut, juhannukset yms. yhdessä. En voisi ikinä edes kuvitella että alkaisimme riitelemään perinnöstä yms.
Koen että "isosta" perheestä on myös lapsilleni ollut hyötyä koska heillä on paljon rakastavia ihmisiä ympärillään. Mieheni on ainoa lapsi ja usein hän onkin ihmetellyt sitä kuinka läheiset välit meillä sisaruksilla on.

 

[leijona76]

Mulla on kaksi isompaa siskoa. Esikoisen kanssa ei mulla oo koskaan oikein löytyny säveltä eikä sitä oo nytkään. Keskimmäisen kanssa on läheisemmät välit vaikka kakarana oli aina kahnausta ja minä molemmille se rasittava pikkusisko joka aina jäi ulkopuolelle. Perheen mustalammas. Äidillä oli vakaviakin mielenterveysongelmia jotka vaikuttivat meihinkin ja jollain tasolla varmasti vieläkin. Minä olen suunnittelematon ja vaikka sainkin tulla niin jotenkin aina on tuntunu että en ole toivottu. Vois sanoa että toisen siskon kanssa on ilo olla siskoja, toisen kanssa aika sama.

 

[Joining the club]

Ei ole kehumista mullakaan...
Tosin mulla ei ole kuin yksi sisar - joka on kääntänyt selkänsä sen myötä kun itse sain lapsen - juurikin hieman aikuisempana. Ja pikkuisen haastavassa tilanteessa - eli elellään lapsen kans kaksin.
Emme koskaan ole olleet läheisiä, mutta nyt sitten kävi niin - että jäin tosi pahaan pulaan - plus samaa mitä itse olin tehnyt ja antanut heidän lapsilleen ei luonnollisestikaan (heidän lähipiirinsä sanoin ) voi olla tarjolla minun lapselleni.
Ko perhe - sisareni ja miehensä - ovat hyvin itsekkäitä ja pihejä ihmisiä , hyvintoimeentulevia toki - mutta silti valmiita vaatimaan muilta.
Ja edes tiukimmassa tilanteessa eivät vaan auta.
Summasummarum - meillä tämä on sukuperintöä - riitoja ja välirikkoja piisaa sukupolvelta toiselle.
Tavallaan keskustelu ja riitelykulttuuri puuttuu - ei saa olal erimieltä - jos on , välit katkeavat kokonaan.
Samoin veri ei ole vettä sakempaa - perhettä ja sukua ei varsinkaan auteta, eikä heistä välitetä. Päinvastoin , kiviä rekeen ?
En tiedä onko tuo sisarkateutta vai mitä ?
Suvustamme ja perheestämme puuttuu myös ns matriarkka tai patriarkka - joka pitäisi porukkaa yhdessä , tai olisi kasvattanut pitämään yhtä köyttä.
Nytkin omaa äitiäni ei sisareni ja mun välirikko näytä häiritsevän - päinvastoin - tämä on hänelle mieleen tai yhdentekevää - tai 'normaalia' .
Yksin ei voi olla terveissä ja läheisissä ihmissuhteissa ...
Toisaalta - pelkkä joulukortti ja joululahja suhde ei ole mistään kotoisin, minusta.
Sisareni on lapseni kummi , eikä ole edes nähnyt lastani 5 vuoteen ...
Minä olen kaikesta tästä surullinen ja koettanut silti avata yhteyksiä - sisareni ei ole vastannut emailiin tai tekstariin yhdelläkään sanalla . Ei pihahdustakaan ..

Otsikkoon - ystävilläni on onnekseen tällaisia suhteita - koko homma pyörii eri mentaliteetilal tuolloin. Vaikak ihmiset ovatkin erilaisia, heillä on toisilleen sydäntä ja annettavaa. Pidetään yhtä. Joku sellainen multa/meiltä puuttuu.

Toisaalta kun sisaruksia on useampia ,luulisi että jonkun kanssa synkkaa ...

 

[Jätkä]

Minulla on kaksosen kanssa hyvät välit, soitellaan ja käykin meillä usein auttaa aina kun apua kaipaan ja täysin pyyteettömästi.:heart: Käyttää äitiäkin meillä usein, kun minulla ei ole autoa, saan myös kauppakyytejä autolla. Kaksonen on.:heart:
On meillä kaksi isompaakin veljeä, mutta heihin meillä on ehkä hiukan etäisemmät välit, parantumaan päin kylläkin.

