Toggle sidebar

Millanen voi kasvaa narsistin lapsesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja appiukko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

appiukko

Vieras
Vasta ihan vasta-aikoina ollaan puhuttu miehen isästä, eli mun appiukosta... Taitaa olla narsisti luonne. Tai onkin, ainakin jossain määrin. On aika itsekäs, määräilee anoppiani, ei ole koskaan pyytänyt keltään anteeksi, on kotioloissa TOSI TÖKS, mutta vieraille niin niin hilpeä jne jne....

Onko kokemusta miten narsistin lapsiin tällanen voi vaikuttaa? Tuntuu joskus että mun miehellä on joitain samantyyppisiä piirteitä kun isällään. toisaalta mies näyttää tunteitaan tosi herkästi, siis suuttuu helposti ja lapsille pienistä asioista, toisaalta ei puhu eikä pukahda eikä varsikaan pussaa! Siis ei herkästi osoita helyyttä tms.

Tietty meistä kaikista löytyy jotain persoonallisuuksien piirteitä enemmän ja vähemmän... Mut mietin että oletteko te narsistien lapset huomanneet itessänne jotain piirteitä, mitkä voisi juontua lapsuudestanne/kasvatuksestanne tms???
Tai jos jonkun tuttu on narsisti, millaisia noin yleensä ottaen ovat heidän lapsensa?
 
Mä olen seurustellut narsistin kanssa... Oli äidiltänsä tämän "perinyt".

ERITTÄIN lyhyt pinna, kääntää kaiken aina jotenkin itseensä, siis todella itsekeskeinen, haukkuu, vähättelee ja pyrkii jatkuvasti alistamaan. Toinen versio on sellainen miellyttäjämarttyyri joka mukamas tukee ja välittää mutta loppuenlopuksi kääntää myös kaiken oman napansa ruokkimiseksi.

Kyllä sen huomaa jos on narsismin perinyt; muuten taitaa olla kyse lähinnä luonteesta. Tietysti voisihan sitä olla ongelmia näyttää vilpittömiä positiivisia tunteita kun ei tätä lapsuudessa ole oppinut, emmä tiedä...
 
Niin, miehelläni on tosi vahvasti tuo et ei näe koskaan itteä syylliseksi mihinkään. JOKAIKISESSÄ riidassa tms. kahnauksessa syy on AINA toisessa. Jotenkin se osaa aina vääntää asiat niin, tai ainakin yrittää mutta minäpä en alistu tuollaiseen vaan annan kyllä ääneni kuulua!!

Esim jos ajais ylinopeutta, poliisi pysäyttäis ja sais sakot, minä olisin jotenkin siihen syyllinen. Olisin esim nalkuttanut ja vienyt hänen huomionsa, joten hänen ajohuomionsa olisi kärsinyt.
Tai tässä yks hyvä esimerkki: Meinasi ajaa pahki toiseen autoon, oli siis todella lähellä ettei osunut. Minä tietty vaistomaisesti kirkasin et APUA ja suoristin ratin, ettei osunu. Johtui siitä, että puhui ite puhelimessa eikä katellu kunnolla eteensä. Olin vähä aikaa säätäny radiota isommalle, joten puhelun jälkee alkoi mulle huutaa ja mua syyttään et mä olin kurottautunu hänen eteensä, ei nähny kuulema ollenkaan autoa MUN takia. No just joo, miten voi jos kädellä säätää volumea ni olla toisen näkökentän edessä! Ei voinu myöntää et syy oli itessä... Näitä tämmössiä tapahtumia tulee aikas usein ja oon alkanu epäillä olisko jotenkin periny isältään tommoset tavat tai sittten vaan se kasvatus/malli tms aiheuttanu tuollasta käytöstä...?

Se ärsyttää, mutta toisaalta ku olen huomannut miten appiukon käytös on lamaannuttanu anoppini, niin en kyllä anna itelleni käydä niin. Surullistä hänen puolestaan... Mutta tuntuu jotenkin että minä ainakin haluan pitää puoleni!
 
Mua taas kiinnostaa, millaisia ovat ne ihmiset, joilla on valtava tarve luokitella joku ihminen laatikkoon "NARSISTI".

Samalla kun diagnosoitte muita narsisteiksi, niin muistakaa, että yksi narsistin tunnusmerkeistä on, että hän ei itse tajua/ myönnä olevansa narsisti. Miten on - ettet vain ihan itse olisikin se narsisti?
 
Minä uskon, että se tapa olla periytyy. Näin ainakin minun mies.

Toivon kaikkien tulevien parien tarkkailevan kumppanin vanhempien suhdetta. Uskon sen paljastavan aika paljon myös omia tulevia aikoja. Minä nimittäin ajattelin seurustelusuhteen alussa (puolenkymmentä vuotta), että minun mies on onneksi ihan erilainen kuin isänsä. Nyt perheen perustamisen jälkeen huomaan, että justiinsa samanlainen MINÄ tyyppi hän on kuin isänsä.

Onneksi en huomannut tätä ennen lapsia, sillä nyt minulla ei taatusti olisi kahta maailman ihaninta lasta. (Joista kyllä toivon kasvattavani myös muita ajattelevia aikuisia)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja Heinämamma:
Epäilenpä että narsistin lapsi ei huomaa että hänessä olisi jotain vikaa :wave:
Click to expand...

Peesi. Narsisti varsinkaan ei suostu myöntämään, että hänessä olisi jotain vialla.
Click to expand...

Narsisti ja narsisti, voi hyvä ihme teidän kanssa. Jos se helpottaa oloa, että voi lokeroida jonkun ihmisen narsistiksi, niin kai se sitten kannattaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mua taas kiinnostaa, millaisia ovat ne ihmiset, joilla on valtava tarve luokitella joku ihminen laatikkoon "NARSISTI".

Samalla kun diagnosoitte muita narsisteiksi, niin muistakaa, että yksi narsistin tunnusmerkeistä on, että hän ei itse tajua/ myönnä olevansa narsisti. Miten on - ettet vain ihan itse olisikin se narsisti?
Click to expand...

Narsisti asialla? :)
 
Väliin vaikuttaa, että kaikki inhottavat ihmiset ovat narsisteja. Kaikki ex-miehet varsinkin. Helppo lokeroida noin, niin ei tarvitse tuntea syyllisyyttä parisuhteen hajoamisesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja Heinämamma:
Epäilenpä että narsistin lapsi ei huomaa että hänessä olisi jotain vikaa :wave:
Click to expand...

Peesi. Narsisti varsinkaan ei suostu myöntämään, että hänessä olisi jotain vialla.
Click to expand...

Narsisti ja narsisti, voi hyvä ihme teidän kanssa. Jos se helpottaa oloa, että voi lokeroida jonkun ihmisen narsistiksi, niin kai se sitten kannattaa.
Click to expand...

Onko vieras vierailija todellisuudessa elännyt narsistin kanssa? Kokemusta todellisesta narsistisesta ihmisestä?
 
Onneksi mun narsisti ex:llä ei ollut lapsia (tai ainakaan mä en tiennyt, että olisi ollut) vaikka oli jo aika vanha. Kauhistuttaa, että edes suunnittelin lapsia hänen kanssaan :ashamed:

Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mua taas kiinnostaa, millaisia ovat ne ihmiset, joilla on valtava tarve luokitella joku ihminen laatikkoon "NARSISTI".

Samalla kun diagnosoitte muita narsisteiksi, niin muistakaa, että yksi narsistin tunnusmerkeistä on, että hän ei itse tajua/ myönnä olevansa narsisti. Miten on - ettet vain ihan itse olisikin se narsisti?
Click to expand...

Olen sellainen ihminen, jonka ex todellakin oli narsisti ellei jopa psykopaatti. Harvoin narsistista saa ihan lääkärin diagnoosia, koska eihän hän koe olevansa jotenkin viallinen eikä aikuista ihmistä voi oikein väkipakolla viedä lääkäriin tutkittavaksi. Sen verran on kuitenkin itse saanut tietoa, että on osannut yhdistää miksi se ihminen pisti elämäni niin sekaisin.

Mutta eihän tätä voi ymmärtää ellei itse ole tuntenut narsistista henkilöä.