 

[as if]

Onneks mulla ei oo sisaruksia niin eipähän tarvii vaivata päätä muiden asioilla. Mikset ap anna toisten olla vaan vatvot päässäs tollasia?

 

["tiuku"]

Ei ole kehumista mullakaan...
Tosin mulla ei ole kuin yksi sisar - joka on kääntänyt selkänsä sen myötä kun itse sain lapsen - juurikin hieman aikuisempana. Ja pikkuisen haastavassa tilanteessa - eli elellään lapsen kans kaksin.
Emme koskaan ole olleet läheisiä, mutta nyt sitten kävi niin - että jäin tosi pahaan pulaan - plus samaa mitä itse olin tehnyt ja antanut heidän lapsilleen ei luonnollisestikaan (heidän lähipiirinsä sanoin ) voi olla tarjolla minun lapselleni.
Ko perhe - sisareni ja miehensä - ovat hyvin itsekkäitä ja pihejä ihmisiä , hyvintoimeentulevia toki - mutta silti valmiita vaatimaan muilta.
Ja edes tiukimmassa tilanteessa eivät vaan auta.
Summasummarum - meillä tämä on sukuperintöä - riitoja ja välirikkoja piisaa sukupolvelta toiselle.
Tavallaan keskustelu ja riitelykulttuuri puuttuu - ei saa olal erimieltä - jos on , välit katkeavat kokonaan.
Samoin veri ei ole vettä sakempaa - perhettä ja sukua ei varsinkaan auteta, eikä heistä välitetä. Päinvastoin , kiviä rekeen ?
En tiedä onko tuo sisarkateutta vai mitä ?
Suvustamme ja perheestämme puuttuu myös ns matriarkka tai patriarkka - joka pitäisi porukkaa yhdessä , tai olisi kasvattanut pitämään yhtä köyttä.
Nytkin omaa äitiäni ei sisareni ja mun välirikko näytä häiritsevän - päinvastoin - tämä on hänelle mieleen tai yhdentekevää - tai 'normaalia' .
Yksin ei voi olla terveissä ja läheisissä ihmissuhteissa ...
Toisaalta - pelkkä joulukortti ja joululahja suhde ei ole mistään kotoisin, minusta.
Sisareni on lapseni kummi , eikä ole edes nähnyt lastani 5 vuoteen ...
Minä olen kaikesta tästä surullinen ja koettanut silti avata yhteyksiä - sisareni ei ole vastannut emailiin tai tekstariin yhdelläkään sanalla . Ei pihahdustakaan ..

Otsikkoon - ystävilläni on onnekseen tällaisia suhteita - koko homma pyörii eri mentaliteetilal tuolloin. Vaikak ihmiset ovatkin erilaisia, heillä on toisilleen sydäntä ja annettavaa. Pidetään yhtä. Joku sellainen multa/meiltä puuttuu.

Toisaalta kun sisaruksia on useampia ,luulisi että jonkun kanssa synkkaa ...

...Ei pahalla, mutta kuulostat hieman mun miehen pikkusiskolta, heidän perheen nuorimmalta lapselta (5 sisarusta).

Hän jaksaa aina haukkua meidät muut piheiksi, kylmiksi ja julmiksi. Mutta kun hän on aina pulassa. Mitään ei tahtoisi oman etunsa eteen tehdä. Aikuinen ihminen, mutta elämän hallinta ihan kadoksissa. Aina valmiina kerjäämään joltakin apua. Lapsia on hänellä pari, eri miehille. Yh ollut käytännössä kuitenkin aina. KYLLÄ. häntä on autettu. Mutta eikö jossain mene raja auttamisellakin? Jos vaade on päällä likipitäen aina. Miksi antaa rahallistakaan apua? Hän itse hassaa rahansa meikkeihin ja vaatteisiin. JA sitten itketään kun ei olekaan varaa ostaa lapsille talvivaatetta. Kirppisvaatteet ei kelpaa - eikä meiltä muilta saatava kierrossa olleet vaatteet.

Tuo tekstisi kuulostaa vahvasti samalta kuin mieheni pikkusiskon jutut on. Kaikki on kamalan itsekäitä - paitsi hän. Kun ei ole hoksannut että oikeasti VAIN HÄN ITSE on oman onnensa tekijä. Kummastelee kun elossa olevat vanhemmat ei asetu hänen puolelle. Miksi asettuisivat? Hänelle on yritetty puhua, on oikeasi yritetty auttaa - ja aina hän löytää uuden ongelman elämäänsä. Voisi karusti sanoa: ei tule toimeen itsenäisesti vieläkään, vaikka ikää on 30