"Narsismi
Narsistinen persoonallisuushäiriö eli narsistinen luonnehäiriö (narsismi) on sairaalloista ihastumista vääristyneeseen käsitykseen omasta itsestään. Se on myös itsekästä ja säälimätöntä oman mielihyvän, vallan ja kunnian tavoittelua. Narsistille ovat tyypillisiä itsetunnon häiriöt ja epätasapainoiset ihmissuhteet. Hän yliarvostaa itselleen hyödyllisiä ihmisiä ja aliarvostaa henkilöitä, joista ei ole hänelle hyötyä. Aluksi hyödyllinen ihminen voi muuttua hänen silmissään hyödyttömäksi silmänräpäyksessä. Narsistit ovat joko "älyllisiä" (saavat Narsistisen Lähteensä älykkyydestään tai akateemisista saavutuksistaan) - tai "ruumiillisia" (saavat Narsistisen Lähteensä fysiikastaan, harjoituksesta, fyysisestä tai seksuaalisesta kyvykkyydestään ja "valloituksistaan").

Tutkimuksien mukaan narsistinen persoonallisuushäiriö on enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo hyvin nuorena. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat poikkeavia. Hänelle on tärkeää ulkopuolinen huomio (ihailu, kuuluisuus, julkisuus), jota hän käyttää säätelemään epävakaata omanarvontuntoaan.

Narsismi on oireyhtymä, johon sairastuu arvioiden mukaan yksi ihminen sadasta. Narsisti kykenee palautteeseen, jos hän saa osakseen ihailua, imartelua ja tunnustusta. Narsistia voi sietää, ja hänen kanssaan voi tulla toimeen, jos häntä osaa käsitellä. Hänen täytyy vain antaa tuntea olevansa ihailtu ja kunnioitettu. Narsistista persoonallisuushäiriötä voidaan yrittää hoitaa puheterapialla, mutta aikuisen narsistin paranemisennuste on usein huono. Lääkitystä käytetään toisinaan sivuilmiöiden - kuten mielialojen vaihtelun - hoitoon.

Psykopatia on vakavampi aste narsistisesta luonnehäiriöstä. Narsistilla on tunteet, mutta psykopaatti (luonnevikainen henkilö) on täysin tunnekylmä, ja hän on kyvytön minkäänlaiseen empatiaan. Psykopatiaan liittyy usein aggressiivisuutta ja väkivaltaista toimintaa. Psykopaatti käyttää toisia ihmisiä häikäilemättä hyväkseen. Hänelle muut ihmiset ovat vain pelinappuloita ihmissuhdeshakissa. Sekä narsisti että psykopaatti on useammin mies kuin nainen.

Narsisti:

- ei koe syyllisyyttä
- yrittää hyötyä muista
- ei ole empaattinen
- vaatii jatkuvaa ihailua
- loukkaantuu helposti

- vaatii etuoikeutettua kohtelua
- ei halua kuulla kritiikkiä
- nauttii vallan käyttämisestä
- tarvitsee ihmisiä ympärilleen
- uskoo olevansa aina oikeassa

- kuvittelee itsestään ja ominaisuuksistaan suuria
- elää "kaikki tai ei mitään" -maailmassa
- harjoittaa henkistä ja joskus ruumiillistakin väkivaltaa
- käyttää kanssaihmisiä omiin tarpeisiinsa
- ei ota huomioon muiden ihmisten tarpeita ja oikeuksia

- ei näe itsessään huonoja puolia
- yrittää nostaa sosiaalista arvoaan
- haluaa olla huomion keskipisteenä
- pystyy näyttelemään oikeita tunteita
- ei tunne olevansa hoidon tarpeessa

Edellämainittujen piirteiden lisäksi narsisti on usein myös älykäs, itsekäs, röyhkeä, hallitseva, vastuuton, ylimielinen, kateellinen, sosiaalinen, manipuloiva, epäluuloinen, impulsiivinen, itsekeskeinen, huomionkipeä, häikäilemätön, kostonhimoinen, mustasukkainen, lyhytjännitteinen ja tunteiltaan pinnallinen."
->> http://www.tietopankki.com/narsismi.html
 
Alkuperäinen kirjoittaja sockervadd-:
Narsisti:

- ei koe syyllisyyttä
- yrittää hyötyä muista
- ei ole empaattinen
- vaatii jatkuvaa ihailua
- loukkaantuu helposti

- vaatii etuoikeutettua kohtelua
- ei halua kuulla kritiikkiä
- nauttii vallan käyttämisestä
- tarvitsee ihmisiä ympärilleen
- uskoo olevansa aina oikeassa

- kuvittelee itsestään ja ominaisuuksistaan suuria
- elää "kaikki tai ei mitään" -maailmassa
- harjoittaa henkistä ja joskus ruumiillistakin väkivaltaa
- käyttää kanssaihmisiä omiin tarpeisiinsa
- ei ota huomioon muiden ihmisten tarpeita ja oikeuksia

- ei näe itsessään huonoja puolia
- yrittää nostaa sosiaalista arvoaan
- haluaa olla huomion keskipisteenä
- pystyy näyttelemään oikeita tunteita
- ei tunne olevansa hoidon tarpeessa

Edellämainittujen piirteiden lisäksi narsisti on usein myös älykäs, itsekäs, röyhkeä, hallitseva, vastuuton, ylimielinen, kateellinen, sosiaalinen, manipuloiva, epäluuloinen, impulsiivinen, itsekeskeinen, huomionkipeä, häikäilemätön, kostonhimoinen, mustasukkainen, lyhytjännitteinen ja tunteiltaan pinnallinen."
->> http://www.tietopankki.com/narsismi.html
Click to expand...

Siis ihan selvästi mun miehen sisko on narsisti.
 
narsismi taitaa itse asiassa olla aika alidiagnosoitua, koska narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät hakeutuvat harvoin mt-hoitoon.

alkuperäinen kysymys koski sitä, millaisia tulee narsistin lapsista. olen itse narsistin lapsi (äiti oli narsisti, olen tytär). narsistin lapsista ei välttämättä tule itsestään narsisteja, tosin monet käyttäytymismallit saattavat siirtyä eteenpäin. narsisti ei koskaan kyseenalaista omaa toimintaansa. narsistin perheessä lapsi kasvaa ankaran ja mielivaltaisen auktoriteetin alla. aikuinen saattaa tehdä yhtä ja sanoa toista, ja jos hänelle huomauttaa siitä, hän kieltää koko asian. lapsesta tulee vähintäänkin "hämmentynyt", eli hän joutuu huomattavan paljon päättelemään oikeasta ja väärästä, koska ne ovat narsistille täysin venyviä ja paukkuvia käsitteitä. narsistin lapsi tajuaa usein tilanteen vasta myöhemmin, etenkin jos kyseessä ei ole ollut väkivaltainen vanhempi. minun äitini käytti - ja käyttää - vain henkistä kiusaamista ja nujertamista.

minulla on ainakin elinikäisenä taakkana se, että en koskaan kelpaa. mitä ikinä teenkin, olen varmastikin väärässä. epäilen aina itseäni ensimmäisenä mielenvikaiseksi tai typeräksi, ja saatan kyseenalaistaa ilmeisiäkin asioita. itsetunto on hyvin alhainen, ja olen arka sosiaalisissa suhteissa. toisaalta pelkään, että ihmiset pohjimmiltaan tahtovat vahingoittaa minua, vaikka muulta vaikuttaisikin, ja toisaalta taas pelkään, että olen oppinut manipulatiivisia suhdetaitoja niin syvästi, että en pysty muita käyttämääkään. en ehdottomasti halua siirtää tätä helvettiä eteenpäin lapsilleni, vaan tahdon, että heistä kasvaa suunnilleen ehjiä ihmisiä, jotka pystyvät tulemaan toimeen omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. en usko, että omalta kohdaltani tulen koskaan vapautumaan jatkuvasta huonouden tunteesta ja syyllisyydentunnosta. narsisti pääsi ruokkimaan sitä 32 vuotta ennenkuin tajusin mistä on kysymys, siinä vaiheessa kun hän alkoi uhata omia lapsiani samoilla aseilla, joilla oli veljeäni ja minua rääkännyt lapsuudessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja elli:
Väliin vaikuttaa, että kaikki inhottavat ihmiset ovat narsisteja. Kaikki ex-miehet varsinkin. Helppo lokeroida noin, niin ei tarvitse tuntea syyllisyyttä parisuhteen hajoamisesta.
Click to expand...

Ja naulan kantaan elli! Lisäksi kaunis nainen, jolle ollaan kateellisia, leimataan narsistiksi. Varsinkin jos ei suostu mielistelijäksi ja kynnysmatoksi. Niin helppoa ja varmaan lievittää kateutta jollain tapaa. Narsisti ei koskaan näissä keittiöpsykologien diagnooseissa ole hiljainen, ruma, lihava, katkera, epävarma. Paitsi tietysti se ex mies. =)=)=)
 
Millainenko narsistin lapsesta kasvaa? Meitä on useampi sisarus, joista puolella mielenterveys horjuu enemmän ja vähemmän. Lopuilla on se ainainen tutina takaraivossa, että onko tarpeeksi hyvä, kiltti, kaunis, älykäs - vaikka järki sanoo muuta. Kiitos äitini, joka osoittautui persoonallisuushäiriöiseksi vasta vanhainkodin vuodeosastolla, kun eräs nuori lääkäri vaivautui perehtymään asiaan. Vasta äitini tilanteen ymmärtäminen antoi minulle mahdollisuuden päästä eroon vuosikausien piinasta.
Entäpä äitini? Hän siirtyi piinaamaan hoitohenkilökuntaa. Vanhuus vain pahensi tilannetta ja käytös muuttui entistä julmemmaksi. Nykyisin teen hänen luokseen kaksi velvollisuusvierailua vuodessa jouluna ja äitienpäivänä. Noiden parin tunnin aikana hän edelleen yrittää alistaa. Minä kuuntelen ne puheet hammasta purren ja kun suljen oven perästäni säälin ihmistä, joka hukkasi elämänsä tuolla tavalla ja samalla olen kiitollinen siitä, että tuo kaikki on enää menneisyyttä.
Omat lapseni eivät isoäitinsä luokse mene, sillä päätin katkaista kärsimysten kierteen minuun. Nähtyään isoäitinsä pari kertaa ja tultuaan toisella kertaa tapaamisesta itkien pois, he myös ymmärtävät miksi.
Narsistin lapsuus on henkistä väkivaltaa 24 / 7, joskus lievempänä ja joskus pahempana. Se on pakko käsitellä, jättää taakseen ja tehtävä pesäero kaiken sen kanssa, mikä siihen liittyy. Se ei ole helppoa, mutta palkkiona on viimein normaali elämä ja mahdollisuus olla onnellinen.
 
Itse olen myös narsistin tytär ja äitini on myös. Noin 1½ v. sitten katkaisin äitiini välit. Vajaa vuosi sitten se asia sekä menneisyydessä tapahtuneen minuun kohdistuvan pedofiilisedän vuoksi, 17 vuotta vanha muisto jylläsi päälle ja jouduin mielisairaalaan vähäksi aikaa. Käyn edelleen terapiassa viikottain ja minulla on diagnosoitu sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö. Tuli mm. paniikkikohtauksia ja pakko-ajatuksia jotka pahimmillaan piinasivat monta kuukautta ja pakkosana oli itsemurha, ranteet auki yms. "kivaa" En uskaltanut olla enää yksin kotonakaan. Vaikeinta on ollut tämä äidistä irtautuminen 28 vuoden jälkeen. Täytän pian 30. Lapsuus oli ainaista vähättelyä ja alistamista, henkistä väkivaltaa äidin puolelta. Koskaan äiti ei pitänyt sylissä paitsi vauvana tietysti. Ei minkäänlaista hyväksyntää. Murrosiässä äiti kaatoi koko isän ja äidin eron minun niskaan ja piti minua terapeuttina, 14 vuotiasta tyttöä jolla ei ollut mitään edellytyksiä auttaa omaa äitiään eikä näin pitäisi ollakaan. Kertoi uusien miesten kanssa kokemistaan seksiseikkailuista mm. suuseksistä tms kuvaillen. Isäni on vaikeasti reumatisoitunut nuoruudestaan lähtien, ei ollut paljon kotona kuntoutuksen vuoksi ja sitten kun oli niin hänellä oli paljon kipuja. Kerran äitini oli isäni pahoinpidellyt keittiön pöytää vasten sairaan ihmisen. Isäni on kyllä aivan ihana ja tutustuttiin uudelleen heidän eron jälkeen. Vaikkakin hänellä on alko-ongelma, pidän hänen sopivan etäät välit mutta hyvät ne muuten on. Mutta tässä sitä ollaan en luovuta vaikka vaikeaa onkin. Tsemppiä kaikille teille <3 Mukava olisi jos joku haluaisi vaikka kirjoitella mun kanssa aiheesta ja muustakin :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa